Kerkko ja Itäkeskuksen joulu

Itiksen virtuaalisivari Kerkko on ehtinyt kohdata monenmoista vastusta ja vaivaa visiitillään lännenvastaisen alueen ytimessä. Kaatuvat kirjakasat, mököttävä palautusautomaatti tai sekainen kirjahylly eivät hypi enää silmille, kun kirjaston tehopakkaus Kerkko rientää apuun kuin chilipippuria raakana syönyt nuori hirvenvasa poimunopeudessa. Kirjastosivaridosentti Kerkko ”Rambo Turbo” Laakso on myös aikuistunut ja siirtynyt äidin helmoista kolmen vesselin hätävaraisäpuolikokelaaksi – nykyään Kerkon herkkuruokaa ovatkin Leilan vegaanisoijanakit perunasalaatilla ja lihaliemikuutiolla höystettynä. Mutta selviääkö Kerkko Itiksen joulusta? Sujuvatko asiat kolmen kirjastotontun kanssa? Ja miten käy Kerkolta rokkenroll? Vastaukset näihin kysymyksiin selviävät Kerkon juuri alkavassa jouluspesiaalissa…

Kas kummaa, sankarimme Kerkko on jälleen jäänyt yksin hoitamaan Itiksen palvelualueen ruuhkaista kiiretiskiä. Jouluaatonaaton viimeiset tunnit ovat houkutelleet kirjaston vakinaamat kotiin peilailemaan päähänsä tonttulakkia ja pujopartaa lasten viihdykkeeksi. Jopa kirjastossa käytännöllisesti katsoen elävä Tauno Puolitusina on päättänyt yllättäen vetäytyä Tyrvään Vapaapalokunnan tiloihin keittelemään kihahtavaa joulusimaa ja opettelemaan poroerottelua alan ammattilaisten vetämällä keittokurssilla.

Kiire jo helpottaa hieman, ja Kerkkokin saattaa hyräillä. Lunta tulvillaan….

Tosiaan, mistä nuo hiutaleet tippuvat? Kerkko pyyhkii lunta otsaltaan: mutta ei, se onkin paperisilppua. Ei kai Stoan aulassa ole meneillään avoliittoon siunaaminen? Vai ovatko alkamaisillaan origamilennokkien askartelijoiden vuotuiset Uudenmaanmestaruuskisat?

Ei, silppuahan tuulee roskiksesta! Joku punaiseen nuttuun kietoutunut huligaani ui poisheitetyissä kuiteissa ja murskaa niitä pienillä kynsisaksilla hiirenjärsineeksi puuroksi. Otusta kiehtovat erityisesti kirjavarausten välissä käytetyt nimilaput, joista hän huolellisesti pipertää ensin nimen irti ja sitten vetää kirjaimet erilleen, kunnes lopuksi möyhentää hampaillaan kirjaimet epäselväksi mössöksi.

Mikä julkea jyrsijä on omaksunut roskakorin pesäkseen? Ja miksi sen dieettiin kuuluvat varauslaput? Onko syynä pelkkä tihutyöntarve vain onko takana jalommat motiivit? Vastaukset mieltä tempaaviin kysymyksiin saamme aivan hetken päästä…

Kerkko nosti riettaan rötöstelijän tupsusta ylös, punaisen kommandopipon takaa olisivat välkkyneet vain silmät, mikäli niitäkin ei olisi peitetty vaaleanpunaisilla aurinkolaseilla. ”Kukas sinä olet?”

”Olen Itiksen kirjastotonttu!”

”Ai mikä?”

”Kirjastotonttu, senkin maahinen. Päästä minut alas, minulla on tärkeä työ kesken!”

”Tärkeä työ, vai niin. Kertoisit edes nimesi, niin tarinasi saattaisi muuttua uskottavaksi. Kirjastotonttu, tosiaan…”

Pikkuotus veti hiljaa punaisen pusakan salataskustaan pienen keksinkokoisen kortin:

Kirjastotonttu Leena X - Toimipaikka: Itäkeskuksen kirjaston roskakorit - Myöntäjä: Kirjastotoimen johtaja

”No, näyttää pätevältä… Mistä tuo X tulee?”

”X niin kuin tuntematon. Huolehdin siitä, ettei asiakkaiden henkilökohtaisia tietoja pääse vahingossakaan lipsumaan skandaalinnälkäisten juorutoimittajien käsiin.”

