Lukupiiriläinen bloggaa: ”Kun ei nyt millään ehdi…”

Työ! Kiire! Perhe! Kotityöt! Opiskelu! Kielitaito! Some! Uupumus! Osaaminen! Tiedon puute! Ei kiinnosta!

No, on kai sitä nyt muutakin elämässä kuin kirjat!

Ja kyllähän sitä on! Ja sitten on myös ne kirjat, lehdet, sarjakuvat – ja ne ovat olemassa myös diginä.

Olen aina rakastanut kirjoja, pikkulapsesta lähtien. Kun en vielä lukenut itse, mummo luki ääneen Eemeleitä ja Mestaritonttua, tai pyytäessäni kertoi satuja omasta päästään. Äiti on aina antanut kirjoja luettavaksi, ostanut niitä lahjaksi, vienyt lapsena kirjakauppaan, kirjastoon ja antikvariaattiin, myös elokuviin ja teatteriin.

Minulle tilattiin Aku Ankka, kun menin ensimmäiselle luokalle kouluun. Aloitin ”päiväkirjan” kirjoittamisen heti kun osasin jotain kirjoittaa, tosin kirjassa on vain kolme lyhyttä runoa tavuviivoilla kirjoitettuna. Loppusointua tavoittelevien runojen vieressä on kiiltokuva. ”Runot” ovat lapsellisia ja hupsuja.

Silti.

Sanat. Merkitys. Ilmaisu.

Lukemisesta tuli harrastus, ajanviete ja rentoutumisen tapa. Koulussa se oli oppimisen edellytys. Oppiminen lisäsi kiinnostusta elämään yleensä, mitä enemmän luki, sitä enemmän oppi ja loput opetti elämä. Kun pääsi töihin, oli opittava oppimaan lisää, sillä maailma muuttui ympärillä alati. Piti opiskella muutamakin ammatti. Tuli internet ja piti opetella lukemaan uudelleen. Medialukutaito. Digiaika.

Olemme ikuisessa muutoksen pyörteessä.

Muistan sairastaneeni lapsena sikotaudin, vesirokon ja tuhkarokon, ja saaneeni polio- ja jäykkäkouristusrokotuksen. Nyt lastentauteja ei enää juurikaan sairasteta, koska niihin kaikkiin on rokotukset. Enpä tässä tuhdissa keski-iässä olisi uskonut, että ihmiskunta kokee maailmanlaajuisen pandemian ja sulkeutuu sisätiloihin ja odottaa rokotetta.

Enkä enää uskonut siihenkään, että Helsinkiin sataa talvella lunta.

Eräänä päivänä havahduin siihen, että lojuin sohvalla kännykkä käteen liimautuneena ja selasin siitä tympeitä iltapäivälehden uutisia ties monettako kertaa. Taustalla pauhasi televisio. Kahvipöydällä retkotti avonainen naistenlehti, sekin kesken jäänyt. Olisi pitänyt tehdä yhtä ja toista mutta levoton mieli ei pysähtynyt. Näin oli jatkunut jo hyvän aikaa.

Stop.

Miksi en sulje tv:tä, jätä kännykkää toiseen huoneeseen ja mene lukemaan kirjaa? Asunnossa on kolme kirjahyllyä täynnä luettuja ja lukemattomia helmiä. Yöpöydällä on pino herkullisia uutuuskirjoja, osa aloitettuja, osa avaamattomia. Niin miksi? Sillä minähän olen kirjaintoilija, superlukija, lukupiiritäti enkä voi elää ilman kirjallisuutta. Lukemisellani on pitkät perinteet mutta nyt en yhtäkkiä osaa, pysty enkä halua lukea.

Suomalaiset ovat olleet pitkään lukemisen priimusoppilaita. Täällä sekä osataan että halutaan lukea. Toisaalta Suomeen on päässyt vaivihkaa syntymään uuslukutaidottomuutta ja puhutaan ”lukemattomista” nuorista ja aikuisista, ja tälle pitäisi tehdä jotain. Lukutaito on kansalaistaito, jota ilman ei pärjää maailmassa. Se on myös etuoikeus ja tiedon lähde. Miksi me emme enää kiinnostu pitkäkestoisesta lukemisesta?

Omasta kokemuksesta voin todeta, että aina ei lukeminen maita ja syitä on monia, yleensä arkiset askareet, väsymys ja television eteen jymähtäminen. Pääsen kyllä takaisin lukuimuun ennen pitkää mutta entä sellaiset ihmiset, jotka eivät koe ylipäänsä kirjallisuutta ja lukemista tärkeäksi? Tai eivät tiedä, miten ihanaa se on? Ja miten kauas kirjan sivuilla pääsee matkustamaan, kun muuten ei voi!

Tänä vuonna kirjastoissa etsitään väyliä ihmisten ja lukemisen välille. Kirjastoissa olemme valmiita auttamaan, opastamaan ja innostamaan, keinoja on monia!

Yksi monista väylistä voisi olla vaikkapa elokuvan katsominen. Monet elokuvat ja tv-sarjat pohjautuvat kirjallisuuteen. Esimerkiksi Netflixin koukuttava Musta kuningatar pohjautuu Walter Tevisin romaaniin vuodelta 1983 (The Queen´s Gambit). En osaa pelata shakkia mutta kiinnostavan päähenkilön ja tarinan myötä peli alkoi lähes kiehtoa mieltä – vaikka shakkikerhoon en ihan vielä liitykään.

Sarja on uusi mutta kirjamaailma on ehtinyt nopeasti mukaan ja uudet painokset monilla kielillä ovat jo ilmestyneet. Kirjassa on aina mukana lisämauste, joka elokuvasta puuttuu ja tekstin mukana saa edetä omaan tahtiin. Usein kirja ja elokuva tukevat toisiaan.

Tästä se lähtee, lukemattomien ja luettujen kirjojen vuosi!

Satu

PS. Tiistain lukupiiri taukoilee koronarajoitusten ajan. Kirjoja luetaan kuitenkin ahkerasti varastoon ja kokoonnumme yhteen heti kun se on mahdollista.

linkit:

Lukuvalmennuspalvelu

Jos lukisin – lukuhaaste lukemattomille

Walter Tevis Helmetissä