Suomen kielen keskustelupiirin kevätkausi alkanut

Itäkeskuksen kirjaston pohjakerroksen kokoushuoneessa kokoontuu joka toinen tiistai-ilta klo 18-19.30 Suomen kielen keskustelupiiri. Piirissä tapaavat eri puolilta maailmaa kotoisin olevat suomen kielen opiskelijat. Jotkut ovat asuneet Suomessa jo useita vuosia, toiset vasta hiljattain muuttaneet tänne. Keskustelupiirissä voi harjoitella suomen puhumista ilman, että tarvitsee pelätä tekevänsä virheitä. Kyse ei siis ole varsinaisesta kielikurssista, jolla opiskellaan systemaattisesti kielioppiasioita. Tarkoituksena on saada rohkaisua puhumiseen ja tukea muilta opiskelijoita. Keskustelupiirissä myös jo pidempään Suomessa asuneet voivat kertoa kokemuksistaan ja antaa neuvoja vastatulleille.

Kevään ensimmäinen kokoontuminen oli 19.1., jolloin paikalla oli peräti 14 keskustelijaa. Jokainen esitteli itsensä, kertoi mistä on kotoisin (Viro, Ukraina, Venäjä, Uzbekistan, Turkki, USA, Suomi) ja kuinka kauan on opiskellut suomen kieltä. Jokainen mietti myös aiheita, joista haluaisi kokoontumisissa keskusteltavan. Toisella kokoontumiskerralla 2.2. mukaan liittyi Filippiineiltä ja Afganistanista kotoisin olevia keskustelijoita.

Syyskaudella keskustelupiirissä ehdittiin keskustella moninaisista aiheista, kuten lomanvietto ja kesämökkeily, matkustaminen ja vieraat maat, työhaastattelu, kahvilakulttuuri. Sopivia keskustelunaiheita mietittiin yhdessä. Joka kokoontumiskerralla oli joku erityinen aihe, josta keskusteltiin. Lisäksi vaihdettiin kuulumisia vapaasti. Varsinaisen sovitun aiheen parista keskustelu saattoi polveilla mitä erilaisimpiin suuntiin. Muutama innokkain keskustelija ei jättänyt yhtään kertaa väliin. Piirissä tapasivat keskustelijat 10 eri maasta: Viro, Venäjä, Iso-Britannia, Afganistan, Nepal, Somalia, Marokko, Thaimaa, Kiina ja Korea. Keskustelupiirissä on ollut mukava ja välitön ilmapiiri. Huumoria ja naurua on riittänyt.

Keväällä 2010 Suomen kielen keskustelupiiri kokoontuu yhteensä kahdeksan kertaa. Tapaamispäivät ovat 19.1, 2.2., 16.2., 2.3., 16.3., 30.3., 13.4. ja 27.4.2010, joka toinen tiistai klo 18.00-19.30.  Piiri on siis kokoontunut jo pari kertaa, mutta mukaan ehtii vielä hyvin. Tiedot keskustelupiiristä löytyvät myös Helsingin kaupungin suomenkielisen työväenopiston kevään 2010 ohjelmasta, s.191.  Lisätietoja Itäkeskuksen kirjastosta puh. 310 85090.

Leena E.

Syksyn innokkaita keskustelijoita

”Luulin jo, että harrastat Geokätköilyä.” ”Geo- mitä?”

Istun puiston penkille odottamaan isääni ja veljeäni. Puistossa on vain vähän väkeä: pari juoksijaa, yksi vanha pariskunta sekä sorsia ruokkiva poika vanhempineen. Kaikki ovat kuitenkin jo lähdössä, tummat sadetta enteilevät pilvet ovat peittäneet auringon ja tuuli on muuttunut kylmemmäksi hätistäen kaikki sisätiloihin. Vilkaisen kädessäni olevaan satelliittipaikantimeen, se osoittaa suoraan takanani olevaan puuhun.

