Lukupiiriläinen bloggaa : Ole reipas ja rohkea (mutta älä stressaa)

  • Kenen tarina vaikutti sinuun eniten?
  • Ida, Mary, Isabella, Alexandra, Nellie, Karen…
  • minusta Yayoi ei oikein sopinut tähän kirjaan
  • no hän onkin ainoa elossa oleva
  • tämä on ihan täydellinen sohvapöytäkirja, voi lukea yhden luvun kerrallaan
  • minä en voinut lopettaa tämän lukemista, jäi kaikki muut hommat tekemättä
  • mutta oli se liian pitkä ja sekava, fiktion ja faktan sekoitus häiritsi
  • mikä kirjassa on totta?
  • minusta Mia laittoi tässä kaiken peliin
Mia Kankimäki

Kiitos armaat lukupiiriläiset! Emme antaneet periksi pandemian edessä, ja tässä sitä ollaan, nokakkain kirjaston kokoushuoneessa taas. No, maskit kasvoilla mutta silmät tuikkivat sitäkin kirkkaammin.

Tammikuun kirja siirtyi helmikuun kirjaksi mutta lähdetään siitä, että loppukevät menee lukujärjestyksen mukaan. Siispä, kirjakeskustelumme keskittyi vuoden ensimmäisessä lukupiirissä Mia Kankimäen kirjaan Naiset joita ajattelen öisin, Otava, 2018.

Yleisesti ottaen lukupiiriläiset pitivät kirjasta. Siinä on jokaiselle jotakin: faktaa, fiktiota, historiaa, taidehistoriaa, matkailua, omakohtaisia kokemuksia, kasvunpaikkoja. Ennen kaikkea siinä on upeita tarinoita upeista naisista, jotka ovat tehneet mahdottomasta mahdollisen ennen kuin nykyaikaisista mukavuuksista oli aavistustakaan.

Historiallisten naisten elämäntarinoiden lisäksi kirjaa kuljettaa eteenpäin Mia Kankimäen oma henkilökohtainen tutkimusmatka, milloin Afrikkaan, milloin Japaniin, milloin Toscanaan ja kirjailijaresidenssiin Mazzano Romanoon. Sen mitä kirjailija opettaa meille yönaisistaan (rohkeat erityiset naiset, joita Mia pohdiskelee unettomina öinä), sen hän oppii myös omilla reissuillaan oivaltamaan.

Tämä kirja on oikeastaan koettava itse, sitä on vaikea kuvailla. Se on humoristinen ja lempeä mutta myös sormille näpäyttävä ja sopivasti hapokas. Kieli on taipuisaa ja hauskaa, kerronta ottaa mukaansa väkisin. Tyyli voi toki myös ärsyttää.

Mazzano Romano (kirjalijaresidenssi)

Ennen kaikkea teos on yleissivistävä ja kaikin puolin rohkaiseva. Ole se, mikä olet ja tee se, mikä on tehtävissä, kaatuessasi pirauta itkut ja jatka matkaa, jossain kohtaa onnistut. Kankimäki toteaa, ettei naisena oleminen ole tai ole ollut aina ja kaikkialla helppoa mutta onnistumistarinoitakin löytyy. Nykyajan naisille omannäköinen elämä on jo helpompaa.

Sovimme, että nelisataasivuisesta kirjasta voi lukea vain ne tarinat, jotka itseä eniten kiinnostavat. Monet lukivat koko kirjan ja olivat sitä mieltä, että kirjassa oli ähkyksi asti asiaa ja liikaa henkilöitä.

Ehkä kirja onkin hyvä lukea paloissa, sillä helposti yönaiset menevät päässä sekaisin.

Itse keskityin enimmäkseen renessanssin naistaidemaalareihin ja heidän käsittämättömiin elämänkohtaloihinsa, jotka eivät vieläkään lakkaa ihmetyttämästä.

