Rakkautta, rauhaa ja uusia kujeita – terveiset tiistain lukupiiristä

Hyvää alkanutta vuotta 2014!

Tiistain lukupiiri käynnistyi jälleen 14.1. pirteästi, uusin ideoin ja uusin lukupiiriläisin. Saimme joukkoomme peräti neljä uutta jäsentä ja ryhmän koko on nyt muhkeat 17 henkilöä!

Tunnelma oli mukavan kihelmöivä, odottava. Tällekin keväälle on jälleen tiedossa monipuolisia ja herätteleviä lukukokemuksia, elämänmakuisia kirjoja, vahvoja tarinoita ja tunteita.

oksat

Joulukuussa luimme Vikram Sethin Rakkauden musiikki ja huoneen tunnelmallisesta somistuksesta sekä kiihkeän keskustelun ohjailusta vastasi uskollinen lukupiiriläisemme Vappuliisa.
Ryhmä hiljeni kirjan äärellä miettimään myös unohtumattomia rakkauksiaan.
Syvyyttä ja ymmärrystä klassisen jousikvartetin jäsenten välisiin jännitteisiin
saimme myös ryhmässä vierailleelta musiikin asiantuntijalta. Mutta hänestäpä
tulikin saman tien uusi lukupiirin jäsen!

seth

Suosittelen kirjaa erityisesti klassisen musiikin ystäville. Kirja on täynnä upeaa musiikkitietoa mutkikkaiden ihmissuhteiden ohessa. Tarinan keskiössä on intohimoinen ja epätoivoinen rakkaustarina. Ja aivan kuin tilauksesta elokuvissa menee parhaillaan jousikvartetin ihmissuhdekiemuroista kertova elokuva A Late Quartet. Kyseessä ei ole kuitenkaan Vikram Sethin kirjan filmatisointi.

http://www.episodi.fi/elokuvat/late-quartet/

kvartettiJoulupyhien aikana piiriläiset lukivat tammikuun lukupiirikirjan, Rene Gothónin kirjoittaman matkakertomuksen Tuntematon pyhiinvaeltaja. Siinä päähenkilö, eli kirjailija itse, tekee suurimman matkan omaan sisimpäänsä – toki jylhissä Kreikan Athos-vuoren
maisemissa ja kaukaisella erakkomunkin saarella.

Gothoni

Ryhmän mielestä kirjavalinta antoi paljon ajateltavaa mutta myös rauhoitti mieltä. Jokainen ihminen on oikeastaan tuntematon pyhiinvaeltaja, vaikka ei koskaan lähtisi pois kotinurkiltaan. Ihmisen elämä itsessään on jokapäiväistä kilvoittelua, mutta yhtä tärkeää kuin työ, on myös lepo – hiljaisuudesta syntyvä luovuus.

Kevään lukupiireissä luetaan monta koskettavaa tietokirjaa sekä merkittävää kaunokirjallisuutta. Helmikuussa aloitamme seikkailujännärillä, joka ei ole ihan sieltä perinteisimmästä päästä jännityskirjallisuutta. Luemme arvostetun klassikon, julmaksikin luonnehditun, James Dickeyn Syvän joen. Kirjasta on tehty 1972 myös Oscar-ehdokkaana ollut elokuva.

james

Kun vihdoin viimein saimme talven lumineen ja paukkupakkasineen, voimme pirteän ulkoilulenkin jälkeen käpertyä sohvan uumeniin villasukissa, viltti hartioilla lukemaan hyviä kirjoja. Ja niitähän kirjasto on pullollaan.

Kirjastolla tavataan!

Satu Vähämaa

Vapaaehtoisena suomen kielen keskustelupiirissä

kaikki

Maahanmuuttajille tarkoitettu kielikahvila toimii Itäkeskuksen kirjastossa jo kuudetta vuotta. Ideana oli alun alkaen saada myös suomea äidinkielenä puhuvia mukaan keskusteluun.