 ”Löysitkö sen jo?” Veljeni kysyy tullessaan viereeni isäni kanssa. Osoitan takanani olevaan puuhun, tarkemmin sanottuna sen oksassa olevaan tuulenpesään. ”Oletko koskaan nähnyt tuulenpesän kiinnittyneen puuhun koukulla.” Vastaan noustessani seisomaan.”Okei, kuka kiipeää…?”

***

Geokätköily, englanniksi geocaching, on hauska koko perheelle sopiva ulkoiluharrastus. Geokätköilyssä etsitään koordinaattien avulla mielenkiintoisiin paikkoihin piilotettuja kätköjä.

Kätköjä on piilotettu kymmeniä tuhansia ympäri maailmaa ja Suomestakin löytyy useita tuhansia. Olet todennäköisesti tietämättäsi kulkenut päivittäin monen kätkön ohitse!

Geokätköily on monipuolinen harrastus josta jokainen löytää itseään kiinnostavia puolia. Extreme- urheilijalle sopivat haastavat kalliokiipeily- tai sukelluskätköt, pulmatehtävien ystävä viihtyy mysteerien parissa ja erähenkinen voi etsiä kätköjä tiettömien taipaleiden päästä.

Geokätköjen etsiminen on hauskaa puuhaa!  Alkuun pääset kirjautumalla netissä www.geocaching.com sivustolla jossa on tarkemmat ohjeet toiminnasta.

Etsimisen alkuun pääsee jo melko vaatimattomalla varustuksella. Vähintään tarvitset säänmukaisen vaatetuksen, joka mielellään saa olla pesua pelkäämätöntä laatua. Kätköjä etsiessä käy toisinaan niin että varustus – vanhaa sanontaa lainatakseni – reissussa vähän rähjääntyy.

Jos Sinulla on kädessä pidettävä GPS – satelliittinavigaattori, tuttavallisesti ”käsigepsi”, niin hyvä. Jos ei ole, pärjäät ilmankin! Luonnossa liikkumista aikaisemmin harrastaneet, suunnistuksen harrastajista nyt puhumattakaan, voivat hyvin aloittaa pelkän kartan ja kompassin avulla. Tiedän monien etsineen kymmeniä, jopa satoja kätköjä vain tällaisen perusvarustuksen avulla. Kaupunkialueella olevat kätköt ovat myös suhteellisen helposti etsittävissä ilman mitään karttaa kummempaa paikannusvälinettä.

***

”Älä koskaan ryhdy geokätköilijäksi!  Kätköily on äärimmäisen addiktoiva harrastus josta nopeasti muodostuu pakkomielle (ainakin ulkopuolisten silmin). Kätköily vie kaiken aikasi – itse asiassa kaikki muu joutava kuten työnteko on piankin vain oheistoimintaa kätköilyretkien välillä. Kätköily myös kuluttaa kaikki rahasi ja saattaa pahimmillaan vaarantaa terveytesi.

Naarmut, mustelmat ja raapaleet ovat aivan arkipäivää likaantuneista vaatteista nyt puhumattakaan. Tulet saattamaan itsesi alttiiksi epälukuisalle määrälle tapaturmia. Luiden katkeamiset ovat tunnettuja tositapauksia ja ainakin yksi kätköilijä on kuollut harrastuksensa äärelle. Elämästä erkaantuminen tosin tapahtui rauhallisesti hänen istuessaan pysäköidyn autonsa etupenkillä, mutta kuitenkin!”  (Jarkko Lehmuskenttä)

Emilia – tet-harjiottelija Itäkeskuksen kirjastossa viikkoina 40-41

***

Itäkeskuksen kirjastossa on vuosittain kymmenen työelämään tutustuvaa koululaista, 1-2 viikon ajan kukin. Silloin opimme puolin ja toisin: nyt opimme geokätköilystä, Emilian harrastuksesta. Ja heti aloimme ideoida kirjastokätköilyä!

Leena P.