Lukupiiriläinen bloggaa – JOULUORATORIO SOIKOON

Onko sinulla jokin oma kirjallinen pakopaikka, maa tai kaupunki, jonne sijoittuvia kirjoja on ihana lukea? Minulle tulee säännöllisesti Englantiin sijoittuvien dekkarien nälkä. Miten turvallinen hurjuudessaan onkaan Harry Potterin noitakoulu Tylypahka, vaikka siellä tapahtuukin outoja taikuuksia ja hetkittäisiä hirveyksiä. On pari Potteriakin tullut luettua vain miljöön vuoksi.

tylypahka

Kirjailijat saattavat sijoittaa kirjojensa miljöön usein samaan paikkaan. Voi myös olla, että kirjailijalle itselleen tuttu lapsuusmiljöö pukeutuu kirjoissa uuteen nimeen ja saa lähes yliluonnollisia ominaisuuksia.

Tunnetuimpia näistä edellä mainituista ”kirjallisista ihmemaista” lienee Gabriel Garcia Marquesin Sadan vuoden yksinäisyys -kirjan miljöö, kylä nimeltään Macondo. Väitetään, että Macondon esikuva on kirjailijan oma kotikaupunki Aracataca Kolumbian pohjoisrannikolla. Tässäpä muuten oivallinen vesitihkusateisten joulupyhien lukuvinkkikirja, josta ei puutu lämpöä, vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Kolumbian historiaa käydään läpi seitsemän sukupolven pituudelta.

sadan

Joulukuun tiistailukupiirissä pysyteltiin kuitenkin vähän pohjoisemmilla leveysasteilla, Ruotsin järviseuduilla Sunnessa. Lukupiirikirjamme Jouluoratorio on luultavasti kirjailija Göran Tunströmin kuuluisin teos. Tunström on itse kotoisin Sunnen läänistä Karlstadista Keski-Ruotsista. Kirjailijan tiedetään sijoittaneen useimmat teoksensa juuri tänne idylliseen maalaismaisemaan.

 

jouluora

Entäpä sitten itse lukupiirikirja Jouluoratorio?

Me luulimme jälleen kerran lukevamme ”jouluisen” kirjan lähestyvän joulun alla, mutta pieleen meni. Joulumusiikki (Johann Sebastian Bachin Jouluoratorio) soi vain kirjan alussa ja lopussa, kun yksi päähenkilöistä, kapellimestari Victor, palasi kotikylänsä kirkkoon ohjaamaan Jouluoratorio-esitystä.

Juonikuvaelmasta tulisi pitkä ja mutkikas, sillä kirjassa tapahtuu paljon. Juonen tarkka avaaminen ei myöskään tekisi oikeutta kokonaisuudelle. Kirjan päähenkilöt ovat isä Aron, tämän poika Sidner ja Sidnerin poika Victor. Näiden kolmen äänellä kerrotaan ystävyydestä, rakkaudesta ja matkoista. Tarinan näkymätön kaiken liikkeelle paneva voima on Aronin syvästi rakastettu puoliso Solveig, joka kuolee nuorena traagisesti.

sunnen

Kirja on moniulotteinen ja -sävyinen. Teksti on runollista. Lähes tuhoavan rakkauden lisäksi kirja kertoo perheestä, isistä ja pojista, menetettyjen vanhempien kaipuusta sekä ihmisten moninaisista odotuksista ja tarpeista, jotka eivät oikein kohtaa. Ja silti, onnettomuudesta ja surusta huolimatta kirjan loppu on toiveikas.

Tätä kirjaa ei pidä yrittää lukaista nopeasti, se ei nimittäin onnistu. Tunströmin teksti pysäyttää lukijan tavalla tai toisella. Tekstiin on pakko heittäytyä mukaan ajan kanssa ja kun jotain uskomatonta tapahtuu, pitää uskaltaa heittäytyä syvemmälle. Lukukokemus ei ehkä ole helppo mutta kirjailija tarjoaa lukijalle pelastusrenkaita tasaisin väliajoin.

