Lukupiiriläinen bloggaa – Viisasteleva sydän ja Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

janeaustin riikkapulkkinen

Tiistain lukupiiri aloitti syksyn kokoontumiset kahdella eri aikakautta kuvaavalla kirjalla.

Toinen oli Jane Austenin Viisasteleva sydän (1817) ja toinen Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (2014).

Molemmat kirjat ovat romanttista viihdettä ja niiden tarinoissa nuori nainen etsii itselleen onnea ja aviopuolisoa.

Jane Austenin kirjassa vallitsevana teemana on tunteiden hallinta ja itsehillintä, hyvät käytöstavat ja sukutausta. Kirjan sankaritar saa lopulta koettujen sydänsurujen jälkeen rakastamansa miehen, rahaa ja vastarakkautta.

Riikka Pulkkisen aikaisempaan tuotantoon verrattuna Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän edustaa aivan eri tyyliä. Se kuuluukin chick lit-gendreen, mikä tarkoittaa kaunokirjallisuutta, joka käsittelee modernin naisen elämän ongelmia humoristisesti ja kevyesti. Kirjassa esitetään tunteita avoimesti ja seksuaalisuus on vapaata ja rohkeaa. Tämänkin kirjan sankaritar lopulta löytää elämänsä rakkauden ensin koettujen sydänsurujen jälkeen.

Näiden kahden kirjan ilmestymisen välillä on kulunut melkein kaksisataa vuotta. Aika ja tavat ovat todella muuttuneet. Lukupiirissä kyllä pidettiin molempien kirjojen kirjoitustyylistä, mutta kumpikaan kirja ei voittanut lukupiiriläisten sydämiä. Mielenkiintoista oli tutustua nyt niin suosittuun chick lit-gendreen. Kahden niin eri aikakauteen liittyvän kirjan vertailu oli ajatuksia herättävää. Ihmisen kaipaus saada rakkautta osakseen ei ole muuttunut kahdessasadassa vuodessa.

Kirjat Helmet-kokoelmassa:

Lempivaaran levoton ja painava sydän

Viisasteleva sydän

Maija Leinonen

 

Mitt bibliotek – Minun kirjastoni

k4

Min arbetsplats, Östra Centrums bibliotek är verkligen ett mångkulturellt bibliotek. Våra kunder har flyttat till Finland från många olika länder och deras modersmål kan vara allt från somaliska till ryska eller från estniska till franska: människor med väldigt olika bakgrund.

Jag läser ofta Jenny Lindhs kolumn i Dagens Nyheter. Under sommaren debatterade svenska tidningar livligt om bibliotek och stök och larm i bibliotekssalar.

Östra Centrums bibliotek är huvudsakligen rätt lugnt och bara ytterst sällan bemöter vi utmanande situationer, vi har mycket att göra men som sagt bara enstaka problem. Men situationen har så småningom förändrats. Det har hänt flera gånger att s.k. urfinnar kväljer när invandrare eller flyktingar, speciellt invandrarbarn talar högt. Efter riksdagsval och den nya regeringen har det på något sätt blivit allmänt godkänt att möta sina medmänniskor även rasistiskt i dessa situationer. Detta har på något obegripligt sätt blivit helt accepterat. Detta beteende är för mig obegripligt. Hur kan man ännu år 2015 tycka att det är okej att angripa någon bara för att hon eller han har invandrarbakgrund. Tycker att det borde vara självklart för alla att detta beteende INTE är accepterat och att biblioteket ÄR öppet för alla.

k2

Meillä on unelma-mielenosoitus 28.7.2015, Kuva: Kajo Haapalainen

Det är vanligt att det blir klagomål mot att någon talar för högt och man vill ha tilbaka barndomens stilla bibliotek. Men det var längesen vårt bibliotek fortfarande var en tyst plats. Biblioteket har blivit en plats där man kan arbeta, dit skolelever kommer för att studera tillsammans i små grupper eller dit man kommer med sin bärbara dator eller med sin surfplatta för att arbeta utanför kontoret. Samhället har förändrats och därmed även funktionen av de allmänna biblioteken.

Tycker att det är intressant hur likartad diskussionen om oron i biblioteket är både i Sverige och i Finland. I båda länderna är det kostnadsfritt att använda bibliotek. Det är ju viktigt eftersom alla då har samma möjligheter.

I mitt bibliotek har vi en läsesal där man i tystnad kan studera eller läsa dagens tidningar. Andra biblioteksutrymmen är sådana där man kan diskutera med normal röst. Det är dock inte okej att höja sin röst eller störa andra kunder. Det största problemet är att kombinera bibliotekens olika funktioner, att skapa utrymmen både för dem som vill ha ro och för dem som vill diskutera. Det är mestadels fråga om pengar eller rättare sagt fråga om penningbrist för det finns bara sällan pengar för renoveringar då man kunde skapa olika utrymmen för olika målgrupper.

Visst finns det även andra allvarliga problem i de finska biblioteken. Några tätortsbibliotek vandaliseras av ungdomar och personalen till och med attackeras. Det får naturligtvis inte hända. Därför är det extra viktigt att man genast ingriper så att problem inte blir ännu större.

