Lukupiiriläinen bloggaa : Lumen kauneus Paolo Cognetti: Kahdeksan vuorta

”Upea lukukokemus, erittäin hyvä, kuuluu parhaimpiin lukuelämyksiini.”

Tällaisia kommentteja kuulimme kevään viimeisessä lukupiirissä, kun olimme lukeneet Paolo Cognettin (s. 1978) kirjan Kahdeksan vuorta.

Kirja voitti kesällä 2017 Italian tärkeimmän kirjallisuuspalkinnon Premio Stregan ja saman vuoden syksyllä se ilmestyi suomeksi. Kahdeksan vuorta on Paolo Cognettin kuudes kirja ja ensimmäinen suomennettu. Kirjan oikeudet myytiin hetkessä 30 maahan.

Kirjan päähenkilön, nuoren Pietron perhe asuu Milanossa, mutta perhe menee aina kesäksi pieneen Granan vuoristokylään Italian Alpeille. Pietron isä on innokas vuorikiipeilijä ja hän vie myös Pietron jo pikkupoikana vuorille. Pietron isälle kiipeily on pakkomielteistä.

Vuoristokylässä asuu Pietron ikäinen Bruno, valkotukkainen vuoristolaispoika, jonka kanssa Pietrolle syntyy elämänikäinen ystävyys. Kirjassa kerrotaan poikien kasvutarina pojista miehuuteen, heidän isäsuhteistaan sekä ystävyydestä. Pietron äiti uskoo koulutuksen tärkeyteen ja ottaa asiakseen Brunon koulunkäynnin.

Pääosassa on myös Alppien luonto. Vuodenaikojen vaihtelu, kevään solisevat vuoristopurot ja talvella lumen kauneus. Samalla se on myös kuvaus katoavasta elämänmuodosta. Cognetti onkin antanut hyvin suoria poliittisia lausuntoja ja sanonut hyödyntävänsä Strega-voittoaan pelastaakseen vuorensa.

Samalla kun tarinassa kiipeillään vuorilla, on ”kahdeksan vuorta” buddhalainen vertauskuva. Tarina kuljettaa lukijaa vertaiskuvallisesti kohtaamaan kahdeksan vuortansa. Filosofiaa on kuitenkin vain kevyesti hipaistu tapahtumalla Nepalin Himalajalla.

Lotta Toivasen suomennosta kiiteltiin.Kirja oli miellyttävä lukukokemus melkein kaikille lukupiiriläisille. Sitä kehuttiin monin ylistävin sanoin. Erityisesti kirjan hyvää tekevä vaikutus mainittiin.

Kiitos Sadulle ja lukupiiriläisille innostuneesta keskustelusta.

Hyvää kesää Sadulle ja lukupiiriläisille hyvien kirjojen parissa!

Maija Leinonen

Satu puolestaan kiittää lukupiiriläisiä kuluneesta lukupiirivuodesta! Teette minulle kirjastotyöstä monin tavoin entistäkin mielekkäämpää. Mikään ei vedä vertoja kunnon kirjakeskustelulle, elämyksille koskettavien tarinoiden äärellä.

Kirja on ystävä, se on laastari, se on matka, se on lepoa arjesta, se on tiedon ja sivistyksen aarrearkku, se on sanojen sirkus ja revontulet!

Toivotan ihanaa kesää Mikko Viljasen runolainauksen sanoin:

Hän makaa rannalla  /    helteen hellankoukku hermoissa  /  ottaa vastaan  /

näyksi kasvavan mielteen laiskan morsetuksen  / …

Tapaamme lukupiirikirjojen äärellä taas syyskuussa, siihen saakka – laiskottelemisiin! Lukemisiin!

Satu

Linkit:

Kirja-arvostelu, Nuori voima-lehti https://nuorivoima.fi/lue/arvio/viimeiset-vuoristolaiset-ja-paikalliskulttuurin-tuho

Kirjailijan blogisivusto italiaksi http://paolocognetti.blogspot.com/

Lukupiiriläinen bloggaa : Italian lumoa E.M. Forsterin Italialaisessa avioliitossa

Meillä oli kevään viimeisessä lukupiirissä lukuvuorossa E.M. Forsterin kirja Italialainen avioliitto, Where angels fear to Tread (Minne enkelit kavahtavat astua). Kirja ilmestyi v. 1905. Forster oli englantilainen kirjailija, toimittaja, esseisti ja kriitikko. Hän syntyi 1879 ja kuoli 91 vuoden ikäisenä vuonna 1970. Hän kirjoitti kuusi romaania, joista tunnetuimpia ovat Hotelli Firenzessä (1908) ja Matka Intiaan (1924).