”Mitenkäs niitä täältä…”

”Kuule, kyllä ketä tahansa Koululaisen tai Kevätpörriäisen lukijaa varmasti kiinnostaisi, että Oskari Olematon on tilannut itselleen kirjan Oleminen ja aika (hämäyksenä tosin englanniksi). Mieshän on käytännöllisesti katsoen julkkis, kun hänestä on viisukin nuotitettu, ja fanit saisivat sätkyn, jos kuulisivat, että hän on päättänyt yhtäkkiä alkaa kaikkien näiden vuosien jälkeen olemaan!”

Niinpä tietysti. Nyt alkoi valoravinto kajastamaan hiljalleen Kerkonkin päässä – ehkä syynä oli juuri siemaistu annos laittikolaa. Olihan Tauno maininnut, että varauslaput pitäisi varausten noutamiseen jälkeen silputa, niihin kun oli kirjattu asiakkaiden henkilötietoja, joita ei lain mukaan saanut levittää eteenpäin.

Kauaa Kerkko ei ehtinyt miettiä oivallustaan, kun uusi haaste jo siinsi näköpiirissä. ”Noissa teidän koneissa on jotain vikaa! Eikä tuo asiantuntijakaan pysty asialle mitään!”

Asiantuntija? IT-tuenhan piti olla lomalla muiden mukana, Kerkko mietti. Mikä lienee helppoheikki yrittää tietysti esiintyä dataguruna ja samalla tuhoaa koko kalliin tietojärjestelmän. Pakko mennä selvittämään!

Ja kas, isoon punaiseen pomppaan uppoutunut pienikokoinen terroristi hyppeli tietokoneen päällä ladellen käsittämätöntä mantraa. ”Äfviisi, ei mitään, äfviisi, ei mitään, sammuta, sytytä, ääni kuuluu, ei näy, äfviisi uudestaan, äfviisi, ei mitään, ei mitään, ei mitään!”

”No niin, jäit nalkkiin nilkki! Tule heti pois sen näytön päältä.”

”Mutta kun ei näy!”

”Näy mitä? Näytä.”

”Mitään. Näyttö näyttäisi näkyjä, mutta nyt näytöllä ei näy näennäistäkään. Ennennäkemätöntä!”

”Täh? Tulehan nyt pois siitä, sinulla ei näy olevan mitään oikeutta pomppia siinä.”

”Onhan. Odota, niin näytän.”

Lilliputti vetäisi punaisen myssynsä yläpäästä suurehkoa huomattavasti pienemmän lapun:

Kirjastotonttu Leena Y - Toimipaikka: Itäkeskuksen kirjaston tietoverkot - Myöntäjä: Johdantotoimen kirjaaja

”No, näyttää pätevältä… mistä tuo Y tulee?”

”Y niin kuin Yhteiskäyttö, pyörin yleensä tuolla valokaapelien sisällä ja pidän huolta, että kaikki yhteisesti käytetyt tietojärjestelmät pelaavat. Se on minun asemapaikkani, jota kutsun myös Y-asemaksi. Ylen yksinkertaista ystäväiseni!”

”Mutta miksi sinun pitää hyppiä koneen päällä, sehän menee rikki?”

”Kun tämä typerä rakkine ei käynnisty, painan mitä tahansa eikä mitään tule esiin. Katso itse vaikka.”

Onko tietokoneen vallannut flunssavirus, lapamato vai kenties troijalainen hevoskärpä-nen? Vaatiiko kunnostaminen lekaa, katsastamon apua vai kenties Hamelnin pillipiiparia? Ja pilleistä puheen ollen, saako Kerkko edes henkeä omissa housuissaan? Vastauksia on odotettavissa aivan nurkan takana…

Leena Y ja Kerkko ovat jo pyörtyä pöllämystyksestä, kun naapuripöydän pikkuinen laukaisee: ”Eikö kannattaisi tuo näytön johto laittaa paikoilleen?”

No mutta tietysti, siinähän se johto lepää irrallaan näytöstä. Nyt vain johto paikoilleen ja johan kone taas pelaa. Kerkko on niin tohkeissaan ja housutkin puristavat, ettei hän edes huomaa, että avunantaja oli alle 15-vuotias. Eikä reaktio ehdi alkamaan myöhemminkään, kun uusi apua anova asiakas nykii jo Kerkon hihaa.

Eikä edes nyi, vaan suorastaan raastaa ja raapii. Kerkkoa odottavat kiiluvat silmät ja välkkyvät hampaat, kädessään häiriköllä on jonkinlainen Super-jäätelön malliin muotoiltu nuija, jota uhkaava hahmo heilutteli Kerkon pään päällä ja huusi: ”Uku-le-le?”

Kerkon mieleen tulivat vain eilisillalla luetut kauhutarinat kirvesmurhaajista ja verenhimoisia barbaarijumalia palvovista heimoista. Pelosta sekaisin hän ei edes kuullut oikein: ”Teke-li-li?”

