Rakkautta, rauhaa ja uusia kujeita – terveiset tiistain lukupiiristä

Hyvää alkanutta vuotta 2014!

Tiistain lukupiiri käynnistyi jälleen 14.1. pirteästi, uusin ideoin ja uusin lukupiiriläisin. Saimme joukkoomme peräti neljä uutta jäsentä ja ryhmän koko on nyt muhkeat 17 henkilöä!

Tunnelma oli mukavan kihelmöivä, odottava. Tällekin keväälle on jälleen tiedossa monipuolisia ja herätteleviä lukukokemuksia, elämänmakuisia kirjoja, vahvoja tarinoita ja tunteita.

oksat

Joulukuussa luimme Vikram Sethin Rakkauden musiikki ja huoneen tunnelmallisesta somistuksesta sekä kiihkeän keskustelun ohjailusta vastasi uskollinen lukupiiriläisemme Vappuliisa.
Ryhmä hiljeni kirjan äärellä miettimään myös unohtumattomia rakkauksiaan.
Syvyyttä ja ymmärrystä klassisen jousikvartetin jäsenten välisiin jännitteisiin
saimme myös ryhmässä vierailleelta musiikin asiantuntijalta. Mutta hänestäpä
tulikin saman tien uusi lukupiirin jäsen!

seth

Suosittelen kirjaa erityisesti klassisen musiikin ystäville. Kirja on täynnä upeaa musiikkitietoa mutkikkaiden ihmissuhteiden ohessa. Tarinan keskiössä on intohimoinen ja epätoivoinen rakkaustarina. Ja aivan kuin tilauksesta elokuvissa menee parhaillaan jousikvartetin ihmissuhdekiemuroista kertova elokuva A Late Quartet. Kyseessä ei ole kuitenkaan Vikram Sethin kirjan filmatisointi.

http://www.episodi.fi/elokuvat/late-quartet/

kvartettiJoulupyhien aikana piiriläiset lukivat tammikuun lukupiirikirjan, Rene Gothónin kirjoittaman matkakertomuksen Tuntematon pyhiinvaeltaja. Siinä päähenkilö, eli kirjailija itse, tekee suurimman matkan omaan sisimpäänsä – toki jylhissä Kreikan Athos-vuoren
maisemissa ja kaukaisella erakkomunkin saarella.

Gothoni

Ryhmän mielestä kirjavalinta antoi paljon ajateltavaa mutta myös rauhoitti mieltä. Jokainen ihminen on oikeastaan tuntematon pyhiinvaeltaja, vaikka ei koskaan lähtisi pois kotinurkiltaan. Ihmisen elämä itsessään on jokapäiväistä kilvoittelua, mutta yhtä tärkeää kuin työ, on myös lepo – hiljaisuudesta syntyvä luovuus.

Kevään lukupiireissä luetaan monta koskettavaa tietokirjaa sekä merkittävää kaunokirjallisuutta. Helmikuussa aloitamme seikkailujännärillä, joka ei ole ihan sieltä perinteisimmästä päästä jännityskirjallisuutta. Luemme arvostetun klassikon, julmaksikin luonnehditun, James Dickeyn Syvän joen. Kirjasta on tehty 1972 myös Oscar-ehdokkaana ollut elokuva.

james

Kun vihdoin viimein saimme talven lumineen ja paukkupakkasineen, voimme pirteän ulkoilulenkin jälkeen käpertyä sohvan uumeniin villasukissa, viltti hartioilla lukemaan hyviä kirjoja. Ja niitähän kirjasto on pullollaan.

Kirjastolla tavataan!

Satu Vähämaa

Erikoiskirjastonhoitajan mietteitä 5

Talvi – siis mikä talvi? Ulkona ei todellakaan ole ollut talvista. Lunta olen nähnyt pari kertaa oikeastaan vain ikkunan läpi ja neulemekkoja ei ole voinut päälleen laittaa, kun niissä tulee liian kuuma. Ai niin kävin Tukholmassa joulukuun alussa ja siellä oli todella kylmä ja talvimyrsky sulki jopa Arlandan kentän. Suomessa on ollut paremmin tai jonkun mielestä ehkä huonommin.

meri

Kaupat ovat jo aloittaneet joulun jälkeiset alennusmyynnit ja talvivaatteet näyttävät jääneen kauppojen vaatetankoihin. Myös talviurheiluvälineet ovat jääneet kauppojen hyllyille.

