Kerkko ja viallinen feng shui, osa 2

Kerkon salaiset Clark Kent -fantasiat ovat päässeet valloilleen, kun kurkuista villiintynyt (puoli kiloa päivässä!) mangafani kuvittelee itsensä Itiksen salaiseksi kirjastosankariksi, Kurkkukerkoksi. Mutta mitä, Tauno-kirjastolainen ei näytä tyytyväiseltä (paakkuuntuva Tauno kirjastoniekka, se hygieeninen): hyllyt ovat mullinmallin ja Kerkon feng shui-hyllytys saa asian vain pahemmaksi (ketä meillä syytettiinkään, ennen kuin Kerkkoa oli? Mitäs sä oikein tarkoitat, ennen kuin Kerkkoa oli?). Taunon täytyy tulla avuksi, ja sitten vain kirjoi nakkaa, hyllyyn nakkaa, muuta ei sitten tarvitakkaa ja hylly on taas suorassa. Mutta nyt Kerkolla on uusi ongelma: mitä Tauno teki häntä paremmin? (Mikset sinä Idän mies käytä iGS:ää?) Auttaisiko Kerkon älynnystyröitä astangajooga tai valoravinto? Ja pystyykö Kerkko enää hengittämään kaupallisten tiedotteiden puristuksessa? Onneksi Kerkolle on keittiössä kurkkua tarjolla, niin että napa ruskaa!

Kappas, Vuosaaren Väiski on lähettänyt Kerkolle postia kaupan muovipussissa. ”Hei Kerkko, haluamme tarjota parasta! Nimittäin apua ongelmiisi: 1) Alemmassa kuvassa on hyllystä poistettu väärää numeroa olevat kirjat. 2) Yksikään kirja ei ole enää vaakatasossa toisten päällä. 3) Keltainen kirja on laitettu kirjatuen ja seinän väliin muiden kirjojen kanssa. 4) Kirjat ovat aakkostettuna. 5) Ja lopulta kaikki kirjat ovat suorassa. Muista Kerkko, ole tarkka, ota purkka, siis pois suusta ja keskity!”

No mutta tottahan toki, nyt sen hoksaa Kerkkokin ja vieläpä Tuplasti ja Mars ja Suffeli päälle, taitaa Kerkkokin huomata, että ois suklaata tarjolla. Hyvin hoidetun työn jälkeen pieni namitauko onkin jo paikallaan (niin hyvää, ettei sanotuksi saaaaaaaa!).

Meinasiko Kerkko mennä sormi suuhun?

K: Mums mums, eihän toki, ei sitä nyt niin nälkä ole, että lihaa tarvitsisi niin kipeästi, kyllä suklaa ja kurkut riittävät täysipainoiseen ateriaan, kahta en vaihda ja se toinen on reilu meininki that we have in Itäkeskuksen kirjasto.

No mutta miten hyllytys tästä lähtien sujuu?

K: Väiski on luvannut, että niin kauan kuin kannan hänen kauppansa logoa paidassani, hän tulee kyllä mielellään auttamaan kirjojen hyllytyksessä. Järjestellymmät hyllyt, parempi mieli!

Lisää vauhtia ja vaarallisia tilanteita taas ensi viikolla, samaan Kerkko-aikaan, samalla Kerkko-kanavalla. Eikä siinä vielä kaikki! (Tarkemmin ajatellen, taisi sittenkin olla)

——————————————————————————

Teksti: Ilmari Jauhiainen (Mitä taas mietit? Kahta mehevää vitsiä,
virvoittavan sanaleikin kanssa ja päälle pulmia, jotka voit
itse ravistella!)
Kuva: Ville Kyrö (ei vain loistavaa piirrosjälkeä,
vaan Yllätysloistavaa!)
Tekijät kiistävät syytökset, että he olisivat ottaneet vastaan
suuria sponsorirahoja. Kyllä me kehdataan sanoa, että on tämä
työ tehty: ammattitaidolla ja antaumuksella on valmistettu myös
tämänkertaiset Kerkon seikkailut. Kerkko - kaikille, jotka
kulkevat omia polkujaan.

