Viktorian ja Daniel Westlingin häät

 

34 vuotta sitten Tukholmassa vietettiin Kalle Kustaan ja Silvian kuninkaallisia häitä. Olin silloin vain kuusivuotias, mutta sattumalta perheeni kanssa lähtemässä neljän viikon autolomalle Eurooppaan. En enää ole varma, mitkä muistikuvista ovat omia ja mitkä kuvista ja vanhoista uutispätkistä omiksi muistoiksi muuttuneita. Muistan vain, että pienestä tytöstä hevosten vetämät rattaat ja oikea kuningaspari tuntuivat olevan kuin suoraan sadusta.

Ruotsin kieltä opiskelleena olen seurannut ahkerasti ruotsin television ohjelmatarjontaa ja lukenut ruotsinkielisiä lehtiä. Ruotsin kuningashuoneen asiat ovat siis tulleet tutuiksi ja on ollut mielenkiintoista seurata nuorten kuninkaallisten ja varsinkin kruunuprinsessa Viktorian kasvamista ja valmistautumista tulevaksi kuningattareksi.

Viimeisen vuoden ajan olen seurannut häähysterian kasvamista Ruotsissa, kun maassa valmistaudutaan uusiin kuninkaallisiin häihin. Eri lehdillä on omat hääsivunsa. Ruotsin valtiollinen televisiokanava SVT on palkannut työntekijöitä, joiden työtehtävänä on valmistautua vuoden mediatapahtumaan kruunuprinsessa Viktorian ja Daniel Westlingin häihin.

 

Tänä vuonna olen ajatellut seurata häitä kotisohvalta, mutta myöhemmin kesällä olen lähdössä käymään Ockelbossa, Daniel Westlingin kotikaupungissa, jossa on yksi Ruotsin kauneimpia puutarhoja Wij trädgårdar. Sieltä löytyy kehuttu ruusutarha, jonne olen lähdössä ruusuhullujen vanhempieni kanssa, mutta se onkin sitten jo ihan uuden blogin aihe.

 

Itäkeskuksen kirjastossa on häiden aikoihin näyttely Ruotsin kuningasperheestä.

Hauskaa kesänodotusta!

Mareetta

Kuvat: Kajo Haapalainen

Linkkejä:

http://www.aftonbladet.se/brollopet/ Aftonbladet-lehden hääsivut

http://www.svd.se/nyheter/inrikes/prinsessbrollop/  

Svenska Dagbladet –lehden hääsivut

http://svt.se/svt/jsp/Crosslink.jsp?d=22620&a=1457126&lid=puff_1461737&lpos=bild

SVT:n Viktoria-sivut

http://www.wij.se/ Wij trädgårdar –puutarhan kotisivut

http://www.royalcourt.se/ Ruotsin kuningashuoneen kotisivut

http://www.wij.se/

Perhokalastusta Vantaanjoella

Olen elänyt suurimman osan elämästäni tuon joen kupeessa. Ensimmäisen puraisun koskikalastukseen koin noin 20 vuotta sitten kun  kylän vanhemmat  pojat roikottivat kiljuen pulleata Taimenta koskelta päin. Jälkeenpäin sitten kuulin etteivät ne sitä olleetkaan Vantaanjoesta saaneet, huijasivat. No, tuosta mainitusta hetkestä lähtien on nokkani suunnistanut vuosi toisensa jälkeen kyseiselle joelle kalastamaan ja rentoutumaan.

Pääosin perhokalastuksen kohteena on Vantaanjokeen istutettu kirjolohi, mitä istutetaan jokeen pitkin kesää. Toinen mielenkiintoinen perhokalastettava on Hauki,  jota joesta löytyykin paikoitellen reippaankokoisena. Juhannuksen ohi mentäessä Lohi sekä  Meritaimen rupeavat pikkuhiljaa nousemaan kutupaikoilleen, jolloin mahdollisuudet niiden pyydystämiseen kasvavat. Vantaanjoessa mahdollisuus saada nousukala paranee syksyn edetessä. Ehdottomasti parhaita paikkoja etenkin Meritaimenen tartuttamiseen Vantaanjoella on aivan meren suulla sijaitseva Vanhankaupunginkoski.

Pääkaupunkiseudulla  asuvalle löytyy Vantaanjoesta mukavasti koskipätkiä: Vantaankoski, Pitkäkoski, Niskalankoski, Ruutinkoski ja Vanhankaupunginkoski. Yhteensä parin kilometrin verran.  Myös ylempänä Hyvinkään ja Nurmijärven välissä sijaitseva Mylly- ja Nukarinkoski ovat hienoja kalastuspaikkoja.

Perhokalastus kalastusmuotona on rentouttava, kalaakaan ei tarvitse joka reissulla saada. Perhon heittäminen itsessään on jo mukavaa kun se rupeaa sujumaan. Alkuun pääsee suht vähäisillä varusteilla:  Vapa, kela, siima, haavi, kahluusaappaat/haalarit ja perhoja. Pääkaupunkiseudulla on useampi välineitä myyvä liike, joista saa hyvää palvelua. Internetistä saa myös tilattua tuotteita, mutta etenkin harrastuksen alkutaipaleella on hyvä kysyä neuvoa ammattitaitoiselta myyjältä. 