Sofonisba Anguissola (1532-1625), oli cremonalainen ”kympin tyttö”, jonka edistyksellinen isä laittoi jo varhain opiskelemaan maalaamista. Sofonisba oli ensimmäinen, joka käytti peiliä apuna maalatessaan omakuvia, hän myös kuvasi ensimmäisenä maalauksissaan tavallista kotielämää. Sittemmin Sofonisba sai elantonsa maalaamistaan tauluista, työskenteli Espanjan hovissa, rikastui ja elätti perheensä. Lopulta hän nai itseään paljon nuoremman komean merikapteenin ja eli hyvää elämää lapsettomana Genovassa ja Sisiliassa aina 93-vuotiaaksi. Ei mitenkään tavanomaista 1600-luvulla.

Sofonisban omakuva

Lavinia Fontana (1552-1614), oli bolognalainen monitaituri, joka pystyi yhdistämään taiteilijuuden eli työn, perhe-elämän ja äitiyden (11 lasta). Hän oli ensimmäinen naismaalari, joka toimi tasavertaisena miesten kanssa. Hän brändäsi itsensä lähettämällä mahdollisille taulujen tilaajille miniatyyrikokoisia muotokuvia itsestään parhaassa asussaan ja koruissaan (käyntikortti). Hän oli joko raskaana tai synnytti ja hoisi vastasyntynyttä samaan aikaan kun maalasi liukuhihnalta tauluja. Hän rikastui työllään, elätti perheensä ja oli aikansa julkkis mutta kuoli jo 62-vuotiaana.

Lavinian omakuva

Artemisia Gentileschi (1593-1654), on taistelijanaisten symboli, joka raiskauksen ja nolatuksi tulemisen jälkeen nousi italian renessanssin naistaiteilijoista kuuluisimmaksi, ja joka hyväksyttiin 1616 ensimmäisenä naisena Firenzen taideakatemiaan. Artemisian lähipiiriin kuuluivat Medicit, Galileo Galilei, Michelangelo nuorempi ja hän nautti suurta suosiota ja mainetta taidepiireissä. Hänen miesasiansa eivät oikein koskaan ottaneet onnistuakseen ja lopulta hän elättikin itsensä ja jälkikasvunsa yksinhuoltajana. Artemisia kuvasi maalauksissaan naiseutta kaikkinensa, naisen elämää ja sosiaalista asemaa sekä valtaa, erotiikka unohtamatta.

Artemisian omakuva

Kankimäki kirjoittaa jokaisen yönaisen yhteyteen liudan hyviä ohjeita, jotka ovat hauskoja ja rohkaisevia. Tämä löytyi Artemisian tarinan lopusta.

”Jos olet kokenut nöyryytyksiä, vääryyttä tai kärsimystä, älä jää niihin jumittamaan. Mene eteenpäin. Lähde Firenzeen. Tai Roomaan. Tai Venetsiaan. Tai Napoliin.”

Jos kaukomaille pääseminen ei ole mahdollista, kannattaa vaikka lähteä ostamaan lähikaupasta pullaa ja katsoa suoratoistosta jokin pään tyhjentävä sarja, ja jatkaa sitten omaa tietä eteenpäin.

Lukupiiriterveisin Satu

Linkit:

Mia Kankimäki Helmetissä

Mia Kankimäki ja Japanin loputon lumo

Mia Kankimäki Wikipediassa

Sivumerkkejä kirjablogi Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin | Sivumerkkejä (wordpress.com)

Miehiä ja ihmisiä

laitu

Keskiviikon lukupiirin kirja maaliskuussa oli Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä vuodelta 2014. Tämä on hieno kuvaus 17-vuotiaan pojan valinnoista uusien ihmisten ja uudenlaisten tapahtumien kesänä 1972. Jalosen mukaan kirjan nuoruuden kuvaus ei ole omakohtainen, mutta tuntemukset ovat omia.

Haastattelussa vuodelta 1994 (Ylen Elävä arkisto 28.1.1994)) Jalonen mainitsee kirjailijan tehtäväksi kielen pitämisen elossa monipuolisesti. Hän arvioi kirjan liian hitaaksi välineeksi yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Hän myös nostaa perusyksinäisyyden arvostettavaksi asiaksi, sillä ihminen ei ole vain lauman jäsen. Lauman jäsenenä on helppo jättää näkemättä ihmisarvon loukkausta. Kirja on hyvin ansainnut aikanaan Finlandia-palkintoehdokkuuden.

