Lukupiiriläinen bloggaa : Maritta Lintusen Boriksen lapset

Marraskuun lukupiirissä tutustuimme Maritta Lintusen novellikokoelmaan Boriksen lapset. Lintunen oli useimmille meistä uusi tuttavuus. Kokoelmassa on yhdeksän novellia, joiden yhteinen nimittäjä on menetetty Karjala ja karjalaisuus.

Novelleissa käsitellään nykypäivän ihmisen suhdetta menneeseen, muistoihin, omiin juuriinsa. On vaiettuja totuuksia, ennakkoluuloja, asenteita. Etsitään rajan taakse jääneen perheenjäsenen luita, kaivellaan esiin ennen evakuointia tarkoituksella rikottujen astioiden sirpaleita, yritetään löytää kadonneita sukulaisia Facebookin välityksellä ja päästä sovintoon menneisyyden kanssa.

Maritta Lintunen

Maritta Lintunen on koulutukseltaan musiikin maisteri ja musiikki onkin keskeinen tekijä varsinkin kokoelman niminovellissa Boriksen lapset. Viipurin musiikkiopiston ankara johtaja, viulunsoitonopettaja Boris Sirpo sekä oppilaat Heimo Haitto ja Sulo Huttunen (Hurstinen) ovat todellisia henkilöitä. Yhdellä lukupiiriläisellä oli omakohtaisia kokemuksia Sulo Hurstisesta ja novellin vahtimestarista Hulda Puustellista, joka oli muuttanut Lahteen – Viipurin rikkaan musiikkielämän perijään. Nämä muistot antoivat novellille aivan uuden ulottuvuuden.

Boris Sirpo ja soittajia

Edith Södergranin Raivola on Neljän tuulen portti -nimisen novellin keskiössä. Illuusio Raivolan kaltaisesta kesämökistä romuttuu, kun lahot jättiläiskoivut on suuritöisten mökkikorjausten yhteydessä kaadettu ja ”lojuvat rantatörmällä kuolleina. Talo oli enää yksi muiden joukossa. Edith kissoineen oli poissa, runonsäkeet karanneet tuuleen.” Mitä jäi? Haluan uskoa, että oikea elämä.

Edih Södergranin talo Raivolassa

Novellikokoelma Boriksen lapset herätti vilkasta keskustelua. Maski kasvoilla kerroimme toisillemme mistä novellista pidimme, mistä emme, mikä koettiin surulliseksi, mikä puhuttelevaksi.

Maritta Lintusen kieli on rikasta ja mehevää. Pidin erityisesti luontokuvauksista. Huumoriakin riitti. Minulle jäi aforisminkaltaisena mieleen Kafe Alligatorin mummun toteamus, ettei pidä luottaa toisen muistikuviin, sillä muistot ovat totta vain itselleen.

Uuras Beach, kuva Tatu Kosonen, 2015

 

Kirjan etusivulla on ote Edith Södergranin runosta. Se sopisi myös loppulauseeksi:

 

Elämäni oli kuuma harha.

Mutta yhden olen löytänyt ja yhden totisesti voittanut

-tien maahan jota ei ole.

 

Iloisena siitä, että saimme taas kokoontua kirjapiiriin

Lena

 

Lähteet:

Nojatuolimatka 1920-1930-lukujen Viipuriin | Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939 | yle.fi

Edith Södergran – runoilija edellä aikaansa | Ihminen ja yhteiskunta | Oppiminen | yle.fi

Muistot ovat totta vain niiden muistajalle — Kirjallisuustoimittaja

Maritta Lintunen — Wikipedia

Lämpöä talven keskelle

Talvi tekee tuloaan; kaamos etenee, pimeys tihenee ja kylmyys värisyttää. Nyt on mukavaa vetää villasukat jalkaan, kääriytyä lämpimään vilttiin ja lukea hyvää kirjaa, katsoa elokuvaa tai kuunnella musiikkia. Kirjaston valikoimista löytyy kaikille sopivaa aineistoa, mutta entä jos puuttuu se tärkein: oma koti? Jos ei ole lämmintä paikkaa mihin käpertyä? Jos kotina onkin kylmä katu, porttikonki tai paperinkeräyslaatikko?