Joulun ja vuodenvaihteenajan uutisia olivat kansalaisten uudet lomanviettotavat. Helsingin edustalla saattoi metro-lehden mukaan törmätä purjelautailijoihin, golfkentillä oli myös vilskettä. Uudenvuodenaattona näin omin silmin, että vuodenvaihdetta voi nykyään juhlia myös piknikillä luonnon helmassa.

Monin paikoin Suomea on ollut jo ns. kevättulvia – maa ei ole enää roudassa ja kukat alkavat jo kurkistella sulasta maasta. Ainakin Ruotsissa metsästä on löytynyt sieniä. Luonto on siis todellakin sekaisin ja poikkeustilassa.

Niin ja meri on vielä auki. Kalenterin mukaan nyt on kuitenkin talvi ja esimerkiksi Uunisaaren silta on jo tovin ollut paikallaan.

jout

Muuttolinnut eivät lähde etelään kalenterin mukaan vaan lämmin talvi on sekoittanut tai ainakin myöhästyttänyt niiden muuttoa. Helsingin edustalla on viime viikkoina voinut törmätä joutseniin ja isokoskeloihin. Jossain lehdessä ennustettiin, että rankkojen sateiden seurauksena saattaa talviunilla olevien karhujen pesiin valua vettä, jonka seurauksena karhut muuttavat uuteen kuivaan pesään.

Ilta-Sanomissa ehdittiin jo tammikuun alkupäivinä kertoa, että Ilmatieteen laitos on peruuttamassa talven. Hämmästelin otsikkoa, mutta tutustuessani juttuun tajusin, että kyse on termisestä talvesta. Sen määritelmän mukaan pitää vuorokauden keskilämpötilan laskea pysyvästi 0 asteen alle. Kyllähän se talvi kuitenkin jatkuu, koska viime päivien ennusteiden mukaan talvi tuli viimein viikonloppuna myös Etelä-Suomeen.

luu

Myös Iisalmen Sanomissa pohdittiin leudon talven vaikutuksia.
Metsienhoito on vaikeutunut, koska sulat, pehmeät metsätiet eivät kestä
painavia koneita ja hakattujen puiden siirtäminen metsistä ei onnistu ja näin puutuotanto
vaikeutuu. Iisalmen uimahalleissa ja kuntosaleissa lämpimän sään vaikutus näkyy
lisääntyneissä kävijämäärissä.

kelkka

En ole mikään talven ystävä, vaikka tammikuussa olen syntynytkin. Inhoan loskaa ja kovia pakkasia. Toisaalta täytyy myöntää, että joskus on ihanaa mennä kirpeään pakkaseen kävelemään ja haistella raikasta ilmaa. Sukkahousujen käyttämistä inhoan, samoin villaisten aluspaitojen. Ne kutittavat ja ovat epämiellyttäviä herkällä iholla.

Tammikuussa syntyneenä sain aina syntymäpäiväkukkina tulppaaneita vaikka pidän enemmän ruusuista. Nyt vasta vanhempana olen ymmärtänyt, miten kauniita ja helppohoitoisia tulppaanit ovat.

Hankin auton pari vuotta sitten ja sulat tiet ovat myös yksi syy siihen, että olen nauttinut lämpimästä talvisäästä. Tosin minulla on oma talli ja auto on aina säästä riippumatta ihanan lämmin aamuisin ja ikkunoissa ei ole jäätä.

Lapsena koulussa urheilutunteina piti usein hiihtää. Muistan yhdenkin kerran, kun Ruskeasuolta lähdimme luokkatoverini kanssa hiihtämään paloheinän hiihtomajalle. Matka on noin 7 kilometriä ja googlen reittihaun mukaan siihen menee kävellen noin puolisen tuntia. No meiltä vähän yli kymmenvuotiailta matkaan meni paljon enemmän aikaa. Olimme niin nuoria, että emme tajunneet kääntyä takaisin koululle vaan jatkoimme hiihtämistä päättäväisesti kohti hiihtomajaa. No pääsimme lopulta perille, en muista miten paljon aikaa meiltä meni, mutta vanhemmat ja opettajat olivat suunniltaan huolesta, kun meitä ei kuulunut takaisin koululle. Tästä seikkailusta on jo 30 vuotta, joten en ole ihan varma siitä, miten seikkailu päättyi. Muistaakseni otimme sukset kainaloon ja palasimme koululle julkisilla kulkuneuvoilla.

