Syksyn ensimmäisessä tiistain lukupiirin tapaamisessa keskustelimme israelilaisen kirjailijan Amos Ozin kirjasta Älä kysy yöltä. Oz kuvaa elämää aavikon laitaan rakennetussa pienessä kaupungissa. Kirjan päähenkilöt ovat noin 60-vuotias hollantilainen arkkitehti Theo ja häntä huomattavasti nuorempi israelilainen opettaja Noa.
Kun Noa ottaa vastaan kunniahimoisen tehtävän perustaa lahjoitusvaroin nuorten huumevieroitusklinikka, alkaa kaupungin arki elää. Tutustumme asukkaisiin, asenteisiin, byrokratiaan ja ennen kaikkea Noan ja Theon monisyiseen suhteeseen.
Minua viehättivät kauniit ja tunnelmalliset luontokuvaukset. Aavikko on kaikessa läsnä. Sen ääniä voi hyvin kuvitella. Oz viljelee myös huumoria, joten kirjaa luki välillä hymyssä suin. Kuva nykyisraelilaisista rakentuu vähä vähältä. Kaupungissa on juutalaisia yli 30 maasta – valtava kotouttamisurakka, joka joko onnistuu tai sitten ei.
Amoz Oz oli minulle uusi tuttavuus. Hänen kuvaamansa maailma innosti minua lainaamaan kirjastosta kletzmermusiikkia ja tutkimaan kirjassa esiintyvien juutalaiskäsitteiden merkityksiä. Luin myös Ozin 88-sivuisen kirjan Hur man botar en fanatiker. Ozin ajatukset suvaitsevaisuuden puolesta fanaattisuutta vastaan tuntuvat erittäin tärkeiltä ja ajankohtaisilta.
Lena
Kirjastoelämää Itäkeskuksen kirjastossa 