Kirjastossamme on vielä viikon ajan Lahjoita lämpöä –keräyspiste. Keräämme asunnottomille ja muille vähäosaisille lapasia, sormikkaita ja villasukkia. Kerätyt tuotteet jaetaan EHYT ry:n ja A-klinikkasäätiön eri toimipisteiden ja yhteistyökumppaneiden kautta tarvitseville ympäri Suomen. Keräysaika päättyy 30.11. eli vielä ehtii laittaa puikot suihkimaan!

Minä olen toivoton lankasähläri, joten ostin uudet ja käyttämättömät villasukat hyväntekeväisyyskirppikseltä. Myös joulumyyjäisiä on jo alettu järjestää ja niissä myydään usein kauniita neuletuotteita. Näin tulee tuettua hyväntekeväisyyttä kaksin verroin!

Itäkeskuksen kirjastossa on upea kokoelma käsityökirjoja. Hyllyistä löytyy oppaita virkkaukseen, neulontaan, nypläykseen, koruompeluun, tilkkutöihin, tuunaukseen, kankaankudontaan ja moneen muuhun ompelukseen. Opukset löytyvät tietokirjaosastolta ompelukonetta vastapäätä. Muistathan, että ompelukonettakin saa käyttää ilmaiseksi tiloissamme jopa neljä tuntia kerrallaan. Siinä ajassa varmasti ehtii korjata vaikka vanhan toppatakin tai risaiset farkut.

Kerran kuussa Itäkeskuksen kirjastossa kokoontuu Novellikoukku. Se on käsityökerho, jossa neulotaan tuotteita omaksi tai muiden iloksi ja kuunnellaan samalla novelleja ääneen luettuna. Tarjolla on lankojen, koukkujen ja ohjeiden lisäksi myös teetä ja keksejä. Novellikoukkuja järjestetään monissa kirjastoissa eri puolilla Suomea.

Tämän vuoden viimeinen Novellikoukku järjestetään kirjastomme kokoushuoneessa torstaina 9. joulukuuta kello 18-19.30.

Kirjastomme sisäänkäynnin ja palautusautomaatti Tuomaksen välissä on Lahjoita lämpöä –keräyksen lisäksi myös joulukorttikeräys.  ”Joulupostia ikäihmisille” -kampanja on käynnissä 8.11.–7.12.2021. Kampanjassa kerätään joulukortteja kotihoidon ja asumispalvelujen ikääntyneille asiakkaille. Mukana on yli 100 paikkakuntaa ympäri Suomen. Sydäntä lämmittävän idean takana on luovan välittämisen yhteisö Siskot ja Simot.

Kortit voivat olla kaupasta ostettuja tai itse tehtyjä.

Eräs asiakasäiti innostui ajatuksesta, että nyt hänen puuhakkaat lapsensa saavat piirtää ja askarrella mielin määrin hyvää tarkoitusta varten!

Tervetuloa alkutalven viimojen keskeltä lämmittelemään Itäkeskuksen kirjastoon!


Lämpöisin terveisin,

oppisopimusopiskelija Susanna


Linkit:

https://www.helmet.fi/fi-FI/Lahjoita_lampoa(216430)

https://ehyt.fi/uutishuone/uutiset/lahjoita-lampoa-kampanja-alkaa/

https://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Tuo_kirjastoon_joulukortti_ikaihmiselle(226477)

https://www.siskotjasimot.fi/uutiset/joulupostia-ikaihmisille-kampanja-kutsuu-105-paikkakunnan-asukkaita/

https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Itakeskuksen_kirjasto/Tapahtumat/Novellikoukku(213455)

Kirjastossa kummittelee!