”Tykättiinkö me tästä?”

Yleensä vilkaspuheinen joukkomme oli lukupiirin aluksi hieman mietteliäs ja hiljainen. Mistä kirjassa todella oli kyse? Mitä yksityiskohtia oli jäänyt mieleen, mitä ihmetyksiä? Niitä riitti.

Hörpimme glögiä, marmeladilaatikko ja suklaakonvehdit hupenivat vauhdilla. Mitä ihmettä kirjailija Selma Lagerlöfillä on tekemistä tämän kirjan juonen kanssa? Tunströmin teoksessa Lagerlöf asuu samassa kylässä kuin päähenkilöt ja osallistuu aktiivisesti kylän elämään. Mukana tapahtumissa viivähtää myös muita todellisia historiallisia henkilöitä kuten tutkimusmatkailija Sven Hedin ja taidemaalari Marc Chagall. Ehkä me tartuimme turhiin yksityiskohtiin mutta kaikkinainen ihmettely on lukupiirissä sallittua.

Ja kyllä me myös oikeastaan tykkäsimme tästä kirjasta. Meidän lukupiirimme on ennen kaikkea yleissivistävää toimintaa, luemme mieluiten meille tuntemattomia teoksia ja kirjailijoita, otamme riskejä, joskus puistelemme päätä epäuskoisina mutta jokaisen lukupiirikokoontumisen jälkeen kuuluu toteamus: ”Hyvä, että tulin tämän lukeneeksi.” Meidän lukupiirissämme tieto ei lisää tuskaa vaan tyytyväisyyttä. Ja me toteamme hyvin usein myös, että ”onneksi täällä saa olla rehellinen, kirjasta ei tarvii tykätä”.

Useimmiten me tykätään – edes vähän – ainakin fifty-sixty! Ja meillä on yhdessä kivaa!

kynttilät

Tiistain lukupiirin ja koko Itäkeskuksen kirjaston puolesta

Valoisaa ja iloista joulun aikaa ja mitä parhainta uutta vuotta 2016!

Satu Vähämaa

Göran Tunström, Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto

http://www.norden.org/fi/pohjoismaiden-neuvosto/pohjoismaiden-neuvoston-palkinnot/nordisk-raads-litteraturpris/pohjoismaiden-neuvoston-kirjallisuuspalkinnon-saajat/1984

Blogikirjoitus Jouluoratorio -kirjasta http://sanasulkia.blogspot.fi/2011/10/goran-tunstrom-jouluoratorio.html

Göran Tunström, kirjailijatietoja englanniksi http://authorscalendar.info/tunstr.htm

Johann Sebastian Bach, Jouluoratorio https://fi.wikipedia.org/wiki/Jouluoratorio

 

TALVITERVEISET TIISTAIN LUKUPIIRISTÄ…JOULURAUHAA JA LUMIA ODOTELLESSA…

jul1

Kirjasyksy alkoi vilkkaasti kirjaston lukupiireissä jo elokuussa, kun keskiviikon iltalukupiiri muutti kokoontumisaikojaan.

Tiistain päivälukupiiri on kokoontunut entiseen malliin tutulla porukalla syyskuusta lähtien. Vuoden viimeinen tapaaminen vietettiin Andrei Makinen. ”Ikuisen rakkauden kosketuksia” pohtiessa, tunnelmallisesti katetun kahvipöydän herkkujen äärellä. Kynttilät paloivat ja glögiäkin tarjottiin lämmikkeeksi.

Syksyä ovat siivittäneet Turun ja Helsingin kirjamessut ja Nobelin kirjallisuuspalkinto, jonka voitti ranskalainen Patrick Modiano. Finlandia-palkinnon voitti Jussi Valtonen teoksellaan He eivät tiedä mitä tekevät .

Tiistain lukupiirissä luettiin syksyn aikana vanhempaa ja uudempaa klassikkoa, kaksi nobelistiakin oli mukana. Ensimmäinen lukupiirikirja oli Amos Ozin Älä kysy yöltä, jossa päästiin kurkistamaan israelilaisen pikkukylän arkeen ja ihmissuhteiden kiemuroihin. Kuvailu kirjasta löytyy Lenan syyskuun lukupiiriläinen bloggaa –kirjoituksesta.

