Erikoiskirjastonhoitajan mietteitä osa 6

Mitä kirjastotyö nykyään on? Onko kaikki tieto siirtymässä internetin puolelle? Onko DVD- ja CD-levyillä enää tulevaisuutta? Miksi kävijämäärät kirjastoissa kasvavat, mutta kirjastojen kokonaislainausluvut laskevat. Mitä asiakkaat oikein tekevät kirjastossa? Mitä asiakkaat haluavat kirjastolta?

Minulle kirjastotyö on ensisijaisesti kokoelmatyötä. Huolehtimista siitä, että kokoelma on monipuolinen, kattava, kiinnostava ja että siihen kuuluu niin uusia kuin vanhoja kirjoja, lehtiä, elokuvia. Kiristyvän taloudellisen tilanteen aikana katsotaan usein vain lukuja, näin myös kirjastossa – lainauslukuja, asiakasmääriä jne. Ajatellaan, että asiakkaiden varaamia kirjoja pitäisi olla paljon, että varausjonot eivät kasvaisi liian pitkiksi. Rahaa on kuitenkin vähän ja sillä pitäisi saada ostettua mahdollisimman paljon. Minusta on kuitenkin vaarallista keskittyä vain varausjonojen vahtimiseen. Kirjastojen pitäisi tarjota monipuolisesti tietoa eri aloilta. Turvata se, että kaikilla Suomessa asuvilla on varallisuudesta riippumatta mahdollisuus sivistää itseään ja päästä tiedon äärelle, niin lähikirjastossa kuin keskustan isoissa kirjastoissa, keskustakirjastosta nyt puhumattakaan.

kirjahylly

Olin ensimmäisen kerran kirjastossa töissä jo 1990-luvun alussa heti
ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Pienessä koulun yhteydessä olevassa kirjastossa
kokoelmassa painottuivat lasten ja nuorten kirjat ja tietokirjoja oli paljon
koululaisten koulutehtäviä varten. Nykyään eletään ihan toisenlaista aikaa.
Koulutöiden tekemisessä käytetään apuna internettiä. Välillä tuntuu siltä, että
kaikki tieto on siirtynyt tai siirtymässä verkkoon ja tämä taas edellyttää,
että varsinkin vanhempia ja tietysti myös nuorempia sukupolvia opastetaan internetin
hakukoneiden käytössä ja tiedonhaussa ylipäänsä. Kirjaston tehtävä myös tässä
suhteessa on muuttunut perusteellisesti. Internet on nopeuttanut ja varmasti
myös helpottanut tiedonhakua. Ennen kirjaston henkilökunnan piti hallita
kirjastojen kortistot, nykyään pitäisi jo hallita kaikki lukulaitteet, eri
valmistajien puhelimet, sähköiset lehtipalvelut ja elokuvapalvelut. Koululaisille
tarjotaan kirjastoissa tiedonhaun opetusta. Ilmaiset kirjaston tietokoneet ovat
kovassa käytössä ja niiden apu esimerkiksi maahanmuuttajille omankielisen
tiedon löytymisessä on aivan korvaamaton. Asiakastietokoneet ovat tärkeitä
välineitä uusien suomalaisten kotouttamisessa.

tila

 

Viime viikkoina kirjastoissa on tutkittu paljon viime vuoden tilastoja, verrattu tämän vuoden lukuja edellisen vuoden lukuihin. Ruotsinkielisessä kokoelmassa aineiston kiertoluku oli noussut ja lainausluvutkin olivat nousseet. Aikuisten ruotsinkielisestä kokoelmatyöstä vastuussa olevana tämä tietenkin ilahduttaa. Tuntuu, että olen onnistunut ja kokoelma on asiakkaiden mielestä kiinnostava. Tilan puutteen takia jouduin esimerkiksi tekemään päätöksen siitä, että tilaan vain ruotsalaisia tai pohjoismaissa julkaistuja jännityskirjoja. Perustelin ja perustelen päätöstä sillä, että pohjoismaiset dekkarit ovat hyvin kirjoitettuja ja suosittuja. Niiden kieli on usein niin helppoa tai ainakin helposti ymmärrettävää, että niitä voi ja kannattaa lukea, jos haluaa esimerkiksi parantaa ruotsin kielen taitoaan.

