”TODELLISUUS ON LAUSE, JONKA KIRJOITAN”
lukupiiriläinen bloggaa
Käsittelyssä Pienin yhteinen jaettava
Pirkko Saisio : kirjailija, ohjaaja, näyttelijä
Tiistain 12.5. lukupiirin kirjailija Pirkko Saisio on hyvin ajankohtainen henkilö. Hänestä oli perjantain 8.5. Hesarissa iso juttu tuoreen väitöskirjan tiimoilta ja Kansallisteatterissa menee Slava, Kunnia täysille katsomoille. Joku oli jo ehtinyt sen nähdäkin ja kiitteli kovasti.
Meidän toukokuun kirjamme Pienin yhteinen jaettava (1998) sijoittuu 1950-luvulle, jolloin Saisio oli lapsi. Se on ensimmäinen osa omaelämänkerrallista trilogiaa, jonka muut osat ovat Vastavalo (2000) ja Punainen erokirja (2003), josta Saisio sai Finlandia-palkinnon.
Omaelämänkerrallisuuteen pitänee suhtautua varauksella, sillä kirjailijan omin sanoin ”Todellisuus on lause, jonka kirjoitan”. Aitoja muistoja tai ei, hänen tapansa kuvata pientä tyttöä vanhempien, isovanhempien, muiden sukulaisten ja vieraiden välissä tuntui meistä lukupiiriläisistä hyvin todelliselta. Se toi mieleemme ja keskusteluumme omia muistojamme lapsuudesta. Se, ovatko ne tosia, on sivuseikka. ”Mun muistoni on kokonaan mun”.
Siirtymät aikakaudesta toiseen tuntuivat myös luontevilta. Niinhän se menee kun muistellaan, palataan hetkeksi johonkin aikaan ja paikkaan ja ollaan pieni tyttö tai poika, jota äiti tai isä halasi. Muisto, josta ei halua luopua, eikä tarvitsekaan.
Me pidimme tästä kirjasta.
Syyskuussa on edessä uudet ihan toisenlaiset kirjat ja keskustelut. Niitä odotellessa: Sadulle ja lukupiiriläisille kiitos antoisista keskusteluista ja hyvää kesää.
Pirkko Reinimaa
Pirkko Saision kirjoja Helmet-kokoelmassa.
Kirjastoelämää Itäkeskuksen kirjastossa 