Erikoiskirjastonhoitajan mietteitä osa 1

Viime viikkoina on puhuttu paljon ruotsin kielen asemasta kouluissa. Syy tähän on kansalaisaloite, joka haluaa saada ruotsin kielen vapaaehtoiseksi.

Äidinkieleni on suomi, mutta meillä oli kotona aina erittäin positiivinen suhde kielten opiskeluun ylipäänsä ja erityisesti ruotsin kielen opiskeluun, koska äitini oli 1940-luvulla ollut sotalapsena Ruotsissa ja meillä oli ja on edelleen ystäviä ja tuttuja Ruotsissa.

Kielten oppiminen on ollut minulle aina helppoa. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen lähdin opiskelemaan ruotsia Helsingin yliopistoon ja sivuaineena pääsin lukemaan saksaa. Alun perin valmistuin kääntäjäksi, mutta kääntäjien tai siis ruotsin kielen kääntäjien huonon työtilanteen takia pätevöidyin kirjastonhoitajaksi ja pääsin Helsingin kaupunginkirjastoon töihin. Tällä hetkellä vastaan ruotsinkielisestä kokoelmasta Itäkeskuksen kirjastossa.

Suomessa on aina käyty keskustelua suomen ja ruotsin kielen asemasta. Nyt keskustelua herättää 50 000 nimeä kerännyt kansalaisaloite, jonka tavoitteena on saada ruotsin kieli vapaaehtoiseksi kaikilla kouluasteilla. Opiskelun pitäisi aloitteen mukaan siis olla vapaaehtoista. En ihan ymmärrä miksi? Uskon, että monen mielestä myös matematiikka, liikunta tai mikä tahansa pakollinen aine, jossa ei ole hyvä tai josta ei pidä, pitäisi saada vapaaehtoiseksi. Mistä tämä inho ja vastenmielisyys ruotsin kieltä kohtaan oikein nousee? Välillä ruotsin muuttamista vapaaehtoiseksi perustellaan sillä, että Itä-Suomessa rajan pinnassa venäjä on tarpeellisempi kieli kuin ruotsi. Minusta minkä tahansa kielen osaaminen on vain ja ainoastaan hyvä asia. Varsinkin nykyaikana, kun matkustelu, asuminen ja työskentely missä tahansa maailman kolkassa, on arkipäivää.

Ehkä ongelma on juuri sana pakkoruotsi. Pakollinen on usein jotain negatiivista. Sen sijaan, että ruotsin opiskelu koetaan ikäväksi ja negatiiviseksi asiaksi, voitaisiin miettiä tapoja, joilla sen oppiminen olisi hauskempaa ja helpompaa. Minulla oli koulussa lyhyt englanti. Kielitaitoni on seurausta paitsi erittäin hyvästä opettajasta myös siitä, että olen laajentanut ja ylläpitänyt kielitaitoani kuuntelemalla englanninkielistä musiikkia, seuraamalla sarjoja, katsomalla englanninkielisiä elokuvia ja lukemalla englanninkielisiä lehtiä ja kirjoja. Samalla tavoin olen kuuntelemalla, seuraamalla ja katsomalla ylläpitänyt myös ruotsin ja saksan kielen taitoani. Kieli muuttuu koko ajan, koska maailma muuttuu ja kehittyy. Kielen oppiminen ei koskaan lopu vaan taitoa pitää yllä koko ajan.

Myös kirjastoista löytyy paljon hyviä tapoja mielenkiintoiseen ruotsin kielen opiskeluun. Esimerkiksi Itäkeskuksen kirjaston musiikkiosastolta löytyy paljon erittäin hyvää ruotsinkielistä musiikkia. Lainattavissa elokuvissa voi usein valita ruotsinkielisen tekstityksen suomenkielisen tekstityksen sijaan. Kieltä voi opiskella myös kuuntelemalla kirjastosta lainattavia äänikirjoja, esimerkiksi hyviä ja kansainvälisestikin arvostettuja ruotsalaisia dekkareita. Näin voi tietenkin monipuolistaa ihan minkä tahansa kielen opiskelua. Lisäksi tarvitaan tietenkin myös juuri kielten opiskeluun tarkoitettuja oppikirjoja, äänitteitä ja muita tallenteita.

Löydät ruotsinkielistä aineistoa HelMet-tietokannasta:

Äänikirjat:
http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__S%28sk%C3%B6nlitteratur%20%29%20f%3A3__Orightresult__U1?lang=fin&suite=cobalt

Musiikki:
http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__S%28ruotsi%29%20f%3A3%20c%3A2%20l%3Aswe__Orightresult__U1?lang=fin&suite=cobalt

Elokuvat:
http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__S%28elokuvat%29%20%28ruotsi%29%20f%3Ag%20l%3Aswe__Orightresult__U1?lang=fin&suite=cobalt

Mareetta