Lori Nix

Jo useamman vuoden olen valokuvauksen lumoissa seurannut valokuvaajien sivuja internetissä. Aina aika ajoin suuni loksahtaa kun löydän jotain itselleni  täysin uutta. Näin kävi myös valokuvataiteilija Lori Nixin kohdalla. Loksahti tosi pahasti.

Sen sijaan että hän löytäisi valokuvattavia kohteita, hän rakentaa ne itse.  Aivan uskomattomalla taidolla toteutettuja pienoismallennoksia, dioraamoja. Hän suunnittelee, rakentaa, valaisee, sekä valokuvaa teoksensa ilman digitaalista manipulointia.

Lori Nix lähestyy vaaraa ja katastrofeja töissään lisäten niihin ripauksen hienovaraista huumoria. Hän vietti lapsuutensa maaseudulla Yhdysvalloissa, jossa vaihtuvat vuodenajat toivat luonnondraamaa, kevät-tulvia, tornadoja, kuivuutta sekä jättimäisiä hyönteisparveja. Monille aikuisille moiset  luonnonilmiöt aiheuttivat paljon ahdistusta, lapselle taas monet kokemuksista saattoivat olla hyvinkin euforisia.  Joitakin näitä nuoruusajan kokemuksia hän esittelee esikois-sarjassaan ”Accidentally Kansas

Nix opiskeli collegessa valokuvausta ja keramiikkaa. Esimmäiset  Dioraamat syntyivät 1990-luvulla. Töidensä valokuvaamiseen hän käyttää 8×10 ison formaatin filmikameraa. 

Lori Nixin töissä näkyy tulevaisuuden uhkakuvat, ihmiskunnan kuolema, 70-luvun katastrofielokuvat sekä luonnon paluu autioituneisiin kaupunkeihin. Tämä kaikki käärittynä hienovaraiseen huumoriin. 

Videohaastattelu Lori Nixistä Cool hunting sivustolla. Sivustolta löytyy myös muita hyviä videoita.   

Lori Nixin kotisivu.

Kerkon ensimmäinen työpäivä, osa 2

Virtuaalisivarimme Kerkko on kohdannut kirjastouransa ensimmäisen päätä ja varpaanpohjia kutkuttavan parapähkinän. Hänen edessään aukeaa kokonainen vuorijono kirjoja ja levyjä, jotka hänen pitäisi osata sijoittaa oikeille paikoilleen.  Hermostunut Kerkko yrittää jouduttaa aivosolujensa työtä syömällä raakaa Sirkku-sokeria, mutta veteraanikirjastolainen Taunon asettama aikaraja uhkaa lähestyä. Mistä Kerkolle nyt apua?

”Faksi herra Laaksolle, faksi herra Laaksolle!”

Mitähän tässä, Rauha Roihuvuoresta kertoo: ”Taru sormusten herrasta on elokuva, mä oon kattonut sen ainakin tuhat kertaa ja se menee DVD-hyllyyn. Sitten on tota tylsää klassista musaa, jota äiti aina kuuntelee, se menee musiikkiosastolle. Eemeli on vauvoille, mä en enää lue sitä, ja se menee lastenosastolle. Toi kukkajuttu on varmaan tietokirja ja se menee yläkertaan. Sit tota yhtä mun mummo lukee, se on kaunokirja ja menee alakertaan. Eli oikea vastaus on A4, B1, C5, D3 ja E2.”

No näinhän se tietysti menee! Kerkon varvas vetreytyy ilosta, kirjat lentävät oikeisiin kärryihin ja kärryt luistavat liukkaasti määränpäihinsä. Kriisipalaverilta vältytään, ja signumi sentään, Taunoltakin heltiää hymy, kun Kerkko yltää kirjaston uuteen ennätykseen, seitsemän ja puoli minuuttia.

No Kerkko, miltä nyt ensimmäisen päivän jälkeen tuntuu?

K: Hiukan hankalaahan se aluksi oli, välillä tuntui, että tännehän hautautuu kaikkien kirjojen alle eikä mangaakaan ollut yhtään tarjolla, mutta söin muutaman palasen sokeria, niin eivät energiatasot ennättäneet mennä täysin nollille.

Olisiko se nyt kahvin paikka? Keittääkö Kerkko?

K: Kahvia yäk! Mutta teetä tässä voisikin juoda. Mihin ne kaikki sokerit hävisivät?

Uusia Kerkon seikkailuja taas ensi viikolla, samaan Kerkko-aikaan, samalla Kerkko-kanavalla!

————————————————————————

Teksti: Ilmari Jauhiainen
Piirrokset: Ville Kyrö
Kerkon seikkalujen valmistamisessa ei ole vahingoitettu pieniä
eläimiä, mikäli emme laske muutamaa hyttystä ja nämäkin
olivat puhdas vahinko, sillä yritimme vain taputtaa heitä
ystävällisesti selkään. Tekijät ovat jo lahjoittaneet
ison summan orpojen hyttysten hoitokodille.

