Lukupiiriläinen bloggaa KUIN SURMAISI SATAKIELEN

leeKuva

Lukupiirimme tammikuun kirjana esittelin Harper Leen (syntynyt 1926) Kuin surmaisi satakielen. Kirja ilmestyi 1961. Luin sen silloin ja se oli elämys, joka kesti uuden lukemisen.
lee
Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1930-luvun Amerikan syvään etelään.
Kertojana on koulunsa aloittava Jean Louise, lempinimeltä Scout, tyttö, jonka isä on asianajaja. Tämä saa puolustettavakseen valkoisen naisen raiskauksesta syytetyn mustan miehen. Scoutin isä paneutuu tehtävään kaikella tarmollaan ja se on yhteisölle liikaa.

Lapsen silmin seurataan yhteisön ahdasmielisyyttä ja rotuvihaa, oikeudenmukaisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta, pelkuruutta ja rohkeutta. Musta mies, Tom Robinson, tuomitaan kuolemaan vastoin kaikkia häntä puolustavia todisteita.
Tuomio ja sen jälkeiset tapahtumat muuttavat jotain koko yhteisössä.

Kirja perustuu Alabamassa tapahtuneeseen oikeudenkäyntiin, jossa kahdeksan nuorta, värillistä miestä tuomittiin kuolemaan raiskauksista, joita he eivät tehneet. Kirja on ollut tärkeä asenteiden muuttaja, se on saanut paljon palkintoja, käännetty yli 30 kielelle ja sitä on myyty kymmeniä miljoonia kappaleita.
elokuva1elokuva2
Kirja sai minut miettimään omaa historiaamme: kansalaissodan aikaisia tapahtumia ja oikeu-denkäyntejä, Lapuan liikkeen järjestämiä kyydityksiä ja muita laittomuuksia. Samaan aikaan kun mietin kirjan kysymyksiä, lähes päivittäin käytiin Helsingin sanomissa keskustelua siitä, olemmeko me tämän päivän suomalaiset rasisteja vai emmekö ole ja jos olemme, ovatko muut sitä vielä enemmän.

Keskustelu ryhmässämme oli vilkasta ja käsitteli sekä kirjan tapahtumia, että omaa suhtautu-mistamme erilaisuuteen.

Tarvitaan lapsi sanomaan, että keisarilla ei ole vaatteita ja kirjailija antamaan ääni äänettömil-le.

Mille kaikille asioille me olemme sokeita?

Nelle Harper Lee : Encyclopedia of Alabama
http://www.encyclopediaofalabama.org/face/Article.jsp?id=h-1126

Anna-Liisa Pitkänen

Juhlien jälkeen…

Hyvien ihmisten juhlaKäynnistimme torstaipiirin kevätkauden lukemalla John Steinbeckin klassikkoromaanin Hyvien ihmisten juhla (Cannery Row, 1945). Joulusta ja uudesta vuodesta hädin tuskin toipuneina kirjan aihepiiri sopi ajankohtaan enemmän kuin hyvin.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Steinbeckille tyypilliseen tapaan suuren laman aikaan 1930-luvun Kaliforniaan. Kirjassa seurataan erään kadunpätkän, Cannery row’n, asukkaita, joista suuri osa on elämässään enemmän ja vähemmän epäonnistuneita laitapuolen kulkijoita.

Veijariromaanin koditon miesjoukko päättää eräänä päivänä tehdä paikalliselle filantroopille ja ystävälleen, eksentrisille Tohtorille jotain mukavaa. Mikä sen parempi tapa kuin järjestää hänen kunniakseen juhlat! Juhlat ovat luonnollisesti järjestäjiensä näköiset, mutta ennen kuin ilonpito voi alkaa, pitää velikultien ylittää monta eteen tulevaa estettä.

Köyhyydestä ja syrjäytyneistä kertova tarina on väistämättä paikka
paikoin raadollinen ja sen huumori on mustaa. Huumorin avulla vaikeastakaan
aiheesta kirjoitettu kirja ei silti tunnu liian raskaalta. Pidimme kaikki kirjasta kovasti, sillä pohjimmiltaanhan teos on nimensä mukaisesti kertomus hyvistä ihmisistä.

Jos Tohtorin ja kumppaneiden tarina jää kovasti vaivaamaan mieltä, on syytä lukea jatko-osa Torstai on toivoa täynnä (Sweet Thursday, 1954) ja saagan aloittava Ystävyyden talo (Tortilla Flat, 1935).
Mari