En ytterst kaotisk början – med Internet!

En dag i slutet på 80-talet satt en grupp kolleger bänkade framför en dator. Vi skulle få en demonstration av det som då var på allas läppar, någo annorlunda och helt obekant, som kallades Internet! En ”uppkopplad” kollega (uttrycket var hett, nytt och faktiskt spännande då) skötte demonstrationen. Han visade en textmassa på en bildskärm, efter några kommandon var textmassan en annan och ännu en annan och ännu och ännu, sedan kom en bild, som var måttligt skarp och olusten steg inom mej: “Vad i all världen har det här nu med mej att göra?” Sedan visades något som man alldeles tydligt borde ha haft förstånd att uppskatta– en filmsnutt på en mycket obetydlig ruta – och åskådarnas entusiasm sjönk ytterligare några streck. Vi hade upplevt tidig Internet demovisning.

Sedan dess Internet är mycket närvarande överallt och ändrat har vår vardag, också i biblioteket. På vägen hit manifesterades behovet av grundläggande internethandledningar, i grunden för att alla skulle kunna använda bibliotekets tjänster och kataloger men också som en inkörsport till IT-samhället.  Man kan följaktligen komma till biblioteket och gå på kurs och kurserna är rätt många och oerhört välbesökta.

Det händer titt som tätt, att jag, trots mina initiala dubier, hittar mej inför en grupp nya internetkursdeltagare! Där brukar jag stå och vara full av beundran inför de personer, som vill och vågar möta något alldeles nytt! Av erfarenhet vet jag, att ganska många kommer att ge sig detta nya i kast, såsom den drygt 85-åriga damen, som numera dagligen kommunicerar med släktingarna per e-post eller den 88-åriga mannen, som nu vet hur han skall illustrera sina krigsminnen med kartor. Han hade skrivit ner dem för de unga i familjen! Eller den gamla äraren, som medan hon själv lärde sig, hann stöda och visa för sina bänkgrannar, och många, många andra. Där brukar jag stå och minnas det kaos jag och de andra kollegerna upplevde då på 80-talet, när Internet var så fjärran och inte erbjöd många upplevelser eller några genvägar i vår vardag och sedan avslutar jag timmen med att lotsa in deltagarna på någon karttjänst och tillsammans tittar vi på sommarstugor, det egna huset och turistmål i hisnande satellitbilder eller förbluffande helikoptervyer.

Jutta

Herkkiä oppitunteja kopiokoneella

 

Päätteen ääressä istuskelu tylsentää mielen, Mika-Petteri tuumiskeli. Vaikka sivari Itäkeskuksen kirjastossa oli alkanut ihan rattoisasti, ahkeran kansalaispalvelijan aika tuppasi ajoittain tulemaan hieman pitkäksi, jos järkevää tekemistä ei löytynyt. Pahinta olivat alakerran vahtivuorot, etenkin jos mitään hyllytettävää ei ollut. Siinä sitten sai maatua tuolin päällä ja odottaa, tulisiko asiakkaille ongelmanpoikasta ratkottavaksi.

Vailla parempaa tekemistä Mika-Petteri seuraili asiakkaiden puuhia. Yksi vanhempi lady nosteli äänikirjoja mukaansa, kasetteja tietysti, eihän näin vanha enää CD-soitinta viitsinyt ostaa. Pari pikkuista pelaili tietokoneella, Mika-Petteri antoi armon käydä oikeudesta eikä mennyt häätämään heitä pois, olihan tietokoneita vielä vapaanakin. Lehtialueellakin oli hiljaista, eräs mies tosin nuokkui uhkaavasti päivän Hesarin ääressä.

Yhtäkkiä portaista kuului askeleita. Mika-Petteri otti ryhdikkäämmän asennon, ties vaikka joku vakihenkilökunnasta olisi tulossa. Hän vilkaisi äkkiä eikä voinut enää kääntää tuijotukseksi muuttunutta katsettaan. Kastanjanruskeat kutrit heilahtelivat jokaisella lantiota keinuttavalla askeleella ylös ja alas vaivuttaen Mika-Petterin hypnoottiseen tilaan. Sivarimme sydän oli jo vaihtanut pikajuoksuun ja oli entistä enemmän lisähapen tarpeessa, kun maaginen hymy liisi yhä lähemmäksi Mika-Petteriä.

”Hei, tääl on kuulemma kans kopiokone.” ”Joo, sielläkö oli ruuhkaa?” ”Juu viisi ihmistä jonossa.” ”No täällä on ihan tyhjää. Mitäs sun piti kopioida?” ”Tällainen Pariisin kartta. Oon lähdössä sinne ens kuussa ja pitäis saada mukaan.” ”Lemmenlomalle tietysti”, Mika-Petteri rohkaistui vihjailemaan. ”Ei nyt sentään, vaikka oishan se kiva joku tollanen karpaasi saada mukaan.” ”Harmi vaan, taitaa olla jo työvuorot koko ens kuulle päätetty, mutta saatpa edes sen kartan täältä mukaan.”

