Vesille venosen mieli, ja ihmisen

vene2
Keskikesällä merellä ja meren äärellä on ehkä helpompi kohdata paahtava helle, meillä on ihana merikaupunki, Helsinki ja sen saaristo, josta löytyy kauniita saaria ja rantoja. Suuret purjelaivat ovat jättäneet kaupungin, ne herättävät nostalgisia tunteita katsojassa, mennyt aika näyttäytyy meille romanttisessa valossa vaikka purjehtiminen on ollut vaarallista ja vaivalloista.

vene4

Yrjö Kaukiainen, merihistorioitsija, on kirjoittanut monta teosta Suomen merenkulun historiasta, esim. kirjan Laiva Toivo, Oulu (1998) ja Rantarosvojen saaristo (2005), jossa kerrotaan itäisen Suomenlahden saaristosta 1700-luvulla. Meriliikenne oli silloin hyvin vilkasta, Keski-Euroopasta kuljetettiin arvokasta rahtia Pietariin ja laivoja ajoi karille ja upposi usein. Saaristolaiset keräsivät laivoista tavaraa talteen omaan käyttöönsä ja joutuivat tästä välillä käräjillekin. Vaikka kirja on taloushistoriaan liittyvä, tarkasti lähteisiin perustuva tietoteos, siitä välittyy elävästi saaristolaisten elämä satojen vuosien takaa.

vene1

Meriaiheisia lauluja on tehty paljon, meri on myös maalausten aiheena tai elokuvien tapahtumapaikka. Meri ja laivat näyttävät synnyttävän meissä tunteita, kaipuuta jonnekin pois, kauas, kuten käy Muumipapalla Tove Janssonin kirjassa Muumipappa ja meri (WSOY 1965):
”- Tietenkin meitä uhkaa se vaara, että tuuli tyyntyy yöksi, sanoi isä. Olisihan sitä voinut lähteä jo aamiaisen jälkeen. Mutta käsitäthän, tämä on sellainen tapaus, että meidän on pakko odottaa auringonlaskua. Suuri lähtö on yhtä tärkeä kuin ensimmäiset rivit kirjassa. Ne määräävät kaiken. Hän istuutui hiekalle äidin viereen. –Katso venettä, katso ”Seikkailua”, hän sanoi. Vene on aina yöllä ihmeellisen kaunis. Uusi elämä on aloitettava juuri näin: myrskylyhty palaa maston huipussa, rantaviiva katoaa takana pimeyteen, koko maailma nukkuu. En tiedä mitään niin hienoa kuin matkustaminen yöllä.”

Pirjo M
Kuvat: Kari Hiltunen