Mutta ilman täyttää huuto,
Ihmistaimi jotain vailla,
Elämästä taistelee,
Ja sitten se taas alkaa –

Tutteli ei kelpaa – ihan liian kylmää
Lämmitän hetken – polttaa jo suuta
Vihdoin valuu alas – syöksyy kohta ylös
Riisun pukluiset vaatteet – toinen lasti tahraa massun
Pesen, puunaan, kuivaan – päästää pyyhkeelle virran
Uusi vaippa saadaan päälle – mutta miksi se jo ähkii?

Toistan tuhanteen kertaan, lapsi väsyneenä itkee,
kunnes vihdoin luovuttaa, painaa olalle päänsä

Lasken sen sänkyyn, syön mustunutta karstaa
– ja katson kun se unessansa hymyilee

Tyytyväinen vauva nukkuu

Tällaistahan elämä vauvan kanssa on, ja neljän seinän sisällä tuntee moni vanhempi päänsä kohta räjähtävän. Mutta minne voisi mennä tuulettumaan? Vauvaahan ei voi jättää yksin kotiin, mutta kaikkialla ei mahdollisesti rääkyvää tenavaa katsota hyvällä silmällä.

Yhden lepohetken vauva-arjen keskellä tarjoaa Itiksen syksyllä alkava babykino. Joka torstai kahdentoista maissa järjestetään kirjaston kokoushuoneessa elokuvanäytöksiä, joihin vauvatkin ovat tervetulleita. Nälkäisien vauvojen tarpeita varten huoneessa on mikroaaltouuni, jossa ruoka- tai maitopurnukka lämpiää alta aikayksikön. Ja toisenlaista hätää varteen voi aina pujahtaa Stoan lastenhoitohuoneeseen.

Tule sinäkin Itiksen babykinoon!

Itäkeskuksen kirjaston musiikkiosasto on vihdoinkin erottanut ruotsalaisen pop- ja rockmusiikin omaksi kokonaisuudekseen. Lupasin kirjoittaa kokoelmasta, koska olen intohimoinen ruotsalaisen musiikin puolestapuhuja. Esittelen muutamia suosikkejani ja toivon, että innostut tutustumaan Svenskpop-kokoelmaan.

Svenskpopin ehdoton huippu naislaulajien osalta on mielestäni Lisa Nilsson ja erityisesti hänen läpimurtolevynsä Himlen runt hörnet, joka ilmestyi jo vuonna 1992, mutta on ihmeen hyvin kestänyt aikaa ja on edelleen yhtä raikkaan ja ajankohtaisen kuuloinen kuin ilmestyessään. Lisa Nilsson on ehtinyt urallaan tehdä monenlaista musiikkia. Brasialaisvaikutteista musiikkia löytyy mm. levyltä Sambou Sambou.

http://www.lisanilsson.se/

http://www.helmet.fi/search~S9*fin?/anilsson%2C+lisa/anilsson+lisa/1%2C4%2C42%2CB/exact&FF=anilsson+lisa+esitt&1%2C31%2C

Toinen suosikkini ruotsalaisessa popissa on ikivihreä Tomas Ledin. Suomalaisille hän on edelleen yhtä kuin kappaleensa Sommaren är kort, mutta oikeasti hän on paljon muutakin. Ledin kyllästyi ja mietti jo uransa lopettamista, mutta vuonna 1990 julkaistu levy Tillfälligheternas spel ja levyltä löytyvät klassikot kuten Snart tystnar musiken ja En del av mitt hjärta muuttivat kaiken. Ledinin ura on jatkunut ja viimeisin levy 500 dagar om året ilmestyi vuonna 2009. Tomas Ledin on erityisen hyvä live-esiintyjä, sain kuitenkin 1990-luvun lopussa yliannostuksen enkä kuunnellut Ledinin musiikkia moneen vuoteen, mutta viime syksynä uskaltauduin jälleen hänen konserttiin ja huomasin ilokseni kuinka ajatonta ja hyvää hänen musiikkinsa edelleen on. Tomaksen parhaita levyjä on mainitun Tillfälligheternas spel –levyn lisäksi vuonna 1993 ilmestynyt Du kan lita på mej, myös uudemmat levyt ovat tutustumisen arvoisia.

http://www.tomasledin.com/

http://www.helmet.fi/search~S9*fin?/aledin%2C+tomas/aledin+tomas/1%2C7%2C78%2CB/exact&FF=aledin+tomas+esitt&1%2C42%2C

Toinen merkittävä naislaulaja ruotsalaisessa musiikissa on Eva Dahlgren, joka on tehnyt musiikkia jo 30 vuoden ajan. Suurin kaupallinen menestys tuli levyllä En blekt blondins hjärta ja hitillä Vem tänder stjärnorna. Itäkeskuksen kirjaston kokoelmasta löytyy mm. erinomainen kokoelmalevy För minnenas skull.

http://www.evadahlgren.com/

http://www.helmet.fi/search~S9*fin?/adahlgren%2C+eva/adahlgren+eva/1%2C9%2C140%2CB/exact&FF=adahlgren+eva+esitt&1%2C49%2C

