Orup – fin och ödmjuken

Jag är väldigt intresserad av svenskspråkig musik, speciellt tycker jag om sångare som berättar intressanta och ofta lite roliga eller rörande historier i sina sångtexter. En sådan fick jag träffa i en av hans slutsålda konserter på Hamburger Börs – nämligen Orup. Jag tycker om hans sköna ofta ganska melankoliska ändå lite humoristiska berättelser om vardagliga händelser som ofta har med parförhållandet att göra. Han berättar saker som ofta inte alls är självbiografiska men han får dem att låta vara sådana.

Hon var en indiedrottning ifrån Vänersborg
Hon hade kort svart page och hon tyckte att jag var gammal
Och alltför folklig, men hon hade mitt första album
Och vi pratade, och jag tjatade
Hon hade en pojkvän som spela i ett band som jag aldrig hört om
Men dom hade visst nåt på gång
(Indiedrottning från album Faktiskt, text Orup)

Speciellt CD:n Född i November var en sådan nostalgisk platta där jag verkligen trodde på det han sjöng om men man kan trots allt inte vara säkert på att han verkligen berättar om sitt eget liv och om sina egna minnen. Sångtexterna på den här skivan har Orup inte skrivit själv utan låtförfattaren har varit Johan Kinde.

orup

Efter konserten fick jag möjligheten att träffa Orup personligen. Det är alltid lite spännande med offentliga personer, kändisar. Motsvarar dom de bilder man har fått av dem genom att läsa tidningsartiklar eller när man har sett dom i olika tv-framträdanden? Orup är om det ens är möjligt ännu vänligare, vanligare, ödmjukare och även charmigare än jag trodde och trots allt en ljusstark stjärna. Och på grund av Så mycket bättre (den svenska motsvarigheten till vårt Vain elämää) vill jag även påstå att hans kreativitet och genialitet inom musik är fortafarande på topp. Eller vad kan man annars säga om hans intressanta moderna och innovativa version av till exempel Carolas Främling. Eller om hans fina översättningar av The Arks eller Amanda Jenssens engelska låttexter.

orup2

Han verkade till och med vara genuint intresserad av mig och min väninna och tog tid efter två slutsålda framträdanden att signera min bunt av CD-inlagor och jag fick även en bild tillsammans med honom. Orup är om det ens är möjligt ännu mer idol till mig nu än tidigare.

Tack Orup!

mah
Mareetta

levyt

Om du nu ens lite blev intresserad av Orups låttexter så kan jag rekommendera några av hans plattor.

En bra samlingsplatta av hans tidigare hits är Flickor Förr & nu: 1986 – 1996

Mina favoriter från denna platta är till exempel Flickan ovanpå, Magaluf, Som isarna, Lita aldrig på gifta män och den fina låten Din arm omkring min hals från filmen 1939.

Min första platta från Orup var Stockholm och andra ställen från år 1992. Jag tycker om alla låtar men speciellt hitlåtarna Stockholm, Magaluf och (Om du flyttar till) GBG.

Du hade tagit dina kläder
Och en del av mina med
Vi har bott ihop så länge nu
Att vi glömt vems det är
((Om du flyttar till) GBG från album Stockholm & andra ställen, text Orup)

Nu inom några veckor ska Orup släppa en ny samlingsplatta Viva La Pop – Det Bästa Med Orup där alla hans versioner från programmet Så mycket bättre finns med tillsammans med hans andra hitlåtar. Jag har redan beställt mitt exemplar. Och Orups fina krogshow Viva La PopHamburger Börs fortsätter på grund av slutsålda konserter även under våren. Jag rekommenderar den varmt.

Orup i Helmet-databas:

TALVITERVEISET TIISTAIN LUKUPIIRISTÄ…JOULURAUHAA JA LUMIA ODOTELLESSA…

jul1

Kirjasyksy alkoi vilkkaasti kirjaston lukupiireissä jo elokuussa, kun keskiviikon iltalukupiiri muutti kokoontumisaikojaan.

Tiistain päivälukupiiri on kokoontunut entiseen malliin tutulla porukalla syyskuusta lähtien. Vuoden viimeinen tapaaminen vietettiin Andrei Makinen. ”Ikuisen rakkauden kosketuksia” pohtiessa, tunnelmallisesti katetun kahvipöydän herkkujen äärellä. Kynttilät paloivat ja glögiäkin tarjottiin lämmikkeeksi.

Syksyä ovat siivittäneet Turun ja Helsingin kirjamessut ja Nobelin kirjallisuuspalkinto, jonka voitti ranskalainen Patrick Modiano. Finlandia-palkinnon voitti Jussi Valtonen teoksellaan He eivät tiedä mitä tekevät .

