Erikoiskirjastonhoitajan mietteitä osa 3

Minun lapsuudessani oli vain kaksi YLEn TV-kanavaa ja MTV3:n ohjelmat lähetettiin kokonaan ja 90-luvun alussa vielä osittain Yleisradion kanavilla YLEn ohjelmien välillä. Muistan vielä, kuinka Maikkari yhdessä YLE:n ja Nokian kanssa 1986 aloitti Kolmoskanavan, joka ensimmäisen yhdeksän kuukauden ajan lähetti yhden elokuvan illassa. Kanavan lähetysten alkamista odotettiin innokkaasti ja muistan vieläkin, että ensimmäinen elokuva oli The Sound of Music ja sitä istuttiin katsomaan koko perheen voimin, vaikka elokuva oli nähty moneen kertaan. 1993 MTV osti YLEltä ja Nokialta näiden osuudet ja kanavan nimeksi tuli MTV3. Nykyään kanavia on vaikka kuinka paljon ja satelliittien avulla näkyvissä on kymmenittäin ulkomaisia kanavia ja TV-katselijaa vaivaa lähinnä runsauden pula.

ykkönen

mtv3

Saksalaisella RTL-kanavalla törmäsin jokin aika sitten TV-ohjelmaan, jossa firman kaikkien työntekijöiden palkat kerrottiin koko yrityksen henkilökunnalle. Tarkoituksena oli tietenkin herättää yrityksen sisällä keskustelua palkkojen oikeudenmukaisuudesta. Täytyy myöntää, että kaikenlaisten erilaisten musiikkiformaattien ja deittiohjelmien keskellä tällainen ohjelmaidea tuntui aika erilaiselta ja mielenkiintoiselta, koska ainakin minut on kasvatettu niin, että muiden palkkoja ja raha-asioita ei udella. Seurasin hetken ohjelmaa ja ihmettelin, miten huonosti palkattua oma työni on. Ohjelma onkin aiheuttanut Saksassa paljon keskustelua.

Oletan, että tässäkin ohjelmassa kyse on jonkinlaisesta kansainvälisestä TV-ohjelmaformaatista. Ohjelmaideasta, joka myydään muihin maihin ja mukautetaan aina kyseisen maan kulttuuriin.

Ensimmäinen kansainvälinen ohjelmaformaatti tai ainakin ensimmäinen, jonka sellaiseksi mielsin, oli musiikkiohjelma Idols. Vuonna 2004 aloin seurata ensimmäistä kautta formaatin ruotsinkielisestä versiosta. Nyt ruotsalaisesta valitsevat jo yhdeksättä idoliaan. Ohjelmasta on alkanut monen jopa kansainvälistä uraa luoneen laulajan ura. Saksassa ohjelman nimi on Deutschland sucht den Superstar (Saksa etsii supertähteä). Suomenkielistä versiota en ole pystynyt katsomaan. Jotenkin suomalaisessa versioissa myötähäpeä on paljon suurempi kuin muiden maiden versioissa. Musiikkikilpailu, jossa etsitään erityisen hyvää laulajaa sekä mahdollisimman monia kiinnostavaa mielenkiintoista artistia ja esiintyjää, on minusta todella kiinnostava. Luulen, että Idols-tuomariston roolit on ohjelmaformaatissa määritelty valmiiksi, koska roolit ovat samantapaisia eri maissa. Uskon, että musiikkialaa hyvin tuntevat tuomarit voivat asiantuntevilla kommenteillaan todella auttaa musiikkiurasta unelmoivia nuoria lahjakkuuksia uran alkuun. Ruotsissa tämä on onnistunut hyvin ja Idols-ohjelmasta on alkanut monen jopa kansainvälisestikin menestyneen laulajan ura, esimerkkinä mainittakoon Darin, Agnes Carlsson, Danny Saucedo, Ola Svensson, Måns Zelmerlöw ja euroviisut vuonna 2012 voittanut Loreen.

idol

Englantilainen Dancing on Ice –formaatti ostettiin tänä vuonna lopulta myös Suomeen. 2006 seurasin formaatin saksankielistä versiota ja taitoluistelun ystävänä pidin ohjelmaideaa aivan mainiona, julkisuudesta tutut ihmiset opettelevat ohjelmassa taitoluistelun saloja. Ruotsissa ohjelmaideaa kokeiltiin vuonna 2008, mutta se jäi luultavasti kilpailijoiden suuren loukkaantumisriskin takia yhden kauden kokeiluksi. Myös Yhdysvalloissa Dancing on Ice –formaatin sikäläinen versio Skating with Celebrities lopetettiin heti yhden kauden jälkeen. Suomenkielistä versiota en ole katsonut.