Nyt mukana on viisi äidinkielistä vapaaehtoista. Haastattelimme kolmea aktiivia keskustelijaa. Esitimme heille seuraavat neljä kysymystä:

1. Mikä sai sinut lähtemään mukaan vapaaehtoiseksi suomen kielen keskustelupiiriin?
2. Oletko mukana muussakin vapaaehtoistoiminnassa?
3. Kertoisitko itsestäsi hieman? Kuka olet ja mistä tulet?
4. Mitä vapaaehtoistyö sinulle merkitsee? Mitä erityisesti mukanaolo kielikahvila-toiminnassa sinulle antaa?

Hannu

1.Eläkeikäni lähestyessä muutama vuosi sitten näin Helsingin Sanomissa koko sivun jutun espoolaisrouvasta, joka osallistuu maahanmuuttajien kotoutukseen suomenkielisessä keskusteluryhmässä. Tästä sain ajatuksen: tämähän sopisi minulle kuin nakutettu! Itse olen ollut aina kiinnostunut kielistä. Työssäni olen käyttänyt vuosikausia englantia ja ruotsia. Koulusaksa ja aikuisena opiskelemani ranska toimivat varsin hyvin eri tilanteissa. Lisäksi olen opiskellut
matkailutarkoituksiin auttavasti espanjaa ja portugalia. Venäjästäkin minulla on pohjatiedot.

Ajattelin kääntää aikuisiän kieliopintokokemukseni toisin päin ja käyttää vahvinta kieltäni, suomea,maahanmuuttajien tueksi. Tiedän, että heille suomen oppiminen on yksi tärkeimpiä asioita maassamme eteenpäin pääsemiseksi. Vapaaehtoistyöni on myös poliittinen kannanotto.

2.Vedän Espoon keskuksessa pientä Miessakit ry:n suomen kielen ryhmää. Ryhmässä on osallistujia eri maista, eniten Somaliasta.

3.Olen syntynyt ja kasvanut ja asunut aina 1,5 km säteellä Töölön tullista: Taka-Töölössä, Meilahdessa ja Ruskeasuolla. Käytin työmatkoihin polkupyörää silloin, kun kelit sallivat ja käytän yhä. Raitiovaunu on minulle myös tärkeä, joten pysyn nurkkapatrioottina. Nuorena suoritin matematiikan maisterin tutkinnon. Työni oli tietojärjestelmien rakentamista eri firmoissa ja viimeiset vuodet monien yhteiskunnan kriittisten järjestelmien kriisinkestävyyden edistämistä viranomaisen palveluksessa. Nurkkapatriootin mieltä ovat kuitenkin avartaneet vuosien varrella monet työkokoukset, kurssit ja konferenssit monessa Euroopan maassa ja jopa Japanissa. Varsinkin ruotsalaisten kanssa tein pitkään työtä yhdessä. Matkailu on aina ollut vaimoni ja minun mieliharrastuksia.

4.Siitä on paljon iloa. Se antaa syyn käydä säännöllisesti ihmisten ilmoilla. Sen tueksi olen opiskellut avoimessa yliopistossa suomen kieltä toisena kielenä ja vieraana kielenä. Opinnot pitävät aivot kunnossa. Lisäksi opiskelen edelleen portugalia. Kielikahvilassa olen kuullut paljon elämäntarinoita ja ruohonjuuritason kommentteja monesta eri maasta Euroopasta, Aasiasta, Afrikasta ja Amerikasta. Ne tekevät maailmasta todellisempaa ja tutumpaa. Ryhmän iloinen ja ystävällinen henki tuo hyvän mielen.