Suurimmat suosikkini ruotsalaisessa musiikissa ovat Niklas Strömstedt ja Peter Jöback. Niklaksen omia levyjä ei löydy Itäkeskuksen kirjastosta, mutta Helmet-kirjastoista kylläkin. Hänen menestynein levynsä Om! julkaistiin jo vuonna 1990, mutta myös myöhemmin ilmestyneet levyt kannattaa tsekata.

http://www.helmet.fi/search~S9*fin?/astr{232}omstedt%2C+niklas/astrz~cmstedt+niklas/1%2C8%2C37%2CB/exact&FF=astrz~cmstedt+niklas+esitt&1%2C18%2C/indexsort=-

Peter Jöback on tehnyt pitkän uran. Hän aloitti uransa näyttelijänä musikaaleissa ja on julkaissut useita levyjä pitkän uransa aikana. Personliga val –levyn musiikki on enimmäkseen musikaaleista tuttuja sävelmiä. Muutaman englanninkielisen levyn jälkeen Jöback alkoi laulaa ruotsiksi ja ryhtyi yhteistyöhön loistavien lauluntekijöiden Niclas Friskin ja Mauro Scoccon kanssa, tästä yhteistyöstä syntyi vuonna 2004 levy Det här är platsen, joka oli todellinen arvostelu- ja myyntimenestys.

http://www.peterjoback.com/

http://www.helmet.fi/search~S9*fin?/aj{232}oback%2C+peter/ajz~cback+peter/1%2C3%2C30%2CB/exact&FF=ajz~cback+peter+esitt&1%2C25%2C/indexsort=-

Ruotsalaisia kestosuosikkeja on myös Orup, joka on tehnyt pitkän ja menestyksekkään uran. Yksi hänen parhaista levyistään on viime vuonna ilmestynyt Född i november –levy, jota ei valitettavasti ainakaan vielä löydy mistään Helmet-kirjastosta.

http://www.orup.se/

http://www.helmet.fi/search~S9*fin?/aorup/aorup/1%2C3%2C29%2CB/exact&FF=aorup+esitt&1%2C20%2C/indexsort=-

Omasta laajasta ruotsalaisen musiikin kokoelmastani löytyvät kaikki Peter LeMarcin levyt. Hän on aivan omaa luokkaansa tarinankertojana ja kaikki hänen laulunsa ovat hienoja ja mielenkiintoisia sanoitukseltaan. Itäkeskuksen kirjaston kokoelmasta löytyy hänen Klassiker-levynsä, jolle on kerätty kaikki LeMarcin parhaat kappaleet. Oma suosikkini hänen levyistään on Sånger dom spelar när filmen är slut.

http://www.lemarc.se/

http://www.helmet.fi/search~S9*fin?/alemarc%2C+peter/alemarc+peter/1%2C6%2C49%2CB/exact&FF=alemarc+peter+esitt&1%2C22%2C/indexsort=-

Håkan Hellström on nuoremman polven muusikkoja ja saavuttanut menestystä myös Suomessa. Hellströmin suosion takana ei ole niinkään loistava lauluääni vaan valloittava persoona. Hänen kappaleissaan on mielenkiintoisella tavalla koko ajan läsnä huumori ja tuntuukin, että kappaleet on tehty pilke silmäkulmassa ja se miellyttää ainakin minua.

http://www.hakanhellstrom.se/nyheter

http://www.helmet.fi/search~S9*fin?/ahellstr{232}om%2C+h{234}akan/ahellstrz~cm+hz~akan/1%2C7%2C29%2CB/exact&FF=ahellstrz~cm+hz~akan+esitt&1%2C19%2C/indexsort=-

Pernilla Andersson on mielenkiintoinen artisti, koska hän tekee omat kappaleensa. Hän on minusta naispuolinen vastine Peter LeMarcille, koska myös hän kertoo mielenkiintoisia tarinoita kappaleissaan.

http://www.pernillaandersson.com/

http://www.helmet.fi/search~S9*fin?/aandersson%2C+pernilla/aandersson+pernilla/1%2C5%2C11%2CB/exact&FF=aandersson+pernilla+esitt&1%2C5%2C/indexsort=-

Lena Philipsson (esiintyi aikaisemmin nimellä Lena Ph) aloitti uransa jo 1980-luvulla. Suurimmat menestykset ovat tulleet 2000-luvulla. Yhteistyö Orupin kanssa ja voitto Ruotsin euroviisuissa (Melodifestivalen) tekivät Lena Philipssonista supersuositun. Varmasti yksi syy menestykseen on myös laulaminen ruotsinkielellä.

http://bacardiboy.blogg.se/lenaph/

http://www.helmet.fi/search~S9*fin?/aphilipsson%2C+lena/aphilipsson+lena/1%2C4%2C28%2CB/exact&FF=aphilipsson+lena+esitt&1%2C20%2C/indexsort=-

Itäkeskuksen kirjaston svenskpop-kokoelmasta löytyy myös levyjä mm. Carolalta, Per Gessleltä, Marie Fredrikssonilta, Kentiltä, Lisa Ekdahlilta, Anna Järviseltä ja Lars Winnerbäckiltä.

