Toni Morrison ja kevään viimeinen lukupiiri

toni_morrison

Kevään viimeinen lukupiirikirja oli Nobel-palkitun Toni Morrisonin romaani Armolahja ( A Mercy, 2008). Morrison on henkilökohtaisella kirjalistallani niitä kirjailijoita, joihin ehdottomasti pitäisi tutustua, mutta jonka tuotanto syystä tai toisesta on jäänyt lukematta. Lukupiiri tarjosi oivan tilaisuuden korjata asia.

Morrison on ensimmäinen amerikkalainen musta naisnobelisti ja hänen tuotantonsa on saavuttanut maailmanlaajuisen suosion. Morrison keskittyy teoksissaan orjuuden ja orpouden teemoihin ja niistä aineksista syntyi myös Armolahja.

Armolahja sijoittuu 1600-luvun lopun Amerikkaan orjakaupan alkuaikoihin, jonka näyttämönä toimii Virginian osavaltio. Kirjan päähenkilö Florens on musta orjatyttö, jolla oman äidin aloitteesta kuitataan ahdinkoon joutuneen plantaasinomistajan velat. Siitä eteenpäin orpo ja juureton Florens kamppailee minuutensa ja orjaidentiteetin ristitulessa. Poikkeuksellisen Florensista tekee tämän luku- ja kirjoitustaito.

Teos on valtavan mielenkiintoinen, vaikkei kahteensataan sivuun luonnollisesti määräänsä enempää mahdu. Historia ja poliittisuus tulevat lukijaa lähelle yksittäisten henkilöiden elämäntarinoiden kautta. Maailma, jossa Florens elää, on kaikkea muuta kuin oikeudenmukainen ja vaaralla on monet kasvot. Tämän saavat tuntea kaikki kirjan henkilöt taustaan tai ihonväriin katsomatta. Kirja herätti runsaasti ajatuksia ja laajempaa kiinnostusta Pohjois-Amerikan ajoittain julmaankin historiaan.

Armolahja toimii erinomaisena  avauksena Morrisonin tuotantoon ja prologina Morrisonin kenties keskeisimmälle teokselle Minun kansani, minun rakkaani (Beloved, 1987).

Lukupiiri siirtyy nyt kesätauolle ja jatkuu taas syksyllä. Tarkemmat ajankohdat ja kirjallisuus ilmoitetaan myöhemmin. Hyvää kesää ja antoisia lukuhetkiä kaikille piiriläisille!

