Kerkko ja Itäkeskuksen joulu

Itiksen virtuaalisivari Kerkko on ehtinyt kohdata monenmoista vastusta ja vaivaa visiitillään lännenvastaisen alueen ytimessä. Kaatuvat kirjakasat, mököttävä palautusautomaatti tai sekainen kirjahylly eivät hypi enää silmille, kun kirjaston tehopakkaus Kerkko rientää apuun kuin chilipippuria raakana syönyt nuori hirvenvasa poimunopeudessa. Kirjastosivaridosentti Kerkko ”Rambo Turbo” Laakso on myös aikuistunut ja siirtynyt äidin helmoista kolmen vesselin hätävaraisäpuolikokelaaksi – nykyään Kerkon herkkuruokaa ovatkin Leilan vegaanisoijanakit perunasalaatilla ja lihaliemikuutiolla höystettynä. Mutta selviääkö Kerkko Itiksen joulusta? Sujuvatko asiat kolmen kirjastotontun kanssa? Ja miten käy Kerkolta rokkenroll? Vastaukset näihin kysymyksiin selviävät Kerkon juuri alkavassa jouluspesiaalissa…

Kas kummaa, sankarimme Kerkko on jälleen jäänyt yksin hoitamaan Itiksen palvelualueen ruuhkaista kiiretiskiä. Jouluaatonaaton viimeiset tunnit ovat houkutelleet kirjaston vakinaamat kotiin peilailemaan päähänsä tonttulakkia ja pujopartaa lasten viihdykkeeksi. Jopa kirjastossa käytännöllisesti katsoen elävä Tauno Puolitusina on päättänyt yllättäen vetäytyä Tyrvään Vapaapalokunnan tiloihin keittelemään kihahtavaa joulusimaa ja opettelemaan poroerottelua alan ammattilaisten vetämällä keittokurssilla.

Kiire jo helpottaa hieman, ja Kerkkokin saattaa hyräillä. Lunta tulvillaan….

Tosiaan, mistä nuo hiutaleet tippuvat? Kerkko pyyhkii lunta otsaltaan: mutta ei, se onkin paperisilppua. Ei kai Stoan aulassa ole meneillään avoliittoon siunaaminen? Vai ovatko alkamaisillaan origamilennokkien askartelijoiden vuotuiset Uudenmaanmestaruuskisat?

Ei, silppuahan tuulee roskiksesta! Joku punaiseen nuttuun kietoutunut huligaani ui poisheitetyissä kuiteissa ja murskaa niitä pienillä kynsisaksilla hiirenjärsineeksi puuroksi. Otusta kiehtovat erityisesti kirjavarausten välissä käytetyt nimilaput, joista hän huolellisesti pipertää ensin nimen irti ja sitten vetää kirjaimet erilleen, kunnes lopuksi möyhentää hampaillaan kirjaimet epäselväksi mössöksi.

Mikä julkea jyrsijä on omaksunut roskakorin pesäkseen? Ja miksi sen dieettiin kuuluvat varauslaput? Onko syynä pelkkä tihutyöntarve vain onko takana jalommat motiivit? Vastaukset mieltä tempaaviin kysymyksiin saamme aivan hetken päästä…

Kerkko nosti riettaan rötöstelijän tupsusta ylös, punaisen kommandopipon takaa olisivat välkkyneet vain silmät, mikäli niitäkin ei olisi peitetty vaaleanpunaisilla aurinkolaseilla. ”Kukas sinä olet?”

”Olen Itiksen kirjastotonttu!”

”Ai mikä?”

”Kirjastotonttu, senkin maahinen. Päästä minut alas, minulla on tärkeä työ kesken!”

”Tärkeä työ, vai niin. Kertoisit edes nimesi, niin tarinasi saattaisi muuttua uskottavaksi. Kirjastotonttu, tosiaan…”

Pikkuotus veti hiljaa punaisen pusakan salataskustaan pienen keksinkokoisen kortin:

Kirjastotonttu Leena X - Toimipaikka: Itäkeskuksen kirjaston roskakorit - Myöntäjä: Kirjastotoimen johtaja

”No, näyttää pätevältä… Mistä tuo X tulee?”

”X niin kuin tuntematon. Huolehdin siitä, ettei asiakkaiden henkilökohtaisia tietoja pääse vahingossakaan lipsumaan skandaalinnälkäisten juorutoimittajien käsiin.”

”Mitenkäs niitä täältä…”

”Kuule, kyllä ketä tahansa Koululaisen tai Kevätpörriäisen lukijaa varmasti kiinnostaisi, että Oskari Olematon on tilannut itselleen kirjan Oleminen ja aika (hämäyksenä tosin englanniksi). Mieshän on käytännöllisesti katsoen julkkis, kun hänestä on viisukin nuotitettu, ja fanit saisivat sätkyn, jos kuulisivat, että hän on päättänyt yhtäkkiä alkaa kaikkien näiden vuosien jälkeen olemaan!”

Niinpä tietysti. Nyt alkoi valoravinto kajastamaan hiljalleen Kerkonkin päässä – ehkä syynä oli juuri siemaistu annos laittikolaa. Olihan Tauno maininnut, että varauslaput pitäisi varausten noutamiseen jälkeen silputa, niihin kun oli kirjattu asiakkaiden henkilötietoja, joita ei lain mukaan saanut levittää eteenpäin.