Lukupiirin mukavat rouvat (tällä kertaa kuusi kappaletta) pitivät tästä kirjasta ja sen sympaattisesta päähenkilöstä, niin minäkin…koulussa oli juuri tuollainen älykäs, kiltiksi kasvatettu, vastuuta ottava poika, joka tuskin piti Matista ja Teposta mutta osasi hyvin analysoida, mikä tekee Charlie Parkerista mestarin.

Olli Jalosen kirjat Helmet-kokoelmassa.

Hyvää pääsiäistä

Pirjo M

 

Liimatta, Kirves ja rytmikassi

Lokakuussa tapaamme Klassikkokiertueen merkeissä Tommi Liimatan. Hän saapuu Itäkeskuksen kirjastoon keskiviikkona 21.10. Kaikille avoimessa klo 18 alkavassa tilaisuudessa Liimatta esittelee Hannu Salaman klassikkoteoksen Minä, Olli ja Orvokki. Haastattelijana toimii Kannelmäen kirjaston kirjastonjohtaja Solveig Stormbom. Klassikkokiertue-tapahtumasarja on osa ensimmäistä kertaa järjestettävää Kirjan vuotta, jolla juhlistetaan kirjoja ilon ja elämysten lähteenä. Kuluvan vuoden aikana kymmenen kotimaista nykykirjailijaa vierailee eri kirjastoissa esittelemässä oman suosikkiklassikkonsa.

Tommi Liimatta (s. 1976, Kemi) on helsinkiläinen muusikko, sarjakuvapiirtäjä, kuvataiteilija ja kirjailija. Liimatta on tullut tunnetuksi Absoluuttinen Nollapiste -yhtyeen laulajana, sanoittajana ja säveltäjänä.

Kirjastossa on vierailua edeltävän viikon ajan esillä – sekä tietenkin lainattavissa – kattava valikoima Liimatan tuotantoa, niin kaunokirjallisuutta, sarjakuvaa kuin musiikkiäänitteitäkin. Myös Salaman teosta Minä, Olli ja Orvokki on saatavana.

Tommi Liimatta

Tommi Liimatta

Marraskuun kirjailijavieraaksi saapuu Jenni Kirves. Kirves luennoi Itäkeskuksen kirjastossa torstaina 5.11. klo 18 otsikolla Aino Sibelius – Rakkauden nero ja tunteiden taiteilija. Luento pohjaa Kirveksen huhtikuussa julkaistuun kirjaan Aino Sibelius – Ihmeellinen olento. Luennolla juhlistamme säveltäjämestari Jean Sibeliuksen (s. 8.12.1865, Hämeenlinna) syntymän 150-vuotisjuhlaa.

”Tämä teos purkaa myyttiä itseään uhraavasta muusasta ja näyttää lukijalle Sibeliukset, joiden suhde oli maailmallisen myrskyisä sekoitus intohimoa ja yhteensulautumista. Jannen tehtävä oli turvata perheen toimeentulo ja Ainon organisoida kaikki muu, tiukimpina aikoina elättääkin perhe puutarhallaan.

Kirja piirtää kuvan inhimillisestä ja usein ristiriitaisestakin naisesta, joka jaksoi kuitenkin kannatella perheensä läpi taloudellisten ja henkisten vaikeuksien. Toisinaan Ainolta saattoivat loppua usko ja toivo mutta rakkaus ei milloinkaan.” -Jenni Kirves

Jenni Kirves (s. 1977, Sonkajärvi) on historiantutkija, ja on aiemmin kirjoittanut kirjan Miehenkuva – Kalle Päätalon perintö. Hän on ollut mukana tekemässä teoksia Ruma sota – talvi- ja jatkosodan vaiettu historia sekä Luvattu maa – Suur-Suomen unelma ja unohdus. Kirves on julkaissut tänä vuonna myös ensimmäisen satukirjansa Tervetuloa Rauhalaan.

Kuva: Aapo Huhta

Jenni Kirves (Kuva: Aapo Huhta)

Raikkain syysterveisin, Hanna

PS. Musiikkiosaston valikoima on syksyn alussa kasvanut yhdellä upouudella tuotteella, rytmikassilla. Kyseessä on asiakastoiveitten pohjalta ideoitu lainattava lyömäsoitinsetti, joka sisältää triangelin, marakassit, guiron, rytmikapulat ja tamburiinin. Laina-aika on kaksi viikkoa. Lainaus ja palautus tapahtuu kirjastomme musiikkiosastolla.

