Arosusi ja huumori

arosusi

Huhtikuussa torstain lukupiirissä käsittelyssä oli maailmankirjallisuuden luetuimpiin klassikoihin kuuluva Herman Hessen Arosusi. Se on ilmestynyt 1927.

Arosusi on vahvasti omaelämäkerrallinen. Se kertoo yksinäisen ja juurettoman päähenkilön Harri Hallerin sisäisestä kriisistä vietin ja hengen ristitulessa. Kuten monissa Hessen kirjoissa Arosudessakin keskiössä on pyrkimys ihmisen olemuksen syvempään ymmärrykseen.

Juoni perustuu lähes kokonaan päähenkilön mielen sisäisiin tapahtumiin, hänen ajatuksiinsa, käsityksiinsä ja tilityksiinsä.

Jos Hessen teoksia on jostain arvosteltu, niin huumorin puutteesta. Keventävää komiikkaa ei Arosuden tarinastakaan löydy. Sen perussävy on ahdistava.

Päädyimme kuitenkin keskustelemaan huumorista, koska sillä on ratkaiseva merkitys päähenkilön sisäisestä kriisistä selviytymisessä.

Huumorin eheyttävän voiman sanansaattajia ovat kuolemattomat, Goethe ja Mozart, Arosuden ihannoimat suuret taiteilijat. Samaiset henkilöt, jotka alussa olivat syypäitä hänen sielunkriisiinsä.

Fiksoituminen ihanteisiin ja korkeaan taiteeseen olivat tehneet Arosudesta yksinäisen ja suvaitsemattoman, kaikkea tavanomaista halveksivan ääri-ihmisen. Hänen tinkimättömyytensä ja ailahteleva mielenlaatunsa olivat ajaneet hänet yhä syvenevään kriisiin, jonka päässä häämötti kaikesta luopuminen. Harri Hallerilla ei ollut enää mitään syytä elää, kunnes hän joutui, salaperäisen Maagisen teatterin pyöritykseen.

Kuolemattomien ideat välittyvät unissa ja näyissä samalla kun Arosuden psyyken tiedostamaton puoli herää Maagisen teatterin lähes surrealistisissa elämännäytöksissä, joissa hänellä on oma roolinsa.

Kuolemattomien ohjauksessa Arosusi kokee mutkikkaiden ja osin psykedeelisten kokemusten kautta psyykensä pimeät hallitsemattomat puolet osaksi itseään. Hän oppii jotenkuten yhdistämään ihmisen ja suden itsessään.

Kuolemattomien viesti on selkeä: huumori ja avartuminen ovat tie olemassaoloon ja onneen. Turhantärkeydestä luopuminen, tietynlainen kepeys ja itselle nauramisen kyky auttavat hyväksymään ristiriidan, joka vallitsee vääjäämättömästi ihanteiden ja todellisuuden välillä. Kirja on vahva lukukokemus. On vaikea tietää, mikä on totta ja mikä fantasiaa. Moniulotteinen ja arvoituksellinen tarina jää askarruttamaan pitkäksi aikaa lukijan mieltä.

Leena K

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.