Lukupiiriläinen bloggaa : Ole reipas ja rohkea (mutta älä stressaa)

  • Kenen tarina vaikutti sinuun eniten?
  • Ida, Mary, Isabella, Alexandra, Nellie, Karen…
  • minusta Yayoi ei oikein sopinut tähän kirjaan
  • no hän onkin ainoa elossa oleva
  • tämä on ihan täydellinen sohvapöytäkirja, voi lukea yhden luvun kerrallaan
  • minä en voinut lopettaa tämän lukemista, jäi kaikki muut hommat tekemättä
  • mutta oli se liian pitkä ja sekava, fiktion ja faktan sekoitus häiritsi
  • mikä kirjassa on totta?
  • minusta Mia laittoi tässä kaiken peliin
Mia Kankimäki. Kuva Tommi Tuomi 2013. Otava.

Kiitos armaat lukupiiriläiset! Emme antaneet periksi pandemian edessä, ja tässä sitä ollaan, nokakkain kirjaston kokoushuoneessa taas. No, maskit kasvoilla mutta silmät tuikkivat sitäkin kirkkaammin.

Tammikuun kirja siirtyi helmikuun kirjaksi mutta lähdetään siitä, että loppukevät menee lukujärjestyksen mukaan. Siispä, kirjakeskustelumme keskittyi vuoden ensimmäisessä lukupiirissä Mia Kankimäen kirjaan Naiset joita ajattelen öisin, Otava, 2018.

Yleisesti ottaen lukupiiriläiset pitivät kirjasta. Siinä on jokaiselle jotakin: faktaa, fiktiota, historiaa, taidehistoriaa, matkailua, omakohtaisia kokemuksia, kasvunpaikkoja. Ennen kaikkea siinä on upeita tarinoita upeista naisista, jotka ovat tehneet mahdottomasta mahdollisen ennen kuin nykyaikaisista mukavuuksista oli aavistustakaan.

Historiallisten naisten elämäntarinoiden lisäksi kirjaa kuljettaa eteenpäin Mia Kankimäen oma henkilökohtainen tutkimusmatka, milloin Afrikkaan, milloin Japaniin, milloin Toscanaan ja kirjailijaresidenssiin Mazzano Romanoon. Sen mitä kirjailija opettaa meille yönaisistaan (rohkeat erityiset naiset, joita Mia pohdiskelee unettomina öinä), sen hän oppii myös omilla reissuillaan oivaltamaan.

Tämä kirja on oikeastaan koettava itse, sitä on vaikea kuvailla. Se on humoristinen ja lempeä mutta myös sormille näpäyttävä ja sopivasti hapokas. Kieli on taipuisaa ja hauskaa, kerronta ottaa mukaansa väkisin. Tyyli voi toki myös ärsyttää.

Ennen kaikkea teos on yleissivistävä ja kaikin puolin rohkaiseva. Ole se, mikä olet ja tee se, mikä on tehtävissä, kaatuessasi pirauta itkut ja jatka matkaa, jossain kohtaa onnistut. Kankimäki toteaa, ettei naisena oleminen ole tai ole ollut aina ja kaikkialla helppoa mutta onnistumistarinoitakin löytyy. Nykyajan naisille omannäköinen elämä on jo helpompaa.

Sovimme, että nelisataasivuisesta kirjasta voi lukea vain ne tarinat, jotka itseä eniten kiinnostavat. Monet lukivat koko kirjan ja olivat sitä mieltä, että kirjassa oli ähkyksi asti asiaa ja liikaa henkilöitä.

Ehkä kirja onkin hyvä lukea paloissa, sillä helposti yönaiset menevät päässä sekaisin.

Itse keskityin enimmäkseen renessanssin naistaidemaalareihin ja heidän käsittämättömiin elämänkohtaloihinsa, jotka eivät vieläkään lakkaa ihmetyttämästä.

Sofonisba Anguissola (1532-1625), oli cremonalainen ”kympin tyttö”, jonka edistyksellinen isä laittoi jo varhain opiskelemaan maalaamista. Sofonisba oli ensimmäinen, joka käytti peiliä apuna maalatessaan omakuvia, hän myös kuvasi ensimmäisenä maalauksissaan tavallista kotielämää. Sittemmin Sofonisba sai elantonsa maalaamistaan tauluista, työskenteli Espanjan hovissa, rikastui ja elätti perheensä. Lopulta hän nai itseään paljon nuoremman komean merikapteenin ja eli hyvää elämää lapsettomana Genovassa ja Sisiliassa aina 93-vuotiaaksi. Ei mitenkään tavanomaista 1600-luvulla.