Mari

Viisujen vanavedessä

nimetön
Taas valitaan uusi euroviisu. Olen seurannut viisuja innokkaasti jo vuosikymmenten ajan. lapsena äänitin kilpailuja seuranneena päivänä radiosta kaikkien maiden kappaleet c-kasetille ja sitten niitä kuunneltiin kaverien kanssa uudestaan ja uudestaan ja laulut opeteltiin tai opittiin ulkoa… Osaan edelleen useita kappaleita ulkoa, vaikka en puhukaan kyseisen maan kieltä. Kesälomilla ostettiin sitten euroviisuista tutuksi tulleiden ulkomaisten artistien levyjä ja niitä kuunneltiin kotona kyllästymiseen asti.
Viime vuosina suurin innostus on jo vähän laantunut, mutta kyllä viisut edelleen pitää katsoa ja mieluiten hyvässä seurassa ja herkkuja syöden. Nykyään seuraan innokkaasti ruotsin viisukarsintoja ja tutustun uusiin ruotsalaisiin artisteihin. Suuri osa levyistäni onkin juuri ruotsalaista musiikkia niin poppia kuin euroviisumusiikkia.
Tässä muutamia poimintoja vuosien varrelta: vuonna 1990 belgialainen Philippe Lafontaine esitti ihanan herkän kappaleensa Macédomienne. Minusta tuli heti fani ja ranskalaisista levykaupoista olen onnistunut hankkimaan suurimman osan hänen levyistään.
Suosikki on myös irlantilainen Johnny Logan, jonka kappaleet What’s another year (1980) ja Hold me now (1987) ovat edelleen suosikkejani samoin irlantilainen Niamh Kavanagh ja hänen voittajakappaleensa In Your Eyes vuodelta 1993.
Portugalilainen musiikki on usein aika omanlaistaan eikä usein menesty kovin hyvin euroviisuissa. Monet heidän kappaleistaan ovat olleet suosikkejani, suurin niistä oli ja on edelleen Dulce Pontesin esittämä Lusitana Paixão vuodelta 1991. Tämä ihana herkkä kappale on suosikki ja vanhalta vhs-kasetilta löytyvä esittelyvideo on todellinen aarre, vaikka videonauha on jo kovin kulunut ja kuva huono.
Viime vuosien suosikkeja ovat Saksaa vuonna 2004 edustanut Max Mutzke kappaleellaan Can’t Wait Until Tonight ja vuonna 2007 Saksaa edustanut Roger Cicero kappaleellaan Frauen Regieren Die Welt. Muita euroviisuista tutuksi tulleita artisteja, joiden levyjä olen myös hankkinut, ovat No Angels, Roman Lob, Lena, Christer Björkman, Jan Johansen, Jill Johnson ja Anna Sahlene
Euroviisuista voi myös parhaassa tapauksessa alkaa hieno kansainvälinen ura. Näin tapahtui ABBAn kohdalla, jonka ura hakee vertaistaan popmusiikissa. Euroopan tasolla kansainvälistä uraa on tehnyt ainakin Carola. Viime vuoden voittaja Loreen ja edellisen vuoden ruotsin edustaja Eric Saade menestyivät varsinkin Euroopassa euroviisujen jälkeen, mutta nähtäväksi jää millaisia heidän uristaan tulee.
Mareetta
Helmet-tietokannasta löytyy euroviisut hakusanalla mm. tällaista aineistoa
http://haku.helmet.fi/iii/encore/search?formids=target&suite=def&reservedids=lang%2Csuite&submitmode=&submitname=&lang=fin&target=euroviisut
tai eurovision hakusanalla tällaista
http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Seurovision__Orightresult__U1?lang=fin&suite=cobalt

Rise and Fall of Apartheid

blo1
Jos Münchenissä nousee päärautatieasemalla bussiin nro 100, joka on profiloitunut taidelinjaksi, pääsee kätevästi monen taidemuseon luo. Keväällä Hause der Kunst –museossa www.hausderkunst.de English Gartenin kupeessa oli mieleenpainuva valokuvanäyttely, aiheena apartheidin kausi Etelä-Afrikassa (1948 – 1994). Vaikuttavat mustavalkoiset kuvat kertovat, millaista todella oli elää tuon aikakauden yhteiskunnassa, jossa niin moni asia oli kielletty osalta väestöä ja kansalaisoikeudet sallittu vain osalle ihmisiä; mustat, värilliset ja aasialaiset joutuivat oman hallituksensa syrjimiksi. Valokuvaajia on suuri joukko mm Peter Magubane, Sam Nzima, Alf Khumalo, Eli Weinberg, Ken Oosterbroek, Kevin Carter….ja jossain taustalla soi kappale National Madness.
Eteläafrikkalainen nobelisti John Coetzee http://fi.wikipedia.org/wiki/J._M._Coetzee on kuvannut teoksissaan apartheidia sekä sen jälkeistä aikaa mm kirjassa Häpeäpaalu. Sanotaan, että kutakin maata ja sen kulttuuria voivat ymmärtää vain ne, jotka ovat siellä eläneet, mutta ehkä pitää ottaa etäisyyttä omasta maastaan, jotta voi ymmärtää apartheidin kaltaista kansallista hulluutta.
Coetzeen henkilöhahmot ovat joskus ärsyttäviä, mutta hän kirjoittaa raadollisen rehellistä tekstiä ja hyvää, luettavaa kieltä. Uusimman kirjan (Tässä ja nyt. Kirjeitä ystävyydestä, Tammi 2013) hän on kirjoittanut yhdessä kirjailija Paul Austerin http://fi.wikipedia.org/wiki/Paul_Auster kanssa. Kun tulen ulos museosta, otan kuvan English Gartenin nuorista iloisista surffaajista, ajattelen, kuinka tärkeitä asioita ovat vapaus, demokratia, kansalaisoikeudet; eivät itsestäänselvyyksiä vaan jokainen sukupolvi joutuu niitä vuorollaan puolustamaan.
Pirjo M