Kauaa Kerkko ei ehtinyt miettiä oivallustaan, kun uusi haaste jo siinsi näköpiirissä. ”Noissa teidän koneissa on jotain vikaa! Eikä tuo asiantuntijakaan pysty asialle mitään!”

Asiantuntija? IT-tuenhan piti olla lomalla muiden mukana, Kerkko mietti. Mikä lienee helppoheikki yrittää tietysti esiintyä dataguruna ja samalla tuhoaa koko kalliin tietojärjestelmän. Pakko mennä selvittämään!

Ja kas, isoon punaiseen pomppaan uppoutunut pienikokoinen terroristi hyppeli tietokoneen päällä ladellen käsittämätöntä mantraa. ”Äfviisi, ei mitään, äfviisi, ei mitään, sammuta, sytytä, ääni kuuluu, ei näy, äfviisi uudestaan, äfviisi, ei mitään, ei mitään, ei mitään!”

”No niin, jäit nalkkiin nilkki! Tule heti pois sen näytön päältä.”

”Mutta kun ei näy!”

”Näy mitä? Näytä.”

”Mitään. Näyttö näyttäisi näkyjä, mutta nyt näytöllä ei näy näennäistäkään. Ennennäkemätöntä!”

”Täh? Tulehan nyt pois siitä, sinulla ei näy olevan mitään oikeutta pomppia siinä.”

”Onhan. Odota, niin näytän.”

Lilliputti vetäisi punaisen myssynsä yläpäästä suurehkoa huomattavasti pienemmän lapun:

Kirjastotonttu Leena Y - Toimipaikka: Itäkeskuksen kirjaston tietoverkot - Myöntäjä: Johdantotoimen kirjaaja

”No, näyttää pätevältä… mistä tuo Y tulee?”

”Y niin kuin Yhteiskäyttö, pyörin yleensä tuolla valokaapelien sisällä ja pidän huolta, että kaikki yhteisesti käytetyt tietojärjestelmät pelaavat. Se on minun asemapaikkani, jota kutsun myös Y-asemaksi. Ylen yksinkertaista ystäväiseni!”

”Mutta miksi sinun pitää hyppiä koneen päällä, sehän menee rikki?”

”Kun tämä typerä rakkine ei käynnisty, painan mitä tahansa eikä mitään tule esiin. Katso itse vaikka.”

Onko tietokoneen vallannut flunssavirus, lapamato vai kenties troijalainen hevoskärpä-nen? Vaatiiko kunnostaminen lekaa, katsastamon apua vai kenties Hamelnin pillipiiparia? Ja pilleistä puheen ollen, saako Kerkko edes henkeä omissa housuissaan? Vastauksia on odotettavissa aivan nurkan takana…

Leena Y ja Kerkko ovat jo pyörtyä pöllämystyksestä, kun naapuripöydän pikkuinen laukaisee: ”Eikö kannattaisi tuo näytön johto laittaa paikoilleen?”

No mutta tietysti, siinähän se johto lepää irrallaan näytöstä. Nyt vain johto paikoilleen ja johan kone taas pelaa. Kerkko on niin tohkeissaan ja housutkin puristavat, ettei hän edes huomaa, että avunantaja oli alle 15-vuotias. Eikä reaktio ehdi alkamaan myöhemminkään, kun uusi apua anova asiakas nykii jo Kerkon hihaa.

Eikä edes nyi, vaan suorastaan raastaa ja raapii. Kerkkoa odottavat kiiluvat silmät ja välkkyvät hampaat, kädessään häiriköllä on jonkinlainen Super-jäätelön malliin muotoiltu nuija, jota uhkaava hahmo heilutteli Kerkon pään päällä ja huusi: ”Uku-le-le?”

Kerkon mieleen tulivat vain eilisillalla luetut kauhutarinat kirvesmurhaajista ja verenhimoisia barbaarijumalia palvovista heimoista. Pelosta sekaisin hän ei edes kuullut oikein: ”Teke-li-li?”

Vastaus ei riivattua hillinnyt. ”No! Uku-le-le! Where is Uku-le-le?! Uku-le-le!!!” Super-nuija lähestyi vääjäämättä Kerkon keveää kalloa…

Miten Kerkko selviää Uku-le-le –lahkon hyökkäyksestä? Odottavatko Kerkkoa rankat rituaalit vai selviääkö hän synninpäästöllä? Pitäisikö Kerkon hankkia varmuuden vuoksi viimeinen voitelu? Olisiko koneöljy alennuksessa Ypäjän Biiltemassa? Ja saisiko samaan hintaan myös tuulilasinpesun ja jarrujen huollon? Vastaukset vuoden viimeisiin kysymyksiin saamme tuota pikaa…

”Mitäs täällä melutaan? Ei saa edes nukkua.” Jälleen yksi punanuttuinen kaveri.

”Annan kun arvaan, olet Itiksen kolmas kirjastotonttu.”

”Todellakin, tässä on korttini.” Pikkuinen vetäisi Nokian saapaspuhelimestaan pienen lapun:

Kirjastotonttu Leena Z - Toimipaikka: Itäkeskuksen kirjaston musiikkiosasto - Myöntäjä: Toimituskirjojen johdantotoimitsija

”Näyttää pätevältä… Onko teidän kaikkien nimi Leena?”