dancingSt

letsDan

Musiikkiformaattien lisäksi suosittuja ovat erilaiset tanssiin liittyvät ohjelmaideat. Suurinta suosiota on ehkä saanut brittiläinen formaatti Dancing with the Stars, joka Suomessa tunnetaan nimellä Tanssi tähtien kanssa ja Ruotsissa sekä Saksassa nimellä Let’s Dance. Suomalaista versiota en ole katsonut, mutta ruotsalaista ja saksalaista sitäkin innokkaammin. Mielenkiintoisinta ohjelmassa ovat kiinnostavien julkkiskilpailijoiden lisäksi sanavalmiit juontajat ja asiantuntevat tuomarit. Oletan, että myös tässä ohjelmaideassa on tarkkaan määritelty millaisia tuomareiden pitää olla, koska niin Ruotsissa kuin Saksassakin tuomarien roolit ovat hyvin samankaltaiset.

Typerin tietämistäni kansainvälisistä ohjelmaformaateista on hollantilaiseen formaattiin perustuva Splash, jossa julkkikset kilpailevat uimahypyissä. Yritin joskus seurata uimahyppykilpailua olympialaisissa, mutta en koskaan huomannut hypyissä mitään eroa, vaikka tuomarien pisteiden perusteella sitä oli huomattavasti.

Myös amerikkalaisen The Bachelor-ohjelman formaatti on levinnyt useisiin maihin ja samantapaisia puolisonetsimisohjelmia on kehitelty mm. maanviljelijöille ja yksinhuoltajaäideille. Myös erilaiset muotiin ja mallintyöhön liittyvät ohjelmat ovat suosittuja. America’s Next Top Model ja Project Runaway ovat saaneet eri maissa omat versionsa.

iamCele

Ich bin ein Star - Holt mich hier raus!

Säälittävin tietämäni tv-formaatti on englantilaiseen I’m a Celebrity… Get Me Out Of Here! –formaattiin perustuva ohjelma, johon olen tutustunut saksan telkkarissa (Ich bin ein Star – Holt mich hier raus!). Ohjelmaan pyydetään – ainakin Saksassa – julkkiksia, jotka tarvitsevat joko rahaa tai julkisuutta ja uutta nostetta uralleen. Ohjelmassa kilpailijat laitetaan keskelle Australian viidakkoa leiriin. Heille syötetään erilaisia iljettäviä eläimiä ja teetetään ällöttäviä tehtäviä. Menestymisensä mukaan kilpailijat saavat ruokaa leiriin. Ohjelman idea tuntuu olevan vain kilpailijoiden nöyryyttäminen enkä pystynyt katsomaan ohjelmaa kuin muutaman hetken.

Monet kansainväliset ohjelmaformaatit ovat mielenkiintoisia ja niiden mukauttaminen eri maiden kulttuuriin onnistuu usein todella hyvin. Tv-kanavien lisääntyminen on tietenkin myös lisännyt ohjelmatarjontaa, mutta jotenkin eri maihin ostetut ohjelmaideat ovat kuitenkin myös latistaneet ohjelmatarjontaa, kun samat ohjelmat pyörivät eri maiden kanavilla samaan aikaan. Silloin harvoin kun törmää todella kiinnostavaan uuteen tai toimivaan ohjelmaideaan on mielenkiintoista katsoa ohjelmaa eri maiden kanavilta. Hyvä ohjelmaidea toimii kielestä riippumatta.

Mareetta

kirjoja televisio-ohjelmista
http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Stelevisio-ohjelmat__Ff%3Afacetfields%3Asubject%3Asubject%3AAihe%3A%3A__Ff%3Afacetmediatype%3A1%3A1%3AKirja%3A%3A__Ff%3Afacetcollections%3A11%3A11%3ATietokirjat%3A%3A__Orightresult?lang=fin&suite=cobalt

kirjoja ohjelmatuotannosta
http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Sohjelmatuotanto__Orightresult__U1?lang=fin&suite=cobalt

Meidän valintamme

Finlandia Junior-palkintoehdokkaat 2013 julkistettiin viime viikolla. Me Itiksen lasten- ja nuortenosaston työntekijät laadimme oman, täysin subjektiivisen varjolistamme. Tässä kuusi kirjahelmeä, olkaa hyvä!

kissa

Tuula Korolainen, kuv. Virpi Talvitie
Kissa kissa kissa

Taatusti kissanomistajan kirjoittama runokirja, niin elävästi Tuula Korolainen kuvailee erilaisia kissoja. Ilmeikäs kuvitus täydentää teoksen.

