Lokakuun lukupiirissä Khaled Hosseini

Lukupiirimme lokakuun kirja oli Khaled Hosseinin viimeisin romaani Ja vuoret kaikuivat. Hossein oli piiriläisille ennestään tuttu ja erityisesti Leijapoika-romaanista oli pidetty paljon. Ja vuoret kaikuivat oli kuitenkin tunnelmaltaan erilainen ja totesimme yhdessä, että pohjimmiltaan positiivinen Hosseini on kirjoittanut tähän mennessä kurjimman teoksensa.

hosseini

Teos on käytännössä läpileikkaus Afganistanin historiaan viimeisen sadan vuoden ajalta. Kirja käsittelee aihetta kahden sisaruksen näkökulmasta, jotka elämä erottaa julmasti toisistaan. ”Joskus on leikattava sormi, että käsi pelastuisi.” Viesti on väkevä, mutta siinä piilee totuudensiemen. Elämä sodan runtelemassa maassa ei ole kenellekään helppoa ja ihmiset joutuvat kokemaan järkyttäviä asioita. Inhimillinen kurjuus on käsin kosketeltavaa ja traagisia kohtaloita oli joidenkin lukijoiden mielestä jopa liikaa. Useassa aikatasossa etenevä tarina ja sen lukuisat henkilöhahmot tekivät kokonaisuuden hahmottamisesta hankalaa. Toisaalta eräs piiriläinen tulkitsi, että pirstaleinen rakenne tuki tarinaa, jonka johtoteemoihin kuului juurettomuuden kokemus.

Tarina johdatteli meitä pohtimaan muitakin yleismaailmallisia teemoja kuten hyvän ja pahan suhteellisuutta. Teoksessa mikään ei ole mustavalkoista, näennäinen hyvä teko voi johtaa huonoon lopputulokseen ja pahuuden keskelläkin voi kohdata armon. Tarinan ehkä lohdullisin muistutus on, että avunanto ja ystävyys eivät aina edellytä verisidettä, vaan lähimmäinen voi olla joku muukin kuin perheenjäsen.

/Mari