”Ei tänne Itäkeskuksen muuten kirjastotontuksi pääsekään. Miten voin auttaa?”

”Sinä olet varmaan erikoistunut nukkumiseen, niin tuskin osaat tehdä mitään…”

”Nukkumiseen? Miten niin?”

”Kun sinulla on tuo Z nimessä…”

”Z? Taitaa olla blogin fontit rajalliset, sen pitäisi olla nuottiavain. Olen ekspertti soittimissa ja kreikkalaisessa ruoassa: musiikkia ja mussakaa!”

”Ei tässä Zorbas auta, kun meinaa tulla halosta päähän.”

”Eihän täällä Tarjaa näy. Vai tarkoitatko tuota havaijilaista soittoniekkaa? Hän näyttää kyllä enemmän Martilta. Siis siltä normaalilta, ainakin reppu jupisee, tosin kompissa olisi hieman fiilaamista ja höyläämistä aamuun asti. Missä porisee Klaus, kun häntä tarvittaisiin!? No mutta, shown täytyy jatkua ilmankin, tännehän tullaan halki Suomen tandemilla kotikylän tanhuvilta, eikä Teuvo edes ota kyytiin, vaikka mies tuli vuonolta!”

Kas kummaa, tarkemmin katsoen vaaranaiheen kapula muistuttikin pientä kitaraa. ”Uku-le-le!” kuului taas rituaalihuuto.

”Ja varsin hieno onkin. Katsotaanpa, onko meillä siitä mitään tietoa. Laitetaan haku Helmetiin, ja kas, meillähän on DVD aiheesta musiikkiosastolla.” Ja niin Leena Z johdatti traagisen trubaduurin nuottien äärelle.

No Kerkko, hommahan sujuu hienosti!

K: Siinähän tuo meni, tosin viimeisen asiakkaan kanssa meinasi kyllä mennä jänis jatsareihin.

Eikö Kerkko ole musiikkimiehiä?

K: Ei tuo kivitys ja pyöritys ole oikein minun juttuni, enemmän olen elävien kuvien kannalla, niissä on jotain katsottavaakin.

Sepä mielenkiinnotonta. Mutta eikö Kerkko kohta ole jo ollut sulkemisaika?

K: Katsos niin tosiaan, pitääkin käydä kuuluttamassa:

Ranskalaiset, hamburgare! Kirjasto on ollut suljettu jo kymmenen minuuttia: piplioteeket haar vaarit och mummut tsängt för mycket många tidigare. Teille on tänä aatonaattona suotu ilo olla vähän pitempään, kun kelloni vähän jätättää: raha on aikaa, ja halvalla ei saa kunnon aikaa. Kuntoa saa kyllä aikaan, kun ei ole varaa ratikkalippuun eikä halua matkustaa viekkaudella tai vääryydellä. Ja muutenkin, joka aatonaaton ostosrauhaa jollain sopimattomalla elkeellä häiritsee, on rakastettavien haarapääskyjen lentäessä pääsyy siihen rangaistuslaukaukseen, joka kustakin rikkoutuneesta lautasesta erikseen säädetään. Lopuksi toivotetaan – jaa mee toivotam’, jaa mee toivotam’ – onnellista ja hyvää joulua!

Kerkko ja ritarillisuuden riemut

”Signumi sentään! Raviradaksiko sinä kirjastoa luulet? Totoamaan alkanut noin nuorena, sietäisit hävetä. Ja mitä sinä sillä kynällä sohit ympäriinsä?”

”Menen illalla larppaamaan enkä ehdi käydä kotona vaihtamassa vaatteita. Ajattelin, että voisin eläytyä Rukolanrinteen ritariksi jo työpäivän aikana, niin olen sitten illalla hyvässä iskussa.”

”Nyt et kyllä eläydy muuksi kuin Kirjastopöydän kavaljeeriksi. Olen joutunut olemaan tiskillä jo muutaman tunnin tiirailemassa tiiliskivien telmintää…”

”Ai niin tylsää?”

”Tylsää ja tylsää, joku halusi Päätalon ja Hirvisaaren koko tuotannon ja piti selkä vääryydestä mutkallaan kantaa triljoonittain sanoja alakerrasta. Ei ihme, että on paikat jumissa, ranka on pysyvästi solmussa.”

”Ehkä kunnon veto auttaisi?”

”Sitähän minäkin, pitääkin tästä lähteä täyttelemään kuponkeja, DC Mulan pelaa tänään Koivukylän kehäkettuja vastaan, veikkaan rastia…”

Ja ennen kuin sankarimme ehti miettiä halaistun sanan hiiskaamista, hänen mentorinsa oli jo mennyt menojaan. Ongelmat alkoivat tietysti sillä sekunnilla.

”Apua! Eikö kukaan ritarillinen henkilö osaa pelastaa meitä?”

Mitä Kerkko kuulikaan, kiireesti kynä taas esiin ja kopotikop lainausautomaatille tarjoamaan ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa. Kah, nuori äiti kolmen herttaisen herran kanssa.

”Mikä on ongelmana, oi Dultsineea?”

”Ei Leilahan minä vain. Kun ei tämä automaatti ota tätä videota, vaikka pojat sitä yrittävät lainata. Ei kai niiden kortille ole jäänyt jotain maksuja, ei sitä yksinäinen vanhempi pysty tuhottomia maksamaan.”