Lavinia Fontana (1552-1614), oli bolognalainen monitaituri, joka pystyi yhdistämään taiteilijuuden eli työn, perhe-elämän ja äitiyden (11 lasta). Hän oli ensimmäinen naismaalari, joka toimi tasavertaisena miesten kanssa. Hän brändäsi itsensä lähettämällä mahdollisille taulujen tilaajille miniatyyrikokoisia muotokuvia itsestään parhaassa asussaan ja koruissaan (käyntikortti). Hän oli joko raskaana tai synnytti ja hoisi vastasyntynyttä samaan aikaan kun maalasi liukuhihnalta tauluja. Hän rikastui työllään, elätti perheensä ja oli aikansa julkkis mutta kuoli jo 62-vuotiaana.

Artemisia Gentileschi (1593-1654), on taistelijanaisten symboli, joka raiskauksen ja nolatuksi tulemisen jälkeen nousi italian renessanssin naistaiteilijoista kuuluisimmaksi, ja joka hyväksyttiin 1616 ensimmäisenä naisena Firenzen taideakatemiaan. Artemisian lähipiiriin kuuluivat Medicit, Galileo Galilei, Michelangelo nuorempi ja hän nautti suurta suosiota ja mainetta taidepiireissä. Hänen miesasiansa eivät oikein koskaan ottaneet onnistuakseen ja lopulta hän elättikin itsensä ja jälkikasvunsa yksinhuoltajana. Artemisia kuvasi maalauksissaan naiseutta kaikkinensa, naisen elämää ja sosiaalista asemaa sekä valtaa, erotiikka unohtamatta.

Kankimäki kirjoittaa jokaisen yönaisen yhteyteen liudan hyviä ohjeita, jotka ovat hauskoja ja rohkaisevia. Tämä löytyi Artemisian tarinan lopusta.

”Jos olet kokenut nöyryytyksiä, vääryyttä tai kärsimystä, älä jää niihin jumittamaan. Mene eteenpäin. Lähde Firenzeen. Tai Roomaan. Tai Venetsiaan. Tai Napoliin.”

Jos kaukomaille pääseminen ei ole mahdollista, kannattaa vaikka lähteä ostamaan lähikaupasta pullaa ja katsoa suoratoistosta jokin pään tyhjentävä sarja, ja jatkaa sitten omaa tietä eteenpäin.

Lukupiiriterveisin Satu

Linkit:

Mia Kankimäki Helmetissä

Mia Kankimäki ja Japanin loputon lumo

Mia Kankimäki Wikipediassa

Sivumerkkejä kirjablogi Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin | Sivumerkkejä (wordpress.com)

Kielikahvilassa tärkeää on keskustelu, virheistä viis :-)

Kielikahvilan alkupotkaisu

Itäkeskuksen kirjasto on yksi ensimmäisestä, ellei ensimmäinen kirjasto Suomessa, jossa käynnistettiin kielikahvilatoiminta neljätoista vuotta sitten. Maahanmuuttajille suunnatun keskustelupiirin perustamisessa mukana ollut kollegamme Leena muistelee: ”Kirjaston tietopalvelusta kyseltiin usein, missä voisi saada suomen kielen keskusteluharjoitusta. Idea keskustelupiirin perustamisesta lähti työväenopiston suomen kielen opettajan kanssa käydystä keskustelusta. Kävi ilmi, että myös hänen opiskelijansa kaipasivat tilaisuuksia, joissa saisi vapaata keskusteluharjoitusta. Mukaan lähteminen oli itselleni luontevaa siksikin, että olen alun perin opiskellut vieraita kieliä ja tehnyt töitä kielten parissa ennen kirjastoalalle tuloa.”

Kaikille avoin suomen kielen keskusteluryhmä on kokoontunut syksystä 2008 lähtien tiistaisin alkuillasta Itäkeskuksen kirjaston kokoushuoneessa. Keskustelupiiriä veti aluksi vuoroviikoin kaksi kirjastonhoitajaa. Ihan alkuun keskustelupiirin tapaamisiin osallistui noin kymmenen keskustelijaa monesta eri maasta Euroopasta, Aasiasta, Afrikasta ja Amerikasta.

Tärkeää on keskustelu

Minut kutsuttiin mukaan kielikahvilaan vetäjäksi pari vuotta sitten. Rohkenin ottaa tarjouksen vastaan, vaikka en puhu täydellistä suomea. Kielikahvilassa ei tarkisteta virheitä, vaan kannustetaan ilmaisemaan itseä vieraalla kielellä. Suomeen muuttaneille on suomen kielen osaaminen yksi tärkeimmistä asioista, jotta he pääsisivät vieraassa maassa eteenpäin, pystyisivät itsenäisesti hoitamaan asioita, ja hakemaan opiskelupaikkaa tai työtä. Monen on vaikea heikon kielitaidon vuoksi etsiä oma koulutusta vastaavaa työtä. 