”Mites toi kone toimii, kun en oo ennen käyttäny tollasia”, tyttö kysyi hätääntyneenä. ”Ihan helppoa. Se käy kolikoilla, 30 senttii per kopio, kuhan muistat, että annat tasarahan, kun se ei anna takasi.” ”Voi ei! Mullei oo kun euroja mukana!” ”Ei se mitään, mä voin vaihtaa.” Tyttö ojensi euron Mika-Petterin kouraan, hennosta kädestä hohkaava lämpö sai pojan värähtämään. Mika-Petteri avasi kassan ja pudotti tytön euron sinne, nosti kymmensenttisiä tilalle ja ojensi ne tytön avoimille kämmenille. Uusi värähdys, vaikka kosketusta ei vieläkään tapahtunut.

Mika-Petteri nousi palvelupöydän takaa antamaan lähempiä neuvoja unelmiensa kaunottarelle. ”Eli laitat nyt kolme kolikkoa tohon reikään, hyvä, ja sitten laitat sen kartan tähän lasin päälle, oho, se onkin iso, pitää varmaan olla A3, kato mä vaihdan sen tosta, pitääks olla värit?” ”Juu, oishan se hyvä, että näkyy, mikä on punasta ja sillee…” ”Punainen, niin sehän on rakkauden väri”, Mika-Petteri filosofoi. ”Ai katot säkin Salkkareita?”, tyttö kysyi aavistuksen innostusta äänessään. Mika-Petteri myönsi, karkean ulkokuoren alla hänelläkin sykki sydän ihmissuhdesarjoille.

”Joo, sitten painat vaan tosta.” ”En mä uskalla. Jos se vaikka räjähtää tai jotain.” ”Ihan rauhassa. Mä ohjaan.” Mika-Petteri otti vapisten tytön kädestä kiinni, miten pehmoinen se olikaan ja mikä huumaava vaniljan tuoksu nousi hänen hiuksistaan, ja vei tytön sormen käynnistysnapille. Pienoinen painallus, kopiokone alkoi raksuttaa ja pari unohtui hetkeksi paikoilleen. Mika-Petteri huomasi kopion valmistuneen jo aikapäiviä sitten ja nolona irrottautui suloisuuden lähteestä, joka purjehti hetken päästä takaisin yläkertaan.

Olisiko pitänyt kysyä tytön puhelinnumeroa, Mika-Petteri mietti myrtyneenä. Hän oli niin vaipunut ajatuksiinsa, että asiakas joutui ihan taputtamaan häntä olkapäälle, jotta saisi kohtalokkaan ritarimme huomion. ”Se tyttö jätti tähän lompakkonsa”, aiemmin äänikirjoja tutkinut nainen huomautti. Päivä olisi kenties pelastettu, Mika-Petteri mietti tutkaillessaan lompakon sisältöä, ja kyllä, puhelinnumerohan sieltä löytyi.

Lemmenkipeä nuorukainen juoksi yläkertaan puhelimen luokse. ”Vastaa, vastaa”, hän puhisi itsekseen, ja pian hänen toiveensa täyttyivät. ”Sini Taivas”, miten ihanan runollinen nimi, Mika-Petteri mietti. ”Päivää, täällä Itäkeskuksen kirjastosta Mika-Petteri Mielitietty” ”Ai se kirjaston karpaasi! Olisit sä sittenkin tulossa sinne Pariisiin”, kuului keimaileva vastaus. ”Ei, kyllä mä ihan työasioissa soittelin. Kun sulta jäi lompakko tänne.” ”Katos juu. Hyvä, että löyty! Mä tuun heti hakemaan.” ”Juu, mä odottelen täällä sen kaa.” ”Kiva. Ja hei, voit sä soittaa mulle muutenkin kuin työasioissa.”

Ilmari

Suomen kielen keskustelupiirin kevätkausi alkanut

Itäkeskuksen kirjaston pohjakerroksen kokoushuoneessa kokoontuu joka toinen tiistai-ilta klo 18-19.30 Suomen kielen keskustelupiiri. Piirissä tapaavat eri puolilta maailmaa kotoisin olevat suomen kielen opiskelijat. Jotkut ovat asuneet Suomessa jo useita vuosia, toiset vasta hiljattain muuttaneet tänne. Keskustelupiirissä voi harjoitella suomen puhumista ilman, että tarvitsee pelätä tekevänsä virheitä. Kyse ei siis ole varsinaisesta kielikurssista, jolla opiskellaan systemaattisesti kielioppiasioita. Tarkoituksena on saada rohkaisua puhumiseen ja tukea muilta opiskelijoita. Keskustelupiirissä myös jo pidempään Suomessa asuneet voivat kertoa kokemuksistaan ja antaa neuvoja vastatulleille.