Kerkon ensimmäinen työpäivä

 

”Ja tässä on palautusautomaattimme Tuomas… Hei, kuunteletko sinä? Voihan signumi sentään! Poikahan nukkuu istualtaan kuin hevonen kuusenlatvassa mätäkuun aikaan. Herää untamo, nyt on tosi kyseessä!”           

Lapsi on terve, kun se nukkuu

No mutta, sankarimme Kerkko on onnistunut jämähtämään veltoksi kiisseliksi kesken hykerryttävän hillittömän oppitunnin ja kuorsaa kovemmin kuin hapansilliä iltahuikoseksi syönyt matruusi, vaikka huoneessa käy kovempi meteli kuin tehdashallin koneistossa. Pieni ravistus palauttaa hänet onneksi valvovien kirjoihin.           

Oppitunti jatkuu. ”Kuten sanoin, Herkko…”           

”Kerkko.”           

”Ei, minä olen Tauno. Siis kaikki kirjastoon palautunut aineisto lajitellaan tässä eri ryhmiin, mekaaninen ystävämme Tuomas jyskyttää varmasti kuin tsekkiläinen höyryjyrä ja latoo kaiken siisteihin kasoihin noihin laatikoihin, ja kun se loppuu … Signumi sentään, alahan nostella kirjoja, Erkko!”           

Hämmentävän nopeasti täällä rehkimään joutuu, koulun liikuntatunneillakaan ei näin hikeen ole tullut, ja Kerkko sentään pelasi kolme vuotta nappulaliigassa Sipoonkorven silakoiden varamaalitolppana. Tuomaksen laatikot tyhjennetään ja sitten…           

”No niin Pekko, nyt sitten täytyisi päättää, mihin tämä valtava materiaalimassa täytyisi sijoittaa. Tässä on jo valmiina kärryjä, lajittelet jokaisen niteen oikeaan kärryynsä ja sitten kiikutat kärryt omille asemapaikoilleen. Aikaa kymmenen minuuttia. Ja parasta olla valmista silloin, tai muuten minulla pettävät hermot, eikä kukaan toki sitä halua…”           

Kaoottinen kirjavuori kammoksuttaa kilttiä kirjastopoikaamme Kerkkoa. Miten tästä mahdetaan selvitä? Osaako kukaan lukijoistamme auttaa pientä miestä? Mihin kuuluu mikäkin esine?           

    

    

    

    

    

    


 
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Meneekö Kerkolta sormi suuhun ja varvas vieterille? Pettävätkö Taunon hermot lopullisesti viisi vuotta ennen uumoiltua eläkettä Mouhijärven Essolla? Joudutaanko kirjasto sulkemaan äkillisen kriisipalaverin takia? Kuka keittää palaveriin kahvit? Onko kahvin kanssa sokeria vai onko se sulanut auringossa?

Vastaukset kysymyksiin saamme toivottavasti ensi viikolla…

————————————————————————

Teksti: Ilmari Jauhiainen
Piirrokset: Ville Kyrö
Valokuvan yritelmät: Ilmari Jauhiainen

Tarinassa esiintyvät hahmot ovat pahvista leikattuja karikatyyreja,
jotka eivät kaksiulotteisuutensa tähden vastaa ketään todellisia
henkilöitä, asuivatpa nämä Andorrassa tai sen ulkopuolella.

Mieskauneutta

Kaunis – joka ulkoisilta ominaisuuksiltaan (nähtynä tai kuultuna) tekee miellyttävän, viehättävän vaikutuksen; sellainen, jonka pelkkään havaitsemiseen liittyy puhdas ja välitön mielihyvän tunne

”Hän on kaunis”, sanoo joku, ja mieleemme putkahtaa vaistomaisesti: kukahan nainen on kyseessä? ”Siis Pekka”, hän jatkaa, ja aivomme heittävät kuperkeikkaa, eihän näin voi sanoa.

Kauneus kuuluu naiseuteen, mies on korkeintaan komea, väitetään. Mutta eikö miehen korvilla ole yhtäläinen oikeus punastua kuullessaan lausahduksen ”olette kaunis”, jolla naisia on kehuttu jo kyllästymiseen asti? Kyllä miehelläkin on tarve esineellistyä, kokea itsensä esteettisen mieltymyksen, ihailun, jopa halun ja himon kohteeksi.

Miesviikon kunniaksi Itäkeskuksen kirjasto järjestää 8-14.11 näyttelyn mieskauneudesta ja antaa näin miehillekin mahdollisuuden avata terälehtensä ja päästää loistonsa ja huumaavuutensa valloilleen. Mutta millaista on mieskauneus? Tähän kysymykseen kaipaisimme mielipiteitä ja kommentteja kaikilta mieskauneuden arvioinnin asiantuntijoilta. Onko miehen kauneus kiinni pinkeäksi bodatusta kropasta vai parransängen kehystämästä karismasta? Miellyttääkö silmää jäntevä kreikkalainen alastonpatsas, itsensä hikeen ratsastanut ritari, kirkkaisiin väreihin ja tenhoaviin tuoksuihin verhoutunut aatelismies, tummaan pukuun verhoutunut businessmies vai kenties kohtalonomaisen kalpeaksi puuteroitu gootti? Entä onko miehen kauneus kiinni iästä ja kuihtuuko vai voimistuuko se kypsymisen myötä? Ja onko olemassa ketään miehisen kauneuden ikonia, jonka malliin nuoret miehet voisivat somistautua tavoitellessaan kauneuden ideaalia?