Kerkko ja viallinen feng shui

Harva aavisti, että mieleen painumattoman tylsä kirjastoapulainen Kerkko Laakso olikin oikeasti kaikkien ihailema supersankari Kurkkukerkko. Ja mitä, eikö tuolta juuri kirjaston porteista astunut sisään biisonilauma perässään kolmesataa verenhimoista hirmuliskoa sekä näiden anopit ja isoäidit. Kohta olisi alakerran mangakokoelma pelkkä muisto, kun nälkäiset pedot pistäisivät poskeensa japanilaista laatutaidetta. Kerkko syöksähti palautusautomaatin sisään ja repi paitansa alta esiin Kurkkukerkon vihreän pyjaman…

Muista Kerkko, että mangaa luetaan lopusta alkuun!

”Signumi sentään! Täällä se Jaromir vain istuu lukemassa.”

Kerkko säpsähti unelmistaan hereille ja huomasi Taunon pihisevän edessään. ”Niin kenelle puhuitkaan?”

”Sinulle Jaromir. Kävin blogista tarkistamassa nimesi ja siellähän se faktalaatikossa luki: Jaromir. Tiesitkö, että olet yltiöpäisenkuuluisan tsekkiläisen kaikkien aikojen ylivoimaisesti murskaavimman jääkiekkolegendan Jaromir Jagrin kaima?”

Kyllä Kerkko tiesi, hänen isänsä oli muistuttanut asiasta joka viikko aina Kerkon vauvaiästä asti. Kerkon polvet olivat vieläkin kipeitä siitä, kun innokas isä oli yrittänyt toiveikkaasti opettaa kuusikuukautisen Kerkon luistelemaan, vaikkei hän taitanut vielä kävelyäkään kunnolla. Onneksi äiti oli saanut valita ensimmäisen nimen.

”No niin Jaromir, tänään opettelemme hyllytystä”, Tauno jatkoi. ”Hyllytyksen helpottamiseksi jokaisessa kirjassa on – signumi sentään, taasko sinä nukahdit!”

”Ei, mietin tässä vain, miltä näyttäisi, jos tuolta katosta tippuisi jättimäinen kurkkumies…”

”Miettisit välillä, miltä nämä kirjat näyttävät hyllyssä. Mutta tämä signumi siis kertoo, mihin kirja hyllytetään, ensin numeroittain, sitten aakkosjärjestykseen. Se varmaan riittikin neuvoksi. Hyllytäpä vaikka tuo toiseksi viimeisen hyllyn miltei laitimmaisin hyllyrivi sillä aikaa, kun minä käyn retostelemassa läpi uusimman Veikkaaja-lehden.”

Mitä ihmettä? Miten nämä kirjat tänne laitettiinkaan? Tässä vaadittaisiin nyt kyllä Kurkkukerkon apua. Mitä se Tauno antoikaan neuvoksi? Piti miettiä, miltä kirjat näyttäisivät hyllyssä, eli tuo keltainen ei tule hyvin esiin tuolta muiden kirjojen seasta, niin se pitää vapauttaa. Ja sitten jos laittaa pari tänne päälle roikkumaan ja kerää isompia vähän tänne sivulle…

”Jokos on tullut valmista ? Signumi sentään! Montako legioonallista ilkivaltaisia vandaalikauhukakaroita on käynyt täällä mulauttelemassa tihutöitään?”

”En tiedä, mutta hylly on aika feng shui nyt, vai mitä?”

”Vai itse herra pikku kiinalainen on käynyt räjähtämässä postilaatikossa! Katsos näin se pitää tehdä, tuo tuohon ja mitä tämäkin tässä yksinään tekee, odottaa huomista päivää ja liftaa lentokoneeseen? Ei ei, signumi sentään, tuonnehan se tulee! Kuusykviispistekasia häh? Onko nämä sinusta akupunktiota nähnytkään? Piikittelee poika ja piikittelee pahasti.”