Kalastin

Tyrskytaimen

Spey Clave 

Varma perhovalinta Vantaanjoelle on Leech– tyyppinen perho. Perhon nimi tulee juotikkaasta, jolta se paljolti näyttääkin vedessä. Erilaisia Leech munnelmia on lukematon määrä. Yhtenäistä niillä kuitenkin on ilmava Marabou höyhenmateriaali,  jota käytetään perhon siivessä ja pyrstössä. Marabou on monelle tuttu pääsiäisvitsoista, joissa monesti roikkuu kyseisiä höyheniä. Vantaanjoen virtaama on vähäsateisina kesinä hyvin vähäinen. Tällöin perhon tulisi olla hyvin eläväinen. Marabou höyhenet ajavat tuon asian mainiosti. 

Kalaan lähtiessä on tärkeää muistaa hankkia tarvittavat kalastuluvat. Kalastuksenhoitomaksu toimii pohjana muille luville. Se pitää suorittaa, jos on 18-64 -vuotias ja harrastaa muuta kalastusta kuin pilkkimistä tai onkimista. Tämän lisäksi tarvitset vesialueen omistajan luvan. Kattavan informaation tarvitsemistasi luvista Helsingin alueella saat Meri-infosta.

Kalastusluvat voi hankkia esimerkiksi internetin välityksellä Kalakortista.

 Ohessa muutama koskikuva Vantaanjoelta. Mukana kuva  pikkuveljestäni ja 12 kiloisesta Merilohesta Vantaanjoen Pitkäkoskelta. Kyllähän tuo pientä kateutta näin veljeksien kesken herättää..

Kalaisaa kesää!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Supermarsun jäljillä – Paula Norosen kirjailijavierailu Kirjan ja Ruusun päivänä 4.5.

Kirjan ja Ruusun päivän kunniaksi kutsuimme Puotilan ala-asteen kolmas- ja neljäsluokkalaisia tapaamaan kirjailija-käsikirjoittaja Paula Norosta. Paula Noronen on esiintynyt myös radio- ja tv-ohjelmissa, monet muistavat hänet ehkä Sartsana Ylen Sartsa ja Timppa-sketseistä.

Noronen on kirjoittanut neljä lasten- ja nuortenkirjaa: Kyllä Sartsa osaa, Supermarsu lentää Intiaan, Surpermarsu ja lööppilehmän tapaus sekä Supermarsu pelastaa silakat.

Supermarsu on 11-vuotias Emilia, joka saa supervoimat otettuaan huikan marsunsa juomapullosta (Noronen huomautti, ettei tätä kuitenkaan kannata kokeilla kotona). Supermarsuna Emilia laittaa asiat kuntoon, oli kyse sitten koulukiusaamisen lopettamisesta tai Itämeren pelastamisesta

Oppilaat esittivät Paula Noroselle paljon hyviä kysymyksiä kirjailijan työstä. Kirjailja kertoi, että kannattaa pitää silmät auki missä kulkeekin: esimerkiksi bussissa on hyvä tarkkailla ihmisiä ja saada siten ideoita kirjoittamiseen .Noronen käytti myös tilaisuutta hyväkseen ja kyseli oppilaillaita, millaisia asioita voisi kirjoittaa tuleviin kirjoihinsa. Supermarsun seikkailuihin on nimittäin tulossa jatkoa: tänä vuonna ilmestyy kirja nimeltä Supermarsu ja outo toveri.

Itäkeskuksen K-supermarket tuki tapahtumaa n. sadalla reilun kaupan ruusulla. Vierailun päätteeksi kukkia riitti paitsi kirjailijavieraalle myös kaikille kuulijoille. Ja lastenosastolle tilatut Supermarsu-kirjat menivät kuin kuumille kiville!

Leena N.

Elämänlankoja

Työväenopiston itäisellä alueella on jo vuosia kokoontunut luovan kirjoittamisen ryhmä. Ensin ryhmä kokoontui opettajan johdolla ja pari viime vuotta itseohjautuvasti, kun kurssi Stoassa lopetettiin syksyllä 2008.

Viime maanantaina me allekirjoittaneet saimme kutsun osallistua Luovien Itseohjautuvien antologian julkistamismaljalle. Paikalla olivat kirjoittajien lisäksi ryhmän entinen vetäjä, kirjan kustantaja ja työväenopiston rehtori. Pidettiin puheita, lausuttiin kiitossanoja niin kirjoittajille, antologian toimittajille kuin kustantajallekin.

Kirjan nimeksi valittiin Elämänlankoja. Se sisältää tarinoita, muistelmia ja runoja. Iältään varttuneet kirjoittajat  haluavat kertoa lukijalle elämän vehreydestä, kuihtumisesta ja kukinnoistakin. Tekstejä rikastuttaa lisäksi se, että kirjoittajat ovat syntyisin eri puolilta Suomea.

Meillä oli ilo olla mukana tämän virkeän, luovan ja henkisesti vahvasti läsnäolevan joukon tärkeässä juhlatilaisuudessa. Ryhmän toiminta jatkuu. Toivotamme heille onnea ja menestystä.

Leena ja Satu