Vappuliisa alusti lokakuun kokoontumisen, jossa käsiteltiin superklassikko, Anton Tsehovin Vanja-eno. Se on ollut syksyn näytelmätapaus ja esitetty eri versioina sekä Kaupungin teatterissa että Kansallisteatterissa. Vanja-eno johdatti meidät Venäjän maaseudulle pisihuviloiden, samovaarien, kiihkeiden tunteiden, epätoivoisten rakkauksien mutta myös yllättävästi ajankohtaisten aiheiden äärelle. Näytelmän lääkäri puhuu luonnon ja metsien säästämisen puolesta. Yhdessä pohdimme, oliko näytelmä tragediaa vai komediaa, kenties tragikomediaa? Muistelimme myös kaikkia niitä Vanja-enon näytelmäversioita, joita vuosien saatossa olemme nähneet. Uppouduimme Vanjan maailmaan korviamme myöten.

talo

Marraskuussa Eevan alustamana lukupiirikirjana luettiin John Steinbeckin Hyvien ihmisten juhla. Kalifornialaisessa pikkukaupungissa Cannery Row´n laitapuolen asukkaat järjestävät juhlaa pidetylle tohtori Mackille. Juhlajärjestelyt eivät mene aivan suunnitelmien mukaan ja tarinassa on monta farssimaista kiemuraa – mutta kun juhlat viimein järjestetään, ne hullaannuttavat koko kaupungin.

Lukupiiriläiset luokittelivat teoksen ”hyvän mielen kirjaksi” ja siitä pidettiin kautta linjan. Eero toi kuitenkin mukaan myös toisenlaisen katsantokannan ja osoitti, että kirjan teksti saattoi paikoitellen olla jonninjoutavaa haastelua, eikä juonesta oikeastaan ollut tietoakaan. Totta sekin, juoni kirjassa on köykäinen ja mysteeri jää elämään – mitä Steinbeck tällä kirjalla lopulta halusi sanoa?

canary

Joulukuun kirjan, Andrei Makinen Ikuisen rakkauden kosketuksia, alusti Eero, joka kertoi kirjailijasta ja oman näkemyksensä kirjan episodimaisista rakkauskertomuksista. Ryhmän mielipiteissä oli suurta hajontaa. Yhteisesti olimme sitä mieltä, että kirjan teksti on kertakaikkisen hyvää mutta aiheen käsittely sai pohtimaan monia seikkoja. Olivatko rakkauden kosketukset aitoja vai platonisia, kuka oli kertoja ja pysyikö hän läpi kirjan samana? Olivatko tarinat pinnallisia vai syvällisiä? Entä rakastaako Ranskassa asuva venäläissyntyinen kirjailija entistä kotimaataan intohimoisesti kaikesta kritiikistään huolimatta? Ikävöikö? Jopa kirjan kansi sai miettimään millaisesta rakkaudesta Makine kirjoittaa – jo parhaat päivät nähneestä, hieman sairaasta, aidosta vai liioitellusta? Teksti sisälsi myös monia pieniä helmiä, joista sai hyvän olon ailahduksia.

kansi

Yhtä kaikki, edessä on uusi vuosi ja uudet kirjat. Minä ehdotan joulupyhiin hiljentymiskirjaksi Michael Cunninghamin uusinta teosta Lumikuningatar (Gummerus, 2014). Sen kansi saa ikävöimään oikeaa talvea, sen tarina herättää monia kysymyksiä, niin kuin hyvä kirja aina tekee. Tarina kertoo veljeksistä, rakkaudesta, kuolemasta, perhesalaisuuksista ja hyväksytyksi tulemisen tarpeesta taustanaan talvinen New York. Kirjassa pohditaan myös outoa valoilmiötä, jonka yksi päähenkilöistä näkee talvisella taivaalla.

kansi2

Toivotankin kaikille asiakkaillemme kirjaston lukupiirin vetäjien puolesta oikein valoisaa joulumieltä ja rauhoittavaa joulun aikaa.

