Itsetehdyt enkelikorvakorut joululahjaksi

Onko Joululahja vielä hankkimatta ystävälle, tyttökaverille tai äidille? Puuttuuko idea?

Miten olisi omatekoiset enkeli korvakorut?  Tässä nopea ja näppärä Do it yourself joululahjaidea. Valitse käyttämiesi helmien väriksi vaikka lahjansaajan lempiväri tai tee jouluisen väriset enkelikorvakorut.

Tarvikkeet:

Tarvikkeita on saatavilla niin hyvin varustetuista askartelukaupoista kuin monista kirjakaupoistakin.

2 kpl korvakorukoukkuja

2 kpl korupiikkejä

2 kpl soikeaa helmeä vartaloksi

2 kpl siipihelmiä

2 kpl pyöreitä viistehiottuja helmiä tai bicone-helmiä pääksi.

Työkalut: pyöröpihdit ja katkaisupihdit

Pujota soikeahelmi, siipihelmi ja biconehelmi korupiikkiin ja tee pyöröpihdeillä korupiikkiin lenkki. Käännä korvakorukoukun lenkkiä auki ja pujota enkeli lenkistä koukkuun ja väännä korvakorun lenkki kiinni. Tee samoin toiselle korupiikille. Aikaa tähän pieneen projektiin menee 5-15 min.

enkeli_korvakorutKoruharrastuksessa alkuun pääsemiseen hyviä oppaita ovat muun muassa seuraavat kirjat:

Helmihullut / Dorothy Wood

Kaikki helmitöistä / Jean Power (also in English: Compendium of beading techniques / Jean Power)

Lisää kirjoja korujen tekemisestä löydät kirjaston kokoelmasta:

http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__S%28korut%29%20%28askartelu%29__Orightresult__U1?lang=fin&suite=cobalt

Tutustu myös zinion e-lehtiin:

Bead&Button

Bead Style

Handcrafted Jewelry

Sara Lahtinen

Erikoiskirjastonhoitajan mietteitä 4

Työssäni Itäkeskuksen kirjastossa vastaan ruotsinkielisestä kokoelmasta ja muutenkin ruotsinkielisistä asioista. Olen opiskellut ruotsia ja seuraan aktiivisesti ruotsalaista televisiota ja olen erityisesti kiinnostunut ruotsalaisesta musiikista.

orup

Useimmat ruotsalaiset laulajat olen nähnyt konsertissa jo monen monta kertaa, mutta muutama on syystä tai toisesta jäänyt näkemättä. Tomas Ledin, Lisa Nilsson ja Niklas Strömstedt ovat käyneet Suomessa usein, mutta Orupia en ole koskaan kuullut livenä. Tänä syksynä konkari Orup, oikealta nimeltään Thomas Eriksson, kokosi hiteistään ravintolashown Grand Hotelin Vinterträdgårdeniin. Nyt itsenäisyyspäivän jälkeisenä viikonloppuna toive Orupin näkemistä livenä toteutui vihdoinkin.

Orup syntyi 1958 Huddingessa. Hän on laulaja ja lauluntekijä, joka aloitti uransa jo 80-luvulla. Vuonna 1987 julkaistiin laulu Är du redo? ja pian sen jälkeen kappale Jag blir hellre jagad av vargar, jota voidaan pitää Orupin läpimurtona. Menestys jatkui kappaleilla Regn hos mig, Upp över mina öron (duetto yhdessä Anders Glenmarkin kanssa,sijoittui 1989 ruotsin euroviisukarsinnassa toiselle sijalle) ja ihana balladi Från Djursholm till Danvikstull.

Vuonna 1991 julkaistu englanninkielinen levy My Earth Angel ei johtanut kansainväliseen uraan, mutta levyä myytiin Yhdysvalloissa kuitenkin kunnioitettavat 20 000 kappaletta.

Orup julkaisi yhdessä Niklas Strömstedtin ja Anders Glenmarkin kanssa vuonna 1994 Ruotsin jalkapallomaajoukkueen kannatuslaulun När vi gräver guld i USA. Kappaleesta tuli jättihitti ja yhteistyö yhtyeenä GES (Glenmark/Eriksson/Strömstedt) jatkui supersuositulla levyllä ja yhtyeen kesäkiertueesta tuli vuoden 1994 menestynein.

Varsinkin 2000-luvun alussa Orup keskittyi kirjoittamaan lauluja toisille artisteille. Yhteistyö Lena Philipssonin kanssa alkoi voitolla Ruotsin Melodifestivalenissa vuonna 2004 ja jatkui yhteisellä ravintolashowlla vuonna 2007 ja vuonna 2008 julkaistulla yhteisellä CD:llä Dubbel. Vuonna 2010 Orup julkaisi levyn Född i november, joka minun mielestäni on yksi Orupin parhaista. Tätä parempi levy on vain vuonna 1992 julkaistu Stockholm & andra ställen ja tältä levyltä peräisin oleva kappale Magaluf.

Minusta Orup on taitava tekemään tarttuvia ja kauniita melodioita ja myös tarinankertojana Orup on kehittynyt ja sanoitukset ovat Peter LeMarcin sanoitusten kaltaisia mielenkiintoisia usein hauskoja tarinoita. Varsinkin ruotsinkielisessä musiikissa minua on aina erityisesti kiinnostanut miellyttävien melodioiden lisäksi hyvin kerrotut tarinat. Muita tällaisia laulajia ja lauluntekijöitä ovat esimerkiksi Niklas Strömstedt, Peter LeMarc, Mauro Scocco, Lisa Nilsson ja nyt siis myös Orup.