No tässäpä riskille rakuunalle rajua ratkottavaa. Mutta miksi kummassa elokuva ei lapsosille lainaannu? Osaavatko lukijamme opastaa onnetonta orpanaa?



Pystyykö urhoollinen kirjastosoturimme Kerkko auttamaan hädässä olevaa neitoa vai joutuuko yksinäinen äiti mieron tielle lasten kirjastomaksujen takia? Onko tarpeen keskeyttää Taunon pitkäveto ja mitä siitä seuraa? Vedet silmiin ja silmät makkaralle? Mutta missä on Turun sinappi? Vai käyttääkö Kerkko ketsuppia?

Vastauksen vuoden viimeiseen Kerkkoon saamme toivottavasti ensi viikolla…

Kerkko ja viallinen feng shui, osa 2

Kerkon salaiset Clark Kent -fantasiat ovat päässeet valloilleen, kun kurkuista villiintynyt (puoli kiloa päivässä!) mangafani kuvittelee itsensä Itiksen salaiseksi kirjastosankariksi, Kurkkukerkoksi. Mutta mitä, Tauno-kirjastolainen ei näytä tyytyväiseltä (paakkuuntuva Tauno kirjastoniekka, se hygieeninen): hyllyt ovat mullinmallin ja Kerkon feng shui-hyllytys saa asian vain pahemmaksi (ketä meillä syytettiinkään, ennen kuin Kerkkoa oli? Mitäs sä oikein tarkoitat, ennen kuin Kerkkoa oli?). Taunon täytyy tulla avuksi, ja sitten vain kirjoi nakkaa, hyllyyn nakkaa, muuta ei sitten tarvitakkaa ja hylly on taas suorassa. Mutta nyt Kerkolla on uusi ongelma: mitä Tauno teki häntä paremmin? (Mikset sinä Idän mies käytä iGS:ää?) Auttaisiko Kerkon älynnystyröitä astangajooga tai valoravinto? Ja pystyykö Kerkko enää hengittämään kaupallisten tiedotteiden puristuksessa? Onneksi Kerkolle on keittiössä kurkkua tarjolla, niin että napa ruskaa!

Kappas, Vuosaaren Väiski on lähettänyt Kerkolle postia kaupan muovipussissa. ”Hei Kerkko, haluamme tarjota parasta! Nimittäin apua ongelmiisi: 1) Alemmassa kuvassa on hyllystä poistettu väärää numeroa olevat kirjat. 2) Yksikään kirja ei ole enää vaakatasossa toisten päällä. 3) Keltainen kirja on laitettu kirjatuen ja seinän väliin muiden kirjojen kanssa. 4) Kirjat ovat aakkostettuna. 5) Ja lopulta kaikki kirjat ovat suorassa. Muista Kerkko, ole tarkka, ota purkka, siis pois suusta ja keskity!”

No mutta tottahan toki, nyt sen hoksaa Kerkkokin ja vieläpä Tuplasti ja Mars ja Suffeli päälle, taitaa Kerkkokin huomata, että ois suklaata tarjolla. Hyvin hoidetun työn jälkeen pieni namitauko onkin jo paikallaan (niin hyvää, ettei sanotuksi saaaaaaaa!).

Meinasiko Kerkko mennä sormi suuhun?

K: Mums mums, eihän toki, ei sitä nyt niin nälkä ole, että lihaa tarvitsisi niin kipeästi, kyllä suklaa ja kurkut riittävät täysipainoiseen ateriaan, kahta en vaihda ja se toinen on reilu meininki that we have in Itäkeskuksen kirjasto.

No mutta miten hyllytys tästä lähtien sujuu?

K: Väiski on luvannut, että niin kauan kuin kannan hänen kauppansa logoa paidassani, hän tulee kyllä mielellään auttamaan kirjojen hyllytyksessä. Järjestellymmät hyllyt, parempi mieli!

Lisää vauhtia ja vaarallisia tilanteita taas ensi viikolla, samaan Kerkko-aikaan, samalla Kerkko-kanavalla. Eikä siinä vielä kaikki! (Tarkemmin ajatellen, taisi sittenkin olla)

——————————————————————————

Teksti: Ilmari Jauhiainen (Mitä taas mietit? Kahta mehevää vitsiä,
virvoittavan sanaleikin kanssa ja päälle pulmia, jotka voit
itse ravistella!)
Kuva: Ville Kyrö (ei vain loistavaa piirrosjälkeä,
vaan Yllätysloistavaa!)
Tekijät kiistävät syytökset, että he olisivat ottaneet vastaan
suuria sponsorirahoja. Kyllä me kehdataan sanoa, että on tämä
työ tehty: ammattitaidolla ja antaumuksella on valmistettu myös
tämänkertaiset Kerkon seikkailut. Kerkko - kaikille, jotka
kulkevat omia polkujaan.

Kerkko ja viallinen feng shui

Harva aavisti, että mieleen painumattoman tylsä kirjastoapulainen Kerkko Laakso olikin oikeasti kaikkien ihailema supersankari Kurkkukerkko. Ja mitä, eikö tuolta juuri kirjaston porteista astunut sisään biisonilauma perässään kolmesataa verenhimoista hirmuliskoa sekä näiden anopit ja isoäidit. Kohta olisi alakerran mangakokoelma pelkkä muisto, kun nälkäiset pedot pistäisivät poskeensa japanilaista laatutaidetta. Kerkko syöksähti palautusautomaatin sisään ja repi paitansa alta esiin Kurkkukerkon vihreän pyjaman…

Muista Kerkko, että mangaa luetaan lopusta alkuun!

