Norjalaisen Gaute Heivollin omaelämäkerrallinen romaani Etten palaisi tuhkaksi oli huhtikuun lukupiirikirjamme. Kirjan kertoja on kirjailija, joka syntyy pieneen norjalaiseen kylään samaan aikaan kun kylää piinaa tuhopolttojen sarja. Kahdeksassa tulipalossa tuhoutuu autiotalo, latoja ja vanhan pariskunnan koti, yksi koira kuolee.
Pyromaani on kylän palomestarin poika Dag. Hän on kiltti, lahjakas koululainen, perheensä ainoa lapsi, kauan odotettu ja rakastettu. Pohjoisessa varuskunnassa ollessaan Dagille tapahtuu jotain, mikä suistaa hänen elämänsä raiteiltaan. Hänestä tulee tuhopolttaja. Kylä on kauhuissaan.
Dagin tarinan ohella seurataan myös Gauten kehitystä kirjailijaksi. Isä odottaa hänestä lääkäriä tai lakimiestä, oman täyttymättömän unelmansa toteuttajaa. Gaute aloittaa oikeustieteelliset opinnot mutta se ei ole hänen alansa.
Kirja on koskettava, paikoin järkyttävä kuvaus surusta ja toiveiden romahtamisesta. Se on kuin elämä itse, käsittämätön, monet kysymykset avoimiksi jättävä, hieno kirja.
Taisi olla ensimmäinen kerta lukupiiriemme historiassa, kun kaikki pitivät kirjasta.
Keskustelu oli vilkasta, osin kiihkeätäkin, keskittyen kirjan henkilökuvauksiin. Olivatko Dagin vanhemmat ylisuojelevia? Tekikö Gaute väärin valehdellessaan kuolevalle isälleen, että hänestä tulee lakimies?
Kirjassa kysytään: ”Mitä me näemme kun näemme itsemme?” Mitä sinä näet? Näetkö aidon perimmäisen itsesi?
Vaikka kirjassa kuvataan järkyttäviä asioita, surua ja yksinäisyyttä, kirja ei ole masentava eikä ahdistava.
Anna-Liisa
Kiiltomadon arvostelu http://www.kiiltomato.net/gaute-heivoll-etten-palaisi-tuhkaksi/
Kirjastoelämää Itäkeskuksen kirjastossa 