Jos kuitenkin mielii kinkun sulatteluun jotain kevyempää tai peräti humoristista joulukirjaa, suosittelen tarttumaan Satu Taskisen Täydelliseen paistiin (Teos, 2011). Se on sitä paitsi tiistain lukupiirin tammikuun kirja ja odottaa jo yöpöydällä.

kansi3

Valoisaa ja hauskaa joulua!

Satu Vähämaa

 

Itsetehdyt enkelikorvakorut joululahjaksi

Onko Joululahja vielä hankkimatta ystävälle, tyttökaverille tai äidille? Puuttuuko idea?

Miten olisi omatekoiset enkeli korvakorut?  Tässä nopea ja näppärä Do it yourself joululahjaidea. Valitse käyttämiesi helmien väriksi vaikka lahjansaajan lempiväri tai tee jouluisen väriset enkelikorvakorut.

Tarvikkeet:

Tarvikkeita on saatavilla niin hyvin varustetuista askartelukaupoista kuin monista kirjakaupoistakin.

2 kpl korvakorukoukkuja

2 kpl korupiikkejä

2 kpl soikeaa helmeä vartaloksi

2 kpl siipihelmiä

2 kpl pyöreitä viistehiottuja helmiä tai bicone-helmiä pääksi.

Työkalut: pyöröpihdit ja katkaisupihdit

Pujota soikeahelmi, siipihelmi ja biconehelmi korupiikkiin ja tee pyöröpihdeillä korupiikkiin lenkki. Käännä korvakorukoukun lenkkiä auki ja pujota enkeli lenkistä koukkuun ja väännä korvakorun lenkki kiinni. Tee samoin toiselle korupiikille. Aikaa tähän pieneen projektiin menee 5-15 min.

enkeli_korvakorutKoruharrastuksessa alkuun pääsemiseen hyviä oppaita ovat muun muassa seuraavat kirjat:

Helmihullut / Dorothy Wood

Kaikki helmitöistä / Jean Power (also in English: Compendium of beading techniques / Jean Power)

Lisää kirjoja korujen tekemisestä löydät kirjaston kokoelmasta:

http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__S%28korut%29%20%28askartelu%29__Orightresult__U1?lang=fin&suite=cobalt

Tutustu myös zinion e-lehtiin:

Bead&Button

Bead Style

Handcrafted Jewelry

Sara Lahtinen

ME HAAVEILEMME VALKEASTA JOULUSTA

talvi
Vai haaveilemmeko? Onko lumi se valon tuoja tähän keskitalven pimeyteen, jota himmeät katuvalot kaupungin kaduilla yrittävät paikata? Kauppakeskukset loistavat kirkkaina hopeisina ja kultaisina tähtinä ja tuikkeina. Design-putiikkien edessä mekaaniset jääkarhut soittavat joulusävelmiä ja pikkuväki töllistelee niiden heilumista ihmeissään.

Kyllä toki – kirkkaat kauppakeskuksen valot tuovat meille kenties keveämmin hengitettävää ilmaa ja karvaiset jääkarhuotukset ovat oikeastaan suloisia – mutta bussissa valo on jälleen julman kelmeä, ihmisten kasvot harmaita väsymyksestä ja pysäkillä myrskytuuli on temmata mukaansa ennen kotiovelle ehtimistä. Jouluun on vain muutamia päiviä.

Mistä tulee joulun valo, mistä ilo, mistä tunnelma? Minä etsin näitä asioita joka joulu uudelleen. Välillä en niitä löydä mutta etsin aina.

Lopulta jouluna kuten oikeastaan ihan joka päivä, ilon ja valon tuo mielenrauha, hetki itselle ja rakkaille, hyvä mieli hymyistä, kauniista sanoista, hyväksyvistä katseista, ystävällisyydestä. Mitä annan, sen saan. Kunhan vain aina sen muistaisi.
Pienistä asioista onni koostuu, myös jouluna, ja jokaisen onni on erilainen.

