Lukupiiri avartaa kokemuksia kirjoista

Lukupiiriläiset yhteiskuvassa

Lukupiirit ovat tämän hetken megatrendi. Mutta idea ei ole uusi. Jo 1700-luvulla tiedetään Suomessa olleen luku- ja kirjallisuuspiirejä!

Itäkeskuksen kirjasto sai oman lukupiirin syksyllä 2007. Sen perusti Sanojen aika[1]-tietokannan tekijänäkin kunnostautunut kollega Satu.  Hänen johdollaan kokonaista kolme ryhmää kokoontui vuoden ajan kerran kuussa keskustelemaan lukukokemuksistaan. Seuraavana syksynä vetoapua ryhtyi antamaan Sanna, ja ryhmien lukumäärä vakiintui kahteen.

Keväällä 2009 allekirjoittanut liittyi mukaan toimintaan. Tarkoitukseni on tarjota muutaman kerran vuodessa keskustelufoorumi saksankielisen alueen kirjallisuudelle.

Edellisessä tiistain tapaamisessa eläydyimme Bernhard Schlinkin romaaniin Kotiinpaluu. Se kertoo pojan ja sodassa kadonneen isän suhteesta.

Kotiinpaluu on monien sisäkkäisten tarinoiden kautta rakentuva kerroksellinen teos, jossa toistuu Odysseuksen tarinasta tuttu kotiinpaluun teema. Kirjan muita aiheita ovat identiteetin ja rakkauden etsintä, sota ja rauha.

Kerroksellisuudestaan huolimatta Kotiinpaluu ei ole vaikealukuinen.

Schlinkin tyyliä onkin luonnehdittu myönteisellä tavalla leppoisaksi. Lukemista ryydittävät yllättävät juonenkäänteet.

Bernhard Schlink, joka on profiloitunut suureksi tarinankertojaksi, tuli maailmankuuluksi Lukija-romaanillaan. Hän on tämän hetken ansioituneimpia saksalaisia nykykirjailijoita.

Kotiinpaluun sisältämä sodan moraalinen pohdinta kirvoitti lukupiiriläiset syvälliseen keskusteluun ajankohtaisesta aiheesta, ”sodan pitkästä varjosta” eli vaiettujen rankkojen sota-ajan muistojen siirtymisestä seuraavaan sukupolveen ja jopa sukupolvesta toiseen.

Lukupiirin perustaja ja vetäjä Satu

Lukupiirin vetäjä Sanna

Itäkeskuksen kirjaston lukupiirit kokoontuvat kerran kuussa tiistaisin ja lauantaisin.

Lukupiirit loppuvuoden tapaamiset ja niissä käsiteltävät teokset ovat seuraavat:

17.11 (tiistai) klo 13-15, Saul Bellow: Sadekuningas

21.11 (lauantai) klo 12-14, Luigi Pirandello: Ahdas frakki

15.12 (tiistai) klo 13-15, Toni Morrison: Armolahja

12.12 (lauantai) klo 12-14, Jaan Kross: Mesmerinpiiri

Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan lukupiiriin, ota yhteyttä Leenaan tai Sannaan puh. 31085090 tai Satuun puh. 31085990.


[1] Sanojen aika on Helsingin kaupunginkirjaston ja Hämeenlinnan kaupunginkirjaston ylläpitämä tietokanta, joka esittelee suomalaisia nykykirjailijoita. Se löytyy osoitteesta http://kirjailijat.kirjastot.fi/fi-FI .

Leena

Aikamatkoja

kukkia2Viime perjantaina 16.10 vietettiin Itäkeskusen kirjaston 25-vuotispäivää. Synttäreitä juhlistettiin kahvitarjoiluin.

Kahvitteleminen on hauskaa, sillä kupposen lomassa tulee vaihdettua kuulumisia asiakkaiden

kanssa. Monet taivastelivat ajan kulumista. ”Vastahan  tämä avattiin!” ”Onko siitä todella jo 25 vuotta?” ”Kylläpä aika rientää!” – ja muita vastaavia hämmästelyjä kuului paljon.

Neljännesvuosisataa juhlistamaan kirjastoomme on koottu näyttelyitä vuoden 1984 lainatuimmista kirjoista ja musiikista.

Victoria Principal

Victoria Principal

Minun suosikkini kirjoista on Victoria Principalin Body Principal: Isometrinen ohjelma. Vaikka olin vuonna 1984 vasta hädin tuskin toisella kymmenellä, tuo kuva – kampaus ja vaatteet – näyttävät kyllä hyvin tutuilta, eikö vain?

Voit myös tutustua kirjastomme vaiheisiin lehtileikenäyttelyssä sekä osallistua tietokilpailuun, jonka kysymykset käsittelevät vuotta 1984.

Paljon onnea 25-vuotiaalle Itiksen kirjastolle!