”Signumi sentään! Täällä se Jaromir vain istuu lukemassa.”

Kerkko säpsähti unelmistaan hereille ja huomasi Taunon pihisevän edessään. ”Niin kenelle puhuitkaan?”

”Sinulle Jaromir. Kävin blogista tarkistamassa nimesi ja siellähän se faktalaatikossa luki: Jaromir. Tiesitkö, että olet yltiöpäisenkuuluisan tsekkiläisen kaikkien aikojen ylivoimaisesti murskaavimman jääkiekkolegendan Jaromir Jagrin kaima?”

Kyllä Kerkko tiesi, hänen isänsä oli muistuttanut asiasta joka viikko aina Kerkon vauvaiästä asti. Kerkon polvet olivat vieläkin kipeitä siitä, kun innokas isä oli yrittänyt toiveikkaasti opettaa kuusikuukautisen Kerkon luistelemaan, vaikkei hän taitanut vielä kävelyäkään kunnolla. Onneksi äiti oli saanut valita ensimmäisen nimen.

”No niin Jaromir, tänään opettelemme hyllytystä”, Tauno jatkoi. ”Hyllytyksen helpottamiseksi jokaisessa kirjassa on – signumi sentään, taasko sinä nukahdit!”

”Ei, mietin tässä vain, miltä näyttäisi, jos tuolta katosta tippuisi jättimäinen kurkkumies…”

”Miettisit välillä, miltä nämä kirjat näyttävät hyllyssä. Mutta tämä signumi siis kertoo, mihin kirja hyllytetään, ensin numeroittain, sitten aakkosjärjestykseen. Se varmaan riittikin neuvoksi. Hyllytäpä vaikka tuo toiseksi viimeisen hyllyn miltei laitimmaisin hyllyrivi sillä aikaa, kun minä käyn retostelemassa läpi uusimman Veikkaaja-lehden.”

Mitä ihmettä? Miten nämä kirjat tänne laitettiinkaan? Tässä vaadittaisiin nyt kyllä Kurkkukerkon apua. Mitä se Tauno antoikaan neuvoksi? Piti miettiä, miltä kirjat näyttäisivät hyllyssä, eli tuo keltainen ei tule hyvin esiin tuolta muiden kirjojen seasta, niin se pitää vapauttaa. Ja sitten jos laittaa pari tänne päälle roikkumaan ja kerää isompia vähän tänne sivulle…

”Jokos on tullut valmista ? Signumi sentään! Montako legioonallista ilkivaltaisia vandaalikauhukakaroita on käynyt täällä mulauttelemassa tihutöitään?”

”En tiedä, mutta hylly on aika feng shui nyt, vai mitä?”

”Vai itse herra pikku kiinalainen on käynyt räjähtämässä postilaatikossa! Katsos näin se pitää tehdä, tuo tuohon ja mitä tämäkin tässä yksinään tekee, odottaa huomista päivää ja liftaa lentokoneeseen? Ei ei, signumi sentään, tuonnehan se tulee! Kuusykviispistekasia häh? Onko nämä sinusta akupunktiota nähnytkään? Piikittelee poika ja piikittelee pahasti.”

Taisteli Tauno tuhat teosta telineilleen. Koitti Kerkko katsella ja kokemusta kerätä.

”Näin sen pitää olla! Ja nyt Jaromir laadit sitten selväsanaisen selostuksen siitä, mitä virheitä tuli tehtyä. Aikaa kymmenen minuuttia!!”

Voihan Veikkajaa vieköön! Mitä korjauksia Tauno tekikään? Löytävätkö lukijat viisi eroa Kerkon ja Taunon hyllytyksestä?

Onko hyllyjen feng shui kadonnut aivan lopullisesti? Auttaisiko homeopatia, reikihieronta tai Akupunkteeraus? Missä edes ovat hyllyn Aku-pisteet? Eikö niitä pitäisi etsiä lastenosastolta? Ja mitä Iineskin mahtaa asiaan sanoa? Seuraako Kerkolla sulkasato vai pääseekö Kurkkukerkko sadonkorjuuseen?

Maailmankaikkeuden mysteerit eivät ratkenne ennen ensi viikkoa…

----------------------------------------------------
Teksti: Ilmari Jauhiainen
Piirrokset: Ville Kyrö
Valokuvan yritelmät: Ilmari Jauhiainen
Kerkon seikkailut on valmistettu luonnonmukaisesti, ekologiset
seikat huomioiden. Kerkon hiilijalanjälki on olematon: onhan hän
pelkkä virtuualisivari. Odotammekin innolla yhteydenottoja
kansainvälisiltä yrityksiltä, jotka olisivat kiinnostuneita
Kerkon ekobrandysta - poltettua ja erittäin vanhaa jo 
ylihuomisesta asti, maku pyöreä olematta kuitenkaan pallo.