Lisää Klassikkokiertueesta

Lisää rytmikassista

Liimatta HelMetissä

Kirves HelMetissä

 

Lukupiiriläinen bloggaa: VIERAILU VIIVI LUIKIN VARJOTEATTERISSA

varjo
Tiistain lukupiirissä 15.10.2013 paikalla oli Satu ja meitä piiriläisiä kymmenen. Oli taas mukavaa tavata kun syksyn ensimmäisen kokoontumisen aikaan poimin puolukoita Itä-Suomessa.

Viivi Luikin kirja herätti vilkkaan keskustelun ja kaikilla meillä riitti puhetta sekä kirjailijasta että tietysti pääasiastamme eli Varjoteatteri -nimisestä kirjasta.

Viivi Luik on eestiläinen vuonna 1946 syntynyt kirjailija, joka aloitti runoilijana. Tämä diplomaatin rouva on kirjoittanut myös lastenkirjoja, artikkeleita, esseitä ja kolumneja romaanien lisäksi.

Varjoteatterissa liikutaan muun muassa Helsingissä, Berliinissä, Roomassa ja tietysti Tallinnassa. Kirja on kuin ”matkakertomus” Eestin valtion diplomaattitoiminnan uudelleen rakentamisesta ja lähettiläspariskunnan asunnon etsimisestä Roomassa Viivi Luikin näkökulmasta.

Minua viehätti erityisesti Berliiniä koskevat kommentit ja tapahtumat kun olin juuri syyskuun viimeisellä viikolla kävellyt samoilla keskustan kaduilla.

Viivi Luikin teksti on mielestäni helppoa luettavaa. Olin kolme vuotta sitten lukenut hänen kirjansa Seitsemäs rauhan kevät. Muutamilla muillakin lukupiiriläisillä oli lukukokemuksia Viivi Luikin teoksista. Meistä useimmat pitivät nyt puheena olevasta kirjasta vaikka jotain muutakin sanottavaa löytyi.

Omasta puolestani suosittelen Varjoteatteria toistenkin lukupiirien ohjelmaan. Tämänkertaisen keskustelun ohjasi Lena, varmaan ja hyvään tapaansa.

Lopuksi keskustelimme Sadun johdolla seuraavan kuukauden kirjasta ja valinta osui A. S. Byattin Ragnarök, jumalten tuho -nimiseen kirjaan.

Mukavaa, kun Satu on taas täysipainoisesti mukana. Ilman hänen apuaan olisimme kyllä pahasti pulassa. Kiitos Lena ja Satu lokakuun iltapäivän ajastanne lukupiirimme parhaaksi.

Kirjoituksen teki Eero mukana piirissä olleena.

Rooma

Berliini

Lukupiiriläinen bloggaa IHMINEN JA LUONTO OVAT YHTÄ

kilpi2

”Ihminen ja luonto ovat yhtä.”
Näin kirjoittaa Eeva Kilpi romaanissaan Häätanhu, joka oli tiistain lukupiirin maaliskuun kirja.

Kesäkuusta syksyyn, koko kesän ja luonnon muuttuminen kuvataan kauniisti, yksityiskohtaisesti, joskus jopa liiankin tarkasti. Jokainen ruohonkorsi, avautuva kukkanen, siipiään räpistelevä hyönteinen, tunteitaan laulava lintu, humiseva hongikko, kaikki ympärillä on tärkeätä. Ihminen on osa luontoa!

Kirjassa kulkee luonnon muuttumisen ohessa myös elämän muutoksen juoni, vanheminen ja luopuminen. Vanheneva koira Ruska, viisas ystävä, elää viimeistä kesäänsä; välillä se ymmärtää olevansa vanha, makailee sängyn alla eikä aina viitsisi lähteä uimaan hakeakseen emäntänsä järveen heittämän leivänpalan. Mutta joskus vanhan koiran tunteet heräävät ja se tuntee itsensä nuoreksi ja viriiliksi!