Hauskaa kesää svenskpopin merkeissä toivoo Mareetta

Harmonikka soi ja laulu raikaa

Musiikki kiinnostaa

Jalalla koreaksi

Valokuvat: Leila Järventausta

Ruotsalaiset iltapäivälehdet kirjottavat aiheesta kymmenittäin ellei sadoittain artikkeleita. Kilpailijoista kerrotaan kaikki mahdollinen, koska kaikki julkisuus on tärkeää. Yksi tärkeimmistä aiheista tuntuu vuodesta toiseen olevan esiintyjien vaatteet. Viime vuosina naisten hameet ovat taas olleet pidempiä. Välillä tuntui, että kankaasta oli todella pulaa. Kyllä tänä vuonnakin nähtiin todella lyhyitä hameita, mutta trendi tuntuu jo onneksi muuttuneen. Ruotsissa kilpailun nimi on nykyään Melodifestivalen ja kilpailussa kilpailevat juuri melodiat eli itse kappaleet. Kilpailujen aikaan suurimman huomion saavat kuitenkin usein juuri kappaleiden esittäjät. Tunnustan, että minäkin olen usein kannattanut tiettyä artistia, vaikka itse kappale ei välttämättä olisikaan ollut niin ihmeellinen.

Nykyään keskitytään vaatteiden lisäksi myös itse esitykseen. Jos Suomen kilpailuissa välillä tuntee olevansa ruotsin laivalla, niin Ruotsissa kilpailut järjestetään isoilla areenoilla ja esitykset ovat todella näyttäviä tanssijoineen ja valoineen. Lavat ovat suuria ja esityksiä hiotaan pienimpään yksityiskohtaan asti. Kisasta on tullut todellinen kansanjuhla. Viime vuosina kilpailuun on kutsuttu varsinaisen valintaprosessin ohitse nk. jokereita, jollainen oli esimerkiksi Ruotsin edustajaksi vuonna 2007 valittu The Ark. Monet artistit, jotka aikaisempina vuosina eivät missään tapauksessa olisi halunneet osallistua kilpailuun, ovat muuttaneet suhtautumistaan ja nykyään kilpailua käytetäänkin sen julkisuusarvon takia. Viime vuosina kilpailusta on noussut uusia tähtiä Ruotsin musiikkitaivaalle. Kilpailun kautta ovat monet artistit myös voineet tavoittaa aivan uudenlaisen yleisön, koska kilpailulla on valtava yleisö.

Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:n palkkalistoilla on ihmisiä, joiden ainoa tehtävä ympäri vuoden on hoitaa kilpailuun liittyviä asioita. Christer Björkman on se ihminen, johon Melodifestivalen Ruotsissa personoituu. Jos kilpailukappaleet eivät ole hyviä ja varsinkin jos Ruotsi ei menesty, vaativat kaikki Björkmanin erottamista. Ruotsille tuntuu olevan kunnia-asia, että menestystä tässä eurooppalaisessa kilpailussa tulee. Ruotsi on voittanut nk. Eurooppa-finaalin neljästi vuosina 1974, 1984, 1991 ja viimeksi vuonna 1999. Aivan viime vuosina Ruotsin menestys on ollut heikompaa, mutta silti Ruotsi on aina, lukuun ottamatta vuotta 2010, aina päässyt finaaliin.

Ainoa huono puoli Melodifestivalenissa on se, että suomalaisena en pääse äänestämään suosikkiani. Voin vain toivoa, että ruotsalaiset ovat minun kanssani samaa mieltä siitä, mikä on oikea kappale. Joka tapauksessa ruotsalaiset iltapäivälehdet hehkuttavat lööpeissään finaalin jälkeen, että Fel låt vann eli väärä kappale voitti, mutta niinhän se on aina makuasioissa, koskaan ei voi miellyttää kaikkia. Suomessa kilpailua voi seurata FST:n puolelta lauantaina 12.3.2011 klo 21 alkaen. Luvassa on mielenkiintoinen kilpailu, jota ainakin minä odotan jännityksellä.

Hauskaa viisuviikonloppua toivoo Mareetta

Ruotsin yleisradioyhtiön viralliset Melodifestivalen-sivut
http://svt.se/2.148322/melodifestivalen_2011

Kiviseinien verhoamassa pimeydessä vedenpinta loistaa syvänsinisenä. Ensi näkemältä kaikki näyttää maagiselta. Mistä vesi saa hohteensa? Sitten silmiin iskee pieni, mutta kirkas kajo, portti puhtaaseen valoon. Lähemmäksi uskaltautuessa valo paljastuu pieneksi suuaukoksi, josta juuri ja juuri kiikkerä soutuvene mahtuu ulos, välimerelliseen auringonpaisteeseen.

Tulimme juuri ulos Caprin sisuksiin kätketystä Sinisestä luolasta, jonka siniväritys on inspiroinut taiteilijoita kautta aikain. Mutta yhtään vähemmän tenhoavampi ei ole saari luolan yläpuolella. Päinvastoin, merestä korkeuksiin kohoava Capri on lumonnut manner-Italiasta saapuvia matkailijoita jo antiikin ajoista. Kertomusten mukaan jo keisari Tiberius ihastui niin suuresti ”vuohisaareen”, että johti koko laajaa Rooman imperiumia Caprilta käsin: pahat kielet tosin kertoivat, että hän eristäytyi Caprille vain saadakseen rauhassa harjoittaa paheellista elämäntyyliään.

Caprin tunnelma vei sydämen myös ruotsalaiselta lääkäriltä, Axel Munthelta, joka saapui Caprille 1887 ja vietti siellä sitten suurimman osan elämäänsä. Munthe rakennutti arkkienkeli Mikaelille omistetun kappelin raunioiden luo idyllisen huvilan, Villa San Michelen, joka on tullut monille tutuksi Munthen omaa elämää käsittelevästä kirjasta Huvila meren rannalla.