Kerkko ja kolossaalisen kirjan kosto, osa 2

Kerkko katsoo yhden yön putkeen kung fu -leffoja, myöhästyy tavalliseen tapaansa ja heti on kaaos valmis. Suu- ja sorkkatautiepidemia on pistänyt puolet Itiksen henkilökunnasta vuoteenomaksi ja Kerkon mentori Tauno on korvat täynnä yleisurheilutuloksia. Eikä siinä vielä kaikki! Tuomas pihisee kiukusta, kun ei pysty sulattamaan Asiakas Asikaisen syöttämiä kirjoja, eikä mököttävä mutteriläjä tokene vaikka Kerkko esittää klovnerisia taitojaan banaaninkuorien ja täytekakkujen avustamana.  Mikä nyt neuvoksi?

Joku nykii Kerkkoa hihasta. Kas, sehän on Pikku- Pekka Puotilasta tulossa tiedottamaan Kerkolle oman teoriansa Tuomaksen mystisestä taudista. ”Toihan on ihan liian iso kirja. Ei se tosta voi mennä sisään.”

No mutta niinpä tietenkin. Jos kirja on Tuomakselle liian iso pala purtavaksi, se täytyy käydä palauttamassa tiskille. Näin se hoituu ja Asiakas Asikainen pääsee poistumaan paikalta, mutta vilauttaa lähtiessään vielä reippaalle työläiselle sopivan hymyn kiitoksena Kerkon sujuvista asiakaspalvelutaidoista.

Oliko Kerkko vihjeestä apua?

K: Kyllä tästä varmaan olisi omin voiminkin selvitty, meinasin juuri kokeilla muutamaa oppimaani kungfu-liikettä, josko niillä kirja olisi mennyt Tuomaksen sisään. Niitä ei nyt tarvittu, mutta ehkä taidoilleni tulee tarvetta myöhemmin.

Kerkon monia erikoiskykyjä voit taas ihmetellä ensi viikolla, samaan Kerkko-aikaan, samalla Kerkko-kanavalla!

---------------------------------------------------------
Teksti: Ilmari Jauhiainen
Piirros: Ville Kyrö
Kerkon seikkailuja on syytä nauttia pienissä erissä,
hyvässä seurassa, teen ja sympatian kanssa, voilla ja leivällä,
vastalämmitettynä, viiden sekunnin kuluttua aukaisemisesta,
villasukat jalassa, kaikki yhdessä ja yksi kaikkien puolesta sekä
sekoitettuna, muttei ravistettuna.

Kerkko ja kolossaalisen kirjan kosto

Kello tikittää kohti yhdeksää, Taunon naama on hieman punakka. Kello siirtyy vartin eteenpäin, Tauno on jo varsinainen puolukka. Kello tulee puoli kymmenen, Taunon korvista nousee höyryä. Kello on kahtakymmentäkolmea minuuttia vaille kymmenen, Taunon kolme hiusta ovat nousseet pystyyn ja syöksevät laavaa ympäristöön, kun Kerkko vihdoin astelee Itäkeskuksen kirjaston porteista sisään.

Kirjastossa on tilaa räiskyville persoonille

”Signumi sentään, missä ihmeessä sitä ollaan oltu Veikko?”

”Katsoin eilen Jackie Chanin kung fu -leffoja kolmeen asti ja sen jälkeen nukutti makeasti ja aamulla äidin herätyskello ei soinut ajoissa, joten myöhästyin vähän metrosta, joka sitä paitsi oli vähän myöhässä, kun Lahokartanon asemalla oli vesivuoto…”

”Signumi sentään mitä selityksiä! Minulle oli tänään suotu viikon ainoa tilaisuus käydä läpi urheilukirjojen hyllyä, kun viime viikolla siihen ei ollut mahdollisuutta, kun sorkkatautiepidemia pisti sängyn pohjalle puolet työväestä, ja nyt koko hylly on täynnä miltei pelkkiä balettikirjoja, kun Yleisurheilun tulostiedot viideltä viime vuosikymmeneltä ovat hukkuneet ympäriinsä. Ja sitten joudun jäämään yksin valvomaan putiikkia, kun yksi onkin myöhässä! Saat nyt jäädä Teuvo tähän valvomaan lainaustoimistoa, kun minä painun hyllyille!”

”Minä en kyllä kovin montaa kertaa ole tässä ehtinyt olla…”

Mutta Tauno on jo korviaan myöten täynnä Valioliigan sarjataulukkoja, mikä tukkii kuulokyvyn vielä tehokkaammin kuin mongolialaiset mutanttiporkkanat korvissa. Ja kas, portista astuu kaikkien kirjastolaisten rakastama Asiakas Asikainen.

”Tuo teidän vekotin on taas epäkunnossa. Se ei ota palautustani vastaan. Eikö voisi jo siirtyä takaisin vanhaan järjestelmään, se oli niin toimiva, jätät kaiken tiskille, ei mene kuin kolme sekuntia.”

”Niin tuota, meiltä siihen meni sitten useampi tunti…”

”Kaikenlaista, mutta tulehan nyt auttamaan. Tuo teidän häkkyränne räjähtää muuten kohta.”

 

 

Ja toden totta, palautusautomaatti Tuomas pihisee kuin keuhkotaudissa viruva mopsi kesähelteellä. Kirja on menossa kohti automaatin suuta, mutta jokin mystinen voima estää sitä pääsemästä kunnolla sisään ja Tuomas valittaa voimattomuuttaan. Mikä ihmeen ongelma palautuksessa nyt on? Olisiko lukijoillamme hyviä ideoita?