Arja

1.Olen Itäkeskuksen kirjastossa käydessäni huomannut ilmoituksen keskusteluryhmästä jo aikaisemmin, mutta silloin oli aina kiire tai oli olevinaan. Nyt elämäntilanteeni sallii sen paremmin ja kirjastokäynninkin voi ajoittaa samaan. Sinänsä suomen kieli kiinnostaa ja etenkin se, miten sitä voisi puhua ulkomaalaisille niin, että se olisi ymmärrettävää ja toisaalta tarpeeksi haastavaa. Monethan osaavat jo aika paljon. Tietysti on hankalaa, kun toiset osaavat jo enemmän ja mukana on ihan aloittelijoita. Keskustelijat osaavat onneksi tulkata toisilleen ja auttaa toisiaan ja muiden kielten avulla päästään eteenpäin.
Kun olen itse yhteiskuntatieteilijä, minulla on kuitenkin tietoja aika monelta alalta ja voin ehkä auttaa joidenkin asioiden kanssa hieman myös ryhmän vetäjää.

2.Olen ollut nyt syksyllä mukana myös HelsinkiMission keikka-apuna vanhusten kanssa. Monia keikkoja en ole vielä tosin tehnyt. Olen ollut mukana myös opettamassa suomea Punaisen Ristin eräässä ryhmässä.

3.Olen Arja, asun nyt Myllypurossa ja olen ollut eläkkeellä runsaat kolme vuotta. Olin aiemmin valtion virkamies. Työaikana päivät venyivät aika pitkiksi ja silloin en jaksanut oikein ajatellakaan vapaaehtoistoimintaa. Olen ollut aina kiinnostunut vieraista kielistä ja aika monia opiskellutkin. Vaikka en niitä kovin hyvin osaakaan, kyllä niistä selvästi on apua.

4.Lyhyenkin kokemuksen aikana olen huomannut, että aika keskusteluryhmässä on joka kerta mennyt hyvin nopeasti. Monesti on päästy teemojen kysymyksissä vasta alkuun, koska on ensin esittäydytty ja puhuttu muistakin asioista. Keskustelukumppanit ovat kaikki olleet oikein mukavia ihmisiä. Koskaan ei ole väsyttänyt, vaan pikemminkin tuntuu, että aikaa saisi olla enemmän. Jotain uutta oppii joka kerta. Monta kertaa olen yllättänyt iloisesti siitä, miten paljon monet pitävät Suomesta. Vaikka heillä on vaikeuksia kielen, joskus suomalaisen byrokratian kanssa jne., heillä on paljon hyvää sanottavaa Suomesta ja suomalaisista. Sitä on ollut ihan mukava kuulla, kun itse olemme usein liiankin kriittisiä. Ja toiselta puolen: muuallakin osataan asioita.

Salme

1.Uteliaisuus, kiinnostus erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin. Sairaan omaisen hoitajana olen hakeutunut erilaisiin ’tuuletuksiin’ estääkseni oman ’käpertymiseni’. Tämä on eräs niistä.

2.Eräs osallistuja tarvitsi enemmän, aikaa ei ollut tavallisen sanaston kertaamiseen. Hän on koulutuksessa Suomessa saadakseen virallisen suomalaisen todistuksen entisen kotimaansa ammattiin.Hänen pitää ymmärtää erikoissanastoa, alansa tieteellistä tekstiä, työssään käytettäviä sanontoja ja yleisiä käytäntöjä Suomessa. Opettaja ei ehdi vastata kaikkeen, koulukaverit keskustelevat vapaalla omanmaalaistensa kanssa ja kaikki ohjaajat eivät jaksa ja ennätä selittää toiskieliselle. Hän todella yrittää joka hetki, ja hänen laistaan minun on myös mukava auttaa.

3.Olen kotoisin Kainuusta, tullut useiden Suomen kaupunkien kautta Helsinkiin.

4.Kyseinen opiskelija ja hänen perheensä kertovat minusta muille ystävänään, ja minulla on myös miellyttävää heidän kanssaan. Kielikahvilassa voi edelleen tutustua sinne jatkuvasti tuleviin ja vaihtuviin uusien kulttuurien edustajiin.

PITKÄ

Keskustelupiiri kokoontuu Itäkeskuksen kirjaston kokoushuoneessa tiistaisin klo 18.00-19.30.

Tervetuloa mukaan!

Leena K