Onni voi olla myös kirja, joka lohduttaa – ja sellainen voisi tänä jouluna olla vaikka René Gothónin Tuntematon pyhiinvaeltaja, tammikuun tiistaipiirin lukupiirikirja. Suosittelen sitä kaikille mielenrauhaa kaipaaville, se on kuin pään silitys ja antaa toivoa paremmasta.

Satu Vähämaa

VALOISAA JA ONNELLISTA JOULUN AIKAA KAIKILLE KIRJASTON ASIAKKAILLE!
toivottaa Itäkeskuksen kirjaston väki

Jouluvalmisteluja ja joulunajan joutilaisuutta

sisäkuusi
Joulusesonki tuntuu alkavan joka vuosi aikaisemmin ja aikaisemmin. Kirjastossa ensimmäiset joulukirjat varataan jo alkusyksystä ja esille ne laitettiin tänä vuonna jo marraskuun puolivälissä. Tarjolla on kaikenlaista kirjoja joululahjojen ja joulukoristeiden tekemisestä joulukorttien ja jouluruokien valmistamiseen ja joulun perinteistä kertoviin kirjoihin. Kaikille on siis tarjolla jotakin. Musiikkiosasto on myös laittanut esiin joululevynsä ja lastenosasto oman aineistonsa. Lastenosastolla on myös perheen pienimmille joulukalenteri Hiirten joulu, jossa maalaishiirulainen jokaisena joulukuun päivänä saa vieraakseen yhden sukulaisensa.
hiirten talo
Whamin joulusinkku Last christmas on minulle jonkinlainen jouluntunnus. Tänä vuonna kuulin sen ensimmäisen kerran jo marraskuun puolivälissä eli kuukausi ennen joulua. Innostuin lainaamaan erilaista joulumusiikkia kirjaston valtavasta joulumusiikkikokoelmasta ja tarkoituksena on tehdä oma joululevy autoon joulunalusviikkojen työmatkoja varten.
Kokoonnumme viettämään joulua perinteisesti neljän sukupolven voimin. Jouluperinteet ovat kovasti muuttuneet vuosien varrella, mutta tietyt asiat ovat säilyneet. Jouluaattona syödään joulupuuroa, televisiosta katsotaan joulurauhan julistus Turussa, radiosta kuunnellaan Sulo Saaritsin Taas kaikki kauniit muistot joulurauhan jälkeen ja lahjojenjaon jälkeen käydään hautausmaalla kunnioittamassa vainajia. Joulusauna kuului ennen tärkeänä osana jouluaattoon, mutta nyt en enää muista milloin viimeksi olisin ollut jouluna saunassa.
Jouluruokapöytä on meidän perheessä perinteinen, mutta ei kovin runsas. Alkupaloina maistellaan lohta ja mätiä ja erilaisia sillejä ja tietenkin rosollia, johon kuuluu ehdottomasti silli ja punajuuriliemellä värjätty ja maustettu kermavaahto. Pääruokana tarjoillaan kinkkua ja laatikoita, imellettyä perunalaatikkoa ja lanttulaatikkoa. Jossain vaiheessa vaihtoehtona oli myös porkkanalaatikkoa, mutta ei enää viime vuosina ja jälkiruokana kermasta, rahkasta ja luumuista valmistettua luumuherkkua.
Jouluna tärkeintä on se, että kaikilla on aikaa rauhoittua joko yksin tai joukolla, voi lukea lahjaksi saadun kirjan tai lehden tai katsoa yhdessä elokuvia. Meillä tehdään palapelejä, yleensä niissä on 1000 – 2000 palaa ja mitä vaikeampia ne ovat sitä parempia.
Tänä jouluna saan vihdoinkin pitkästä aikaa nauttia joulunajan vapaasta aina vuoden vaihtumiseen asti, ensin vanhempien luona ja sitten omassa kodissa.

Jouluna kirjasto on kiinni 24. – 26.12. muuten kirjastoon pääsee normaalien aukiolojen mukaan.
Joulu
Mareetta