Onko palautusautomaatilla jokin psykoanalyyttinen syndrooma vai mököttääkö se muuten vain? Onko tiedossa komea räjähdys vai hajoaako Tuomas vain pikkuhiljaa pieneksi mutterikasaksi? Tarvitaanko psykologia vai olisiko sittenkin aika kutsua paikalle poliisin pommiryhmä? Onko Kerkolla edes heidän numeroaan kännykässään? Ja entä jos kännykkä jäi kotiin katsomaan kungfua?

Vastauksia lienee pakko odottaa ensi viikkoon…

-----------------------------------------------------
Teksti: Ilmari Jauhiainen
Piirros: Ville Kyrö
Valokuva tulivuoresta: Anonyymi
Muut valokuvan yritelmät: Ilmari Jauhiainen
Kerkko-tarinat on valmistettu luonnonmukaisesti
aitona käsityönä, ilman mitään keinotekoisia lisäaineita tai
mausteita. Tuote saattaa sisältää pähkinän, mutta sen ei pitäisi
laukaista allergisia reaktioita. Sen sijaan tyhmien
sanaleikkien on todettu aiheuttavan monenlaisia oireita aina
myötähäpeästä kutkuttavaan nauruntunteeseen palleassa.

Kerkon ensimmäinen työpäivä, osa 2

Virtuaalisivarimme Kerkko on kohdannut kirjastouransa ensimmäisen päätä ja varpaanpohjia kutkuttavan parapähkinän. Hänen edessään aukeaa kokonainen vuorijono kirjoja ja levyjä, jotka hänen pitäisi osata sijoittaa oikeille paikoilleen.  Hermostunut Kerkko yrittää jouduttaa aivosolujensa työtä syömällä raakaa Sirkku-sokeria, mutta veteraanikirjastolainen Taunon asettama aikaraja uhkaa lähestyä. Mistä Kerkolle nyt apua?

”Faksi herra Laaksolle, faksi herra Laaksolle!”

Mitähän tässä, Rauha Roihuvuoresta kertoo: ”Taru sormusten herrasta on elokuva, mä oon kattonut sen ainakin tuhat kertaa ja se menee DVD-hyllyyn. Sitten on tota tylsää klassista musaa, jota äiti aina kuuntelee, se menee musiikkiosastolle. Eemeli on vauvoille, mä en enää lue sitä, ja se menee lastenosastolle. Toi kukkajuttu on varmaan tietokirja ja se menee yläkertaan. Sit tota yhtä mun mummo lukee, se on kaunokirja ja menee alakertaan. Eli oikea vastaus on A4, B1, C5, D3 ja E2.”

No näinhän se tietysti menee! Kerkon varvas vetreytyy ilosta, kirjat lentävät oikeisiin kärryihin ja kärryt luistavat liukkaasti määränpäihinsä. Kriisipalaverilta vältytään, ja signumi sentään, Taunoltakin heltiää hymy, kun Kerkko yltää kirjaston uuteen ennätykseen, seitsemän ja puoli minuuttia.

No Kerkko, miltä nyt ensimmäisen päivän jälkeen tuntuu?

K: Hiukan hankalaahan se aluksi oli, välillä tuntui, että tännehän hautautuu kaikkien kirjojen alle eikä mangaakaan ollut yhtään tarjolla, mutta söin muutaman palasen sokeria, niin eivät energiatasot ennättäneet mennä täysin nollille.

Olisiko se nyt kahvin paikka? Keittääkö Kerkko?

K: Kahvia yäk! Mutta teetä tässä voisikin juoda. Mihin ne kaikki sokerit hävisivät?

Uusia Kerkon seikkailuja taas ensi viikolla, samaan Kerkko-aikaan, samalla Kerkko-kanavalla!

————————————————————————

Teksti: Ilmari Jauhiainen
Piirrokset: Ville Kyrö
Kerkon seikkalujen valmistamisessa ei ole vahingoitettu pieniä
eläimiä, mikäli emme laske muutamaa hyttystä ja nämäkin
olivat puhdas vahinko, sillä yritimme vain taputtaa heitä
ystävällisesti selkään. Tekijät ovat jo lahjoittaneet
ison summan orpojen hyttysten hoitokodille.

Kerkon ensimmäinen työpäivä

 

”Ja tässä on palautusautomaattimme Tuomas… Hei, kuunteletko sinä? Voihan signumi sentään! Poikahan nukkuu istualtaan kuin hevonen kuusenlatvassa mätäkuun aikaan. Herää untamo, nyt on tosi kyseessä!”           

Lapsi on terve, kun se nukkuu

No mutta, sankarimme Kerkko on onnistunut jämähtämään veltoksi kiisseliksi kesken hykerryttävän hillittömän oppitunnin ja kuorsaa kovemmin kuin hapansilliä iltahuikoseksi syönyt matruusi, vaikka huoneessa käy kovempi meteli kuin tehdashallin koneistossa. Pieni ravistus palauttaa hänet onneksi valvovien kirjoihin.           

Oppitunti jatkuu. ”Kuten sanoin, Herkko…”           

”Kerkko.”           