Vastaus ei riivattua hillinnyt. ”No! Uku-le-le! Where is Uku-le-le?! Uku-le-le!!!” Super-nuija lähestyi vääjäämättä Kerkon keveää kalloa…

Miten Kerkko selviää Uku-le-le –lahkon hyökkäyksestä? Odottavatko Kerkkoa rankat rituaalit vai selviääkö hän synninpäästöllä? Pitäisikö Kerkon hankkia varmuuden vuoksi viimeinen voitelu? Olisiko koneöljy alennuksessa Ypäjän Biiltemassa? Ja saisiko samaan hintaan myös tuulilasinpesun ja jarrujen huollon? Vastaukset vuoden viimeisiin kysymyksiin saamme tuota pikaa…

”Mitäs täällä melutaan? Ei saa edes nukkua.” Jälleen yksi punanuttuinen kaveri.

”Annan kun arvaan, olet Itiksen kolmas kirjastotonttu.”

”Todellakin, tässä on korttini.” Pikkuinen vetäisi Nokian saapaspuhelimestaan pienen lapun:

Kirjastotonttu Leena Z - Toimipaikka: Itäkeskuksen kirjaston musiikkiosasto - Myöntäjä: Toimituskirjojen johdantotoimitsija

”Näyttää pätevältä… Onko teidän kaikkien nimi Leena?”

”Ei tänne Itäkeskuksen muuten kirjastotontuksi pääsekään. Miten voin auttaa?”

”Sinä olet varmaan erikoistunut nukkumiseen, niin tuskin osaat tehdä mitään…”

”Nukkumiseen? Miten niin?”

”Kun sinulla on tuo Z nimessä…”

”Z? Taitaa olla blogin fontit rajalliset, sen pitäisi olla nuottiavain. Olen ekspertti soittimissa ja kreikkalaisessa ruoassa: musiikkia ja mussakaa!”

”Ei tässä Zorbas auta, kun meinaa tulla halosta päähän.”

”Eihän täällä Tarjaa näy. Vai tarkoitatko tuota havaijilaista soittoniekkaa? Hän näyttää kyllä enemmän Martilta. Siis siltä normaalilta, ainakin reppu jupisee, tosin kompissa olisi hieman fiilaamista ja höyläämistä aamuun asti. Missä porisee Klaus, kun häntä tarvittaisiin!? No mutta, shown täytyy jatkua ilmankin, tännehän tullaan halki Suomen tandemilla kotikylän tanhuvilta, eikä Teuvo edes ota kyytiin, vaikka mies tuli vuonolta!”

Kas kummaa, tarkemmin katsoen vaaranaiheen kapula muistuttikin pientä kitaraa. ”Uku-le-le!” kuului taas rituaalihuuto.

”Ja varsin hieno onkin. Katsotaanpa, onko meillä siitä mitään tietoa. Laitetaan haku Helmetiin, ja kas, meillähän on DVD aiheesta musiikkiosastolla.” Ja niin Leena Z johdatti traagisen trubaduurin nuottien äärelle.

No Kerkko, hommahan sujuu hienosti!

K: Siinähän tuo meni, tosin viimeisen asiakkaan kanssa meinasi kyllä mennä jänis jatsareihin.

Eikö Kerkko ole musiikkimiehiä?

K: Ei tuo kivitys ja pyöritys ole oikein minun juttuni, enemmän olen elävien kuvien kannalla, niissä on jotain katsottavaakin.

Sepä mielenkiinnotonta. Mutta eikö Kerkko kohta ole jo ollut sulkemisaika?

K: Katsos niin tosiaan, pitääkin käydä kuuluttamassa:

Ranskalaiset, hamburgare! Kirjasto on ollut suljettu jo kymmenen minuuttia: piplioteeket haar vaarit och mummut tsängt för mycket många tidigare. Teille on tänä aatonaattona suotu ilo olla vähän pitempään, kun kelloni vähän jätättää: raha on aikaa, ja halvalla ei saa kunnon aikaa. Kuntoa saa kyllä aikaan, kun ei ole varaa ratikkalippuun eikä halua matkustaa viekkaudella tai vääryydellä. Ja muutenkin, joka aatonaaton ostosrauhaa jollain sopimattomalla elkeellä häiritsee, on rakastettavien haarapääskyjen lentäessä pääsyy siihen rangaistuslaukaukseen, joka kustakin rikkoutuneesta lautasesta erikseen säädetään. Lopuksi toivotetaan – jaa mee toivotam’, jaa mee toivotam’ – onnellista ja hyvää joulua!