Lukupiiriläinen bloggaa : ”Palaa eloon vielä kerran, anna minun tuntea hengityksesi lämpö…”

Maaliskuun lukupiirikirjana luimme Kim Echlinin romaanin Kadonneet.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Kanadaan Montrealiin ja Phnom Penhiin Kambodzaan. Kambodzassa oli vallassa vuosina 1975-79 maolainen, vallankumouksellinen ja väkivaltainen liike punaiset khmerit johtajanaan Pol Pot.

310

 Tarinan kertoo kanadalainen Anne kambodzalaiselle rakastetulleen Sereylle. He rakastuvat Montrealissa, missä Serey on paossa Kambodzassa meneillään olevaa kansanmurhaa. Rajojen taas auettua Serey lähtee Phnom Penhiin etsimään perhettään.

Kun aika kuluu eikä Sereystä kuulu mitään, lähtee Anne Kambodzaan etsimään Sereytä, jonka hän uskoo nähneensä ohimennen televisiossa. Anne löytää Sereyn, mutta kadottaa hänet jälleen, nyt lopullisesti. Anne etsii rakastettuaan epätoivoisesti ruumiiden ja pääkallojen seasta.

311

 Tarina on surullisen kaunis. Rakkaustarina on kerrottu herkästi ja runollisesti:

”Sinä palaat mieleeni pieninä elävinä kuvina, valona talvenvalkoisella seinällä. Tule ovelleni, tuttu sielu, tule niin syleilen sinua. Palaa eloon vielä kerran, anna minun tuntea hengityksesi lämpö, Serey, anna minun kuulla äänesi laulussa, anna minun pestä pois kaikki tuska. Tule, niin kuiskaan sinulle nimesi vielä kerran.”

 312.jpg

Vastapainona herkkyydelle ja runollisuudelle ovat järkyttävät ja julmat raakuudet, joita Kambodzassa edelleen tapahtui. Kuinka tärkeää ihmiselle onkaan saada lopullinen tieto kadonneen rakastetun tai perheen jäsenen kohtalosta. Haudata hänet ja näin ollen saada paikka, jossa häntä voi muistella.

Lukupiirissä pidettiin kirjasta. Pidettiin myös tärkeänä, että Kambodzan kansanmurhan kaltaisista vääryyksistä ja julmuuksista kirjoitetaan. Echlin kuvaa myös Kambodzan eksoottista luontoa ja värikästä kulttuuria. Tarinassa on musiikilla merkittävä roolinsa ja kantava voimansa.

Kim Echlin on kanadalainen kirjailija, käsikirjoittaja ja opettaja. Hän opettaa edelleen kirjoittamista Toronton yliopistossa.

Kadonneet on ilmestynyt keväällä v. 2009 ja sen on kääntänyt suomeksi samana vuonna Sirkka Aulanko. Saman vuoden keväällä YK:n avustuksella perustettu tuomioistuin sai vihdoin oikeuden eteen punakhmerien johtajia, jotka olivat Pol Potin johdolla vastuussa ainakin 1,7 miljoonan ihmisen kuolemasta 1970-luvulla. Tammi oli ajan tasalla kun on ripeästi suomennuttanut tämän Echlinin kolmannen romaanin.

313

Kirjasta käytiin jälleen vilkasta keskustelua. Lukupiirin jälkeen ymmärtää kirjan aina paremmin. Toisten näkemykset ja mielipiteet avaavat omaa näkemystä kirjasta. Se on lukupiirin parasta antia.

Kiitos Sadulle ja lukupiiriläisille

Maija

 

Linkit:

Kim Echlin Wikipedia (englanniksi)

Turun sanomat, arvostelu

Kim Echlin Helmetissä

Lukupiiriläinen bloggaa – Carol Shieldsin Ruohonvihreää

carol

Tiistain lukupiiri tutustui marraskuussa Carol Shieldsin varhaistuotantoon kuuluvaan romaaniin Ruohonvihreää (Otava, 2012). Shields kirjoitti romaanin jo vuonna 1977, aikana, jolloin ei ollut internetiä, sähköpostia tai matkapuhelimia. Yhteyttä pidettiin kirjoittamalla kirjeitä ja soittamalla kaukopuheluita.

Romaanin päähenkilö, eronnut runoilija Charleen Forrest, matkustaa miesystävänsä kanssa tuhansia kilometrejä Kanadan halki osallistuakseen rintasyöpää sairastavan seitsemänkymppisen äitinsä häihin. Perillä lapsuudenkodissaan hän tapaa sisarensa miehineen ja äidin uuden sulhasen.