Ennen kokoelmatyötä saattoi tehdä kirjaston lähiasukkaiden tarpeiden mukaan. Nykyinen Helmet-kirjastojen yhteinen kokoelma vaikeuttaa tällaista kokoelmatyötä. Varsinkin ruotsinkielinen kokoelma voisi hyvin vastata vain lähialueiden asukkaiden tarpeita, mutta nykyään aineiston hankinnassa pitää miettiä kaikkien pääkaupunkilaisten tarpeita ja toiveita ja myös ruotsinkielisen aineiston tarjonnassa huomioidaan erityisesti varattua aineistoa ja pitkiä varausjonoja ja niiden lyhentämistä. Oikeudenmukaisuusajatukseni mukaan kirjastossa pitäisi olla kaikille jotain, kaikista asioista edes jotain. Tämä ei kuitenkaan rahan vähyyden vuoksi ole mahdollista. Isosta määrästä pitää osata valita se olennainen, yksilöiden sijaan pitää ajatella massoja.

Mitä ihmiset sitten tekevät kirjastossa? Luulen, että vastaus on ainakin osittain asiakastietokoneissa ja niiden käytössä. Ihmiset tulevat kirjastoon etsimään tietoa. Ennen se tieto oli kirjoissa, jotka lainattiin kotiin ja nykyään se on internetin syövereissä. Kirjaston asiakaskunta on ainakin Itäkeskuksessa nyt 2014 aivan toisenlainen kuin 1990 Suutarilan kirjastossa. Kyllähän alueet ovat ihan erilaiset, eikä suoraa vertailua tietenkään voi tehdä. Luulen kuitenkin, että vastaus on asiakaskunnan muutoksessa, maahanmuuttajien määrän kasvussa ja tiedon siirtymisessä netin puolelle. Minusta on todella hienoa, että nämä uudet suomalaiset ovat löytäneet kirjaston. Yksi kysytty ja lainattu kokoelma kirjastossa on Suomi toisena kielenä –kokoelma, jossa on suomen kielen oppikirjoja ulkomaalaisille.

 

tietokoneet

Levyjen ja elokuvien lainamäärät ovat myös laskeneet. Yksi selitys on lataamisessa. Minä olen sen verran vanha, että ostan vielä CD:t ja DVD:t omaksi ja jos totta puhutaan, en ole koskaan ladannut ostomielessä mitään omaan tietokoneeseen, enkä oikein edes tiedä, miten se tapahtuu. Mikä sitten on musiikkikokoelman ja elokuvakokoelman tulevaisuus? Vaikea sanoa. Kirjasto lähti syksyllä mukaan IndieFlix-palveluun ja näin kirjastokortilla pääsee katsomaan leffoja. Kokoelma on kuitenkin vielä aika pieni.

Monelle kirjasto on edelleen lehtien lukupaikka. Tämäkin asia muuttuu koko ajan. Monet lehdet ovatkin jo siirtyneet netin puolelle. Maakuntalehdet tulevat kirjastoon päiväpostin mukana ja ovat monelle yhteys kotiseudulle. Myös lehtiä pääsee nykyään lukemaan digitaalisesti PressDisplayn ja Zinio-palvelun kautta.

Kirjastojen määrärahat riippuvat lainauksista ja asiakkaista. Kirjastoissa on huomattu lainauslukujen laskiessa, että pelkkä mielenkiintoinen kokoelma ei enää riitä, vaan asiakkaita houkutellaan kirjastoon erilaisella toiminnalla. Kirjastoissa on nykyään kerhoja lapsille ja nuorille, novellikoukkuja (luetaan tekstejä ja neuvotaan käsitöiden tekemisessä), lukupiirejä, keskustelupiirejä, vertaisohjausta, e-opastusta, kirja-aineiston esittelyjä, verkkovastaamista (kysy kirjastonhoitajalta) jne.

Välillä tuntuu, ettei ole rajaa siinä, mitä kirjastossa nykyään pitäisi voida tehdä. Välillä ainakin tämä kirjastoammattilainen ihmettelee millä ajalla hoidetaan kirjaston kokoelmaa ja asiakaspalvelua, jotka kuitenkin edelleen, ainakin minusta, ovat kirjastotyön tärkein osa.