Eftersom bibliotek är en av de sista platserna där man oberoende av ekonomisk ställning eller samhällsställning kan arbeta i fred, umgås med sina vänner, läsa böcker och tidningar gratis, plugga i de stilla läsesalarna är det viktigt att alla känner sig välkomna i våra allmänna biblioteksutrymmen.

Hoppas att diskussionen kring biblioteksväsen fortsätter eftersom det är livsviktigt för de allmänna biblioteken att de anses vara nödvändiga även i framtiden.

Detta skrev jag i somras men hann inte publicera den. Nu har ju situationen på grund av flyktingflödet förändrats dramatiskt. I Torneå demonstrerade hundratals människor mot flyktingar. Troligen träffade jag mitt i prick, ämnet är ju hetare än någonsin.

k1

Kuva: Kajo Haapalainen

Minun työpaikkani, Itäkeskuksen kirjasto, on todella monikulttuurinen kirjasto. Asiakkainamme on paljon Suomeen muualta muuttaneita uusia suomalaisia, joiden äidinkieli vaihtelee somalista, venäjästä, viroon ja ranskaan: kaikenlaisia, kaikenkielisiä ja taustaltaan hyvin erilaisia asiakkaita.

Luen usein kirjastonhoitaja Jenny Lindhin kolumnia Dagens Nyheter –lehden nettiversiossa. Viime kesänä ruotsalaisissa lehdissä käytiin vilkasta keskustelua kirjastojen tehtävästä ja erityisesti kirjastotilan meluisuudesta. Lindh kommentoi raporttia, jossa käsitellään Tukholman alueen kirjastoissa viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana tapahtuneista välikohtauksista, mm siitä, miten erään kirjaston piti muuttaa aukioloaikojaan, koska nuorisojengi rällästi kirjastossa ja heitteli huonekaluja.

Itiksen kirjasto on pääasiallisesti varsin rauhallinen kirjasto, jossa vain harvoin kohtaa haastavia tilanteita, kirjasto on työympäristönä usein kiireinen mutta ongelmatilanteita on vain harvoin. Tilanne on kuitenkin vähitellen alkanut muuttua. Viime eduskuntavaalien tulos ja esimerkiksi nykyhallituksen kokoonpano tuntuvat antaneen maahanmuuttokriittiselle käytökselle ikään kuin yleisen, julkisen hyväksynnän. Yhä useammin pitää henkilökunnan puuttua asiakkaiden epäasialliseen käytökseen. Tuntuu jotenkin hölmöltä ja suoraan sanottuna typerältä, että vielä vuonna 2015 pitää sanoa, että tällainen käytös EI ole hyväksyttyä käytöstä ja että kirjasto ON avoin kaikille. Minusta tämän pitäisi olla jokaiselle itsestään selvä asia.

Usein valitetaan toisten asiakkaiden äänekkyydestä ja kaivataan lapsuuden hiljaista kirjastoa. Monet kirjastot eivät kuitenkaan enää pitkään aikaan ole olleet hiljaisia tiloja. Kirjastosta on tullut julkinen työskentelytila jonkinlainen julkinen olohuone, johon opiskelijat kokoontuvat opiskelemaan yhdessä pieniin ryhmiin tai johon oman kannettavan kanssa tullaan tekemään töitä tai jossa tavataan ystäviä, joiden kanssa vaihdetaan kuulumisia. Yhteiskunta on muuttunut ja näin myös se, mitä yleisiltä kirjastoilta odotetaan. Erilaisten toimintojen yhdistäminen onkin haaste nykykirjastolle.

Itäkeskuksessa on hiljaista lukemista varten varattu lukusali. Muualla kirjastossa ei täydellistä hiljaisuutta enää vaadita, mutta äänekäs puhuminen vaikkapa puhelimessa on sellainen asia, johon pyritään puuttumaan.

Nykykirjaston suurin haaste onkin, miten nämä kirjaston monenlaiset erilaiset käyttäjäryhmät voivat yhdessä käyttää kirjastotilaa. Miten yhdistää erittäin erilaiset tarpeet ja tarjota erilaisille käyttäjäryhmille yhteinen tila. Tähän on yritetty löytää ratkaisuja monin tavoin ja edelleen useissa asiakaspalautteissa vaaditaan hiljaisuutta. Ongelma on kuitenkin osittain myös taloudellinen, koska remontointiin tarvitaan rahaa ja sitä on vaikea saada.

Toivotaan, että keskustelu lehdissä jatkuisi myös Suomessa, koska se on osoitus siitä, että kirjasto koetaan tärkeäksi ja välttämättömäksi.

k3

Kuva: YLE,

Kirjoitin tämän heinäkuussa, mutta en kiireiden takia ehtinyt julkaista sitä ennen kesälomaani. Viime viikkojen pakolaisvirrat ovat tuoneet rasistisen käytöksen ihan uudella tavalla esiin. Viimeisimpänä esimerkkinä Torniossa pakolaisia vastaan mieltään osoittaneet . Taisin olla tekstini kanssa todella ajan hermolla ja valitettavasti aihe onkin nyt vielä ajankohtaisempi kuin aikaisemmin.

Mareetta