Lukupiiriläinen bloggaa: Dag Solstad: Ujous ja arvokkuus

Maaliskuun lukupiirissä tutustuimme meille tuntemattomaan norjalaiseen Dag Solstadiin ja hänen romaaniinsa ”Ujous ja arvokkuus”. Romaani ilmestyi norjaksi jo vuonna 1994, mutta se käännettiin suomeksi vasta vuonna 2014.

Dag Solstad on moninkertaisesti palkittu kirjailija, kansallinen ikoni, jonka teoksia on käännetty 33 kielelle. Haruki Murakami on kääntänyt lukemamme romaanin japaniksi.

”Ujous ja arvokkuus” alkaa lukion äidinkielen opettajan Elias Ruklan maanantaiaamusta, jolloin hänellä on abiturienttien kaksoistunti, aiheena Henrik Ibsenin näytelmä Villisorsa. Häikäisevän puhtaaseen paitaan pukeutuneena, edellisen illan akvaviitit ja oluet vielä veressä Elias Rukla yrittää innostaa pulpeteissaan makaavia oppilaitaan analysoimaan tohtori Rellingin roolia Ibsenin näytelmässä, siinä kuitenkin onnistumatta.

Opettajahuonetta Elias Rukla pitää velkaorjien kokoontumispaikkana. Kunnon keskustelua kollegoiden kesken ei hänen mielestään synny välitunneilla.

Kaksoistunnin jälkeen Elias Rukla lähtee sateessa kotiin Fagerborgin koulusta. (Oslolla on muuten hyvin keskeinen rooli kirjassa. Oslon kartan tunteva pystyisi kulkemaan kaikkia kirjassa mainittuja reittejä paikasta toiseen.) Elias Rukla ei saa monesta yrityksestä huolimatta sateenvarjoaan auki, mistä seuraa primitiivireaktio. Hän hakkaa ja tallaa sateenvarjon säpäleiksi loukaten kätensäkin ja lähtee koulunpihalta välituntiaan viettävien oppilaiden ihmettelevien katseiden saattelemana pois. Koulun pihalle näkyvän liikenneympyrän kohdalla hän romahtaa ja käy koko 53-vuotisen elämänsä läpi mielessään. Äidinkielen opettajana hän on toiminut 25 vuotta.

Kuvassa Fagerborgin koulu, Oslo

Elias Rukla muistelee opiskeluaikaansa, jolloin tutustui filosofiaa opiskelevaan Johan Corneliusseniin ja vietti tämän seurassa ja varjossa vilkasta opiskelijaelämää. Hän tutustui myös Corneliussenin ”sanoinkuvaamattoman kauniiseen” vaimoon Eva Lindeen. Kun Johan Corneliussen muutaman avioliittovuoden jälkeen soitti lentokentältä ja ilmoitti, että hän on lähdössä Amerikkaan, hän pyysi Elias Ruklaa huolehtimaan vaimostaan ja tyttärestään. Elias huolehti, meni naimisiin Evan kanssa ja loi lämpimän suhteen Camilla-tyttäreen.

Elämä jatkui. Elias Ruklan ja Eva Linden suhde muuttui vähitellen välinpitämättömäksi. Evan kauneuden lakastuessa tilalle tuli ahneus ja luksuksen himo. Elias Rukla oli loputon ymmärtäjä, joka koki että yhteiskunta oli pelannut hänet ulos.

Miten elämä jatkui romahduksen jälkeen? Ainakin arvokkuus meni. Kouluun ei ole paluuta, vaikka rehtori yrittäisi puhua häntä jatkamaan. Romaani loppuu siihen liikenneympyrään ja lukija jätetään miettimään Elias Ruklan tavoin, miten hivenen pyöristyneen Evan juuri aloitetuille kolmivuotisille opinnoille käy jatkossa…

”Ujous ja arvokkuus” sekä ihastutti että vihastutti. Kirja on monikerroksellinen ja vaatii hidasta lukemista, jopa ponnistelua. Vaikealukuinen se on siksi, että tekstistä puuttuu kappalejako. Tajunnanvirtaa ja toistoa ja filosofointia riittää. Lukijan pitäisi myös tuntea Ibsenin Villisorsa ymmärtääkseen Elias Ruklan analyysejä.

Kaikesta huolimatta lähes kaikki pitivät kirjasta ensihämmennyksestä päästyään. Oli taas hieno lukupiiritapaaminen. Kiitos antoisasta keskustelusta!