Taisteli Tauno tuhat teosta telineilleen. Koitti Kerkko katsella ja kokemusta kerätä.

”Näin sen pitää olla! Ja nyt Jaromir laadit sitten selväsanaisen selostuksen siitä, mitä virheitä tuli tehtyä. Aikaa kymmenen minuuttia!!”

Voihan Veikkajaa vieköön! Mitä korjauksia Tauno tekikään? Löytävätkö lukijat viisi eroa Kerkon ja Taunon hyllytyksestä?

Onko hyllyjen feng shui kadonnut aivan lopullisesti? Auttaisiko homeopatia, reikihieronta tai Akupunkteeraus? Missä edes ovat hyllyn Aku-pisteet? Eikö niitä pitäisi etsiä lastenosastolta? Ja mitä Iineskin mahtaa asiaan sanoa? Seuraako Kerkolla sulkasato vai pääseekö Kurkkukerkko sadonkorjuuseen?

Maailmankaikkeuden mysteerit eivät ratkenne ennen ensi viikkoa…

----------------------------------------------------
Teksti: Ilmari Jauhiainen
Piirrokset: Ville Kyrö
Valokuvan yritelmät: Ilmari Jauhiainen
Kerkon seikkailut on valmistettu luonnonmukaisesti, ekologiset
seikat huomioiden. Kerkon hiilijalanjälki on olematon: onhan hän
pelkkä virtuualisivari. Odotammekin innolla yhteydenottoja
kansainvälisiltä yrityksiltä, jotka olisivat kiinnostuneita
Kerkon ekobrandysta - poltettua ja erittäin vanhaa jo 
ylihuomisesta asti, maku pyöreä olematta kuitenkaan pallo.

Sienimetsässä

Syksyn odotetuimpia asioita on minun mielestä sienimetsään pääseminen. Ennen sieniretkeä odotukset sienisaaliin suhteen ovat korkealla, mutta yleensä retkeen on tyytyväinen, oli saalis millainen vaan. Eihän siihen voi vaikuttaa. Jo raikkaassa ulkoilmassa oleminen, kiireettömyys ja luonnon rauha ovat kaupungissa asuvalle ihania, harvinaisia asioita.

Minun sieniretkeni suuntautuvat samoille paikoille, joissa isäni on käynyt jo 50 vuoden ajan. Luonto on muuttunut, mutta metsä on onneksi edelleen jäljellä. Sienipaikkoihin liittyy paljon
salailua, jos joku haluaa tietää, missä käyn metsässä, sanon vain tuolla noin ja viittaan epämääräisesti kädellä pohjoiseen päin.

Tutussa metsässä tietää, mistä kohtaa löytää mitäkin sieniä ja mistä esimerkiksi parhaat marjapaikat löytyvät. On kuin palaisi vanhan tutun luokse, kun menee esimerkiksi orakas-paikkaan ja löytää etsimiänsä vaaleita orakkaita. Varsinkin vaikeasti löytyvien sienien, kuten mustien torvisienien, kohdalla on hyvä, että sienet kasvavat aina samoilla paikoilla. Joitakin sieniä ei joka vuosi kasvakaan, johtuen esimerkiksi sateista tai kuivuudesta. Joskus onkin ihanaa, kun monen vuoden tauon jälkeen, vanhasta paikasta löytyy jälleen tuttuja sieniä.

Meidän perheessä sienillä on omat nimet: orakkaat on rakkaita, suppilovahverot torveloita jne. Varsinkin torveloiden kerääminen on ihanaa, niiden löytäminen on varsinainen taitolaji, yleensä, kun yhden löytää, niin lähellä on paljon muitakin. Ensimmäisen sienen löytäminen on aina vaikeinta. Torveloiden värit vaihtelevat joskus paljonkin, kyse taitaa olla hieman eri lajeista.