Kaikki eivät halua olla mukana kehityksen uusimmissa asioissa. Monelle kirja on vain kirja, eikä sen tarvitse olla digitaalisessa muodossa samoin esimerkiksi sanomalehtien kohdalla. Nämä kirjastojen peruspalveluiden käyttäjät, kirjojen lainaajat ja lehtien lukijat, pitäisi muistaa ja varmistaa, että myös nämä palvelut ovat edelleen saatavilla.

historia

Kuluneen viikon järkevimpiä kirjastouutisia oli tieto siitä, että suunnitteluvaiheessa olevan keskustakirjastoon ei luultavasti kuitenkaan tule saunaa. Onneksi. Miten kirjasto ja sauna edes kuuluvat yhteen? Ymmärrän, että suunnitteluvaiheessa vain taivas on rajana kaikelle, mutta kuitenkin pitäisi muistaa, että kirjastolla on järkevä perustehtävä, tiedon välittäminen.

Mareetta

 

En ytterst kaotisk början – med Internet!

En dag i slutet på 80-talet satt en grupp kolleger bänkade framför en dator. Vi skulle få en demonstration av det som då var på allas läppar, någo annorlunda och helt obekant, som kallades Internet! En ”uppkopplad” kollega (uttrycket var hett, nytt och faktiskt spännande då) skötte demonstrationen. Han visade en textmassa på en bildskärm, efter några kommandon var textmassan en annan och ännu en annan och ännu och ännu, sedan kom en bild, som var måttligt skarp och olusten steg inom mej: “Vad i all världen har det här nu med mej att göra?” Sedan visades något som man alldeles tydligt borde ha haft förstånd att uppskatta– en filmsnutt på en mycket obetydlig ruta – och åskådarnas entusiasm sjönk ytterligare några streck. Vi hade upplevt tidig Internet demovisning.

Sedan dess Internet är mycket närvarande överallt och ändrat har vår vardag, också i biblioteket. På vägen hit manifesterades behovet av grundläggande internethandledningar, i grunden för att alla skulle kunna använda bibliotekets tjänster och kataloger men också som en inkörsport till IT-samhället.  Man kan följaktligen komma till biblioteket och gå på kurs och kurserna är rätt många och oerhört välbesökta.

Det händer titt som tätt, att jag, trots mina initiala dubier, hittar mej inför en grupp nya internetkursdeltagare! Där brukar jag stå och vara full av beundran inför de personer, som vill och vågar möta något alldeles nytt! Av erfarenhet vet jag, att ganska många kommer att ge sig detta nya i kast, såsom den drygt 85-åriga damen, som numera dagligen kommunicerar med släktingarna per e-post eller den 88-åriga mannen, som nu vet hur han skall illustrera sina krigsminnen med kartor. Han hade skrivit ner dem för de unga i familjen! Eller den gamla äraren, som medan hon själv lärde sig, hann stöda och visa för sina bänkgrannar, och många, många andra. Där brukar jag stå och minnas det kaos jag och de andra kollegerna upplevde då på 80-talet, när Internet var så fjärran och inte erbjöd många upplevelser eller några genvägar i vår vardag och sedan avslutar jag timmen med att lotsa in deltagarna på någon karttjänst och tillsammans tittar vi på sommarstugor, det egna huset och turistmål i hisnande satellitbilder eller förbluffande helikoptervyer.

Jutta

Trialoginen äly

Taannoin oli Helsingin Sanomissa (30.9.2009) mielipidekirjoitus, jossa paheksuttiin kirjastoja siitä, että ne houkuttelevat nuorisoa tietokoneille kyseenalaisen nettimateriaalin pariin.

Tähän on todettava, että nuorisoa koneilla kyllä riittääkin. He pelaavat nettipelejä, katsovat youtubea, seurustelevat facebookissa, irkkaavat tai mitä milloinkin. 

Uudessa Tiede-lehdessä (11/2009) on kuitenkin netissä viihtyville nuorille – ja vanhemmillekin – vapauttava artikkeli. Artikkelissa haastatellun Helsingin yliopiston kasvatustieteen vt. professori Kai Hakkaraisen mukaan tietoverkot parantavat sekä ongelmanratkaisukykyämme että kykyämme hahmottaa maailmaa.

Hakkaraisen mukaan netissä notkuminen, youtube ja facebook muiden muassa, tekee meistä pikemminkin älykkäämpiä kuin tyhmempiä!

Eli tervetuloa vaan kirjaston koneille, nuoret ja vanhat, älyllistävän materiaalin pariin! Tai vaihtoehtoisesti lehtiä lukemaan – esimerkiksi Tiede-lehden löydät näistä kirjastoista.

Sanna

ps. Trialogisella älyllä Hakkarainen tarkoittaa prosessia, jossa ihmiset ulkoistavat ja materialisoivat älynsä. Huimaa!