Kirjassaan Munthesta kuoriutuu suoranainen supersankari, joka pyyteettömästi parantaa köyhiä ilman maksua ja perustaa viattomille linnuille turvasataman. Bengt Jangfeldtin kirjoittamaa Munthe-elämäkertaa En osalig ande lukiessa tulee Munthe esiin kuitenkin ihmisiä vierastavana erakkona sekä rikkaiden ja mahtavien hännystelijänä.

Oliko Munthe oikeasti sankari vai pelkkä tarinaniskijä, joka suurenteli omia urotekojaan? Mystisestä miehestä lisää keskiviikkona 30.3 klo 18.30 Itäkeskuksen kirjaston kokoushuoneessa, jossa Jangfeldtin teoksen suomentaja Juhani Lindholm paljastaa todellisen Axel Munthen. Caprin taianomaiseen tunnelmaan siivittää valokuvien voimalla myös kuvataideopettaja Vappuliisa Hakalehto.

Itiksen virtuaalisivari Kerkko on ehtinyt kohdata monenmoista vastusta ja vaivaa visiitillään lännenvastaisen alueen ytimessä. Kaatuvat kirjakasat, mököttävä palautusautomaatti tai sekainen kirjahylly eivät hypi enää silmille, kun kirjaston tehopakkaus Kerkko rientää apuun kuin chilipippuria raakana syönyt nuori hirvenvasa poimunopeudessa. Kirjastosivaridosentti Kerkko ”Rambo Turbo” Laakso on myös aikuistunut ja siirtynyt äidin helmoista kolmen vesselin hätävaraisäpuolikokelaaksi – nykyään Kerkon herkkuruokaa ovatkin Leilan vegaanisoijanakit perunasalaatilla ja lihaliemikuutiolla höystettynä. Mutta selviääkö Kerkko Itiksen joulusta? Sujuvatko asiat kolmen kirjastotontun kanssa? Ja miten käy Kerkolta rokkenroll? Vastaukset näihin kysymyksiin selviävät Kerkon juuri alkavassa jouluspesiaalissa…

Kas kummaa, sankarimme Kerkko on jälleen jäänyt yksin hoitamaan Itiksen palvelualueen ruuhkaista kiiretiskiä. Jouluaatonaaton viimeiset tunnit ovat houkutelleet kirjaston vakinaamat kotiin peilailemaan päähänsä tonttulakkia ja pujopartaa lasten viihdykkeeksi. Jopa kirjastossa käytännöllisesti katsoen elävä Tauno Puolitusina on päättänyt yllättäen vetäytyä Tyrvään Vapaapalokunnan tiloihin keittelemään kihahtavaa joulusimaa ja opettelemaan poroerottelua alan ammattilaisten vetämällä keittokurssilla.

Kiire jo helpottaa hieman, ja Kerkkokin saattaa hyräillä. Lunta tulvillaan….

Tosiaan, mistä nuo hiutaleet tippuvat? Kerkko pyyhkii lunta otsaltaan: mutta ei, se onkin paperisilppua. Ei kai Stoan aulassa ole meneillään avoliittoon siunaaminen? Vai ovatko alkamaisillaan origamilennokkien askartelijoiden vuotuiset Uudenmaanmestaruuskisat?

Ei, silppuahan tuulee roskiksesta! Joku punaiseen nuttuun kietoutunut huligaani ui poisheitetyissä kuiteissa ja murskaa niitä pienillä kynsisaksilla hiirenjärsineeksi puuroksi. Otusta kiehtovat erityisesti kirjavarausten välissä käytetyt nimilaput, joista hän huolellisesti pipertää ensin nimen irti ja sitten vetää kirjaimet erilleen, kunnes lopuksi möyhentää hampaillaan kirjaimet epäselväksi mössöksi.

Mikä julkea jyrsijä on omaksunut roskakorin pesäkseen? Ja miksi sen dieettiin kuuluvat varauslaput? Onko syynä pelkkä tihutyöntarve vain onko takana jalommat motiivit? Vastaukset mieltä tempaaviin kysymyksiin saamme aivan hetken päästä…

Kerkko nosti riettaan rötöstelijän tupsusta ylös, punaisen kommandopipon takaa olisivat välkkyneet vain silmät, mikäli niitäkin ei olisi peitetty vaaleanpunaisilla aurinkolaseilla. ”Kukas sinä olet?”

”Olen Itiksen kirjastotonttu!”

”Ai mikä?”

”Kirjastotonttu, senkin maahinen. Päästä minut alas, minulla on tärkeä työ kesken!”

”Tärkeä työ, vai niin. Kertoisit edes nimesi, niin tarinasi saattaisi muuttua uskottavaksi. Kirjastotonttu, tosiaan…”

Pikkuotus veti hiljaa punaisen pusakan salataskustaan pienen keksinkokoisen kortin:

Kirjastotonttu Leena X - Toimipaikka: Itäkeskuksen kirjaston roskakorit - Myöntäjä: Kirjastotoimen johtaja

”No, näyttää pätevältä… Mistä tuo X tulee?”

”X niin kuin tuntematon. Huolehdin siitä, ettei asiakkaiden henkilökohtaisia tietoja pääse vahingossakaan lipsumaan skandaalinnälkäisten juorutoimittajien käsiin.”

”Mitenkäs niitä täältä…”

”Kuule, kyllä ketä tahansa Koululaisen tai Kevätpörriäisen lukijaa varmasti kiinnostaisi, että Oskari Olematon on tilannut itselleen kirjan Oleminen ja aika (hämäyksenä tosin englanniksi). Mieshän on käytännöllisesti katsoen julkkis, kun hänestä on viisukin nuotitettu, ja fanit saisivat sätkyn, jos kuulisivat, että hän on päättänyt yhtäkkiä alkaa kaikkien näiden vuosien jälkeen olemaan!”

Niinpä tietysti. Nyt alkoi valoravinto kajastamaan hiljalleen Kerkonkin päässä – ehkä syynä oli juuri siemaistu annos laittikolaa. Olihan Tauno maininnut, että varauslaput pitäisi varausten noutamiseen jälkeen silputa, niihin kun oli kirjattu asiakkaiden henkilötietoja, joita ei lain mukaan saanut levittää eteenpäin.

Kauaa Kerkko ei ehtinyt miettiä oivallustaan, kun uusi haaste jo siinsi näköpiirissä. ”Noissa teidän koneissa on jotain vikaa! Eikä tuo asiantuntijakaan pysty asialle mitään!”

Asiantuntija? IT-tuenhan piti olla lomalla muiden mukana, Kerkko mietti. Mikä lienee helppoheikki yrittää tietysti esiintyä dataguruna ja samalla tuhoaa koko kalliin tietojärjestelmän. Pakko mennä selvittämään!

Ja kas, isoon punaiseen pomppaan uppoutunut pienikokoinen terroristi hyppeli tietokoneen päällä ladellen käsittämätöntä mantraa. ”Äfviisi, ei mitään, äfviisi, ei mitään, sammuta, sytytä, ääni kuuluu, ei näy, äfviisi uudestaan, äfviisi, ei mitään, ei mitään, ei mitään!”

”No niin, jäit nalkkiin nilkki! Tule heti pois sen näytön päältä.”

”Mutta kun ei näy!”

”Näy mitä? Näytä.”

”Mitään. Näyttö näyttäisi näkyjä, mutta nyt näytöllä ei näy näennäistäkään. Ennennäkemätöntä!”

”Täh? Tulehan nyt pois siitä, sinulla ei näy olevan mitään oikeutta pomppia siinä.”

”Onhan. Odota, niin näytän.”

Lilliputti vetäisi punaisen myssynsä yläpäästä suurehkoa huomattavasti pienemmän lapun:

Kirjastotonttu Leena Y - Toimipaikka: Itäkeskuksen kirjaston tietoverkot - Myöntäjä: Johdantotoimen kirjaaja

”No, näyttää pätevältä… mistä tuo Y tulee?”

”Y niin kuin Yhteiskäyttö, pyörin yleensä tuolla valokaapelien sisällä ja pidän huolta, että kaikki yhteisesti käytetyt tietojärjestelmät pelaavat. Se on minun asemapaikkani, jota kutsun myös Y-asemaksi. Ylen yksinkertaista ystäväiseni!”

”Mutta miksi sinun pitää hyppiä koneen päällä, sehän menee rikki?”

”Kun tämä typerä rakkine ei käynnisty, painan mitä tahansa eikä mitään tule esiin. Katso itse vaikka.”

Onko tietokoneen vallannut flunssavirus, lapamato vai kenties troijalainen hevoskärpä-nen? Vaatiiko kunnostaminen lekaa, katsastamon apua vai kenties Hamelnin pillipiiparia? Ja pilleistä puheen ollen, saako Kerkko edes henkeä omissa housuissaan? Vastauksia on odotettavissa aivan nurkan takana…

Leena Y ja Kerkko ovat jo pyörtyä pöllämystyksestä, kun naapuripöydän pikkuinen laukaisee: ”Eikö kannattaisi tuo näytön johto laittaa paikoilleen?”

No mutta tietysti, siinähän se johto lepää irrallaan näytöstä. Nyt vain johto paikoilleen ja johan kone taas pelaa. Kerkko on niin tohkeissaan ja housutkin puristavat, ettei hän edes huomaa, että avunantaja oli alle 15-vuotias. Eikä reaktio ehdi alkamaan myöhemminkään, kun uusi apua anova asiakas nykii jo Kerkon hihaa.

Eikä edes nyi, vaan suorastaan raastaa ja raapii. Kerkkoa odottavat kiiluvat silmät ja välkkyvät hampaat, kädessään häiriköllä on jonkinlainen Super-jäätelön malliin muotoiltu nuija, jota uhkaava hahmo heilutteli Kerkon pään päällä ja huusi: ”Uku-le-le?”

Kerkon mieleen tulivat vain eilisillalla luetut kauhutarinat kirvesmurhaajista ja verenhimoisia barbaarijumalia palvovista heimoista. Pelosta sekaisin hän ei edes kuullut oikein: ”Teke-li-li?”

