Lukupiiriläinen bloggaa – Kaksi alttaritaulua ja originelli tukholmalaisrouva

Hannu Väisänen: Taivaanvartijat, Otava, 2013

Pyhän tuomaan kirkko

Elämän seppele, Oulun Tuomaan kirkko

Kun luen kirjaa, jonka sanotaan olevan omaelämänkerrallinen, mietin että mikähän tässä on oikeasti tapahtunut ja mikä kirjailijan mielikuvituksen tuotetta.

Tammikuun 2016 lukupiirin kirjassa Taivaanvartijat totta ovat ainakin alttaritaulut, jotka Väisänen on maalannut entisen kotiseurakuntansa kirkkoon Oulussa ja Kontulan kirkkoon Helsingissä. Molemmat kirkot ovat arkkitehtuuriltaan moderneja ja niin ajateltiin alttaritauluistakin silloin kun ne maalattiin. Oulun Tuomaan kirkossa oleva alttaritaulu ”Elämän seppele” ei varmaankaan enää herätä muuta kuin ihastusta, onhan se ja siihen liittyvät muut maalaukset niin kaunis kokonaisuus. Kontulan kirkon ”Helluntain ihme” vaatii tietoa sen symboliikasta, miksi avain, pesuvati, laatikolta näyttävä ruskea esine. Taulussa olevat lauseet selittävät paljon, kaukaa kirkon takapenkistä niitä ei vain näe.  Pitääpä ensi kerralla mennä etupenkkiin istumaan.

kuva2

                                        Helluntain ihme, Kontulan kirkko

Väisänen kirjoittaa maalaustyöstä niin, että melkein tuntee maalintuoksun nenässään ja kuulee taustalla hissuttelevan kirkkoherran äänen, kun hän kyselee mitä musiikkia tänä yönä soitettaisiin. Hän kirjoittaa kävelyistään entisessä kotikaupungissaan ja helsinkiläisessä lähiössä kuvaten pieniä yksityiskohtia herkullisesti ja hauskasti.

Kuka oli salaperäinen Greta, johon taiteilija tutustui taidenäyttelyssä Tukholmassa ja jonne hän kutsun saatuaan aina kiltisti matkusti. Taidetta tunteva ja siitä kiinnostunut ystävä ainakin. Tästä kirjan kappaleesta minä en oikein saanut kiinni, mistä siinä oli kyse ja miksi se oli mukana.

Mistä me sitten keskustelimme lukupiirissä? Meillä oli kuvia kummastakin taulusta ja keskustelimme ehkä enemmän niistä ja taiteilijasta kuin itse kirjasta. Muutama lukupiiriläinen muisti keskusteluja, joita käytiin Mikaelin kirkon alttaritaulusta silloin aikanaan.  Minä sain keskustelun ansiosta tietää paljon Hannu Väisäsestä, olin tätä ennen lukenut vain hänen kolumnejaan ja muutaman kirjan, maalauksista ja muusta kuvataiteesta en tiennyt juuri mitään. Lievää kritiikkiä kirja sai terävällä kynällä kirjoitetuista seurakuntaneuvostoista ja niiden kokouksista. Kirjan tekstiä ja luettavuutta kiiteltiin.

Hannu Väisänen on monipuolinen taiteilija, maalaa, kirjoittaa, laulaa. Meillä riitti puhetta, kiitos siitä lukupiiriläiset.

Pirkko Reinimaa

Hannu Väisänen Helmet.fi-kokoelmassa