”Kissan tehtävä on nukkua ja kelliä,
puskea ja antaa lipaisuja helliä,
syödä herkkuja ja juoda maitoa,
perheellensä siirtää leikin taitoa
ja maailmassa olla osa hyvää,
filosofiaa ja viisautta syvää.”

tikku

Reetta Niemelä, kuv. Salla Savolainen
Tikkumäen koirat

Tikkumäelle otetaan vanhan tallikoira Topen seuraksi sekarotuinen koiranpentu Hippa. Iiris, Riku ja Riina pääsevät opettelemaan koiranhoitoa. Lempeällä ja johdonmukaisella hoidolla Hipasta varttuu hyvin käyttäytyvä täysikasvuinen koira. Samalla lapset huomaavat, kuinka rakas ja tärkeä perheenjäsen koirasta voi tulla!

Miten pentu opetetaan sisäsiistiksi? Miksi koira tarvitsee virikkeitä? Miten pentu harjaantuu kulkemaan liikenteessä? Kirjassa on paljon neuvoja ja tietoa uudelle koiranomistajalle.

pentti

Riina Katajavuori, kuv. Salla Savolainen
Pentti ja Kitara

Jaakko-setä ja Eeli-serkku soittavat mummun juhlissa, ja se kuulostaa hienolta. Penttikin haluaa soittaa kitaraa. Äiti ja isä ehdottavat muita soittimia, mutta Pentti on varma asiastaan. Lopulta vanhemmat suostuvat. Pentti saa oman kitaran ja tapahtumaa juhlistetaan herkuttelemalla kahvilassa. Soittotunnit alkavat, opettajat vaihtuvat. Pentti edistyy soittamisessa, ja tulee aika pyrkiä musiikkiopistoon.

Tarina kertoo vahvasta harrastamisen halusta, harjoittelusta ja soittamisen ilosta sekä jännityksestä ennen pääsykokeita.

nagu

Henrika Andersson, bild Cristel Rönns
Nagu-nalle, min amour

Benjamin, vars nalle Nagu-nalle är, måste följa med familjen till Frankrike fastän storebror Mathias får stanna hemma. Benjamin är arg och sur och inget särskilt trevligt sällskap för Nagu-nalle. Men resan blir i alla fall ett trevligt minne då både Nagu-nalle och Benjamin finner kärleken i Frankrike.
Det här är Henrika Anderssons andra bok om Nagu-nalle. Benjamins känslor kommer fint fram i boken som är berättad ur Nagu-nalles perspektiv.

iskelmiä

Laura Lähteenmäki
Iskelmiä

16-vuotias Aino on pätevä partiolaistyttö, vartionjohtaja vailla vertaa. Järkevä, fiksu ja hyvä koulussa. Pojista Ainolla ei ole kokemusta. Kun Samuli istahtaa Ainon viereen bussissa luokkaretkellä, se on menoa. Aino rakastuu ensimmäistä kertaa. Samuli täyttää Ainon elämän kokonaan. Mutta hyvin pian paljastuu, että Samulissa on pimeä puolensa. Eikä Aino osaakaan suojella itseään.

”Minulla ei ole hajuakaan, kuinka paljon rakkauden takia pitää sietää ja miten paljon antaa anteeksi. Minä en tiedä kuinka paljon saa sattua. En tiedä, milloin itseen sattuu.”

sika

Julia Vuori
Sika ei osaa päättää

Julia Vuoren kuvittama ja kirjoittama Sika ei osaa päättää on herkullisen värinen sarjakuvamainen lasten ja ihan kaikenikäisten kirja, jossa mm vietetään näennäisen tarpeettomuuden päivää. Päätös juhlista syntyi kun sorsa oli kysynyt pingviiniltä, että mitä hyödytti olla lintu joka ei osaa lentää. Kirja saa muutenkin pohtimaan monia elämän tärkeitä asioita kuten miksi olo tuntuu tyhjältä vaikka on syönyt yhdeksän suklaamunaa?

Lasten- ja nuortenosaston raati

Marraskuun lukupiiri ja Piin elämä

pii

Kuukauden lukupiirikirja Yann Martelin Piin elämä tarjosi oivan keinon torjua marraskuista masennusta. Nuoren haaksirikkoisen intialaispojan ja verenhimoisen bengalintiikerin koetukset tyynellä valtamerellä veivät ajatukset tehokkaasti pois arjen harmaudesta. Päähenkilö Piin vanhemmat ovat taloudellisista syistä joutuneet myymään omistamansa eläintarhan ja päättäneet suunnata perheineen Kanadaan. Matkalla uuteen maahan perhettä ja suurta eläinlastia kuljettanut laiva uppoaa.

Piin elämä on tarina pojasta, joka päätyy merihädässä samaan veneeseen tiikerin ja muutaman muun eläintarhan asukin kanssa. Mistään kevyestä seikkailukirjasta ei kuitenkaan ole kyse, sillä päähenkilömme joutuu todella taistelemaan elämästään. Rajuja kohtauksia oli lukupiiriläisten mielestä jopa hieman liikaa. Pahuutta en kirjasta kuitenkaan löytänyt, mutta luonto osaa toki olla julma.

Jos koskaan olet miettinyt, miten eläintarhan eläimet suhtautuvat vankeuteensa tai mitä pelastusveneen varustukseen kuuluu, löydät vastaukset tästä kirjasta. Oli kyseessä sitten fakta tai fiktio, Martell kirjoittaa kovin asiantuntevasti ja uskottavasti. Tätä kirjaa on vaikea lokeroida, sillä se on viihdyttävän tarinan lisäksi paljon muuta. Myönnettäköön, että tarina ei tällä kertaa saanut piiriläisiä uskomaan Jumalaan, kuten kirjan alussa luvataan, mutta kyllä tästä filosofisenkin ulottuvuuden tavoittaa.

Jos kirjaan tarttuminen tuntuu hankalalta, voi Piin tarinan katsoa myös elokuvana. Dramaattiset luontokuvaukset taipuvat varmasti filmille upeasti.

Mari

Vapaaehtoisena suomen kielen keskustelupiirissä

kaikki

Maahanmuuttajille tarkoitettu kielikahvila toimii Itäkeskuksen kirjastossa jo kuudetta vuotta. Ideana oli alun alkaen saada myös suomea äidinkielenä puhuvia mukaan keskusteluun.

Nyt mukana on viisi äidinkielistä vapaaehtoista. Haastattelimme kolmea aktiivia keskustelijaa. Esitimme heille seuraavat neljä kysymystä:

1. Mikä sai sinut lähtemään mukaan vapaaehtoiseksi suomen kielen keskustelupiiriin?
2. Oletko mukana muussakin vapaaehtoistoiminnassa?
3. Kertoisitko itsestäsi hieman? Kuka olet ja mistä tulet?
4. Mitä vapaaehtoistyö sinulle merkitsee? Mitä erityisesti mukanaolo kielikahvila-toiminnassa sinulle antaa?

Hannu

1.Eläkeikäni lähestyessä muutama vuosi sitten näin Helsingin Sanomissa koko sivun jutun espoolaisrouvasta, joka osallistuu maahanmuuttajien kotoutukseen suomenkielisessä keskusteluryhmässä. Tästä sain ajatuksen: tämähän sopisi minulle kuin nakutettu! Itse olen ollut aina kiinnostunut kielistä. Työssäni olen käyttänyt vuosikausia englantia ja ruotsia. Koulusaksa ja aikuisena opiskelemani ranska toimivat varsin hyvin eri tilanteissa. Lisäksi olen opiskellut
matkailutarkoituksiin auttavasti espanjaa ja portugalia. Venäjästäkin minulla on pohjatiedot.

Ajattelin kääntää aikuisiän kieliopintokokemukseni toisin päin ja käyttää vahvinta kieltäni, suomea,maahanmuuttajien tueksi. Tiedän, että heille suomen oppiminen on yksi tärkeimpiä asioita maassamme eteenpäin pääsemiseksi. Vapaaehtoistyöni on myös poliittinen kannanotto.

2.Vedän Espoon keskuksessa pientä Miessakit ry:n suomen kielen ryhmää. Ryhmässä on osallistujia eri maista, eniten Somaliasta.

3.Olen syntynyt ja kasvanut ja asunut aina 1,5 km säteellä Töölön tullista: Taka-Töölössä, Meilahdessa ja Ruskeasuolla. Käytin työmatkoihin polkupyörää silloin, kun kelit sallivat ja käytän yhä. Raitiovaunu on minulle myös tärkeä, joten pysyn nurkkapatrioottina. Nuorena suoritin matematiikan maisterin tutkinnon. Työni oli tietojärjestelmien rakentamista eri firmoissa ja viimeiset vuodet monien yhteiskunnan kriittisten järjestelmien kriisinkestävyyden edistämistä viranomaisen palveluksessa. Nurkkapatriootin mieltä ovat kuitenkin avartaneet vuosien varrella monet työkokoukset, kurssit ja konferenssit monessa Euroopan maassa ja jopa Japanissa. Varsinkin ruotsalaisten kanssa tein pitkään työtä yhdessä. Matkailu on aina ollut vaimoni ja minun mieliharrastuksia.

4.Siitä on paljon iloa. Se antaa syyn käydä säännöllisesti ihmisten ilmoilla. Sen tueksi olen opiskellut avoimessa yliopistossa suomen kieltä toisena kielenä ja vieraana kielenä. Opinnot pitävät aivot kunnossa. Lisäksi opiskelen edelleen portugalia. Kielikahvilassa olen kuullut paljon elämäntarinoita ja ruohonjuuritason kommentteja monesta eri maasta Euroopasta, Aasiasta, Afrikasta ja Amerikasta. Ne tekevät maailmasta todellisempaa ja tutumpaa. Ryhmän iloinen ja ystävällinen henki tuo hyvän mielen.

Arja

1.Olen Itäkeskuksen kirjastossa käydessäni huomannut ilmoituksen keskusteluryhmästä jo aikaisemmin, mutta silloin oli aina kiire tai oli olevinaan. Nyt elämäntilanteeni sallii sen paremmin ja kirjastokäynninkin voi ajoittaa samaan. Sinänsä suomen kieli kiinnostaa ja etenkin se, miten sitä voisi puhua ulkomaalaisille niin, että se olisi ymmärrettävää ja toisaalta tarpeeksi haastavaa. Monethan osaavat jo aika paljon. Tietysti on hankalaa, kun toiset osaavat jo enemmän ja mukana on ihan aloittelijoita. Keskustelijat osaavat onneksi tulkata toisilleen ja auttaa toisiaan ja muiden kielten avulla päästään eteenpäin.
Kun olen itse yhteiskuntatieteilijä, minulla on kuitenkin tietoja aika monelta alalta ja voin ehkä auttaa joidenkin asioiden kanssa hieman myös ryhmän vetäjää.

2.Olen ollut nyt syksyllä mukana myös HelsinkiMission keikka-apuna vanhusten kanssa. Monia keikkoja en ole vielä tosin tehnyt. Olen ollut mukana myös opettamassa suomea Punaisen Ristin eräässä ryhmässä.

3.Olen Arja, asun nyt Myllypurossa ja olen ollut eläkkeellä runsaat kolme vuotta. Olin aiemmin valtion virkamies. Työaikana päivät venyivät aika pitkiksi ja silloin en jaksanut oikein ajatellakaan vapaaehtoistoimintaa. Olen ollut aina kiinnostunut vieraista kielistä ja aika monia opiskellutkin. Vaikka en niitä kovin hyvin osaakaan, kyllä niistä selvästi on apua.

4.Lyhyenkin kokemuksen aikana olen huomannut, että aika keskusteluryhmässä on joka kerta mennyt hyvin nopeasti. Monesti on päästy teemojen kysymyksissä vasta alkuun, koska on ensin esittäydytty ja puhuttu muistakin asioista. Keskustelukumppanit ovat kaikki olleet oikein mukavia ihmisiä. Koskaan ei ole väsyttänyt, vaan pikemminkin tuntuu, että aikaa saisi olla enemmän. Jotain uutta oppii joka kerta. Monta kertaa olen yllättänyt iloisesti siitä, miten paljon monet pitävät Suomesta. Vaikka heillä on vaikeuksia kielen, joskus suomalaisen byrokratian kanssa jne., heillä on paljon hyvää sanottavaa Suomesta ja suomalaisista. Sitä on ollut ihan mukava kuulla, kun itse olemme usein liiankin kriittisiä. Ja toiselta puolen: muuallakin osataan asioita.

