Lukupiiriläinen bloggaa : Paljon enemmän kuin Tiitiäisen äiti

Esittelyssä kirjailijaelämäkerta Kirsi Kunnas : sateessa ja tuulessa, WSOY, 2014

kirsi1”Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun luettiin lukupiirissä tieteellinen tutkimus. Se taisi hiljentää meidät”, totesi Vappuliisa hienon kirjailija-alustuksensa jälkeen. Ehkä me vain aluksi mykistyimme, sillä keskustelu lähti pian lentoon, niin kuin lukupiirissämme on tapana. Mutta Vappuliisa oli oikeassa, olimme mietteliäitä, eikä turhaan.

Leena Kirstinä on kirjoittanut vaikuttavan, järkälemäisen tietokirjan Kirsi Kunnaksen elämän ja kirjailijauran kulmakivistä ja tuotannosta. Kyllä vain, syvällisine ja tarkkoine kirjallisuusanalyyseineen teos on myös tieteellinen. Herkullisia paljastuksia kirjailijan yksityiselämästä ei löydy ainuttakaan. Kirjailijan oma ääni kuuluu ainoastaan lyhyissä kirjoittamiseen tai sen analyysiin liittyvissä lainauksissa.

Lukupiiriläisten mielestä teos oli hieman oppikirjamainen mutta sinällään erinomaisen yleissivistävä. Suomalainen kirjallisuusmaailma piirtyi monipuolisesti 1940-luvulta tähän päivään.

Erityisen ihmeissään ryhmä oli siitä, miten monipuolisesti lahjakas Kunnas on, miten monia eri töitä ja toimia hänellä on elämänsä aikana ollut. Lista on vaikuttava: kirjailija, kääntäjä, suomalaisen lastenkirjallisuuden pioneeri, runouden uudistaja, näytelmäkirjailija, kriitikko, kustannustoimittaja. Raamatun psalmien uudet suomennokset 1970-80 -luvuilla ovat myös Kirsi Kunnaksen kynästä.

Tosiasia on myös se, että Kunnaksen kääntämä Hanhiemon iloinen lipas 1954 oli sysäys suomalaisen modernin lastenkirjallisuuden syntymiseen, erityisesti loru- ja runokirjallisuuden.

Kunnaksen kirjoittama lasten lorukirja Tiitäisen satupuu (1957) ei ole varmasti kenellekään tuntematon ja se on omassa lajissaan uraauurtava.

Kunnaksen esikoisrunoteos, Villiomenapuu, ilmestyi sitä vastoin jo 1947. Aikuisten runoudessakin Kunnas oli uudistaja, modernisti ja symbolisti.

kirsi2

Ja kukapa ei tätä tiitiäislorua olisi kuullut?

”Oi, sanoi siili, olen tunteellinen siili, olen hyvä, kiltti hellä. Ja kenelläpä, kellä on vastaansanomista? Se vain on surullista, että piikkikuoren alla siilin hellyys piili…”

kirsi3

Lukupiiriläisille Kunnaksen aikuisten runot eivät olleet tuttuja, ne ovat jääneet Tiitiäisen varjoon. Aikuisten runoteokset on koottu teokseen Puut kantavat valoa, WSOY 1999, ja runohelmiä löytyy sieltäkin, kuten tämäkin nimikkorunon säe:

…hiljaisuus, kevyt lintu, asettuu puihin ja sytyttää pesänsä, tulena valo nousee taivasta kohti eikä kukaan voi kantaa sydäntänsä kevyesti koska kauneus on rakastamista…

kirsi4

 

Kirstinä toteaa elämäkerrassa, että Kirsi Kunnaksen ansiokkaasta lastenkirjallisuustyöstä johtuen suomalaiseen lastenkulttuuriin ovat juurtuneet iltasadut, sekä päiväkotien ja kirjastojen satutunnit. Näin varmasti onkin.

Juuri tänä aamuna Itäkeskuksen kirjastossakin vietettiin Suvin lempeä vauvalorutustuokio.

kirsi5

Kiitos Kirsi Kunnas!

Satu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.