Vastaus ei riivattua hillinnyt. ”No! Uku-le-le! Where is Uku-le-le?! Uku-le-le!!!” Super-nuija lähestyi vääjäämättä Kerkon keveää kalloa…

Miten Kerkko selviää Uku-le-le –lahkon hyökkäyksestä? Odottavatko Kerkkoa rankat rituaalit vai selviääkö hän synninpäästöllä? Pitäisikö Kerkon hankkia varmuuden vuoksi viimeinen voitelu? Olisiko koneöljy alennuksessa Ypäjän Biiltemassa? Ja saisiko samaan hintaan myös tuulilasinpesun ja jarrujen huollon? Vastaukset vuoden viimeisiin kysymyksiin saamme tuota pikaa…

”Mitäs täällä melutaan? Ei saa edes nukkua.” Jälleen yksi punanuttuinen kaveri.

”Annan kun arvaan, olet Itiksen kolmas kirjastotonttu.”

”Todellakin, tässä on korttini.” Pikkuinen vetäisi Nokian saapaspuhelimestaan pienen lapun:

Kirjastotonttu Leena Z - Toimipaikka: Itäkeskuksen kirjaston musiikkiosasto - Myöntäjä: Toimituskirjojen johdantotoimitsija

”Näyttää pätevältä… Onko teidän kaikkien nimi Leena?”

”Ei tänne Itäkeskuksen muuten kirjastotontuksi pääsekään. Miten voin auttaa?”

”Sinä olet varmaan erikoistunut nukkumiseen, niin tuskin osaat tehdä mitään…”

”Nukkumiseen? Miten niin?”

”Kun sinulla on tuo Z nimessä…”

”Z? Taitaa olla blogin fontit rajalliset, sen pitäisi olla nuottiavain. Olen ekspertti soittimissa ja kreikkalaisessa ruoassa: musiikkia ja mussakaa!”

”Ei tässä Zorbas auta, kun meinaa tulla halosta päähän.”

”Eihän täällä Tarjaa näy. Vai tarkoitatko tuota havaijilaista soittoniekkaa? Hän näyttää kyllä enemmän Martilta. Siis siltä normaalilta, ainakin reppu jupisee, tosin kompissa olisi hieman fiilaamista ja höyläämistä aamuun asti. Missä porisee Klaus, kun häntä tarvittaisiin!? No mutta, shown täytyy jatkua ilmankin, tännehän tullaan halki Suomen tandemilla kotikylän tanhuvilta, eikä Teuvo edes ota kyytiin, vaikka mies tuli vuonolta!”

Kas kummaa, tarkemmin katsoen vaaranaiheen kapula muistuttikin pientä kitaraa. ”Uku-le-le!” kuului taas rituaalihuuto.

No Kerkko, hommahan sujuu hienosti!

K: Siinähän tuo meni, tosin viimeisen asiakkaan kanssa meinasi kyllä mennä jänis jatsareihin.

Eikö Kerkko ole musiikkimiehiä?

K: Ei tuo kivitys ja pyöritys ole oikein minun juttuni, enemmän olen elävien kuvien kannalla, niissä on jotain katsottavaakin.

Sepä mielenkiinnotonta. Mutta eikö Kerkko kohta ole jo ollut sulkemisaika?

K: Katsos niin tosiaan, pitääkin käydä kuuluttamassa:

Ranskalaiset, hamburgare! Kirjasto on ollut suljettu jo kymmenen minuuttia: piplioteeket haar vaarit och mummut tsängt för mycket många tidigare. Teille on tänä aatonaattona suotu ilo olla vähän pitempään, kun kelloni vähän jätättää: raha on aikaa, ja halvalla ei saa kunnon aikaa. Kuntoa saa kyllä aikaan, kun ei ole varaa ratikkalippuun eikä halua matkustaa viekkaudella tai vääryydellä. Ja muutenkin, joka aatonaaton ostosrauhaa jollain sopimattomalla elkeellä häiritsee, on rakastettavien haarapääskyjen lentäessä pääsyy siihen rangaistuslaukaukseen, joka kustakin rikkoutuneesta lautasesta erikseen säädetään. Lopuksi toivotetaan – jaa mee toivotam’, jaa mee toivotam’ – onnellista ja hyvää joulua!

Kah, DHL:n pikalähetillä on Kerkolle kiireinen toimitus Töölön Tiinalta. ”Eihän ne lapset tuota voi lainata sehän on K15, ihan liian veristä herkkien pikkuisten silmille. Katsoisivat mieluummin Kylli-tätiä piirtämässä Histamiinin kertomuksia Kössi Kengurun seikkailujen ikitoivepikauusinnoista tai pedagogisesti kasvattavia Itä-Brutobialaisia marionettikäsivahanukkeanimaatioita klassisista Syldavialaisista satuaihelmista Straussin valssin säestyksellä. Niillä se minäkin lapsuuteni täytin ja hyvää jälkeä tuli!”

Tottahan toki! Lainausohjelma osaa katsoa, ettei elokuvien ikärajoja rikota. Perheen äitikin huomaa, ettei vesseleille ehkä ihan tuota elokuvaa voi lainata. Kiitollinen yksinhuoltaja sujauttaa suukkosen salskean sankarin poskelle.

Et kai Kerkko ole punastunut?
K: Enhän minä, hieman kuuma vain tulee näissä ritarin tamineissa.

Onko nyt sopiva mielentila larppaukseen?
K: Taidan mennä kotiin nukkumaan, oli jo kylliksi yhdelle päivälle seikkailua ja jännitystä.