Tiistain lukupiirissä luettiin syksyn aikana vanhempaa ja uudempaa klassikkoa, kaksi nobelistiakin oli mukana. Ensimmäinen lukupiirikirja oli Amos Ozin Älä kysy yöltä, jossa päästiin kurkistamaan israelilaisen pikkukylän arkeen ja ihmissuhteiden kiemuroihin. Kuvailu kirjasta löytyy Lenan syyskuun lukupiiriläinen bloggaa –kirjoituksesta.

Vappuliisa alusti lokakuun kokoontumisen, jossa käsiteltiin superklassikko, Anton Tsehovin Vanja-eno. Se on ollut syksyn näytelmätapaus ja esitetty eri versioina sekä Kaupungin teatterissa että Kansallisteatterissa. Vanja-eno johdatti meidät Venäjän maaseudulle pisihuviloiden, samovaarien, kiihkeiden tunteiden, epätoivoisten rakkauksien mutta myös yllättävästi ajankohtaisten aiheiden äärelle. Näytelmän lääkäri puhuu luonnon ja metsien säästämisen puolesta. Yhdessä pohdimme, oliko näytelmä tragediaa vai komediaa, kenties tragikomediaa? Muistelimme myös kaikkia niitä Vanja-enon näytelmäversioita, joita vuosien saatossa olemme nähneet. Uppouduimme Vanjan maailmaan korviamme myöten.

talo

Marraskuussa Eevan alustamana lukupiirikirjana luettiin John Steinbeckin Hyvien ihmisten juhla. Kalifornialaisessa pikkukaupungissa Cannery Row´n laitapuolen asukkaat järjestävät juhlaa pidetylle tohtori Mackille. Juhlajärjestelyt eivät mene aivan suunnitelmien mukaan ja tarinassa on monta farssimaista kiemuraa – mutta kun juhlat viimein järjestetään, ne hullaannuttavat koko kaupungin.

Lukupiiriläiset luokittelivat teoksen ”hyvän mielen kirjaksi” ja siitä pidettiin kautta linjan. Eero toi kuitenkin mukaan myös toisenlaisen katsantokannan ja osoitti, että kirjan teksti saattoi paikoitellen olla jonninjoutavaa haastelua, eikä juonesta oikeastaan ollut tietoakaan. Totta sekin, juoni kirjassa on köykäinen ja mysteeri jää elämään – mitä Steinbeck tällä kirjalla lopulta halusi sanoa?

canary

Joulukuun kirjan, Andrei Makinen Ikuisen rakkauden kosketuksia, alusti Eero, joka kertoi kirjailijasta ja oman näkemyksensä kirjan episodimaisista rakkauskertomuksista. Ryhmän mielipiteissä oli suurta hajontaa. Yhteisesti olimme sitä mieltä, että kirjan teksti on kertakaikkisen hyvää mutta aiheen käsittely sai pohtimaan monia seikkoja. Olivatko rakkauden kosketukset aitoja vai platonisia, kuka oli kertoja ja pysyikö hän läpi kirjan samana? Olivatko tarinat pinnallisia vai syvällisiä? Entä rakastaako Ranskassa asuva venäläissyntyinen kirjailija entistä kotimaataan intohimoisesti kaikesta kritiikistään huolimatta? Ikävöikö? Jopa kirjan kansi sai miettimään millaisesta rakkaudesta Makine kirjoittaa – jo parhaat päivät nähneestä, hieman sairaasta, aidosta vai liioitellusta? Teksti sisälsi myös monia pieniä helmiä, joista sai hyvän olon ailahduksia.

kansi

Yhtä kaikki, edessä on uusi vuosi ja uudet kirjat. Minä ehdotan joulupyhiin hiljentymiskirjaksi Michael Cunninghamin uusinta teosta Lumikuningatar (Gummerus, 2014). Sen kansi saa ikävöimään oikeaa talvea, sen tarina herättää monia kysymyksiä, niin kuin hyvä kirja aina tekee. Tarina kertoo veljeksistä, rakkaudesta, kuolemasta, perhesalaisuuksista ja hyväksytyksi tulemisen tarpeesta taustanaan talvinen New York. Kirjassa pohditaan myös outoa valoilmiötä, jonka yksi päähenkilöistä näkee talvisella taivaalla.

kansi2

Toivotankin kaikille asiakkaillemme kirjaston lukupiirin vetäjien puolesta oikein valoisaa joulumieltä ja rauhoittavaa joulun aikaa.

Jos kuitenkin mielii kinkun sulatteluun jotain kevyempää tai peräti humoristista joulukirjaa, suosittelen tarttumaan Satu Taskisen Täydelliseen paistiin (Teos, 2011). Se on sitä paitsi tiistain lukupiirin tammikuun kirja ja odottaa jo yöpöydällä.

kansi3

Valoisaa ja hauskaa joulua!

Satu Vähämaa