Lukupiiriläinen bloggaa / Amos Ozin ”Älä kysy yöltä” – lukupiirikirja ajan hermolla

Amos

 

Syksyn ensimmäisessä tiistain lukupiirin tapaamisessa keskustelimme israelilaisen kirjailijan Amos Ozin kirjasta Älä kysy yöltä. Oz kuvaa elämää aavikon laitaan rakennetussa pienessä kaupungissa. Kirjan päähenkilöt ovat noin 60-vuotias hollantilainen arkkitehti Theo ja häntä huomattavasti nuorempi israelilainen opettaja Noa.

Kun Noa ottaa vastaan kunniahimoisen tehtävän perustaa lahjoitusvaroin nuorten huumevieroitusklinikka, alkaa kaupungin arki elää. Tutustumme asukkaisiin, asenteisiin, byrokratiaan ja ennen kaikkea Noan ja Theon monisyiseen suhteeseen.

Minua viehättivät kauniit ja tunnelmalliset luontokuvaukset. Aavikko on kaikessa läsnä. Sen ääniä voi hyvin kuvitella. Oz viljelee myös huumoria, joten kirjaa luki välillä hymyssä suin. Kuva nykyisraelilaisista rakentuu vähä vähältä. Kaupungissa on juutalaisia yli 30 maasta – valtava kotouttamisurakka, joka joko onnistuu tai sitten ei.

Amoz Oz oli minulle uusi tuttavuus. Hänen kuvaamansa maailma innosti minua lainaamaan kirjastosta kletzmermusiikkia ja tutkimaan kirjassa esiintyvien juutalaiskäsitteiden merkityksiä. Luin myös Ozin 88-sivuisen kirjan Hur man botar en fanatiker. Ozin ajatukset suvaitsevaisuuden puolesta fanaattisuutta vastaan tuntuvat erittäin tärkeiltä ja ajankohtaisilta.

Lena

Donna Tartt ja syksyn ensimmäinen lukupiiri

Keskiviikkolukupiiri käynnistyi lupaavasti ja syyskauden ensimmäisessä tapaamisessa oli mukana niin uusia kuin vanhojakin piiriläisiä. Tästä on hyvä jatkaa!

Aloitimme syksyn Donna Tarttin esikoisteoksella Jumalat juhlivat öisin. Tartt tunnetaan kirjailijana, joka julkaisee harvoin mutta hyvää. Tänä vuonna ilmestyneen Tiklin suosio herätti kiinnostuksen myös kirjailijan vanhempaa tuotantoa kohtaan ja lukupiirikirja olikin melkoisen varausjonon takana.

Piiriläisten joukossa oli sekä vannoutuneita faneja että kirjan kesken jättäneitä. Intohimoisimmat olivat tarttuneet teokseen nyt jo kolmatta kertaa. Kehuja saivat Tarttin detaljirikas kuvailu ja tehokas ote lukijaan. Herkullisesti rakennetut (kaikkea muuta kuin rakastettavat) henkilöhahmot ja heidän kohtalonsa saivat lukijan kiirehtimään kohti tarinan päätöstä. Aivan kaikkien mielestä draaman kaari ei kuitenkaan kantanut koko seitsemän sadan sivun mitalta.
kampus

Muutama sananen itse tarinasta. Vaikeasti ajoitettava tarina vie lukijan Yhdysvaltojen itärannikolle Vermontiin, Hampden Collegen kampukselle. Kirjan keskiössä ovat viisi nuorta muinaiskreikan opiskelijaa, joiden elitistinen joukkio on täysin eristäytynyt muusta oppilaskunnasta. Heidän opettajansa Julian Morrow ottaa suojatikseen kerrallaan vain muutaman opiskelijan ja edellyttää näiltä ehdotonta omistautumista opetettavalle aineelle. Hänen johtamansa ryhmä muistuttaakin enemmän salaseuraa kuin opintopiiriä. Kirjan kertojana toimiva Richard Papen eroaa ryhmän muista jäsenistä perhetaustansa vuoksi. Richard häpeilee virikkeetöntä keskiluokkaista lapsuuttaan, jota alleviivaavat entisestään muiden nuorten yläluokkainen sivistystaso ja rahastojen varaan rakentuva huoleton elämäntyyli. Stipendin turvin itään muuttanut Richard haluaa ennen muuta kuulua joukkoon ja kärsii tämän vuoksi jatkuvasti alemmuuden tunteesta ja pakonomaisesta tarpeesta miellyttää toisia. Yliopistoelämä tarjoaa hänelle kipeästi kaivattua älyllistä haastetta, mutta myös opiskelijaelämän tuomaa vapautta, johon päihteet ja tuhlaileva ajankäyttö olennaisesti kuuluvat.

Tyypillisen kampusromaanin lisäksi teos on paljon muuta, sillä sen keskeinen juoni rakentuu kahden murhan ympärille. Richardille käy jossain vaiheessa ilmi, että hänen ystävänsä salailevat rikosta, johon liittyy Vermontin maaseudulta löytyneen maanviljelijän ruumis. Tilannetta hankaloittaa joukon suurisuinen kiusankappale Bunny, joka kiristää häikäilemättä ystäviään materialistisen hyödyn toivossa. Epätoivoiset nuoret joutuvat nurkkaan ahdistettuina vaikean dilemman eteen, miten tästä sotkusta selvitään? Kirja on syvemmällä tasolla moraalinen vuoropuhelu hyvän ja pahan välillä. Asetelma on problemaattinen, sillä lukija kasvaa hahmoihin kiinni, mutta tuntee samalla vastenmielisyyttä heitä kohtaan. Teos on myös tarkka psykologinen kuvaus syyllisyyden taakasta, jota kukin hahmo kantaa enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Jännittävä tarina ja hyvä lukuromaani! Sopii teemaltaan erityisesti syyslukemistoksi.

Lukupiirin mahtuu vielä mukaan uusia osallistujia! Ilmoittautua ei tarvitse ja saa tulla vaikka vaan kuuntelemaan. Syyskuussa tapaamme islantilaisen kirjallisuuden merkeissä, kun vuorossa on Halldor Laxnessin kirjoittama kasvutarina Salka Valka. Lukupiiri kokoontuu kirjaston kokoushuoneessa klo 18.30-19.45.

 

kuva:https://www.flickr.com/photos/88164585@N00/56184913/

/Mari