Lukupiiriläinen bloggaa : ”Palaa eloon vielä kerran, anna minun tuntea hengityksesi lämpö…”

Maaliskuun lukupiirikirjana luimme Kim Echlinin romaanin Kadonneet.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Kanadaan Montrealiin ja Phnom Penhiin Kambodzaan. Kambodzassa oli vallassa vuosina 1975-79 maolainen, vallankumouksellinen ja väkivaltainen liike punaiset khmerit johtajanaan Pol Pot.

310

 Tarinan kertoo kanadalainen Anne kambodzalaiselle rakastetulleen Sereylle. He rakastuvat Montrealissa, missä Serey on paossa Kambodzassa meneillään olevaa kansanmurhaa. Rajojen taas auettua Serey lähtee Phnom Penhiin etsimään perhettään.

Kun aika kuluu eikä Sereystä kuulu mitään, lähtee Anne Kambodzaan etsimään Sereytä, jonka hän uskoo nähneensä ohimennen televisiossa. Anne löytää Sereyn, mutta kadottaa hänet jälleen, nyt lopullisesti. Anne etsii rakastettuaan epätoivoisesti ruumiiden ja pääkallojen seasta.

311

 Tarina on surullisen kaunis. Rakkaustarina on kerrottu herkästi ja runollisesti:

”Sinä palaat mieleeni pieninä elävinä kuvina, valona talvenvalkoisella seinällä. Tule ovelleni, tuttu sielu, tule niin syleilen sinua. Palaa eloon vielä kerran, anna minun tuntea hengityksesi lämpö, Serey, anna minun kuulla äänesi laulussa, anna minun pestä pois kaikki tuska. Tule, niin kuiskaan sinulle nimesi vielä kerran.”

 312.jpg

Vastapainona herkkyydelle ja runollisuudelle ovat järkyttävät ja julmat raakuudet, joita Kambodzassa edelleen tapahtui. Kuinka tärkeää ihmiselle onkaan saada lopullinen tieto kadonneen rakastetun tai perheen jäsenen kohtalosta. Haudata hänet ja näin ollen saada paikka, jossa häntä voi muistella.

Lukupiirissä pidettiin kirjasta. Pidettiin myös tärkeänä, että Kambodzan kansanmurhan kaltaisista vääryyksistä ja julmuuksista kirjoitetaan. Echlin kuvaa myös Kambodzan eksoottista luontoa ja värikästä kulttuuria. Tarinassa on musiikilla merkittävä roolinsa ja kantava voimansa.

Kim Echlin on kanadalainen kirjailija, käsikirjoittaja ja opettaja. Hän opettaa edelleen kirjoittamista Toronton yliopistossa.

Kadonneet on ilmestynyt keväällä v. 2009 ja sen on kääntänyt suomeksi samana vuonna Sirkka Aulanko. Saman vuoden keväällä YK:n avustuksella perustettu tuomioistuin sai vihdoin oikeuden eteen punakhmerien johtajia, jotka olivat Pol Potin johdolla vastuussa ainakin 1,7 miljoonan ihmisen kuolemasta 1970-luvulla. Tammi oli ajan tasalla kun on ripeästi suomennuttanut tämän Echlinin kolmannen romaanin.

313

Kirjasta käytiin jälleen vilkasta keskustelua. Lukupiirin jälkeen ymmärtää kirjan aina paremmin. Toisten näkemykset ja mielipiteet avaavat omaa näkemystä kirjasta. Se on lukupiirin parasta antia.

Kiitos Sadulle ja lukupiiriläisille

Maija

 

Linkit:

Kim Echlin Wikipedia (englanniksi)

Turun sanomat, arvostelu

Kim Echlin Helmetissä

Lukupiiriläinen bloggaa : Italian taivaan alla

Lukupiiri 20.2.2018

Alberto Moravian Kaksi naista (La Ciociara), 1957 suom. 1958

Tiistain lukupiiri on muotoutunut eläväksi yhteisöksi, jo 11. vuosi meneillään ja osallistujien vaihtuvuus vähäistä. Arvelen, ettemme tule sinne kahvittelun takia. Jotain hyvää leijuu ilmassa mutta hohto häviää, jos tilannetta ryhtyy analysoimaan.