Parasta talvisissa ulkoiluhetkissä on eväät. Lämpimän kaakaon juominen ja huolella valmistetut eväsleivät olivat jokaisen hiihtoretken paras hetki.

Näitä vanhoja muistoja miettiessä talvi ei enää tunnukaan niin huonolta asialta. Tulkoon vaan talvi ja lumi, mutta kohtuudella. Nykyisin lunta tulee joko vähän tai ihan kamalasti, on lämmin tai tosi kylmä, on ihan tyyntä tai erittäin tuulista – aina joku ääripää. Normaalia kohtuullista säätä on nykyisinä ilmaston lämpenemisaikoina kai turha edes odottaa.

suurk

Jonkinlaista helpotusta talven säkkipimeään on tuonut Lux Helsinki. Sunnuntaina kävin seuraamassa tulisirkusta Helsingin kansalaistorilla ja sieltä jatkettiin ihastelemaan Töölön Hesperian puiston valolyhtyjä. Uuden ylioppilastalon seinällä pääsi pelaamaan valoflipperiä.

valo

Jotenkin tämä valotapahtuma toi taas toivoa. Päivät ovat taas pitempiä ja pimeys on väistymässä. Kevättalvi on jo ihan nurkan takana ja siitä on enää pieni harppaus kevääseen ja kesään.

Mareetta

Kuvat Kajo Haapalainen

Simone de Beauvoir ja eksistentiaalinen ahdistus

simoneJoulukuun lukupiirissä tutustuimme ranskalaisen kirjailijan, filosofin ja feministin Simone de Beauvoirin (1908–1986) eksistentiaaliseen kirjoitustyyliin.

Olimme valinneet torstaipiirin vuoden viimeiseksi kirjaksi de Beauvoirin tyylikkään teoksen Kauniit kuvat, joka julkaistiin 1960-luvun puolessa välissä.

Kirjan henkilökaartin muodostavat Pariisin uusrikkaat, joiden elämää de Beauvoir kuvaa terävän ironisesti. Kauniin ulkokuoren ja vaurauden peitossa näiden nousukkaiden sisintä jäytää tyhjyys. Heille inhimillisyydellä ei ole todellista arvoa. Teknokraattinen utopia-ajattelu ja materialismi ovat saaneet heidät valtaansa.

Päähenkilö, nuorehko nainen, Laurence, joka on iskevien mainostekstien ammattilainen, ajautuu sisäiseen kriisiin. Hänen lähes täydellisen elämänsä elegantit kulissit alkavat horjua, kun nuori tytär alkaa esittää hänelle olemassaolon peruskysymyksiä. Läheisen, tiedostavan, ystävän kommentit lisäävät hämmennystä entisestään.

Laurence havahtuu eikä voi enää kätkeytyä elämästään muodostamansa kauniin kuvan taakse. Hän alkaa nähdä todellisuuden ympärillään. Hänelle syntyy syvemmän ymmärtämisen tarve. Samalla hänen tyytymättömyytensä omaa elämäänsä kohtaan kasvaa.

Pintapuolinen lähipiiri ei ymmärrä Laurencea. Kriisi syvenee eikä kohoaminen uudelle tasolle onnistu.

Laurence näkee lopulta oman tilansa toivottomana. Mutta hän uskoo sentään, että lapsilla on toivoa, he voivat itsetuntemuksen avulla omaksua inhimillisemmät elämänarvot.

Vaikka Beauvoirin kuvaama pinnallisuuden ja teknokratiauskon vaihtoehdottomuus tuntuu 2010-luvun lukijasta paikoin jopa naiivilta, hän osasi osuvasti ennustaa maailman kehityksen suunnan.

Kirjan loppu jää avoimeksi. Laurencen tilanne ei saa minkäänlaista ratkaisua, mikä meistä lukijoista kyllä tuntui psykologisesti epäuskottavalta.

Kirjan keskeinen kysymys, voiko mikään katkaista välinpitämättömyyden lisääntymistä maailmassa, on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Leena K