Sanna

ps. Mikäli 1980-luku kiinnostaa, kannattaa tutustua Kasarikirjaan.

Iloisessa Amsterdamissa

 Olet varmaan kuullut uudesta Keskustakirjastosta, joka on avaava ovensa  vuonna 2017  Helsingin ydinkeskustassa? Tulevan kirjaston suunnittelu ja visiointi on hyvässä vauhdissa (ks. http://www.lib.hel.fi/fi-FI/keskustakirjasto/). Mukana tässä työssä on myös kaksi Itäkeskuksen kirjaston kirjastonhoitajaa.

Matkustimme alkusyksyllä kuulemaan viimeisimmistä tuulista Hollannin kirjastomaailmassa, tutustumaan paikallisiin kirjastoihin, tapaamaan täkäläisiä kollegoja, vertailemaan konsepteja ja käytäntöjä – ja ylipäänsä saamaan monenlaisia vaikutteita ja mahdollisesti uusia, hyviä ideoita omaa Keskustakirjastoamme ajatellen. Ohessa valikoima kuvia Amsterdamin uudesta, hiljattain avatusta yleisen kirjaston pääkirjastosta.

Jos liikut noilla kulmilla, kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa! Virtuaalinen tutustumiskierros löytyy täältä: http://www.oba.nl/index.cfm/t/Homepage/vid/BC638BCA-3FFA-497D-9CA1C74A819C832A

Hanna

Amsterdamin pääkirjaston sisäänkäynti

Amsterdamin pääkirjaston sisäänkäynti. Kuvasssa oikealla Konservatorio.

Kerrosopaste

Kerrosopaste oli lähes ainoa kyltti: esimerkiksi hyllyjen päädyissä ei ollut mitään opasteita

Aikakauslehtien valikoimassa on 1500 eri julkaisua

Aikakauslehtien valikoimassa on 1500 eri julkaisua

Asiakaskoneita 600 kpl (!)

Asiakaskoneita on 600 kpl (!)

Avarassa kirjastossa löytyy jokaiselle tilaa

Avarassa kirjastossa löytyy jokaiselle tilaa

Paikallinen HelMet-pääte

Paikallinen HelMet-pääte

 

DVD-elokuvat ja CD-levyt muodostivat multimediaosaston. Viikon laina maksoi 1€/levy.

DVD-elokuvat ja CD-levyt muodostavat multimediaosaston. Viikon laina maksaa 1€/levy.

Osastolla ei voi kuunnella levyjä kirjaston kokoelmasta, ainakaan toistaiseksi

Osastolla ei voi kuunnella kirjaston kokoelman levyjä, ainakaan toistaiseksi

Laaja nuottikokoelma oli suuri ylpeyden aihe (huomaa myös omintakeiset hyllyvalot)! Nuotit, levyt ja musiikkikirjat sijaitsivat kaikki eri kerroksissa.

Laaja nuottikokoelma on suuri ylpeyden aihe (huomaa omintakeiset hyllyvalot). Nuotit, levyt ja musiikkikirjat sijaitsevat kaikki eri kerroksissa.

Lastenosasto kaarevine kirjahyllyineen sijaitsee alimmassa kerroksessa

Lastenosasto kaarevine kirjahyllyineen sijaitsee alimmassa kerroksessa

Hollannin lahja kuvataiteelle kohtasi tuotekehittelyn

Hollannin lahja kuvataiteelle kohtasi tuotekehittelyn...

Monenlaisia näyttelykokonaisuuksia on jokaisessa kerroksessa

Monenlaisia näyttelykokonaisuuksia on jokaisessa kerroksessa

Näyttelytiedotusta liukuportaiden tuntumassa

Näyttelytiedotusta liukuportaiden tuntumassa

Yksi monista taidenäyttelyistä

Parvigalleria

Liukuportaat korostivat tavaratalomaista tunnelmaa

Liukuportaat korostavat tavaratalomaista tunnelmaa

270-paikkainen ravintola palvelee kirjaston ylimmässä kerroksessa

270-paikkainen ravintola palvelee kirjaston ylimmässä kerroksessa

Näillä eväillä jaksaa sitten taas lueskella...

Näillä eväillä jaksaa sitten taas lueskella...

Näkymä ravintolan terassilta - kuulemma kaupungin korkein yleisölle avoin julkinen tila!

Näkymä ravintolan terassilta - kuulemma kaupungin korkeimmalla sijaitseva, yleisölle avoin julkinen tila!

Arkkitehtuuria

Arkkitehtuuria kirjaston sisältä...