Sienestämiseen kuuluu myös jonkinlainen itsekkyys. Jos sieniä löytyy, pitää löytöpaikka vallata ja pääsy muilta sienestäjiltä estää. Silloin on hyvä, jos sienestämään on lähdetty isommalla porukalla.

Yksi sieniretken kohokohdista on evästauko, kunnon eväät voi jopa pelastaa saaliiltaan
huonoksi jäävän retken. Useimmiten mukana on vain eväsleipiä ja kahvia termospullossa, mutta joskus mukana voi olla myös keittoa. Meidän sienimetsässä on myös mahdollista päästä uimaan. Se raikastaa varsinkin kesäisiä sieniretkiä. Eri vuosina sienestämään pääsee hyvinkin eri aikoihin. Muistan, että joskus olen vielä pikkujoulun aikoihin ollut routaisesta maasta keräämässä suppilovahveroita, mutta se taitaa jo olla aikamoinen poikkeus.

Hyviä sienisäitä ja sienisaaliita toivoen Mareetta



Kerkko ja kolossaalisen kirjan kosto, osa 2

Kerkko katsoo yhden yön putkeen kung fu -leffoja, myöhästyy tavalliseen tapaansa ja heti on kaaos valmis. Suu- ja sorkkatautiepidemia on pistänyt puolet Itiksen henkilökunnasta vuoteenomaksi ja Kerkon mentori Tauno on korvat täynnä yleisurheilutuloksia. Eikä siinä vielä kaikki! Tuomas pihisee kiukusta, kun ei pysty sulattamaan Asiakas Asikaisen syöttämiä kirjoja, eikä mököttävä mutteriläjä tokene vaikka Kerkko esittää klovnerisia taitojaan banaaninkuorien ja täytekakkujen avustamana.  Mikä nyt neuvoksi?

Joku nykii Kerkkoa hihasta. Kas, sehän on Pikku- Pekka Puotilasta tulossa tiedottamaan Kerkolle oman teoriansa Tuomaksen mystisestä taudista. ”Toihan on ihan liian iso kirja. Ei se tosta voi mennä sisään.”

No mutta niinpä tietenkin. Jos kirja on Tuomakselle liian iso pala purtavaksi, se täytyy käydä palauttamassa tiskille. Näin se hoituu ja Asiakas Asikainen pääsee poistumaan paikalta, mutta vilauttaa lähtiessään vielä reippaalle työläiselle sopivan hymyn kiitoksena Kerkon sujuvista asiakaspalvelutaidoista.

Oliko Kerkko vihjeestä apua?

K: Kyllä tästä varmaan olisi omin voiminkin selvitty, meinasin juuri kokeilla muutamaa oppimaani kungfu-liikettä, josko niillä kirja olisi mennyt Tuomaksen sisään. Niitä ei nyt tarvittu, mutta ehkä taidoilleni tulee tarvetta myöhemmin.

Kerkon monia erikoiskykyjä voit taas ihmetellä ensi viikolla, samaan Kerkko-aikaan, samalla Kerkko-kanavalla!

---------------------------------------------------------
Teksti: Ilmari Jauhiainen
Piirros: Ville Kyrö
Kerkon seikkailuja on syytä nauttia pienissä erissä,
hyvässä seurassa, teen ja sympatian kanssa, voilla ja leivällä,
vastalämmitettynä, viiden sekunnin kuluttua aukaisemisesta,
villasukat jalassa, kaikki yhdessä ja yksi kaikkien puolesta sekä
sekoitettuna, muttei ravistettuna.

Kerkko ja kolossaalisen kirjan kosto

Kello tikittää kohti yhdeksää, Taunon naama on hieman punakka. Kello siirtyy vartin eteenpäin, Tauno on jo varsinainen puolukka. Kello tulee puoli kymmenen, Taunon korvista nousee höyryä. Kello on kahtakymmentäkolmea minuuttia vaille kymmenen, Taunon kolme hiusta ovat nousseet pystyyn ja syöksevät laavaa ympäristöön, kun Kerkko vihdoin astelee Itäkeskuksen kirjaston porteista sisään.