Esittelyssä Kerkko

Tänä syksynä saatte tutustua blogissamme Itäkeskuksen kirjaston uuteen siviilipalvelusmieheen, Kerkkoon. Kerkon mukana pääsemme tutustumaan Itäkeskuksen kirjaston saloihin, eikä kommelluksista ole loppua, kun nuori noviisimme kohtaa uudessa työssään kirjastoelämän pulmatilanteita. Tarvitseepa kokematon konkari usein lukijoidenkin apua ongelmien ratkomisessa.

Blogi-toimituksemme tavoitti Kerkon Lapinjärveltä, jossa hän jo valmistautuu tulevaan siviilipalvelusvuoteen.

No Kerkko, jännittääkö jo?

K: Eipä tässä ole paljon muuta ehtinyt tehdä kuin syödä ja nukkua, joten ei sitä ole aikaa ollut jännittääkään.

Onkos sinulla Kerkko minkälaisia odotuksia kirjastotyön suhteen?

K: Toivottavasti se on helppoa ja kevyttä, ei viitsisi ihan hikeen asti rehkiä. Ja niin, kunpa sinne ei kovin usein ennen yhdeksää tarvitsisi tulla.

(Voi Kerkko parka. Ei ole tainnut vielä kuulla, että kirjastot aukeavat nykyisin jo yhdeksältä.) Onko herääminen kenties ongelma sinulle?

K: Ei oikeastaan, kunhan se tapahtuu inhimilliseen aikaan.

Kiitoksia Kerkko, toivottavasti tiesi meillä Itiksessä tulee olemaan valoisa ja veikeä!

 

Kerkon faktalaatikko:

Koko nimi: Kerkko Jaromir Laakso
Ikä: 19 v.
Pituus: 180 cm
Paino: 70 kg
Silmien väri: epämääräinen
Lempiruoka: nuudelit, äitin lihamakaroonilaatikko, pitsa bologneessi
Lempijuoma: mansikkapirtelö, yrttitee
Harrastukset: nukkuminen, TV, larppaaminen, geokätköily, kitaransoitto
Lempimusiikki: rokkia, poppia
Lempisarjat: CSI, True Blood, Simpsonit
Lukee: mangaa, Aku Ankkaa
Kännykän väri: metsänvihreä
Soittoääni: Star Warsin tunnusmusiikki
Pitää: kauniista kesäaamuista, pitkään nukkumisesta, heinäsirkoista ja sisiliskoista
Ei pidä: aikaisin heräämisestä, maksalaatikosta
Haluaisi olla isona: ei tiedä vielä, ehkä ope (ei ruotsin eikä matikan)
Seurustelee: ei
——————————————————————————————

Teksti: Ilmari Jauhiainen
Kuva: Ville Kyrö
Kaikki tarinassa esiintyvät hahmot ovat tekijöidensä keksimiä
eikä heillä ole mitään yhteistä kenenkään elävien tai kuolleiden kanssa,
lukuun ottamatta kaksijalkaisuutta, yksisilmäisyyttä
ja muita irrelevantteja piirteitä, jotka hahmot jakavat monien
ihmisten kanssa.

Ei pelkästään klassikoita

Calibre on ensisijaisesti  sähköisten kirjojen järjestämiseen tarkoitettu ilmainen tietokoneohjelma. Ohjelman voi ladata omalle koneelleen osoitteesta http://calibre-ebook.com/. Ohjelman yhteydessä toimii aktiivinen MobileRead-keskustelusivusto,  jossa keskustelijat mm. ruotivat  uusimmat lukulaiteuutiset, ratkovat ongelmia ja  jakavat keskenään  lukuvinkkejä ja e-kirjoja . http://www.mobileread.com/forums/

Yksi ohjelman onnistunut ominaisuus on Fetch news-toiminto. Ohjelma päivittää valitut uutissyötteet haluttuna ajankohtana  joko lukulaitteeseen tai tietokoneen näytöltä luettavaksi. 

Ohjelmassa on yli 300 sanoma- ja  aikakausilehden syötteet  valmiina. Valitettavasti listalla ei ole yhtään suomenkielistä lehteä. Onneksi kuitenkin omien syötteiden lisääminen on tehty käyttäjälle helpoksi. Rss-syötteitä voi toki lukea selaimella ilman erillistä ohjelmaakin, mutta kannettavaan päätelaitteeseen ladattuna syötteitä voi päivän aikana lukea missä ja milloin huvittaa.

Helmet-kokoelman uutuusluetteloita voi tilata myös RSS-syötteinä osoitteesta:  http://www.helmet.fi/search*fin/3.