Muutaman yksityiskohtaisesti kuvatun päivän aikana selvitellään ihmissuhteita, joista vaikeimmat ovat ehkä äidin ja tyttärien väliset suhteet. Charleenin pojan katoaminen tuo lisäjännitettä juhlien valmisteluille…

Charleen selvittää myös välinsä ex-mieheensä ja vapautuu entisen elämänsä taakoista. Äiti saa rinnalleen kumppanin. Poika löytyy. Onnellinen loppu.

Kirja herätti erittäin vilkasta keskustelua. Jollekin tämä oli valoisa ja humoristinen kuvaus perheestä, jollekin teksti oli liian kliseemäinen. Joku tunnisti itsensä, joku taas äitinsä. Kysyimme muun muassa, miten omat asenteemme siirtyvät seuraavalle sukupolvelle vai siirtyvätkö? Jättävätkö vaikeat ihmissuhteet arpia sieluun?

Mikä oli ruohonvihreää? Mikä oli The Box Garden? Saimme toisiltamme uusia näkökulmia tulkintaamme, emme valmiita vastauksia.

Kirjapiiri oli taas antoisa. Kiitos osallistujille!

Lena Andersén

Carol Shields englanniksi http://www.carol-shields.com/biography.html

Carol Shields Helsingin sanomien muistokirjoitus http://www.hs.fi/muistot/a1364352157180

Carol Shields Otava http://www.otava.fi/kirjailijat/carol_shields/

Carol Shields Helmet.fi-kokoelmassa:

http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__SShields%2C%20Carol%20__Orightresult__U?lang=fin&suite=cobalt

 

 

Lukupiiriläinen bloggaa / Alice Munro : Kerjäläistyttö

 

”KUKA SINÄ OIKEIN LUULET OLEVASI?”

Tiistain lukupiirin toukokuun kirjaksi olimme valinneet vuonna 2013 Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaneen Alice Munron teoksen Kerjäläistyttö. Kirja on julkaistu vuonna 1978 ja suomennettu vuonna 1985. Vaikka kanadalainen Munro on maineikas kirjailija, oli hänen tuotantonsa useimmille lukupiiriläisille tuntematonta.

munro

 

Kirjan alkuperäinen nimi, ”Kuka sinä oikein luulet olevasi”, toistuu usein tekstissä ja kuvaa päähenkilö Rosen epävarmuutta. Lukija pohtii koko kirjan läpi, mitä Rose elämältään oikeastaan haluaa.

Rose on lähtöisin köyhistä oloista, mutta hän on älykäs ja taiteellisesti lahjakas tyttö. Hän tuntuu etsivän koko elämänsä jotain, mutta ei tiedä itsekään mitä. Äitipuoli Flo, toisaalta huolehtivainen ja ystävällinen, saattaa yhtäkkiä läimäyttää tyttöä. Isänkin kuritustoimet ovat karmeita. Lisäksi Rose on koulukiusattu. Nämä olivat Rosen elämän lähtökohdat.

Kuinka kauan ihminen kantaa mukanaan muistoja kaukaisesta lapsuudesta? Jäävätkö epämieluisat asiat syvemmin mieleen? Häviääkö häpeä köyhyydestä ja alemmuudentunteesta? Onko unohtaminen ylipäänsä mahdollista? Rose ei koskaan unohtanut olevansa ”kerjäläistyttö”, vaan käytti sitä hyväkseen.

Vähävaraisuutta peittelevä Rosen äitipuoli Flo, koetti kohentaa kotia hankkimalla muoviliinan ja muovijoutsenen ruokapöytään, kun Rosen varakas sulhanen Patrick tuli ensimmäisen kerran vierailulle.

Vaikka Rose menestyi televisiossa juontajana ja joskus näyttelijänä teattereissa, juurettomuus vaikutti kaikkiin elämän ratkaisuihin. Vaihtuvat miessuhteet, vaikea suhde tyttäreen Annaan ja velipuoleen Brianiin ja vimmainen asuinpaikkojen muuttaminen, olivat tyypillisiä Roselle. Vaikka äitipuolen ja Rosen suhde ei aina ollut lämmin, Rose huolehti sairaan ja vanhan Flon hoidosta tämän viimeisinä elinkuukausina. Flo oli Rosen varhaisin ja pitkäaikaisin ihmissuhde ja siksi erittäin tärkeä.

Kirjailijan loistava tyyli ja suomentaja Kristiina Rikmanin erinomainen, Munron tekstin täydellinen hallitseminen, tekivät lukukokemuksesta erittäin miellyttävän. Lukupiirin jäsenet pitivät kirjasta ja se viritti vilkkaan keskustelun sisältönsä monikerroksisuuden, syy- ja seuraussuhteiden ja tavallisten ihmisten elämän kuvauksena.

munro1

 

 

Kiitos kirjailijalle! Kiitos lukupiirille! Olen uusi Munron ihailija, kuten ilmeisesti moni tiistain lukupiiriläinen!

Anna-Liisa Orama