Caprin taikaa

Kiviseinien verhoamassa pimeydessä vedenpinta loistaa syvänsinisenä. Ensi näkemältä kaikki näyttää maagiselta. Mistä vesi saa hohteensa? Sitten silmiin iskee pieni, mutta kirkas kajo, portti puhtaaseen valoon. Lähemmäksi uskaltautuessa valo paljastuu pieneksi suuaukoksi, josta juuri ja juuri kiikkerä soutuvene mahtuu ulos, välimerelliseen auringonpaisteeseen.

Tulimme juuri ulos Caprin sisuksiin kätketystä Sinisestä luolasta, jonka siniväritys on inspiroinut taiteilijoita kautta aikain. Mutta yhtään vähemmän tenhoavampi ei ole saari luolan yläpuolella. Päinvastoin, merestä korkeuksiin kohoava Capri on lumonnut manner-Italiasta saapuvia matkailijoita jo antiikin ajoista. Kertomusten mukaan jo keisari Tiberius ihastui niin suuresti ”vuohisaareen”, että johti koko laajaa Rooman imperiumia Caprilta käsin: pahat kielet tosin kertoivat, että hän eristäytyi Caprille vain saadakseen rauhassa harjoittaa paheellista elämäntyyliään.

Caprin tunnelma vei sydämen myös ruotsalaiselta lääkäriltä, Axel Munthelta, joka saapui Caprille 1887 ja vietti siellä sitten suurimman osan elämäänsä. Munthe rakennutti arkkienkeli Mikaelille omistetun kappelin raunioiden luo idyllisen huvilan, Villa San Michelen, joka on tullut monille tutuksi Munthen omaa elämää käsittelevästä kirjasta Huvila meren rannalla.

Kirjassaan Munthesta kuoriutuu suoranainen supersankari, joka pyyteettömästi parantaa köyhiä ilman maksua ja perustaa viattomille linnuille turvasataman. Bengt Jangfeldtin kirjoittamaa Munthe-elämäkertaa En osalig ande lukiessa tulee Munthe esiin kuitenkin ihmisiä vierastavana erakkona sekä rikkaiden ja mahtavien hännystelijänä.

Oliko Munthe oikeasti sankari vai pelkkä tarinaniskijä, joka suurenteli omia urotekojaan? Mystisestä miehestä lisää keskiviikkona 30.3 klo 18.30 Itäkeskuksen kirjaston kokoushuoneessa, jossa Jangfeldtin teoksen suomentaja Juhani Lindholm paljastaa todellisen Axel Munthen. Caprin taianomaiseen tunnelmaan siivittää valokuvien voimalla myös kuvataideopettaja Vappuliisa Hakalehto.