Lena

linkit:

Dag Solstad Helmetissä

Arvostelu Maailmankirjat verkkolehti

Dag Solstad Wikipediassa

Lukupiiriläinen bloggaa : Kiitos Minna Canth! Lukupiirissä Kauppa-Lopo ja Agnes

Minna Canthin juhlavuoden kunniaksi oli tiistain lukupiiri valinnut luettavaksi kaksi Canthin kertomusta Kauppa-Lopo ja Agnes. Ne ovat kertomuksia kahdesta hyvin erilaisesta naisesta ja heidän kohtalostaan.

Tämä blogi käsittelee Kauppa-Lopoa. Se on traaginen kertomus naisesta, joka on jättänyt taakseen elämänsä, miehensä ja poikansa ja kulkee paikkakunnalta toiselle saaden osakseen halveksuntaa ja nöyryyttämistä. Lopo on ulkonäöltään epäsiisti, melkeinpä ruokottoman näköinen. Levoton mieli, viinan ja nuuskan houkutus ja varastelu vievät hänet kiertolaiseksi.

Ollessaan neljännen kerran vankilassa Jyväskylässä juopumuksesta, varkauksista ja pyhäinpäivän rikkomisesta hänen kanssaan putkassa on Riitta. Naisten välisessä keskustelussa Lopo moittii jyväskyläläisiä sekä ulkonäöltään että tavoiltaan. Toista oli elämä kotikaupungissa Kuopiossa, ihmiset osasivat pukeutua, talot olivat hienompia.  Kuitenkin Lopon oli lähdettävä kiertämään, etsittävä uusia paikkakuntia, myytävä ihmisten vanhoja romuja saadakseen vähän rahaa.

Vartijan ja Riitan keskustelussa käy ilmi että leskirouva Kortman on pyytänyt Riittaa kutomaan lapsilleen sukkia. Kuullessaan tutun nimen Kuopion ajoilta Kauppa-Lopo havahtuu, kiinnostuu ja haluaa auttaa vaikeuksissa olevaa rouvaa. Hän antaa viimeisen kolikkonsa vartija Strömbergille villalangan ostoa varten. Saatuaan sukat valmiiksi hän pakahtumaisillaan tyytyväisyydestä ja menee rouva Kortmanin luo. Kauppa-Lopo uskoo rouvan ilahtuvan tavatessaan hänet mutta kiusaantuneena rouva tarjoaakin korvausta.

Kylmyys ja ylenkatse pahoittavat Lopon mielen mutta tämä ei anna periksi vaan päättää auttaa rouvaa vielä talon myynnissäkin. Rouva Kortman saa Kauppa-Lopon ansiosta myytyä talonsa voitolla mutta taitava Kauppa-Lopo saa vain muutaman roposen palkkioksi.

Kolikot taskussa painavat. Kennun Villen houkuttelu horjuttaa Lopon mieltä. Kiusaus saada muutama lasi olutta ja nuuskaa voittaa. Kapakan tuttu meteli, tupakan savu ovat Lopon omaa elämänaluetta.

Seuraavana päivänä torilla kauppiaan kukkaron näkeminen reen pohjalla herättää varastamisen halun. Kauppa-Lopo nappaa kukkaron ja päättää lähteä kiireesti pois Jyväskylästä jalkapatikalla. Tien vieressä olevasta mökistä hän saa ruokaa, mutta pahaksi onneksi talon isäntä onkin kauppias, jonka kukkaron Lopo torilla varasti. Lopon anelu, ettei varastamisesta ilmoitettaisi, ei auta. Kauppa-Lopo tietää, että hän joutuisi loppuelämäkseen vankilaan.

”Lohduton oli hänen olonsa ja Loposta tuntui kuin olisi elävänä hautaan viety. Ja hän itki, itki katkerampia kyyneliä kuin milloinkaan ennen”, Canth kuvailee.

Kauppa-Lopo on surullinen, koskettava kertomus hyväsydämisestä, epäitsekkäästä ihmisestä, jonka levoton luonne ja ulkoinen olemus aiheuttavat halveksuntaa ja hyljeksintää. Kukaan ei tunnu näkevän ihmispolon sisintä.

Se on myös kertomus hyväosaisen rouvan tunteettomuudesta ja kiittämättömyydestä.

Juhlikaamme Minna Canthia, ensimmäistä suomalaista naiskirjailijaa!

Kiitos verraton Satu ja mainiot lukupiiriläiset.

Anna-Liisa Orama          

Linkit:

Minna Canth Helmetissä

Minna Canth Wikipediassa

Minna Canth Klassikkogalleriassa