...ja ulkoa

...ja ulkoa

Takatyötiloissa ahertavat "the thinkers" ja salin puolella "the doers", kuten kirjastonjohtaja asian ilmaisi

Takatyötiloissa ahertavat "the thinkers" ja salin puolella "the doers", kuten kirjastonjohtaja asian ilmaisi

Kirjaston ympäristö on vielä vähän "vaiheessa". Oikeassa reunassa Amsterdamin päärautatieasema ja pyöräparkki 60000 menopelille

Kirjaston ympäristö on vielä vähän "vaiheessa". Etuoikealla Amsterdamin päärautatieasema ja pyöräparkki 60000 menopelille

Iki-ihana Nijntje aka Miffy löytyy lastenosastolta

Iki-ihana Nijntje aka Miffy löytyy lastenosastolta

Likaista peliä palautuksessa

Huomenna vietetään Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää. Päiviä juhlistaaksemme julkaisemme kirjastoaiheisen jännitysnovellin. Olkaa hyvät!

* * *

Pauke ja kalske peittivät vaimeammat äänet alleen, kun kirjat vaelsivat kuin puolalaisessa tehtaassa liukuhihnaa pitkin kohti ahnaina ammottavia kirjalaatikoita. Oli tyypillinen maanantai-ilta, viikonlopun väsyttämät ihmispolot tulivat palauttamaan jo perjantaina umpeen menneitä lainojaan ja palautusautomaattimme Tuomas sai tauotta syöttää kulttuuria yleisöltä takaisin kirjastomme hellään suojelukseen.

Sekunnin tauko kirjajoen kohinassa, kenties tässä olisi sopiva hetki vapauttaa kohta liitoksistaan repeävät laatikot sisällöllisesti painavasta lastistaan. Ei enää asiakkaita näköpiirissä, sammutin palautuksen ja aloin lappaa miltei loppumattomia nidekasoja Tuomaksen kestävän rungon päälle. Kului tovi ja toinenkin, ja kärsimätön asiakas ehti jo miltei koputtaa Tuomas-huoneen ovea, tietoa ja viihdettä haluava yleisö ei jouda odottamaan. Annoin Tuomakselle merkin, että hetken tauko sai riittää, ja väsymättömän lajittelijamme alkaessa taas mekaanisen jumputuksensa ryhdyin tutkimaan palautetun aineiston kuntoa.

Avatessani Agatha Christien ”Ruumis kirjastossa” -dekkari päästi nimensä mukaisesti punaisen vanan sisuksistaan. Kauhistuksen vallassa pudotin kirjan lattialle. ”Mitenkä täällä kohdellaan kirjaston omaisuutta?” kuulin Pomon röhäisevän matalalla äänellä takaani. ”Verta”, sain soperreltua ilmoille. Pomo nosti jännärin ylös ja tutki nidettä kokeneilla silmillään. ”Ei nyt sentään. Mansikkahilloahan tämä vain.” ”Luojan kiitos”, hengähdin helpottuneena. ”Kyllä tässä silti on syytä huoleen. Kuka kumma voi turmella kirjaston kirjoja näin pahasti? Tämähän ihan lainehtii mansikkahillossa, ei kukaan asiakas saata enää tällaista iljetystä käsitellä.”

Hilloisen dekkarin arvoitus oli selvitettävä. Kaivoimme kirjaston tiedostoista esiin kirjan edellisen lainaajan puhelinnumeron. Yritimme tavoittaa syypäätä, mutta liittymä oli aikapäiviä sitten poistettu käytöstä. ”Laita nyt viesti asiakkaan tietoihin, vaikka siitä tuskin on suuresti hyötyä”, Pomo mietti, ”kirjan turmelija on varmasti jo karistanut pääkaupunkiseudun pölyt kauas taakseen”.

Tällä kertaa viestistä oli kuitenkin hyötyä. Hetken päästä tiskiltä purjehti uusi sivarimme ihmeissään. ”Tolle yhelle ei voinu lainata sen varausta, kun oli joku lainauskielto, en mä osaa semmosia.” Dekkarin hillonnut oli jäänyt kiikkiin noutaessaan saapunutta aineistoa, selvä ensikertalainen.

Pomo otti tilanteen hallintaansa, nyt saisimme me nuoremmat oppia, miten kokenut konkari hoitaa pulmatilanteet. ”Te palautitte tänään turmeltuneen kirjan.” ”Minäkö, kuinka kehtaatte väittää moista! Minähän olen sentään ollut kirjaston uskollinen asiakas jo seitsemänkymmentä vuotta ja verovaroilla tukenut laitosta miltei yhtä kauan. Vaadin todisteita!” Pomo teki työtä käskettyä ja veti hillon punertaman Christien esiin.

Olosuhteiden uhri murtui, hän oli sattunut kurottelemaan maustekaapin ylähyllyltä kanelia keittiöjakkaralla ja esiliinan taskusta olivat neiti Marplen seikkailut päässeet tippumaan suoraan keskelle porisevaa hillopataa. Rahallahan siitä selvittiin ja asiakas lupasi olla vastedes huolellisempi. Näin oli jälleen yksi mysteeri ratkennut kirjastonhoitajien alati valppaiden silmien ansiosta.

