Lukupiiriläinen bloggaa: Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista

Vuoden viimeisen lukupiirin kirjana meillä oli Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista. Viikilä sai tästä kirjasta Finlandia-palkinnon 2016. Juuri ennen lukupiiriä Viikilä sai Finlandia-palkinnon myös uudesta kirjastaan Taivaallinen vastaanotto.

Jukka Viikilä on koulutukseltaan teatteritaiteen kandidaatti ja on myös opiskellut Pop ja Jazz Konservatoriossa ja Kriittisessä korkeakoulussa.

A portrait of Carl Ludvig Engel, by Johan Erik Lindh

Kirjan päähenkilö on Carl Ludvig Engel, saksalainen arkkitehti, jonka johdolla keisarin pyynnöstä rakennettiin Suomen nuorelle suurruhtinaskunnalle edustava pääkaupunki Helsinki. Kirja on Engelin fiktiivinen yöpäiväkirja. Kirja herätti lukupiiriläisten kiinnostuksen Engeliin ja Helsingin historiaan.

Tunnelma lukupiirissä oli ensin hieman hämmentynyt eikä kukaan alkanut avata mielipiteitään. Vähitellen keskustelu kuitenkin lähti liikkeelle. Mielipiteet kirjasta jakaantuivat. Jotkut pitivät kirjasta paljon. Joillekin kirja ei auennut lainkaan. Päiväkirjan merkintöjen runollisuudesta pidettiin ja siitä, että merkinnät olivat kuin vesivärisiveltimellä maalattuja, herkkiä ja hauraita vetoja. Kirjassa ei ole juonta vaan se ravistelee normaalia romaanin kirjoittamisen kaavaa. Kirjan juoni on sen runollisissa tunnelmissa. Kirja sisältää paljon mietelmiä ja pohdintoja elämästä syvemmin.

Olimme lukupiirissä iloisia siitä, että saatoimme taas kokoontua tosin maskit kasvoilla.

Toivotamme lukupiiristä kaikille Hyvää Joulun aikaa ja Onnea Vuodelle 2022!

Maija

Linkit:

Carl Ludvig Engel Wikipediassa

Akvarelleja Engelin kaupungista kuunnelma Yle Areena

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista – Finlandia-voittaja 2016 – Kirsin Book Club

”TODELLISUUS ON LAUSE, JONKA KIRJOITAN” lukupiiriläinen bloggaa

”TODELLISUUS ON LAUSE, JONKA KIRJOITAN”

lukupiiriläinen bloggaa

Käsittelyssä Pienin yhteinen jaettava

 saisio

 

 

 

 

 

Pirkko Saisio : kirjailija, ohjaaja, näyttelijä

Tiistain 12.5. lukupiirin kirjailija Pirkko Saisio on hyvin ajankohtainen henkilö. Hänestä oli perjantain 8.5. Hesarissa iso juttu tuoreen väitöskirjan tiimoilta ja Kansallisteatterissa menee Slava, Kunnia täysille katsomoille. Joku oli jo ehtinyt sen nähdäkin ja kiitteli kovasti.

Meidän toukokuun kirjamme Pienin yhteinen jaettava (1998) sijoittuu 1950-luvulle, jolloin Saisio oli lapsi. Se on ensimmäinen osa omaelämänkerrallista trilogiaa, jonka muut osat ovat Vastavalo (2000) ja Punainen erokirja (2003), josta Saisio sai Finlandia-palkinnon.

Omaelämänkerrallisuuteen pitänee suhtautua varauksella, sillä kirjailijan omin sanoin ”Todellisuus on lause, jonka kirjoitan”. Aitoja muistoja tai ei, hänen tapansa kuvata pientä tyttöä vanhempien, isovanhempien, muiden sukulaisten ja vieraiden välissä tuntui meistä lukupiiriläisistä hyvin todelliselta. Se toi mieleemme ja keskusteluumme omia muistojamme lapsuudesta. Se, ovatko ne tosia, on sivuseikka.  ”Mun muistoni on kokonaan mun”.

Siirtymät aikakaudesta toiseen tuntuivat myös luontevilta. Niinhän se menee kun muistellaan, palataan hetkeksi johonkin aikaan ja paikkaan ja ollaan pieni tyttö tai poika, jota äiti tai isä halasi. Muisto, josta ei halua luopua, eikä tarvitsekaan.

Me pidimme tästä kirjasta.

Syyskuussa on edessä uudet ihan toisenlaiset kirjat ja keskustelut. Niitä odotellessa: Sadulle ja lukupiiriläisille kiitos antoisista keskusteluista ja hyvää kesää.

Pirkko Reinimaa

Pirkko Saision kirjoja Helmet-kokoelmassa.