Muistan hyvin, kuinka jännittävää oli alkaa puhua suomea suomalaisille. Kielikurssilla siihen ei ollut mahdollisuutta, sillä ainut suomalainen kurssilla oli opettaja ja keskustelutaitoja harjoiteltiin muiden ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa. Kielikahvilassa osallistujia rohkaistaan keskustelemaan eri aiheista ja harjoittelemaan suomen kielen taitoja käytännössä. Mukana keskustelemassa on aina myös sujuvasti suomea puhuvia henkilöitä.


Kuva: Satu Haavisto / Helsingin kaupunginkirjasto

Vapaaehtoisen vetäjät vahvistavat joukkomme

Itäkeskuksen kirjaston kielikahvilan suosio kasvoi nopeasti. Parhaimmillaan osallistujia on ollut yli 30. Alkuperäinen idea oli, että keskustelupiirissä kohtaavat suomen kielen opiskelijat ja suomea äidinkielenään puhuvat. Isossa ryhmässä tämä oli vaikea toteuttaa, silloin edistyneemmät opiskelijat toimivat muille vertaisohjaajina. Vuonna 2013 onnistuimme saamaan kielikahvilatuokioihin mukaan suomalaisia vapaaehtoisia vetäjää.

Vapaaehtoisten vertaisohjaajat ovat kertoneet että, kielikahvila on tuonut heillä paljon iloa sekä uutta tietoa. Kielikahvilassa kuullaan paljon elämätarinoita monista eri maista. Ryhmän iloinen ja ystävällinen henki tuo hyvän mielen.

Yksin ”meidän” vapaaehtoisistamme, eläkeläinen Arja perusteli Itäkeskuksen kirjaston edellisessä kielikahvilaa käsitelleessä blogikirjoituksessa, miksi lähti mukaan: ”Sinänsä suomen kieli kiinnostaa ja etenkin se, miten sitä voisi puhua ulkomaalaisille niin, että se olisi ymmärrettävää ja toisaalta tarpeeksi haastavaa. Monethan osaavat jo aika paljon. Tietysti on hankalaa, kun toiset osaavat jo enemmän ja mukana on ihan aloittelijoita. Keskustelijat osaavat onneksi tulkata toisilleen ja auttaa toisiaan ja muiden kielten avulla päästään eteenpäin. Kun olen itse yhteiskuntatieteilijä, minulla on kuitenkin tietoja aika monelta alalta ja voin ehkä auttaa joidenkin asioiden kanssa hieman myös ryhmän vetäjää.”

Kielikahviloissa käsiteltävät aiheet ideoidaan yhdessä osallistujien kanssa. Kirjastolainen valmistelee keskustelumateriaalit, mutta usein käy niin, että poikkeamme aiheesta hauskoille ja kiinnostaville sivupoluille. Keskustelemme ajankohtaisista asioista, perinteistä, saduista, perhe-elämästä, asioinnista virastoissa, ruoanlaitosta, juhlista, historiasta, matkustamisesta, säästä jne. Keskustelupiirissä on avoin ja kannustava ilmapiiri. Huolehdimme siitä, että jokainen saa puheenvuoron.

Koronan jälkeen toimintaa jatkuu taas

Rajoitusten vuoksi kielikahvila on ollut useampaan otteeseen tauolla parin viime vuoden aikana. Viime keväänä pidimme kielikahvilaa etänä. Se oli hauska kokemus. Mielenkiintoista oli se, että osallistujia oli sekä eri puolelta Suomea että ulkomailta. Korona nousi melko usein keskusteluaiheeksi. Oli kiinnostavaa kuulla, minkälaisia koronaan liittyviä rajoituksia ja toimenpiteitä on voimassa osallistujien synnyinmaissa sekä nykyisissä asuinpaikoissa.

Itäkeskuksessa kielikahvilan perustaja Leena työskentelee nykyään Oodissa ja jatkaa siellä kielikahvilan vetäjänä. Leena tiivistää ytimekkäästi ja hyvin kielikahviloiden mission: ”Toiminta on tärkeää, koska paitsi että kielitaito karttuu, saa myös tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja kontaktin suomalaisiin, mikä edistää kotoutumista. Vetäjät ja vapaaehtoiset taas saavat kansainvälisiä kontakteja ja tietoa muista kulttuureista.”

Itäkeskuksen kielikahvilla kokoontuu joka tiistai kirjaston kokoushuoneessa pohjakerroksessa
klo 18-19.30.

Tervetuloa juttelemaan rennossa ja mukavassa ilmapiirissä! Keskustelupiiriin ei tarvitse ilmoittautua.

Romana