Kirjastossa on tilaa räiskyville persoonille

”Signumi sentään, missä ihmeessä sitä ollaan oltu Veikko?”

”Katsoin eilen Jackie Chanin kung fu -leffoja kolmeen asti ja sen jälkeen nukutti makeasti ja aamulla äidin herätyskello ei soinut ajoissa, joten myöhästyin vähän metrosta, joka sitä paitsi oli vähän myöhässä, kun Lahokartanon asemalla oli vesivuoto…”

”Signumi sentään mitä selityksiä! Minulle oli tänään suotu viikon ainoa tilaisuus käydä läpi urheilukirjojen hyllyä, kun viime viikolla siihen ei ollut mahdollisuutta, kun sorkkatautiepidemia pisti sängyn pohjalle puolet työväestä, ja nyt koko hylly on täynnä miltei pelkkiä balettikirjoja, kun Yleisurheilun tulostiedot viideltä viime vuosikymmeneltä ovat hukkuneet ympäriinsä. Ja sitten joudun jäämään yksin valvomaan putiikkia, kun yksi onkin myöhässä! Saat nyt jäädä Teuvo tähän valvomaan lainaustoimistoa, kun minä painun hyllyille!”

”Minä en kyllä kovin montaa kertaa ole tässä ehtinyt olla…”

Mutta Tauno on jo korviaan myöten täynnä Valioliigan sarjataulukkoja, mikä tukkii kuulokyvyn vielä tehokkaammin kuin mongolialaiset mutanttiporkkanat korvissa. Ja kas, portista astuu kaikkien kirjastolaisten rakastama Asiakas Asikainen.

”Tuo teidän vekotin on taas epäkunnossa. Se ei ota palautustani vastaan. Eikö voisi jo siirtyä takaisin vanhaan järjestelmään, se oli niin toimiva, jätät kaiken tiskille, ei mene kuin kolme sekuntia.”

”Niin tuota, meiltä siihen meni sitten useampi tunti…”

”Kaikenlaista, mutta tulehan nyt auttamaan. Tuo teidän häkkyränne räjähtää muuten kohta.”

 

 

Ja toden totta, palautusautomaatti Tuomas pihisee kuin keuhkotaudissa viruva mopsi kesähelteellä. Kirja on menossa kohti automaatin suuta, mutta jokin mystinen voima estää sitä pääsemästä kunnolla sisään ja Tuomas valittaa voimattomuuttaan. Mikä ihmeen ongelma palautuksessa nyt on? Olisiko lukijoillamme hyviä ideoita?

Onko palautusautomaatilla jokin psykoanalyyttinen syndrooma vai mököttääkö se muuten vain? Onko tiedossa komea räjähdys vai hajoaako Tuomas vain pikkuhiljaa pieneksi mutterikasaksi? Tarvitaanko psykologia vai olisiko sittenkin aika kutsua paikalle poliisin pommiryhmä? Onko Kerkolla edes heidän numeroaan kännykässään? Ja entä jos kännykkä jäi kotiin katsomaan kungfua?

Vastauksia lienee pakko odottaa ensi viikkoon…

-----------------------------------------------------
Teksti: Ilmari Jauhiainen
Piirros: Ville Kyrö
Valokuva tulivuoresta: Anonyymi
Muut valokuvan yritelmät: Ilmari Jauhiainen
Kerkko-tarinat on valmistettu luonnonmukaisesti
aitona käsityönä, ilman mitään keinotekoisia lisäaineita tai
mausteita. Tuote saattaa sisältää pähkinän, mutta sen ei pitäisi
laukaista allergisia reaktioita. Sen sijaan tyhmien
sanaleikkien on todettu aiheuttavan monenlaisia oireita aina
myötähäpeästä kutkuttavaan nauruntunteeseen palleassa.