Italialainen avioliitto on suomennettu vasta sadan vuoden päästä kirjan ilmestymisestä eli vuonna 2006. Suomennoksen on tehnyt Hanna-Liisa Timonen. Kirjan nimi johdatteli meitä romanttisen tarinan suuntaan ja Italialainen avioliitto onkin rakkaustarina, joka saa kuitenkin edetessään traagisia sävyjä.

Tarina vei lukijaa tragediasta toiseen. Kirja kuvaa terävästi ja hilpeän satiirisesti englantilaista keskiluokkaa ja pikkuporvarillisia tekopyhiä, sydämettömiä ihmisiä ja toisaalta se ihannoi komeaa, ajattelematonta, tunteikasta italialaista nuorta miestä Ginoa. Italia oli tehnyt Forsteriin voimakkaan vaikutuksen ja siitä muodostui hänen kirjallisen tuotantonsa perusta.Esseissään Forster puolusti korkeita periaatteitaan, mitä olivat yksilön tärkeys, suvaitsevaisuus ja vallan väärinkäytön vastustaminen. Hän muistutti myös kuinka hyvä olisi jos teknillistyvässä ja pinnallistuvassa maailmassa suojeltaisiin myös aitoja iloja, luontoa ja miellyttäviä elämänmuotoja.

Lukupiirissä kirja herätti vaihtelevia tunteita. Joiltain kirja meinasi jäädä kokonaan lukematta kun taas toiset pitivät kirjan paikoitellen rajustakin ironiasta. Kirja sisälsi myös vaikeasti tulkittavaa symboliikkaa. Forsterin sydäntä lähellä oleva Englanti – Italia vastakohtaisuus herätti lukupiirissä keskustelua ja pohdintaa. Kirjaa pidettiin taitavasti kirjoitettuna.

Odotimme romanttista tarinaa, mutta saimme tragedian toisensa jälkeen. Kirjan lopussa jo hetken vaikutti siltä, että kirjaan saadaan sittenkin onnellinen loppu, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Lukija jäi hiljaa ihmettelemään.

Kiitos lukupiiriläisille ja Sadulle!

Maija

 

PS. Satu kiittää tiistain lukupiiriä kevään lukupiireistä! Juhlimme syyskuussa Itäkeskuksen lukupiirien 10-vuotistaivalta. On ollut ihanaa käydä sekä hauskoja, että syvällisiä kirjakeskusteluja kanssanne. Kirjapuhe jatkukoon!

Aurinkoista kesää rakkaat lukupiiriläiset ja kirjaston asiakkaat!

Linkit:

E.M. Forster Wikipediassa suomeksi

E.M. Forster englanniksi

Laaja artikkeli E.M. Forsterin kirjallisuudesta teoksessa : Tunnustelua : kirjallisuusesseitä / Eila Pennanen, WSOY, 1965

 

Lukupiiriläinen bloggaa: Pitelemättömiä ihmisiä

tuuriLuimme Antti Tuurin kirjan Pitelemättömät (Otava, 2015) marraskuun tiistailukupiiriissä. Kirja vie meidät niin Italiaan kuin USA:n  Arkansasiin. Kirjan keskiössä on juristi Järvikannas, joka ensimmäisen vaimonsa mukaan on selvin päin yhtä hullu kuin humalassa.

Järvikannas liftaa rahattomana rekka-autojen kyydissä Rooman lähettyville Mazzanoon tapaamaan entisiä vaimojaan, jotka ovat tuppautuneet kääntäjä-tutkijapariskunnan ”omaruokaisiksi” vieraiksi.

maisema

Kuvaukset elämästä pienessä italialaisyhteisössä ja Järvikannaksen sekoilut niin pienessä rannikkokaupungissa Pohjanmaalla kuin tehdasympyröissä Yhdysvalloissa kulkevat limittäin. Lukija saa siinä sivussa ihmetellä löytääkö Järvikannas vaimonsa?

Miksi Järvikannas haluaa tavata vaimonsa? Tuleeko hän tekemään sovintoa? Tietääkö hän kuolevansa?

Kirjassa Tuuri ei käsitellyt suuria teemoja kuten muissa teoksissaan. Piiriläiset pitivät kirjaa Tuurin välityönä. Kokonaisuus jäi irralliseksi. Kirja oli mielestämme hyvin kirjoitettu, huumoria löytyy.

Assosiaatioita syntyi Hemingwayn ”Ja aurinko nousee”- romaaniin, Antti Hyryn kerrontaan sekä Hannu Raittilan ”Canal Grandeen”.

Lukukokemus innoitti monivaiheiseen keskusteluun, jossa vilahtivat mm. kirjassa mainitut filosofi Martin Buber, Goethen väriteoria ja suomalaisen suurlähetystön toiminta.

Pitelemättömiä olivat kirjan päähenkilöt. Oliko kirjailijakin?!

Lena

Antti Tuuri Helmet.fi -kokoelmassa