Kauden viimeinen lukupiiri ja Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta

Kuva

On vuosi 1957 ja eräs ajanjakso on juuri päättynyt englantilaisen kartanon, Darlington Hallin, historiassa. Lordi Darlington on kuollut ja tila on siirtynyt uuden omistajan nimiin. Talossa pitkään palvellut periaatteen mies, hovimestari Stevens, joutuu totuttelemaan uusiin olosuhteisiin. Tuore isäntä amerikkalainen Hra. Farraday on suonut hänelle lyhyen loman, jonka aikana Stevens tutustuu Englannin maaseutuun ja käy visiitillä entisen työtoverinsa, taloudenhoitaja Kentonin luona. Matkan aikana mies pohtii mennyttä elämäänsä ja suuntaa katseensa varovaisesti tulevaisuuteen.

Stevens, jonka näkökulmasta tarina kerrotaan, on eräänlainen tarkkailija sekä työssään että yksityiselämässään. Hän on ehdottoman ammattimainen yläluokan hovimestari, jolle työ on kunnia-asia. Stevensin mielestä hovimestarin tärkein tehtävä on palvella isäntäänsä lojaalisti. Stevens antaakin Darlington Hallille koko elämänsä ikinä kyseenalaistamatta omaa paikkaansa vallitsevassa järjestyksessä. Vaikutusvaltaisen lordin hovimestarina hän seuraa sivusta suurien poliittisten päätösten syntymistä ja osaltaan myötävaikuttaa lordin moitteettomaan julkisivuun. Vaikka myöhemmin käy ilmi, että lordi epäonnistuu poliittisessa tehtävässään, ei Stevens koskaan tuomitse.

Nti. Kentonilla, joka kuuluu myös kartanon henkilökuntaan, on erityinen suhde Stevensiin. Henkilöt käyvät aluksi valtataistelua, mutta saavuttavat lopulta molemminpuolisen kunnioituksen. Stevensin asiallisuus ja ammattimaisuus näkyvät kuitenkin teoksessa kautta linjan eikä fasadi rakoile tunneasioissakaan. Vihjailut Stevensin ja Kentonin jakamasta romanttisesta kiinnostuksesta ovat niin hienovaraisia, että lukija epäilee viimeiseen asti kuvittelevansa kaiken. Antaako ammatillisesta etiikastaan joustamaton Stevens onnen lipua ohitseen?

Teos on tyylillisesti vähäeläinen, mutta kuitenkin tiiviisti otteessaan pitävä. Juonenkäänteet ovat niukkoja, mutta rivien välissä tapahtuu sitäkin enemmän. Kirja kuvaa kiintoisasti hovimestarin ammattia, johon tuntuu pätevän vahvasti kunnian ja velvollisuuden käsitteet. Stevensonin periaatteellisuus on paikoin ihailtavaa, mutta kummeksuttavaa kun se johtaa työn asettamiseen kaiken muun edelle. Tämäntyyppinen uhrautuvuus tuntuu nykymaailmassa hullulta. Piiriläiset ja minä pidimme kuitenkin teoksen verkkaisuudesta, pohtivasta luonteesta ja teoksen kulttuurihistoriallisesta annista. Olimme yhtä mieltä siitä, että Pitkän päivän ilta oli kaikin puolin antoisa lukukokemus.

Torstain lukupiiri jää nyt kesätauolle, mutta palaa jälleen elokuussa. Syksy tuo mukanaan muutamia muutoksia, joista suurin on lukupiirin siirtyminen keskiviikkoiltaan. Tapaamme ensimmäisen kerran jo elokuun puolella ja pidämme joulukuun kokonaan taukoa.

Piiri toivottaa uudet osallistujat lämpimästi mukaan! Elokuun lukupiirikirjana toimii Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin. Lukupiiristä ja kirjallisuudesta voit tiedustella tarkemmin lukupiirin vetäjiltä Itäkeskuksen kirjastosta.

Hyvää kesää, nähdään syksyllä!

/Mari

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.