Kevään ensimmäinen kokoontuminen oli 19.1., jolloin paikalla oli peräti 14 keskustelijaa. Jokainen esitteli itsensä, kertoi mistä on kotoisin (Viro, Ukraina, Venäjä, Uzbekistan, Turkki, USA, Suomi) ja kuinka kauan on opiskellut suomen kieltä. Jokainen mietti myös aiheita, joista haluaisi kokoontumisissa keskusteltavan. Toisella kokoontumiskerralla 2.2. mukaan liittyi Filippiineiltä ja Afganistanista kotoisin olevia keskustelijoita.

Syyskaudella keskustelupiirissä ehdittiin keskustella moninaisista aiheista, kuten lomanvietto ja kesämökkeily, matkustaminen ja vieraat maat, työhaastattelu, kahvilakulttuuri. Sopivia keskustelunaiheita mietittiin yhdessä. Joka kokoontumiskerralla oli joku erityinen aihe, josta keskusteltiin. Lisäksi vaihdettiin kuulumisia vapaasti. Varsinaisen sovitun aiheen parista keskustelu saattoi polveilla mitä erilaisimpiin suuntiin. Muutama innokkain keskustelija ei jättänyt yhtään kertaa väliin. Piirissä tapasivat keskustelijat 10 eri maasta: Viro, Venäjä, Iso-Britannia, Afganistan, Nepal, Somalia, Marokko, Thaimaa, Kiina ja Korea. Keskustelupiirissä on ollut mukava ja välitön ilmapiiri. Huumoria ja naurua on riittänyt.

Keväällä 2010 Suomen kielen keskustelupiiri kokoontuu yhteensä kahdeksan kertaa. Tapaamispäivät ovat 19.1, 2.2., 16.2., 2.3., 16.3., 30.3., 13.4. ja 27.4.2010, joka toinen tiistai klo 18.00-19.30.  Piiri on siis kokoontunut jo pari kertaa, mutta mukaan ehtii vielä hyvin. Tiedot keskustelupiiristä löytyvät myös Helsingin kaupungin suomenkielisen työväenopiston kevään 2010 ohjelmasta, s.191.  Lisätietoja Itäkeskuksen kirjastosta puh. 310 85090.

Leena E.

Syksyn innokkaita keskustelijoita

Lumiset terveiset täältä Itäkeskuksen kirjaston sivuraiteelta, Myllypuron lehtisalista

Saimme hiljattain hienoja myllypuroaiheisia kuvia Myllypuroseuran puheenjohtaja Markku Hämäläiseltä. Kuvat ovat peräisin ’Esikaupungissa tapahtuu!’ -näyttelystä, joka oli entisellä linja-autoasemalla Kampissa. Kiitoksia Markulle.

Alkanut vuosi on tuonut lehtisalin asiakkaille mahdollisuuden nautiskella kupposen kuumaa lehtien lueskelun ohessa. Kahvi/tee maksaa 0,40 e per kuppi. Nyt varsinkin runsaan lumipeiton laskeuduttua ja pakkasten kiristellessä, on moni kahvinjuoja löytänyt termostaatistamme uuden mieluisan ystävän.

Alkuvuoden aikana olisi myös tarkoitus lisätä internetpäätteidemme määrää kolmesta kuuteen. 

Myllypuron vanha ostoskeskus rupeaa näyttämään suuremmilta osin puretulta. Uudistetun ostarin alkupuolen on näillä näkymin tarkoitus valmistua vuonna 2011. Monen monituista kertaa tuon vanhan ostarin ohi onkin tullut pyörällä kaahailtua, mutta henkilökohtaisesti en tule sitä kaipaamaan. Sen verta kolkkona se on mieleeni jäänyt.

Uudesta ostarista kiinnostuneet voivat lukea lisää aiheesta Helsingin Uutisista ja Helsingin Sanomista.

Jos pakkaset jatkavat paukkumistaan, suosittelen syventymään niihin Peter Höegin kirjan ’Lumen taju’ seurassa. Pääosahenkilö Smilla antaa siellä oman tulkintansa lumesta. Kaveriksi vielä Jacob´s Creek, Grenache Shiraz – vintage punaviini ja ei voi mennä pieleen.

Lopuksi vielä pari nappaamaani kuvaa Myllypuron lehtisalin ulkoasukeista puoli pallonkiertoa takaperin. Näitä odotellessa..

Mika – Lehtisalisetä Myllymurosta 😀