Salme

1.Uteliaisuus, kiinnostus erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin. Sairaan omaisen hoitajana olen hakeutunut erilaisiin ’tuuletuksiin’ estääkseni oman ’käpertymiseni’. Tämä on eräs niistä.

2.Eräs osallistuja tarvitsi enemmän, aikaa ei ollut tavallisen sanaston kertaamiseen. Hän on koulutuksessa Suomessa saadakseen virallisen suomalaisen todistuksen entisen kotimaansa ammattiin.Hänen pitää ymmärtää erikoissanastoa, alansa tieteellistä tekstiä, työssään käytettäviä sanontoja ja yleisiä käytäntöjä Suomessa. Opettaja ei ehdi vastata kaikkeen, koulukaverit keskustelevat vapaalla omanmaalaistensa kanssa ja kaikki ohjaajat eivät jaksa ja ennätä selittää toiskieliselle. Hän todella yrittää joka hetki, ja hänen laistaan minun on myös mukava auttaa.

3.Olen kotoisin Kainuusta, tullut useiden Suomen kaupunkien kautta Helsinkiin.

4.Kyseinen opiskelija ja hänen perheensä kertovat minusta muille ystävänään, ja minulla on myös miellyttävää heidän kanssaan. Kielikahvilassa voi edelleen tutustua sinne jatkuvasti tuleviin ja vaihtuviin uusien kulttuurien edustajiin.

PITKÄ

Keskustelupiiri kokoontuu Itäkeskuksen kirjaston kokoushuoneessa tiistaisin klo 18.00-19.30.

Tervetuloa mukaan!

Leena K

Lukupiiriläinen bloggaa: VIERAILU VIIVI LUIKIN VARJOTEATTERISSA

varjo
Tiistain lukupiirissä 15.10.2013 paikalla oli Satu ja meitä piiriläisiä kymmenen. Oli taas mukavaa tavata kun syksyn ensimmäisen kokoontumisen aikaan poimin puolukoita Itä-Suomessa.

Viivi Luikin kirja herätti vilkkaan keskustelun ja kaikilla meillä riitti puhetta sekä kirjailijasta että tietysti pääasiastamme eli Varjoteatteri -nimisestä kirjasta.

Viivi Luik on eestiläinen vuonna 1946 syntynyt kirjailija, joka aloitti runoilijana. Tämä diplomaatin rouva on kirjoittanut myös lastenkirjoja, artikkeleita, esseitä ja kolumneja romaanien lisäksi.

Varjoteatterissa liikutaan muun muassa Helsingissä, Berliinissä, Roomassa ja tietysti Tallinnassa. Kirja on kuin ”matkakertomus” Eestin valtion diplomaattitoiminnan uudelleen rakentamisesta ja lähettiläspariskunnan asunnon etsimisestä Roomassa Viivi Luikin näkökulmasta.

Minua viehätti erityisesti Berliiniä koskevat kommentit ja tapahtumat kun olin juuri syyskuun viimeisellä viikolla kävellyt samoilla keskustan kaduilla.

Viivi Luikin teksti on mielestäni helppoa luettavaa. Olin kolme vuotta sitten lukenut hänen kirjansa Seitsemäs rauhan kevät. Muutamilla muillakin lukupiiriläisillä oli lukukokemuksia Viivi Luikin teoksista. Meistä useimmat pitivät nyt puheena olevasta kirjasta vaikka jotain muutakin sanottavaa löytyi.

Omasta puolestani suosittelen Varjoteatteria toistenkin lukupiirien ohjelmaan. Tämänkertaisen keskustelun ohjasi Lena, varmaan ja hyvään tapaansa.

Lopuksi keskustelimme Sadun johdolla seuraavan kuukauden kirjasta ja valinta osui A. S. Byattin Ragnarök, jumalten tuho -nimiseen kirjaan.

Mukavaa, kun Satu on taas täysipainoisesti mukana. Ilman hänen apuaan olisimme kyllä pahasti pulassa. Kiitos Lena ja Satu lokakuun iltapäivän ajastanne lukupiirimme parhaaksi.

Kirjoituksen teki Eero mukana piirissä olleena.

Rooma

Berliini