TÄYDELLISYYDEN ILLUUSIO ELI KATASTROFAALINEN KIITOSPÄIVÄ ITÄVALTALAISEEN TAPAAN

Tiistain lukupiirin käsittelyssä Satu Taskisen Täydellinen paisti

 kansi                                      naamaTeos, 2011                                                                                               Satu Taskinen

Lukupiiriläiset taisivat yllättyä aika lailla joululomalukemiseksi annetun lukupiirikirjan sisällöstä. Siltä ainakin vuoden ensimmäisen kokoontumisen kommentit kuulostivat. Kieltämättä olimme kaikki asennoituneet uppoamaan humoristiseen ja hieman kevyempään teokseen, joka ehkä saisi meidät irrottautumaan jouluhumusta, mahdollisista juhlavalmisteluista – ja kenties pyhien tulevista sukukokoontumisista. Mutta toisin kävi!

Kirjailija johdatti lukupiiriryhmän pyörryttävällä tajunnanvirralla kulttuurierojen, suorituspaineiden ja itävaltalaisuuden syövereihin. Taskisen kauhun sävyillä maalailema yhden päivän romaani kiitospäivän vietosta Wienissä sai samaistumaan, kauhistumaan ja toivomaan päähenkilölle Tarulle jonkinlaista pikaista helpotusta. Mutta jälleen kerran – toisin kävi!

Suomalainen Taru asuu ja työskentelee Wienissä. Hän haluaa järjestää miehensä suvulle täydellisen kiitospäivän aterian sianpaisteineen, knöödeleineen, juomineen. Paistin valmistuksenkin tulee kulkea vain tiettyä reittiä, jotta korvaamattomat aromit eivät katoa. Taru saa suggeroitua itsensä päivän aikana kymmeniin paniikkikohtauksiin. Lukijakin huomaa sydämensä lyöntitiheyden nousevan.

kaupunki

Wien, Itävalta

Miehen perhe on hirviömäinen ja tyytymätön kaikkeen. Tyytymättömin taitaa kuitenkin olla Taru. Hän ei anna itselleen piiruakaan armoa kun asiat alkavat suistua kohti katastrofaalista loppuaan.

Osa lukupiiriläisistä oli ihmeissään: miksi tällainen hässäkkä paistin ja sukuvierailun takia? ”Neuroottisuutta ja ylireagointia, tuskaista luettavaa ja aivan liian pitkästi kerrottu.”

Osa lukupiiriläisistä ymmärsi nuoren naisen hädän, onnistumisen pakon ja kulttuurierojen luoman hullunkurisuuden. Kirjan hypnoottista kieltä kiiteltiin.

ruoka

Selchfleisch-Knödel

Kirjassa oli myös huumoria ja erityisesti pidettiin siitä, miten tarinan henkilöt, merkitykset ja yksityiskohdat avautuivat vaivihkaa lukijalle tarinan edetessä.

Kirjan loppu sai jokaisen piiriläisen kavahtamaan ja ihmettelemään. Hyvä kirja jättää kysymyksiä jälkeensä. Koetimme vastailla toistemme ihmettelyihin ja huomasimme miten nerokkaasti tekstiin oli upotettu ajankohtaisia elämän ja yhteiskunnan ilmiöitä työttömyydestä syrjäytymiseen, maahanmuutosta juurettomuuteen.

Kevyttä lomalukemista? No ei ehkä sittenkään!

Täydellinen paisti voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon 2011.

Lukupiiriterveisin Satu

Kirjailija Satu Taskinen haastattelussa Prosak-proosaklubilla

 

 

 

 

 

 

 

 

LUKUPIIRITERVEISET EEROLTA! ”Lukupiiriläinen bloggaa”

talvi

Vuoden viimeinen tiistain päivälukupiiri kokoontui 9.12. Osallistujia oli mukana runsas tusina ja piirimme vetäjä Satu.

Olin aikanaan suositellut luettavaksemme jotain Andrei Makinen teosta ja piiriläiset valitsivat kirjaksi ”Ikuisen rakkauden kosketuksia”.

Makine syntyi Siperian Krasnojarskissa vuonna 1957 ja muutti Ranskaan 1987. Hän myös kirjoittaa ranskaksi. Hänen kirjansa ”Ranskalainen testamentti” voitti sekä Goncourt -palkinnon että Prix Médicis –palkinnon ja kirjailijan tuotantoa on käännetty yli 40 kielelle.

Makine1 makine2

Lukupiirissä käytiin hyvin vilkas keskustelu, jossa ilmaistiin omat mielipiteet vahvasti joko puolesta tai vastaan. Joku saattoi pitää teosta myyntiä kosiskelevana tai melkein ”kioskikirjallisuutena”. Joku ryhmästä tokaisi jopa, että kaikista saaduista palkinnoista huolimatta Makine ei tule koskaan saamaan Nobel-palkintoa.

Enemmistö lukupiiriläisistä piti teoksesta ja lisäkseni muutama oli lukenut muitakin kirjailijan teoksia aiemmin. Pikkujoulutunnelma väritti mukavasti yhdessäoloa.

Tammikuussa 2015 jatketaan tiistai-istuntoja suomalaisen Wienissä asuvan Satu Taskisen esikoisteoksella ”Täydellinen paisti”. Minulla oli ilo olla keskustelun johdattelijana ”Ikuisen rakkauden kosketuksissa”.

Lukupiiriterveisin Eero