Ilmari

”Luulin jo, että harrastat Geokätköilyä.” ”Geo- mitä?”

Istun puiston penkille odottamaan isääni ja veljeäni. Puistossa on vain vähän väkeä: pari juoksijaa, yksi vanha pariskunta sekä sorsia ruokkiva poika vanhempineen. Kaikki ovat kuitenkin jo lähdössä, tummat sadetta enteilevät pilvet ovat peittäneet auringon ja tuuli on muuttunut kylmemmäksi hätistäen kaikki sisätiloihin. Vilkaisen kädessäni olevaan satelliittipaikantimeen, se osoittaa suoraan takanani olevaan puuhun.

 ”Löysitkö sen jo?” Veljeni kysyy tullessaan viereeni isäni kanssa. Osoitan takanani olevaan puuhun, tarkemmin sanottuna sen oksassa olevaan tuulenpesään. ”Oletko koskaan nähnyt tuulenpesän kiinnittyneen puuhun koukulla.” Vastaan noustessani seisomaan.”Okei, kuka kiipeää…?”

***

Geokätköily, englanniksi geocaching, on hauska koko perheelle sopiva ulkoiluharrastus. Geokätköilyssä etsitään koordinaattien avulla mielenkiintoisiin paikkoihin piilotettuja kätköjä.

Kätköjä on piilotettu kymmeniä tuhansia ympäri maailmaa ja Suomestakin löytyy useita tuhansia. Olet todennäköisesti tietämättäsi kulkenut päivittäin monen kätkön ohitse!

Geokätköily on monipuolinen harrastus josta jokainen löytää itseään kiinnostavia puolia. Extreme- urheilijalle sopivat haastavat kalliokiipeily- tai sukelluskätköt, pulmatehtävien ystävä viihtyy mysteerien parissa ja erähenkinen voi etsiä kätköjä tiettömien taipaleiden päästä.

Geokätköjen etsiminen on hauskaa puuhaa!  Alkuun pääset kirjautumalla netissä www.geocaching.com sivustolla jossa on tarkemmat ohjeet toiminnasta.

Etsimisen alkuun pääsee jo melko vaatimattomalla varustuksella. Vähintään tarvitset säänmukaisen vaatetuksen, joka mielellään saa olla pesua pelkäämätöntä laatua. Kätköjä etsiessä käy toisinaan niin että varustus – vanhaa sanontaa lainatakseni – reissussa vähän rähjääntyy.

Jos Sinulla on kädessä pidettävä GPS – satelliittinavigaattori, tuttavallisesti ”käsigepsi”, niin hyvä. Jos ei ole, pärjäät ilmankin! Luonnossa liikkumista aikaisemmin harrastaneet, suunnistuksen harrastajista nyt puhumattakaan, voivat hyvin aloittaa pelkän kartan ja kompassin avulla. Tiedän monien etsineen kymmeniä, jopa satoja kätköjä vain tällaisen perusvarustuksen avulla. Kaupunkialueella olevat kätköt ovat myös suhteellisen helposti etsittävissä ilman mitään karttaa kummempaa paikannusvälinettä.

***

”Älä koskaan ryhdy geokätköilijäksi!  Kätköily on äärimmäisen addiktoiva harrastus josta nopeasti muodostuu pakkomielle (ainakin ulkopuolisten silmin). Kätköily vie kaiken aikasi – itse asiassa kaikki muu joutava kuten työnteko on piankin vain oheistoimintaa kätköilyretkien välillä. Kätköily myös kuluttaa kaikki rahasi ja saattaa pahimmillaan vaarantaa terveytesi.

Naarmut, mustelmat ja raapaleet ovat aivan arkipäivää likaantuneista vaatteista nyt puhumattakaan. Tulet saattamaan itsesi alttiiksi epälukuisalle määrälle tapaturmia. Luiden katkeamiset ovat tunnettuja tositapauksia ja ainakin yksi kätköilijä on kuollut harrastuksensa äärelle. Elämästä erkaantuminen tosin tapahtui rauhallisesti hänen istuessaan pysäköidyn autonsa etupenkillä, mutta kuitenkin!”  (Jarkko Lehmuskenttä)

Emilia – tet-harjiottelija Itäkeskuksen kirjastossa viikkoina 40-41

***

Itäkeskuksen kirjastossa on vuosittain kymmenen työelämään tutustuvaa koululaista, 1-2 viikon ajan kukin. Silloin opimme puolin ja toisin: nyt opimme geokätköilystä, Emilian harrastuksesta. Ja heti aloimme ideoida kirjastokätköilyä!

Leena P.