Viime viikonloppuna olin Itäkeskuksen kirjastossa työvuorossa ja julkisessa liikenteessä kulkiessani näin monenlaisia kummajaisia ja kammotuksia. Oli pieniä luurankopoikia, velhoja, noitatyttöjä ja fantasiahahmoja sekä elokuvatasoisesti maskeerattuja ja puvustettuja zombieita ja muita kauhuolentoja. Kaupungissamme järjestettiin varmasti satoja isompia ja pienempiä Halloween-juhlia.

Kirjastostamme löytyy monilla eri kielillä monenlaista kauhu-teemaan sopivaa aineistoa aikuisille ja lapsille: romaaneja, novelleja, sarjakuvia, elokuvia, konsolipelejä, kauhuelokuvien musiikkia sekä äänitehosteita CD-levyillä. Esimerkiksi lasten, nuorten ja aikuisten kauhuelementtejä sisältävä kaunokirjallisuus on koottu erillisiin Kauhu-hyllyihin.

Tietokirjaosaston hyllyt, joissa lukee rajatieto, okkultismi, spiritismi, henkimaailma ja kuolemakokemukset nostavat hiukseni pystyyn, kun kuljen niiden ohi. Mutta kaiketi olen vain ennakkoluuloinen, koska kun selaan kirjoja, ei niissä niin pelottavia asioita olekaan kuin etukäteen luulin.

Ensi lauantaina, Pyhäinpäivänä 6.11. Stoassa järjestetään kymmenettä kertaa koko perheen tapahtuma Kauhua kakaroille, johon kirjastomme rakentaa kauhukujan. Silloin kirjastossa kummittelee!

Tapahtumassa voit nähdä esimerkiksi nuorallatanssia, lyhytelokuvia, varjoteatteria, valaistuja jättikuplia ja Ave Fenix -esityksen. Voit tehdä itse muun muassa karmivan heijastimen, iloisia ja hauskoja kummituksia kartongista tai äänittää oman kummitussadun. Tilaisuus on maksuton, mutta osaan työpajoista on ennakkoilmoittautuminen.

Jos haluat, voit tuoda mukanasi metalliastiassa olevan ulkotulen, jonka voit liittää yhteisölliseen tuliteokseen.

Stoassa toimiva ravintola Skutta on koko illan avoinna ja pitää ulkogrillit kuumina.

Opiskelijana olen innoissani kun pääsen näkemään, kuinka kirjaston lastentapahtuma suunnitellaan ja toteutetaan.

Monissa maissa muistetaan vainajia juuri nyt loka-marraskuun vaihteessa. Esimerkiksi Meksikossa Kuolleiden päivä on pääkallokoristeistaan huolimatta iloinen perhekeskeinen juhla, jolloin tarjoillaan edesmenneiden sukulaisten lempiherkkuja ja istutaan haudalla piknikillä vaikka läpi yön.

Suomessa on pitkät perinteet esikristillisillä kekri- tai kyöri-juhlilla, joita vietettiin sadonkorjuun päättyessä. Silloin poltettiin olkipukkeja tai kokkotulia, syötiin, juotiin, laulettiin, leikittiin ja saunottiin.

Kristinuskon myötä alettiin viettää Pyhäinpäivää. Ensi lauantaina taas sadat kynttilät syttyvät hautausmailla poisnukkuneiden rakkaiden muistoksi. Jos juhlinta ei innosta, niin kotona voi yksinkin sytyttää kynttilän ja pysähtyä katsomaan pientä liekkiä, joka tuo valoa ja lämpöä syksyn pimeyteen.

Toivon meille kaikille voimia kaamokseen!

Tervetuloa viettämään aikaa kirjastomme valoisiin ja viihtyisiin tiloihin!

Oppisopimusopiskelija Susanna

Linkit:

Kauhua kakaroille-tapahtuma Stoassa

Tietoa Kirjastot.fi-sivustolta