Lukupiiriläinen bloggaa / Leymah Gbowee : Meissä on voimaa

”TAHDOMME RAUHAA, EI ENÄÄ SOTAA”

Liberialainen Leymah Gbowee sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2011 yhdessä maansa presidentin Ellen Johnson Sirleafin ja jemeniläisen Tawakkul Karman kanssa.

meissäonvoimaa

Maaliskuun lukupiirikirjamme, Meissä on voimaa, on kertomus taistelusta pitkällisen sisällissodan ja julmuuksien lopettamiseksi. Leymah oli vain 17-vuotias kun Liberian sisällissota alkoi. Elämä oli kaoottista henkiinjäämiskamppailua, vääriä valintoja, narsistisen miehen ja tämän sukulaisten nöyryytyksiä, synnytyksiä ja pakenemista maasta toiseen.

Vihdoin Leymah löytää ihmisen, joka uskoo häneen ja vähän kerrallaan rohkeus kasvaa. Silmät avautuvat näkemään kanssasisarten ja lasten kärsimykset ja omat mahdollisuudet auttaa.

Leymah tutustuu naisiin, jotka lähtevät mukaan aktiiviseen toimintaan ja tuloksena on pitkä ja sitkeä väkivallaton mielenosoitus, johon tuhannet naiset osallistuvat. Presidentti Charles Taylor pakenee maasta ja presidentiksi nousee Ellen Johnson Sirleaf.

mielenosoitus

Lukupiirissämme mielipiteet kirjasta vaihtelivat: joidenkin mielestä kirja oli raportti, toisten elämäkerta ja joku piti kirjaa kaunokirjallisena teoksena.

Leymah Gbowee oli toisten mielestä maansa pelastaja ja toisten mielestä itserakas ja itsekäs ihminen ja kaikkea siltä väliltä.

Siis hyvä kirja, saihan se tunteet liikkeelle!

Hieman kyynisesti ajattelen, että tullakseen hyväksytyksi, naisten tulee omata karhun voimat, hippiäisen näkymättömyys ja enkelin viattomuus.

Anna-Liisa

Tanssia, tanssia, tanssia

Tanssi on vallannut myös Stoassa – tanssin talossa – toimivan Itäkeskuksen kirjaston.

Tanssielokuvafestivaali LOIKKA on tuonut kirjaston alakertaan katselupisteen. Pisteessä pyörii kahden ja puolen viikon ajan non-stoppina viime vuoden festarielokuvien parhaimmistoa. Nähtävillä on kaikkiaan 21 lyhytelokuvaa, yhteensä noin 150 minuuttia kiinnostavia ja erityylisiä tanssielokuvia sekä Suomesta että ulkomailta.

Loikkalogo 2014 hires narrow date

Tule siis tänne, asetu mukavasti nojatuoliin, aseta kuulokkeet korvillesi ja antaudu tanssin pyörteisiin virkistävän erilaisten tanssielokuvien pariin!

katselupiste_pieni

Kirjastossa käydessäsi voit myös lainata tanssiaiheisesta aineistonäyttelystämme kirjoja ja elokuvia mukaasi.

Omat merkittävimmät tanssielokuvakokemukseni ovat ehdotonta valtavirtaa – olinhan teini kasarilla – nimittäin Dirty dancin – kuuma tanssi sekä Flashdance. Entä sinun?

Sanna

Karen Blixenin salaperäinen maailma

Helmikuun torstaisessa lukupiirissä kokoonnuimme keskustelemaan tanskalaisen Karen Blixenin novellikokoelmasta Seitsemän salaperäistä tarinaa (Seven Gothic Tales, 1934).

Teos on kuin kirjallinen kuutamosonaatti ja kunnianosoitus romantiikan ajan kirjallisuudelle. Tarinat kietovat lukijan maagiseen taikapiiriin, jonka keskiössä seikkailevat niin aateliset, satuolennot kuin huikentelevaiset boheemitkin. Kirjailijan tyyli on rönsyilevää ja koukeroista. Novellit rakentuvat kehyskertomuksen ja useamman yhteen nivoutuvan tarinan varaan. Satujen päähenkilöt ovat tyypillisesti määrittämättömään historialliseen ajankohtaan sijoitettuja matkamiehiä, jotka kohtalo on saattanut yhteen jakamaan mitä ihmeellisimpiä kertomuksia. Suullisen tarinaperinteen vaikutteet ovat teoksessa vahvasti läsnä.

Epäonninen rakkaus tuntuu kirjailijan lempiaiheelta, sillä monessa tarinassa hän päätyy kuvaamaan järjestettyjä avioliittoja ja nuorten rakastavaisten edesottamuksia.  Jotkin traagisista novelleista saavat loppua kohden suorastaan shakespearilaiset mittasuhteet. Myös gotiikan perinne näyttäytyy kertomuksissa, joita värittävät pääkallot, muodonmuuttujat ja makaaberit yksityiskohdat. Kuolemaa ei ole unohdettu, mutta toisaalta Blixenin tuotannolle on kautta linjan yhteistä elämänilo ja kehotus tarttua hetkeen.

Useimmat meistä tietävät kirjailijan ehkä parhaiten elokuvasta Minun Afrikkani (Out of Africa, 1985), joka on elämäkerrallinen draamasovitus Blixenin elämästä. Kirjailija itse lienee henkilönä yhtä eksentrinen kuin tarinansa. Karismaattinen aristokraatti vietti suuren osan elämästään kenialaisella kahviplantaasilla ja julkaisi ensimmäisen teoksensa vasta 49-vuotiaana. Blixen sairastui Afrikan vuosinaan parantumattomasi, mutta jatkoi kirjoittamista kuolemaansa saakka. Loppuaan kohti Blixen suoranaisesti kuihtui pois ja kirjailijasta itsestään tuli ikään kuin tarinoidensa henkilöhahmo, traaginen ballerina. Blixenin taidokkuus on tunnustettu myös kirjailijapiireissä ja muun muassa Ernst Hemingway on todennut, että Blixenille olisi kuulunut Nobel-palkinto. Eittämättä näin voisikin olla. Tarinankertojana Blixen on verraton ja hänen kynässään todellisuus saa muodon, joka on sekä maalauksellinen että elegantti. Jos joskus olet miettinyt Blixenin tuotantoon tarttumista, ehkä nyt olisi oikea aika? Tartu hetkeen!

kallo

Mari