Patrick Modiano, Villa Triste
Vuoden 2014 nobelisti, ranskalainen Patrick Modiano oli tiistaisen lukupiirimme kirjailija lokakuussa. Kirjaksi olimme valinneet hänen kuudesta suomennetusta teoksestaan Villa Tristen.
Olin iloinen valinnasta, koska tunnen hyvin vähän ranskalaista kirjallisuutta, mitä nyt vuosikymmeniä sitten luetut Simenonin Maigretit ja Saganin Tervetuloa ikävä. Et kyllä tehnyt tätä tutustumista kovin helpoksi, hyvä monsieur Modiano!
Kesällä olin siepannut kirjastomme bestsellerhyllystä iltalukemiseksi hänen kirjansa Jotta et eksyisi näillä kulmilla. Minulle aivan tuntematon kirja ja kirjailija, vasta kotona huomasin, että kyseessä oli edellisen syksyn nobelisti. Luin sen ihmetellen että mitä tai ketä kirjan minä etsii ja löytääkö, varsinkin kun henkilöt välillä muuttivat nimeään. Minä taisin eksyä Pariisin niillä kulmilla. Teksti oli kaunista, kiitos suomentaja Lotta Toivasen.
Villa Triste vaikutti ensilukemalta aika samanlaiselta kuin tuo kesällä lukemani, tämäkään ei auennut helposti. Lukupiirin keskustelussa kävi ilmi, etten ollut ainoa ihmettelijä. Villa Tristessä nuori mies Victor muistelee aikaa kaksitoista vuotta sitten, jolloin hän oli 18-vuotias. Mitä ja miten hän muistaa ja mitä on unohtanut, ainakin silloisen tyttöystävänsä Yvonnen sukunimen. Mutta sellainen muisti kai on, epävarma ja epämääräinen. Ja mitä ja keitä olivat ne henkilöt, joita hän tapaa. Oliko Victor itsekään se, joka sanoi olevansa, hänhän sanoi valinneensa nimen Victor Chmara täysihoitolan lomakkeeseen. Kirjassa on runsaasti paikkojen, katujen, talojen nimiä. Kun en osaa ranskaa ne vähän häiritsivät lukemista. Ei helppoa!
Olin ottanut Villa Tristen rinnalle myös Kehäbulevardit, josta joku oli sanonut, että se kannattaa lukea ensimmäiseksi kun haluaa tutustua Modianoon. Minä en jaksanut ihan loppuun asti. Sekä Villa Tristen että Kehäbulevardien alussa on Tuukka Kangasluoman ansiokas kirjojen ja kirjailijan esittely.
Ehkä pitäisi vielä yrittää lukea ne kolme muutakin suomennettua Modianoa: Hämärien puotien kuja, Nuoruus ja Kadonnut kortteli. Ne on suomentanut Jorma Kapari, samoin kuin Villa Tristen ja Kehäbulevardit.
Kun Villa Tristen lukeminen ei ollut helppoa, niin ei ollut helppoa kirjoittaa tätä tekstiäkään, muisti kun on mitä on. Kiitos lukupiiriläisille vilkkaasta ja hyvästä keskustelusta, jotain se avasi minulle Villa Tristen ja Patrick Modianon menneestä maailmasta.
Pirkko Reinimaa
Patrick Modiano Helmet-kokoelmassa
linkit: