Lukupiiriläinen bloggaa : Kiitos Minna Canth! Lukupiirissä Kauppa-Lopo ja Agnes

Minna Canthin juhlavuoden kunniaksi oli tiistain lukupiiri valinnut luettavaksi kaksi Canthin kertomusta Kauppa-Lopo ja Agnes. Ne ovat kertomuksia kahdesta hyvin erilaisesta naisesta ja heidän kohtalostaan.

Tämä blogi käsittelee Kauppa-Lopoa. Se on traaginen kertomus naisesta, joka on jättänyt taakseen elämänsä, miehensä ja poikansa ja kulkee paikkakunnalta toiselle saaden osakseen halveksuntaa ja nöyryyttämistä. Lopo on ulkonäöltään epäsiisti, melkeinpä ruokottoman näköinen. Levoton mieli, viinan ja nuuskan houkutus ja varastelu vievät hänet kiertolaiseksi.

Ollessaan neljännen kerran vankilassa Jyväskylässä juopumuksesta, varkauksista ja pyhäinpäivän rikkomisesta hänen kanssaan putkassa on Riitta. Naisten välisessä keskustelussa Lopo moittii jyväskyläläisiä sekä ulkonäöltään että tavoiltaan. Toista oli elämä kotikaupungissa Kuopiossa, ihmiset osasivat pukeutua, talot olivat hienompia.  Kuitenkin Lopon oli lähdettävä kiertämään, etsittävä uusia paikkakuntia, myytävä ihmisten vanhoja romuja saadakseen vähän rahaa.

Vartijan ja Riitan keskustelussa käy ilmi että leskirouva Kortman on pyytänyt Riittaa kutomaan lapsilleen sukkia. Kuullessaan tutun nimen Kuopion ajoilta Kauppa-Lopo havahtuu, kiinnostuu ja haluaa auttaa vaikeuksissa olevaa rouvaa. Hän antaa viimeisen kolikkonsa vartija Strömbergille villalangan ostoa varten. Saatuaan sukat valmiiksi hän pakahtumaisillaan tyytyväisyydestä ja menee rouva Kortmanin luo. Kauppa-Lopo uskoo rouvan ilahtuvan tavatessaan hänet mutta kiusaantuneena rouva tarjoaakin korvausta.

Kylmyys ja ylenkatse pahoittavat Lopon mielen mutta tämä ei anna periksi vaan päättää auttaa rouvaa vielä talon myynnissäkin. Rouva Kortman saa Kauppa-Lopon ansiosta myytyä talonsa voitolla mutta taitava Kauppa-Lopo saa vain muutaman roposen palkkioksi.

Kolikot taskussa painavat. Kennun Villen houkuttelu horjuttaa Lopon mieltä. Kiusaus saada muutama lasi olutta ja nuuskaa voittaa. Kapakan tuttu meteli, tupakan savu ovat Lopon omaa elämänaluetta.

Seuraavana päivänä torilla kauppiaan kukkaron näkeminen reen pohjalla herättää varastamisen halun. Kauppa-Lopo nappaa kukkaron ja päättää lähteä kiireesti pois Jyväskylästä jalkapatikalla. Tien vieressä olevasta mökistä hän saa ruokaa, mutta pahaksi onneksi talon isäntä onkin kauppias, jonka kukkaron Lopo torilla varasti. Lopon anelu, ettei varastamisesta ilmoitettaisi, ei auta. Kauppa-Lopo tietää, että hän joutuisi loppuelämäkseen vankilaan.

”Lohduton oli hänen olonsa ja Loposta tuntui kuin olisi elävänä hautaan viety. Ja hän itki, itki katkerampia kyyneliä kuin milloinkaan ennen”, Canth kuvailee.

Kauppa-Lopo on surullinen, koskettava kertomus hyväsydämisestä, epäitsekkäästä ihmisestä, jonka levoton luonne ja ulkoinen olemus aiheuttavat halveksuntaa ja hyljeksintää. Kukaan ei tunnu näkevän ihmispolon sisintä.

Se on myös kertomus hyväosaisen rouvan tunteettomuudesta ja kiittämättömyydestä.

Juhlikaamme Minna Canthia, ensimmäistä suomalaista naiskirjailijaa!

Kiitos verraton Satu ja mainiot lukupiiriläiset.

Anna-Liisa Orama          

Linkit:

Minna Canth Helmetissä

Minna Canth Wikipediassa

Minna Canth Klassikkogalleriassa

Lukupiiriläinen bloggaa : Humboldtin merivirta ja Gaussin käyrä

”Maailma pystytään hahmottamaan jotenkuten laskemalla, mutta se ei vielä merkitse sitä että jotakin olisi ymmärretty.”

Vuoden 2017 tiistain lukupiirin aloitti räväkästi kahden 1800-1900 -lukujen taitteessa eläneen saksalaistiedemiehen edesottamuksista kertova romaani Maailman mittaajat (Tammi, 2011).

Kirja on faktatietoihin pohjautuvaa fiktiota ja tekstiin on ujutettu myös palturia sekä fantasiaa. Kirjailija itse kutsuu teostaan latinalaisamerikkalaiseksi romaaniksi Saksasta ja saksalaisesta klassismista ja viittaa tällä maagiseen realismiin.

Historiapainottuneisuudesta huolimatta kirja on ehdottomasti myös allegoria nykyajasta.

Kirjan päähenkilöt ovat maantieteilijä-geofyysikko Alexander von Humboldt ja matemaatikko-tähtitieteilijä Carl Friedrich Gauss. Mutta mitä me lukupiiriläiset tiesimme näistä herroista etukäteen? Emme juuri mitään – paitsi tietysti ”Gaussin käyrän” – ja senkin hatarasti.

 

daniel1

Daniel Kehlmann on vuonna 1975 syntynyt saksalais-itävaltalainen kirjailija, joka asuu Berliinissä ja Wienissä. Hänen sukuunsa kuuluu niin kirjailijoita, näyttelijöitä kuin ohjaajia. Kehlmann on kirjoittamisen lisäksi opettanut yliopistoissa ja hänen kirjansa ovat saaneet lukuisia kirjallisuuspalkintoja.

Die Vermessung der Welt ilmestyi 2003 ja se käännettiin suomeksi 2013 nimellä Maailman mittaajat. Tästä kirjasta sukeutui kaikeksi yllätykseksi valtaisa bestseller, joka on käännetty 40 kielelle. Yhtäkkiä Saksasta ei enää tullutkaan vain kuivia ja surullisia toisen maailmansodan aihioita vatkaavia tilityksiä. Kehlmannia pidetäänkin modernin ja valoisamman saksalaisromaanin airueena.

kehlmann2

Tässä romaanissa on runsaasti myös tekstiin upotettua huumoria, sarkasmia ja itseironiaa. Kirjailija kyseenalaistaa useasti oman tekemisensä historian hahmojen kuvaajana.

Gauss ja Humboldt kuvataan äkeinä, itsekeskeisinä ja tunneälyttöminä miehinä, eikä naisilla ja lapsilla ole suurta roolia kummankaan elämässä. Miehet mittaavat maailmaa ja keksivät matemaattisia kaavoja, löytävät uusia mantereita ja kasveja, niittävät mainetta ja kunniaa.

cosmos

Miesten värikkäät elämänkaaret kuvittuvat lukijan mielessä elävästi, Humboldtin tutkimusmatkat tropiikkiin saavat hengen salpautumaan. Gaussin ansiot uraauurtavana matemaatikkona ja lapsinerona ihmetyttävät. Teksti on herkullista luettavaa.

Maailma on kehittynyt läpi vuosituhansien ja -satojen, se käy kirjasta hienosti ilmi. Nykymaailmassa kehityksellä ei enää tunnu olevan minkäänlaisia rajoja, uskomattomilta tuntuvia asioita visioidaan ja pian jo toteutetaan. Siksi Kehlmannin kuvaama 1800-luvun lopun ilmapiiri, jossa ajatellaan, että kaikki mitattavissa oleva on jo mitattu ja maailma on lähes valmis, on huvittava. Toisaalta kirjassa kuvataan hyvin, miten hammassärky on totaalisesti ihmisen elon lamauttava asia ja nykymittakaavassa melko mitättömät taudit saavat ihmiset kuolemaan sankkoina joukkoina.

gauss

Lukupiiriläiset arvostivat kirjan runsasta sisältöä, joka koettiin yleissivistäväksi mutta myös viihdyttäväksi. Eräälle lukijalle kirjan miespainotteisuus, kovat arvot ja paikoittainen väkivaltaisuus olivat liikaa. Lukeminen oli tyssätä alkuunsa.Ymmärrettävää sekin.

Mutta kuten eräs lukupiiriläinen totesi: ”teatteriohjaaja oli todennut televisiossa, että jos yksikään katsoja ei poistu väliajalla teatterista, näytelmä on huono.” Tällä perusteella Maailman mittaajat koettiin kelpo lukupiirikirjaksi.

Satu

Linkit:

Carl Friedrich Gauss https://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Friedrich_Gauss

Alexander von Humboldt https://fi.wikipedia.org/wiki/Alexander_von_Humboldt

Kiiltomadon kirja-arvostelu http://www.kiiltomato.net/daniel-kehlmann-maailman-mittaajat/

Daniel Kehlmann https://en.wikipedia.org/wiki/Daniel_Kehlmann

Daniel Kehlmann Helmetissä http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Rb1983471__Sdaniel%20kehlmann__P0%2C2__Orightresult__X4?lang=fin&suite=cobalt#resultRecord-b1983471

 

 

Lukupiiriläinen bloggaa –VIREÄ LUKUPIIRI ..

.. on kokoontunut kerran kuukaudessa Itäkeskuksen kirjastossa tiistaisin Satu Vähämaan johdolla jo kahdeksan vuoden ajan. Parhaillaan lukupiiri on aloittanut kesätauon, mutta palaa toimeen taas syyskuussa, tiistaina 13.9 klo 13-15, jolloin Vappuliisa Hakalehto esittelee Leena Kirstinän tuoreen Kirsi Kunnas-elämäkerran, Kirsi Kunnas : sateessa ja tuulessa (WSOY, 2014). Lukupiirin jäsenten enemmistö on naisia, mutta mukana on myös miehiä.tammi

Tusinan verran aktiivisia lukupiirikonkareita kokoontui 10.5. käsittelemään Petri Tammisen viime vuonna ilmestynyttä teosta Meriromaani. Todettiin, että tekijän tämänhetkisenä strategiana on hyödyntää perinteisiä, asemansa vakiinnuttaneita lajityyppejä, jollainen meriromaanikin on (Kipling, Marryatt, Conrad, Melville, London). Hän perustaa kirjan fiktiivisen kertomuksen eräiden suomalaisten merikapteenien 1900-luvun alussa päiväämiin muistelmiin. Pinnaltaan maskuliininen aihe kiinnosti myös lukupiirin naisia.

Meriromaani on tänä vuonna saanut Veijo Meri-palkinnon, mitä epäiltiin julkaisuyhtiö Otavan oman kirjailijan promo-toimenpiteeksi. Romaanista puuttuu Veijo Meren kaunokirjallisen proosan omakohtaisuus, sillä se perustuu toisen käden lähteisiin ja on perinneaineiston uusiokäyttöä.

Kertomuksessa 1800-lukuisen merikapteenin urasta ja elämästä, jo kadonneesta elämänmuodosta, on historismin, kertaustyylin, sävy. Maailma on muuttunut: kun vielä 1900-luvun alkupuoliskolla luettiin matkakuvauksia ja meriseikkailuja, matkustetaan nykyisin ilmateitse itse paikan päälle tai katsellaan tv-ohjelmia kiinnostavista maista. Kaukomaita ei enää tunneta ensisijaisesti vain kirjojen välityksellä.

Hyvän tarinan aika on kuitenkin aina. Se on kertomisen ja kuulemisen arvoinen tarina. Meriromaanissa on sisällöllisiä ja tyylillisiä ansioita, menneisyyden tuntemusta. Oikeaan osunee erään osanottajan yhteenveto: ” Minä antaisin tästä kouluarvosanan kahdeksan.”

Tarkempia tietoja Itäkeskuksen kirjaston lukupiireistä, saa Satu Vähämaalta Itäkeskuksen kirjastosta, p. 09 3108 5090.

Riku Räihä

MUKAVAA KESÄÄ JA MIELLYTTÄVIÄ LUKUKOKEMUKSIA!

Toivottavat Satu ja lukupiiriläiset

linkit:

Petri Tamminen Wikipediassa https://fi.wikipedia.org/wiki/Petri_Tamminen

Kirja-arvostelu Kiiltomato.netissä http://www.kiiltomato.net/petri-tamminen-meriromaani/