Lukupiiriläinen bloggaa – Haikeaa huvittelua surujen huvilalla

Patrick Modiano, Villa Triste

Vuoden 2014 nobelisti, ranskalainen Patrick Modiano oli tiistaisen lukupiirimme kirjailija lokakuussa. Kirjaksi olimme valinneet hänen kuudesta suomennetusta teoksestaan Villa Tristen.

Olin iloinen valinnasta, koska tunnen hyvin vähän ranskalaista kirjallisuutta, mitä nyt vuosikymmeniä sitten luetut Simenonin Maigretit ja Saganin Tervetuloa ikävä. Et kyllä tehnyt tätä tutustumista kovin helpoksi, hyvä monsieur Modiano!

Kesällä olin siepannut kirjastomme bestsellerhyllystä iltalukemiseksi hänen kirjansa Jotta et eksyisi näillä kulmilla. Minulle aivan tuntematon kirja ja kirjailija, vasta kotona huomasin, että kyseessä oli edellisen syksyn nobelisti. Luin sen ihmetellen että mitä tai ketä kirjan minä etsii ja löytääkö, varsinkin kun henkilöt välillä muuttivat nimeään. Minä taisin eksyä Pariisin niillä kulmilla. Teksti oli kaunista, kiitos suomentaja Lotta Toivasen.

Villa Triste vaikutti ensilukemalta aika samanlaiselta kuin tuo kesällä lukemani, tämäkään ei auennut helposti. Lukupiirin keskustelussa kävi ilmi, etten ollut ainoa ihmettelijä. Villa Tristessä nuori mies Victor muistelee aikaa kaksitoista vuotta sitten, jolloin hän oli 18-vuotias. Mitä ja miten hän muistaa ja mitä on unohtanut, ainakin silloisen tyttöystävänsä Yvonnen sukunimen. Mutta sellainen muisti kai on, epävarma ja epämääräinen. Ja mitä ja keitä olivat ne henkilöt, joita hän tapaa. Oliko Victor itsekään se, joka sanoi olevansa, hänhän sanoi valinneensa nimen Victor Chmara täysihoitolan lomakkeeseen. Kirjassa on runsaasti paikkojen, katujen, talojen nimiä. Kun en osaa ranskaa ne vähän häiritsivät lukemista. Ei helppoa!

Olin ottanut Villa Tristen rinnalle myös Kehäbulevardit, josta joku oli sanonut, että se kannattaa lukea ensimmäiseksi kun haluaa tutustua Modianoon. Minä en jaksanut ihan loppuun asti. Sekä Villa Tristen että Kehäbulevardien alussa on Tuukka Kangasluoman ansiokas kirjojen ja kirjailijan esittely.

Ehkä pitäisi vielä yrittää lukea ne kolme muutakin suomennettua Modianoa: Hämärien puotien kuja, Nuoruus ja Kadonnut kortteli. Ne on suomentanut Jorma Kapari, samoin kuin Villa Tristen ja Kehäbulevardit.

Kun Villa Tristen lukeminen ei ollut helppoa, niin ei ollut helppoa kirjoittaa tätä tekstiäkään, muisti kun on mitä on. Kiitos lukupiiriläisille vilkkaasta ja hyvästä keskustelusta, jotain se avasi minulle Villa Tristen ja Patrick Modianon menneestä maailmasta.

Pirkko Reinimaa

Patrick Modiano Helmet-kokoelmassa

linkit:

http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kulttuuriuutiset/3303033/patrick-modiano-ja-elamansurun-sakeat-dimensiot

Liimatta, Kirves ja rytmikassi

Lokakuussa tapaamme Klassikkokiertueen merkeissä Tommi Liimatan. Hän saapuu Itäkeskuksen kirjastoon keskiviikkona 21.10. Kaikille avoimessa klo 18 alkavassa tilaisuudessa Liimatta esittelee Hannu Salaman klassikkoteoksen Minä, Olli ja Orvokki. Haastattelijana toimii Kannelmäen kirjaston kirjastonjohtaja Solveig Stormbom. Klassikkokiertue-tapahtumasarja on osa ensimmäistä kertaa järjestettävää Kirjan vuotta, jolla juhlistetaan kirjoja ilon ja elämysten lähteenä. Kuluvan vuoden aikana kymmenen kotimaista nykykirjailijaa vierailee eri kirjastoissa esittelemässä oman suosikkiklassikkonsa.

Tommi Liimatta (s. 1976, Kemi) on helsinkiläinen muusikko, sarjakuvapiirtäjä, kuvataiteilija ja kirjailija. Liimatta on tullut tunnetuksi Absoluuttinen Nollapiste -yhtyeen laulajana, sanoittajana ja säveltäjänä.

Kirjastossa on vierailua edeltävän viikon ajan esillä – sekä tietenkin lainattavissa – kattava valikoima Liimatan tuotantoa, niin kaunokirjallisuutta, sarjakuvaa kuin musiikkiäänitteitäkin. Myös Salaman teosta Minä, Olli ja Orvokki on saatavana.

Tommi Liimatta

Marraskuun kirjailijavieraaksi saapuu Jenni Kirves. Kirves luennoi Itäkeskuksen kirjastossa torstaina 5.11. klo 18 otsikolla Aino Sibelius – Rakkauden nero ja tunteiden taiteilija. Luento pohjaa Kirveksen huhtikuussa julkaistuun kirjaan Aino Sibelius – Ihmeellinen olento. Luennolla juhlistamme säveltäjämestari Jean Sibeliuksen (s. 8.12.1865, Hämeenlinna) syntymän 150-vuotisjuhlaa.

”Tämä teos purkaa myyttiä itseään uhraavasta muusasta ja näyttää lukijalle Sibeliukset, joiden suhde oli maailmallisen myrskyisä sekoitus intohimoa ja yhteensulautumista. Jannen tehtävä oli turvata perheen toimeentulo ja Ainon organisoida kaikki muu, tiukimpina aikoina elättääkin perhe puutarhallaan.

Kirja piirtää kuvan inhimillisestä ja usein ristiriitaisestakin naisesta, joka jaksoi kuitenkin kannatella perheensä läpi taloudellisten ja henkisten vaikeuksien. Toisinaan Ainolta saattoivat loppua usko ja toivo mutta rakkaus ei milloinkaan.” -Jenni Kirves

Jenni Kirves (s. 1977, Sonkajärvi) on historiantutkija, ja on aiemmin kirjoittanut kirjan Miehenkuva – Kalle Päätalon perintö. Hän on ollut mukana tekemässä teoksia Ruma sota – talvi- ja jatkosodan vaiettu historia sekä Luvattu maa – Suur-Suomen unelma ja unohdus. Kirves on julkaissut tänä vuonna myös ensimmäisen satukirjansa Tervetuloa Rauhalaan.

Jenni Kirves (Kuva: Aapo Huhta)

Raikkain syysterveisin, Hanna

PS. Musiikkiosaston valikoima on syksyn alussa kasvanut yhdellä upouudella tuotteella, rytmikassilla. Kyseessä on asiakastoiveitten pohjalta ideoitu lainattava lyömäsoitinsetti, joka sisältää triangelin, marakassit, guiron, rytmikapulat ja tamburiinin. Laina-aika on kaksi viikkoa. Lainaus ja palautus tapahtuu kirjastomme musiikkiosastolla.

Lisää Klassikkokiertueesta

Lisää rytmikassista

Liimatta HelMetissä

Kirves HelMetissä