Anna Maria ja Ruska ovat toisistaan riippuvaisia, välillä suuttuvat toisilleen, mutta hetken kuluttua yhteisymmärrys palaa ja voidaan pistää vaikka tanssiksi! Anna Maria tietää Ruskan elävän viimeistä kesäänsä. Myös Anna Marian elämä on muuttumassa. Muutto toiseen maanosaan uuden ihmissuhteen myötä, hyvästijättö rakkaalle mökille, epävarmuus hyvästien lopullisuudesta ja ikävä täysi-ikäisistä pojista askarruttavat. Luopuminen ja hyvästit kuuluvat elämään; se vain on niin vaikeata hyväksyä.

Kirja on kaunis ylistys luonnolle, kukille ja metsälle, linnuille ja muille siivekkäille ja vähän isommillekin eläimille, mutta myös muistutus elinympäristömme suojelun tarpeellisuudesta ja ajankohtaisuudesta.

Syksyllä Anna Maria tulee mökille haudatakseen Ruskan suuren kuusen juurelle ennalta sovittuun paikkaan. “Metsästä sinä olet tullut, metsään pitää sinun jälleen tuleman. Metsästä minäkin olen tullut ja vain metsässä olen oma itseni.”

Ympärillä vallitsi loistava ruska.

Kirja oli mieluista luettavaa lukupiiriläisille.

Kirjaa ja lukupiiriä kiittäen

Anna-Liisa

maisema

Sanelma: kotimaisen kirjallisuuden vuosikirja
Eeva 31.10.2012: Eeva Kilpi: ”Minussa on elämänikäistä ikävöintiä”

Kaj Chydenius Stoan kirjavieraana

Tiesitkö, että Itäkeskuksen kirjaston naapurissa, Stoan kahvilassa pääset tapaamaan kiinnostavia kirjailijoita? Stoan suosittu kirjavierassarja jatkuu keväällä 2010 jo kuudetta kauttaan teemalla omaelämäkerrallinen kirjallisuus. Neljä kirjailijaa lähestyy aihetta eri näkökulmista. Tutustu teoksiin, osallistu keskusteluun ja kuule, minkä musiikkiesityksen kirjavieras on illan päätteeksi valinnut. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy.

Kevään 2010 Kuukauden kirjavieras -sarjan aloittaa ma 25.1.2010 säveltäjä Kaj Chydenius, joka muistelee uraansa ja Suomen kulttuurielämän mullistuksia tuoreessa kirjassaan ”Muistin juuri” (Otava 2009). (HelMet järjestelmässä: http://www.helmet.fi/search~S9*fin/t?SEARCH=muistin+juuri&searchscope=9). Tilaisuus pidetään siis ma 25.1.2010 klo 18:00-20:00 Stoan kahvilassa.

Kaj Chydenius opiskeli Sibelius-Akatemian lisäksi kauppakorkeakoulussa ja Helsingin yliopistossa. Hän on toiminut Hufvudstadsbladetin musiikkitoimittajana ja säveltäjänä Ylioppilasteatterissa ja KOM-teatterissa. Chydenius on säveltänyt lauluja useiden runoilijoiden teksteihin ja musiikkia mm. Ylioppilasteatterille, KOM-teatterille sekä eri taiteilijoille. Suurimpia yksittäisiä töitä oli musiikin säveltäminen Arvo Salon Lapualaisoopperaan.

”Sinua, sinua rakastan”, ”Kalliolle kukkulalle” ja ”Kenen joukoissa seisot” – kuulostaako tutulta? Kappaleet ovat vain pieni osa Chydeniuksen klassikoiksi nousseista sävellyksistä. Kirjastosta saat lainaksi nämä sekä kattavan valikoiman Chydeniuksen muuta tuotantoa. Tee varaus netissä (http://www.helmet.fi/) tai tule etsimään suoraan hyllystä!

Chydeniuksen kotisivut löydät osoitteesta http://www.kajchydenius.fi/

Muut kevätkauden 2010 Kuukauden kirjavieraat Stoassa ovat Claes Andersson (ma 15.2.), Annina Holmberg (ma 15.3.) ja Heikki Hietamies (ma 19.4.).

hs