Miksi lukea sodasta, pakolaisuudesta, julmuudesta, ahdistuksesta? Kaikki viestimet kertovat siitä. Tätä pohdiskelimme alkajaisiksi.

Lukemamme kirja kuvaa toista maailmansotaa Keski-Italiassa. Minäkertoja, pienen roomalaisen kaupan omistaja, pakenee tyttärensä Rosannan kanssa rajuja pommituksia synnyinseudulleen Ciociarian vuoristoon.

Moravia kuvailee seuraavasti s.58:

Uskokaa tai älkää, mutta heti kun olin tuntenut jalkojeni alla muulipolun ensimmäiset mukulakivet ja pölyn sekä kuivuneen muulinlannan täyttämät kuopat, tulvi sydämeeni sanoinkuvaamaton ilo. Olen vuoriston asukas ja kuudentoista vuoden ikään saakka olin taivaltanut ylös ja alas juuri samanlaisia muulipolkuja, ja tuntiessani varpaitteni koskettavan jälleen tätä maata tulvahti sydämeeni jotain tuttua ja rakasta.

Vaikka vanhempani olivatkin poissa, oli jäänyt jäljelle se maa, missä he olivat minut kasvattaneet. Tähän asti, ajattelin, olemme olleet tasangolla, ja tasangon ihmiset ovat kieroja, varkaita, likaisia ja petollisia, mutta nyt, tällä rakkaalla, kivisellä, lantaisella, pölyisellä ja jyrkällä muulipolulla, olen omalla maallani ja omieni parissa.

Alberto Moravia oli itse paennut samoille seuduille. Juutalaistausta ja fasismin vastaisuus tekivät hänen elämänsä uhanalaiseksi. Elämästä ja kokemuksista vuorilla syntyi romaani Kaksi naista.

Toisaalta käynnissä oli raaka sota, pelko löydetyksi tulemisesta, ja toisaalta ympärillä vallitsi maisemien avaruus, levollisuus, elämän yksinkertaisuus.

Moravian teksti s.189:

Tämän sanon vain selittääkseni, että ihminen tottuu kaikkeen, jopa sotaankin, ja että se, mikä muuttaa hänet toiseksi, ei ole mikään erikoinen ulkonainen seikka, sillä se sattuu vain kerran ja menee menojaan, vaan tuo tottuminen, se joka juuri osoittaa, että hyväksymme kaiken mitä tapahtuu emmekä kapinoi enää.

Sitten tulivat huhtikuun ensimmäiset päivät. Vuoristo oli nyt kokonaan peittynyt vihreisiin lehtiin ja kukkiin, sää oli lauhkea, ja ulkosalla voi oleskella koko päivän.

Romaanin henkilöillä on vahva paikallisidentiteetti. Se tekee heistä selviytyjiä.

Kaksituntisen lukupiirimme lopulla innostuimme pohtimaan omia taustojamme, mistä olemme kotoisin? Entä jos ei tunne olevansa kotoisin mistään?

 

Alberto Moravia oli vahva Nobel-ehdokas 30 vuoden ajan. Palkintoa hänelle ei koskaan annettu. Alberto Moravia kuoli 82-vuotiaana.

Vappuliisa H

Lähteitä ja linkkejä:

Moravian elämä : Alberto Moravia, Alain Elkann, Tammi 1996

Alberto Moravia Wikipediassa englanniksi  https://en.wikipedia.org/wiki/Alberto_Moravia

Blogikirjoitus kirjasta Kaksi naista http://joklaaja.blogspot.fi/2017/08/alberto-moravia-kaksi-naista.html

Helsingin sanomien artikkeli https://www.hs.fi/ihmiset/art-2000003013935.html

Alberto Moravia Helmet-kokoelmassa.