Entä saako makkaralle olla sinappia vai ketsuppia?
K: Hyi sentään, makkaraa! Mutta jos vohveleita löytyisi?

Ei sittenkään! Joulukuussa tulossa vielä Kerkon jouluerikoinen lahjaksi kaikille uskollisille lukijoille. Nyt on jotain mitä odottaa pimeän loppusyksyn ajan.

”Menen illalla larppaamaan enkä ehdi käydä kotona vaihtamassa vaatteita. Ajattelin, että voisin eläytyä Rukolanrinteen ritariksi jo työpäivän aikana, niin olen sitten illalla hyvässä iskussa.”

”Nyt et kyllä eläydy muuksi kuin Kirjastopöydän kavaljeeriksi. Olen joutunut olemaan tiskillä jo muutaman tunnin tiirailemassa tiiliskivien telmintää…”

”Ai niin tylsää?”

”Tylsää ja tylsää, joku halusi Päätalon ja Hirvisaaren koko tuotannon ja piti selkä vääryydestä mutkallaan kantaa triljoonittain sanoja alakerrasta. Ei ihme, että on paikat jumissa, ranka on pysyvästi solmussa.”

”Ehkä kunnon veto auttaisi?”

”Sitähän minäkin, pitääkin tästä lähteä täyttelemään kuponkeja, DC Mulan pelaa tänään Koivukylän kehäkettuja vastaan, veikkaan rastia…”

Ja ennen kuin sankarimme ehti miettiä halaistun sanan hiiskaamista, hänen mentorinsa oli jo mennyt menojaan. Ongelmat alkoivat tietysti sillä sekunnilla.

”Apua! Eikö kukaan ritarillinen henkilö osaa pelastaa meitä?”

Mitä Kerkko kuulikaan, kiireesti kynä taas esiin ja kopotikop lainausautomaatille tarjoamaan ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa. Kah, nuori äiti kolmen herttaisen herran kanssa.

”Mikä on ongelmana, oi Dultsineea?”

”Ei Leilahan minä vain. Kun ei tämä automaatti ota tätä videota, vaikka pojat sitä yrittävät lainata. Ei kai niiden kortille ole jäänyt jotain maksuja, ei sitä yksinäinen vanhempi pysty tuhottomia maksamaan.”

No tässäpä riskille rakuunalle rajua ratkottavaa. Mutta miksi kummassa elokuva ei lapsosille lainaannu? Osaavatko lukijamme opastaa onnetonta orpanaa?

Pystyykö urhoollinen kirjastosoturimme Kerkko auttamaan hädässä olevaa neitoa vai joutuuko yksinäinen äiti mieron tielle lasten kirjastomaksujen takia? Onko tarpeen keskeyttää Taunon pitkäveto ja mitä siitä seuraa? Vedet silmiin ja silmät makkaralle? Mutta missä on Turun sinappi? Vai käyttääkö Kerkko ketsuppia?

Vastauksen vuoden viimeiseen Kerkkoon saamme toivottavasti ensi viikolla…

Kappas, Vuosaaren Väiski on lähettänyt Kerkolle postia kaupan muovipussissa. ”Hei Kerkko, haluamme tarjota parasta! Nimittäin apua ongelmiisi: 1) Alemmassa kuvassa on hyllystä poistettu väärää numeroa olevat kirjat. 2) Yksikään kirja ei ole enää vaakatasossa toisten päällä. 3) Keltainen kirja on laitettu kirjatuen ja seinän väliin muiden kirjojen kanssa. 4) Kirjat ovat aakkostettuna. 5) Ja lopulta kaikki kirjat ovat suorassa. Muista Kerkko, ole tarkka, ota purkka, siis pois suusta ja keskity!”

No mutta tottahan toki, nyt sen hoksaa Kerkkokin ja vieläpä Tuplasti ja Mars ja Suffeli päälle, taitaa Kerkkokin huomata, että ois suklaata tarjolla. Hyvin hoidetun työn jälkeen pieni namitauko onkin jo paikallaan (niin hyvää, ettei sanotuksi saaaaaaaa!).

Meinasiko Kerkko mennä sormi suuhun?

K: Mums mums, eihän toki, ei sitä nyt niin nälkä ole, että lihaa tarvitsisi niin kipeästi, kyllä suklaa ja kurkut riittävät täysipainoiseen ateriaan, kahta en vaihda ja se toinen on reilu meininki that we have in Itäkeskuksen kirjasto.

No mutta miten hyllytys tästä lähtien sujuu?

K: Väiski on luvannut, että niin kauan kuin kannan hänen kauppansa logoa paidassani, hän tulee kyllä mielellään auttamaan kirjojen hyllytyksessä. Järjestellymmät hyllyt, parempi mieli!

Lisää vauhtia ja vaarallisia tilanteita taas ensi viikolla, samaan Kerkko-aikaan, samalla Kerkko-kanavalla. Eikä siinä vielä kaikki! (Tarkemmin ajatellen, taisi sittenkin olla)

——————————————————————————

Teksti: Ilmari Jauhiainen (Mitä taas mietit? Kahta mehevää vitsiä,
virvoittavan sanaleikin kanssa ja päälle pulmia, jotka voit
itse ravistella!)
Kuva: Ville Kyrö (ei vain loistavaa piirrosjälkeä,
vaan Yllätysloistavaa!)
Tekijät kiistävät syytökset, että he olisivat ottaneet vastaan
suuria sponsorirahoja. Kyllä me kehdataan sanoa, että on tämä
työ tehty: ammattitaidolla ja antaumuksella on valmistettu myös
tämänkertaiset Kerkon seikkailut. Kerkko - kaikille, jotka
kulkevat omia polkujaan.

Muista Kerkko, että mangaa luetaan lopusta alkuun!

”Signumi sentään! Täällä se Jaromir vain istuu lukemassa.”

Kerkko säpsähti unelmistaan hereille ja huomasi Taunon pihisevän edessään. ”Niin kenelle puhuitkaan?”

”Sinulle Jaromir. Kävin blogista tarkistamassa nimesi ja siellähän se faktalaatikossa luki: Jaromir. Tiesitkö, että olet yltiöpäisenkuuluisan tsekkiläisen kaikkien aikojen ylivoimaisesti murskaavimman jääkiekkolegendan Jaromir Jagrin kaima?”

Kyllä Kerkko tiesi, hänen isänsä oli muistuttanut asiasta joka viikko aina Kerkon vauvaiästä asti. Kerkon polvet olivat vieläkin kipeitä siitä, kun innokas isä oli yrittänyt toiveikkaasti opettaa kuusikuukautisen Kerkon luistelemaan, vaikkei hän taitanut vielä kävelyäkään kunnolla. Onneksi äiti oli saanut valita ensimmäisen nimen.

”No niin Jaromir, tänään opettelemme hyllytystä”, Tauno jatkoi. ”Hyllytyksen helpottamiseksi jokaisessa kirjassa on – signumi sentään, taasko sinä nukahdit!”

”Ei, mietin tässä vain, miltä näyttäisi, jos tuolta katosta tippuisi jättimäinen kurkkumies…”

”Miettisit välillä, miltä nämä kirjat näyttävät hyllyssä. Mutta tämä signumi siis kertoo, mihin kirja hyllytetään, ensin numeroittain, sitten aakkosjärjestykseen. Se varmaan riittikin neuvoksi. Hyllytäpä vaikka tuo toiseksi viimeisen hyllyn miltei laitimmaisin hyllyrivi sillä aikaa, kun minä käyn retostelemassa läpi uusimman Veikkaaja-lehden.”

Mitä ihmettä? Miten nämä kirjat tänne laitettiinkaan? Tässä vaadittaisiin nyt kyllä Kurkkukerkon apua. Mitä se Tauno antoikaan neuvoksi? Piti miettiä, miltä kirjat näyttäisivät hyllyssä, eli tuo keltainen ei tule hyvin esiin tuolta muiden kirjojen seasta, niin se pitää vapauttaa. Ja sitten jos laittaa pari tänne päälle roikkumaan ja kerää isompia vähän tänne sivulle…

”Jokos on tullut valmista ? Signumi sentään! Montako legioonallista ilkivaltaisia vandaalikauhukakaroita on käynyt täällä mulauttelemassa tihutöitään?”

”En tiedä, mutta hylly on aika feng shui nyt, vai mitä?”

”Vai itse herra pikku kiinalainen on käynyt räjähtämässä postilaatikossa! Katsos näin se pitää tehdä, tuo tuohon ja mitä tämäkin tässä yksinään tekee, odottaa huomista päivää ja liftaa lentokoneeseen? Ei ei, signumi sentään, tuonnehan se tulee! Kuusykviispistekasia häh? Onko nämä sinusta akupunktiota nähnytkään? Piikittelee poika ja piikittelee pahasti.”

Taisteli Tauno tuhat teosta telineilleen. Koitti Kerkko katsella ja kokemusta kerätä.

”Näin sen pitää olla! Ja nyt Jaromir laadit sitten selväsanaisen selostuksen siitä, mitä virheitä tuli tehtyä. Aikaa kymmenen minuuttia!!”

Voihan Veikkajaa vieköön! Mitä korjauksia Tauno tekikään? Löytävätkö lukijat viisi eroa Kerkon ja Taunon hyllytyksestä?

Onko hyllyjen feng shui kadonnut aivan lopullisesti? Auttaisiko homeopatia, reikihieronta tai Akupunkteeraus? Missä edes ovat hyllyn Aku-pisteet? Eikö niitä pitäisi etsiä lastenosastolta? Ja mitä Iineskin mahtaa asiaan sanoa? Seuraako Kerkolla sulkasato vai pääseekö Kurkkukerkko sadonkorjuuseen?

Maailmankaikkeuden mysteerit eivät ratkenne ennen ensi viikkoa…

----------------------------------------------------
Teksti: Ilmari Jauhiainen
Piirrokset: Ville Kyrö
Valokuvan yritelmät: Ilmari Jauhiainen
Kerkon seikkailut on valmistettu luonnonmukaisesti, ekologiset
seikat huomioiden. Kerkon hiilijalanjälki on olematon: onhan hän
pelkkä virtuualisivari. Odotammekin innolla yhteydenottoja
kansainvälisiltä yrityksiltä, jotka olisivat kiinnostuneita
Kerkon ekobrandysta - poltettua ja erittäin vanhaa jo
ylihuomisesta asti, maku pyöreä olematta kuitenkaan pallo.