Näkemissäni haastatteluissa Orup aina antanut itsestään huumorintajuisen ja sanavalmiin kuvan, vaikka hän ei edes omien sanojensa mukaan erityisemmin pidä haastatteluista. Konsertin ensimmäisessä välispiikissä Orup totesikin haluavansa pitkien välispiikkien sijaan laulaa enemmän ja puhua vähemmän.

orup2

Konsertti oli upea ja Orup kuulosti todella hyvältä. Orup on tehnyt todella paljon kappaleta ja vaikka moni suosikki jäi kuulematta, kesti konsertti puolitoistatuntia, ja oli todellinen hittikavalkadi ja Orup sai yleisön moneen kertaan laulamaan ja tanssimaan. Valitettavasti suosikkilevyltäni ei kuultu yhtään kappaletta. Grand Hotellin joulunoutopöytä oli ylitsepursuavan runsas ja matka- ja konserttiseura erinomainen. Kaiken kaikkiaan matka oli onnistunut irtiotto joulunalusstressistä.

Orup Helmetissä.

Näissä kuvissa joulunoutopöydän herkkuja

mat2
mat1
Orupin omat internetsivut

http://www.orup.se/

ME HAAVEILEMME VALKEASTA JOULUSTA

talvi
Vai haaveilemmeko? Onko lumi se valon tuoja tähän keskitalven pimeyteen, jota himmeät katuvalot kaupungin kaduilla yrittävät paikata? Kauppakeskukset loistavat kirkkaina hopeisina ja kultaisina tähtinä ja tuikkeina. Design-putiikkien edessä mekaaniset jääkarhut soittavat joulusävelmiä ja pikkuväki töllistelee niiden heilumista ihmeissään.

Kyllä toki – kirkkaat kauppakeskuksen valot tuovat meille kenties keveämmin hengitettävää ilmaa ja karvaiset jääkarhuotukset ovat oikeastaan suloisia – mutta bussissa valo on jälleen julman kelmeä, ihmisten kasvot harmaita väsymyksestä ja pysäkillä myrskytuuli on temmata mukaansa ennen kotiovelle ehtimistä. Jouluun on vain muutamia päiviä.

Mistä tulee joulun valo, mistä ilo, mistä tunnelma? Minä etsin näitä asioita joka joulu uudelleen. Välillä en niitä löydä mutta etsin aina.

Lopulta jouluna kuten oikeastaan ihan joka päivä, ilon ja valon tuo mielenrauha, hetki itselle ja rakkaille, hyvä mieli hymyistä, kauniista sanoista, hyväksyvistä katseista, ystävällisyydestä. Mitä annan, sen saan. Kunhan vain aina sen muistaisi.
Pienistä asioista onni koostuu, myös jouluna, ja jokaisen onni on erilainen.

Onni voi olla myös kirja, joka lohduttaa – ja sellainen voisi tänä jouluna olla vaikka René Gothónin Tuntematon pyhiinvaeltaja, tammikuun tiistaipiirin lukupiirikirja. Suosittelen sitä kaikille mielenrauhaa kaipaaville, se on kuin pään silitys ja antaa toivoa paremmasta.

Satu Vähämaa

VALOISAA JA ONNELLISTA JOULUN AIKAA KAIKILLE KIRJASTON ASIAKKAILLE!
toivottaa Itäkeskuksen kirjaston väki

Lukupiiriläinen bloggaa A.S.BYATTIN RAGNARÖK : jumalten tuho

ragnarok_byatt
Mikä kirja tulikaan valituksi marraskuisen tiistain lukupiiriin! Olikohan meistä kukaan kuullutkaan kirjailijasta nimeltä A.S.Byatt. Hänen laajasta tuotannostaan on suomennettu vain neljä teosta, Pieni musta kirja, Lasten kirja ja Riivaus: Romanttinen kertomus, joka on saanut Booker-palkinnon.

Valitsemassamme kirjassa Ragnarök: Jumalten tuho on toisen maailmansodan aika. Englannin maaseudulla kulkee niittypolkuja pitkin kouluun laiha lapsi. Äiti on antanut hänelle myyteistä kertovan kiehtovan kirjan Asgård ja jumalat. Lapsi kaipaa Euroopan ja Afrikan yllä lentävää isäänsä ja on varma, että isä ei tule sodasta takaisin. Sota-ajan todellisuus ja myyttisten jumalten edesottamukset vuorottelevat ja sekoittuvat kirjassa. Ehkä myös laihan lapsen mielessä.

Ragnarök pursuaa kasveja, eläimiä ja jumalia sellaisella vimmalla, että hyvä kun mahtuvat kirjan kansien sisään. Joku oli ottanut selvää, että onko moisia eläimiä ja kasveja olemassakaan, mutta kuulemma on. Jumalat riehuvat, taistelevat, juonivat ja saavat aikaan sekasortoa ja lopulta maailma tuhoutuu. Todellisessa elämässä sota loppuu ja laihan lapsen isä palaa kotiin. Kirjan luettuani olin hieman pyörällä päästäni enkä ollut varma, mitä olin lukenut.

Olin vähän huolissani, että syntyykö tästä sopasta keskustelua. Mutta tietysti syntyi, niin kuin aina. Vilkas keskustelu virisi myyttien vaikutuksesta kaunokirjallisuuteen, tavastamme kuluttaa, tuottaa jätettä, turmella luontoa. Kirjailijan sanoin: ”Me olemme eläinlaji, joka on tuhoamassa maailman, johon olemme syntyneet.”
Lukupiirin ansiosta löytyi uusi kirjailijatuttavuus: hain eilen kirjastosta Byattin kirjan The Djinn in the Nightingale’s Eye. Se on yöpöydälläni, luin siitä eilen illalla yhden sadun. Oikein sopiva iltasatu, onnellinen loppu ja kaikki.

Pirkko Reinimaa