”Ei, minä olen Tauno. Siis kaikki kirjastoon palautunut aineisto lajitellaan tässä eri ryhmiin, mekaaninen ystävämme Tuomas jyskyttää varmasti kuin tsekkiläinen höyryjyrä ja latoo kaiken siisteihin kasoihin noihin laatikoihin, ja kun se loppuu … Signumi sentään, alahan nostella kirjoja, Erkko!”           

Hämmentävän nopeasti täällä rehkimään joutuu, koulun liikuntatunneillakaan ei näin hikeen ole tullut, ja Kerkko sentään pelasi kolme vuotta nappulaliigassa Sipoonkorven silakoiden varamaalitolppana. Tuomaksen laatikot tyhjennetään ja sitten…           

”No niin Pekko, nyt sitten täytyisi päättää, mihin tämä valtava materiaalimassa täytyisi sijoittaa. Tässä on jo valmiina kärryjä, lajittelet jokaisen niteen oikeaan kärryynsä ja sitten kiikutat kärryt omille asemapaikoilleen. Aikaa kymmenen minuuttia. Ja parasta olla valmista silloin, tai muuten minulla pettävät hermot, eikä kukaan toki sitä halua…”           

Kaoottinen kirjavuori kammoksuttaa kilttiä kirjastopoikaamme Kerkkoa. Miten tästä mahdetaan selvitä? Osaako kukaan lukijoistamme auttaa pientä miestä? Mihin kuuluu mikäkin esine?           

    

    

    

    

    

    


 
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Meneekö Kerkolta sormi suuhun ja varvas vieterille? Pettävätkö Taunon hermot lopullisesti viisi vuotta ennen uumoiltua eläkettä Mouhijärven Essolla? Joudutaanko kirjasto sulkemaan äkillisen kriisipalaverin takia? Kuka keittää palaveriin kahvit? Onko kahvin kanssa sokeria vai onko se sulanut auringossa?

Vastaukset kysymyksiin saamme toivottavasti ensi viikolla…

————————————————————————

Teksti: Ilmari Jauhiainen
Piirrokset: Ville Kyrö
Valokuvan yritelmät: Ilmari Jauhiainen

Tarinassa esiintyvät hahmot ovat pahvista leikattuja karikatyyreja,
jotka eivät kaksiulotteisuutensa tähden vastaa ketään todellisia
henkilöitä, asuivatpa nämä Andorrassa tai sen ulkopuolella.

Esittelyssä Kerkko

Tänä syksynä saatte tutustua blogissamme Itäkeskuksen kirjaston uuteen siviilipalvelusmieheen, Kerkkoon. Kerkon mukana pääsemme tutustumaan Itäkeskuksen kirjaston saloihin, eikä kommelluksista ole loppua, kun nuori noviisimme kohtaa uudessa työssään kirjastoelämän pulmatilanteita. Tarvitseepa kokematon konkari usein lukijoidenkin apua ongelmien ratkomisessa.

Blogi-toimituksemme tavoitti Kerkon Lapinjärveltä, jossa hän jo valmistautuu tulevaan siviilipalvelusvuoteen.

No Kerkko, jännittääkö jo?

K: Eipä tässä ole paljon muuta ehtinyt tehdä kuin syödä ja nukkua, joten ei sitä ole aikaa ollut jännittääkään.

Onkos sinulla Kerkko minkälaisia odotuksia kirjastotyön suhteen?

K: Toivottavasti se on helppoa ja kevyttä, ei viitsisi ihan hikeen asti rehkiä. Ja niin, kunpa sinne ei kovin usein ennen yhdeksää tarvitsisi tulla.

(Voi Kerkko parka. Ei ole tainnut vielä kuulla, että kirjastot aukeavat nykyisin jo yhdeksältä.) Onko herääminen kenties ongelma sinulle?

K: Ei oikeastaan, kunhan se tapahtuu inhimilliseen aikaan.

Kiitoksia Kerkko, toivottavasti tiesi meillä Itiksessä tulee olemaan valoisa ja veikeä!

 

Kerkon faktalaatikko:

Koko nimi: Kerkko Jaromir Laakso
Ikä: 19 v.
Pituus: 180 cm
Paino: 70 kg
Silmien väri: epämääräinen
Lempiruoka: nuudelit, äitin lihamakaroonilaatikko, pitsa bologneessi
Lempijuoma: mansikkapirtelö, yrttitee
Harrastukset: nukkuminen, TV, larppaaminen, geokätköily, kitaransoitto
Lempimusiikki: rokkia, poppia
Lempisarjat: CSI, True Blood, Simpsonit
Lukee: mangaa, Aku Ankkaa
Kännykän väri: metsänvihreä
Soittoääni: Star Warsin tunnusmusiikki
Pitää: kauniista kesäaamuista, pitkään nukkumisesta, heinäsirkoista ja sisiliskoista
Ei pidä: aikaisin heräämisestä, maksalaatikosta
Haluaisi olla isona: ei tiedä vielä, ehkä ope (ei ruotsin eikä matikan)
Seurustelee: ei
——————————————————————————————

Teksti: Ilmari Jauhiainen
Kuva: Ville Kyrö
Kaikki tarinassa esiintyvät hahmot ovat tekijöidensä keksimiä
eikä heillä ole mitään yhteistä kenenkään elävien tai kuolleiden kanssa,
lukuun ottamatta kaksijalkaisuutta, yksisilmäisyyttä
ja muita irrelevantteja piirteitä, jotka hahmot jakavat monien
ihmisten kanssa.