Lukupiiriläinen bloggaa : Hyllyjä ja sitaatteja

”Kirjahylly on viisas kallio, jossa on tuhat kultaista silmää” (Katri Vala)

Etsin erästä työtä varten sitaatteja kirjallisuudesta ja kirjoista. Löysin sivuston, jolla niitä olikin runsaasti. Yksi kosketti erityisesti, Katri Valan lyyrinen metafora viisaasta kalliosta kultaisine silmineen. Miten osuva se on. Kun siirrän katseeni kodin kirjahyllyihin, sieltä minulle vinkkaa aina jokin kultainen silmä, joka herättää ajatuksen tai peräti impulssin tarttua kyseiseen teokseen.

Olen pohtinut kirjahyllyjä jostain syystä viime viikkoina. Ehkä siksi, että minulla on niitä liikaa ja mietin, miten voisin luopua yhdestä ja saada kotiini lisää tilan tuntua. Ehkä siksi, että työpaikkani eli kirjaston kirjahyllyt näyttävät kertakaikkisen siisteiltä ja kutsuvilta mutta järkyttävän yksinäisiltä tyhjässä tilassa. Asiakkaiden etsivät silmät ja vaeltavat sormet eivät ole kuukausiin päässeet tutkimaan kirjaston hyllyjä.

Anthony Burgess toteaa ”Kirjan omistamisesta tulee korvike sen lukemiselle”. Tätä jään pohtimaan. Toisaalta, kun rahaa ei ole ylettömästi tuhlattavaksi, kirjan ostettuani ajatukseni on todella lukea se, tutustua teokseen kunnolla, ellei heti niin joskus. Kirjan kierrätys muille lukemisesta innostuneille estää teoksen juuttumisen hyllyn täytteeksi.

Vähän aikaa sitten silmiini osui naistenlehden kolumni, jossa Kirsi Piha kirjoitti omista kirjahyllyistään, tarpeesta karsia kirjakokoelmaa ja miten sietämättömän vaikeaa se oli. Hän oli pohtinut aivan samoja asioita kuin minä: hyllyjen epäjärjestystä, löytämisen riemua, rakkaita muistoja, hävittämisen vaikeutta.

Kirjat hyllyissäni ovat sellaisia, jotka erityisesti olen halunnut sinne. Jokaisella on tarina ja sisältö, joka on minulle mieleen. En ehkä ole lukenut niitä kaikkia mutta se päivä voi koittaa milloin vain, kun juuri tietyn kirjan tietoa tarvitaan, kun juuri tietty kirjailija tai kirja onkin ajankohtainen.

Seneca toteaa ”Kirjojen paljous haittaa ajattelemista”. Todellako? Minusta kirjojen paljous ruokkii ajattelemista. Me saamme olla Senecan kanssa eri mieltä.

Toinen suuri innostukseni kohde on kevätkesäiset parvekekukat, kasvit ja yrtit. En ole viherpeukalo, enkä juurikaan istuta mitään mutta joka kesä pyrin hankkimaan parvekkeelleni runsaasti erilaisia kukkia. Hankin vain sellaisia kasveja, jotka miellyttävät juuri minun silmääni, juuri sellaisia värejä ja tuoksuja, jotka puhuttelevat. Sitten vain istun kukkien ja värien kakofoniassa kirjojeni kanssa, luen ja nautiskelen.

”Kirja on kuin taskuun mahtuva puutarha” sanoo arabialainen sananlasku. Ehdottomasti! Miten täsmällinen kielikuva. Tosin melko isot taskut täytyy olla, jos nelisataasivuisen romaanin sinne meinaa laittaa. Ajatus on kuitenkin mainio. Kirja on myös puutarha – tai kasvien täyttämä parveke – inspiraatio ja keidas!

Jos omistat puutarhan ja kirjakokoelman, sinulta ei puutu mitään.” (Cicero) Kiehtova ajatus, joka tietysti pitää sisällän totuuden, että kumpaakin täytyy tavalla tai toisella hoitaa.

Kun Kirsi Piha kertoo miehensä tehneen exceltaulukon kirjoja varten, huokaan syvään. Lajittelen aineistoja erilaisiin järjestelmiin työssäni päivittäin, joten luulen, että kotikirjani saavat jatkossakin rehottaa miten lystäävät. Eivät ne ole sikin sokin, löydän haluamani aina, mikä onkin perin kummallista.

Ja vielä viimeinen sana antiikin suurelta viisaalta ”Kirjaton huone on sieluton ruumis”. (Cicero) Mielelläni lisäisin tähän kuitenkin, että yksikin kesken lukemista oleva teos kahvipöydällä tekee huoneesta jo erittäin sielukkaan.

Lopuksi muutama kultainen silmä viisaan kallioni uumenista:

Anna Ahmatova Fontankan talossa : Pirjo Aaltonen, Anne Hämäläinen, Sanni Seppo (Into), 2015

Neuvosto-Venäjän tunteiden tulkin ja klassikkorunoilijan Anna Ahmatovan entinen koti Pietarissa on nykyään museo. Kirjassa on talon tarina, hienoja kuvia ja runoja. Herää muisto upeasta kulttuurimatkasta Pietariin lukupiiriläisemme opastuksessa.

”Toisit taas lehvän vaahterasta / tai pelkän ruohokimpun, kuin toit vasta / kun viime kevät teki tuloaan.”

Antiikin nainen : Päivi Setälä (Otava), 2005

Myyttien amatsonit, marttyyrit, etruskidaamit, Vestan neitsyet, kirkkoäidit, upeat naiset runoilija Sapfosta kuningatar Kleopatraan. Naisten ja antiikin historiaa. Muistan lukioaikaiset inspiroivat historian ja kirjallisuuden tunnit, piirtoheittimet ja muistiinpanot, Kallion taidelukio.

Tyttären varjo : Elena Ferrante (WSOY), 2020

Yliopisto-opettajan kesäloma Etelä-italialaisessa rantakohteessa. Rannalla kohdattu nuori nainen nostattaa muistot päähenkilön omasta äitiydestä ja epäsovinnaisista valinnoista. Kirjan tunnelmista ja kuvauksista nousevat mieleen Italiassa vietetyt nuoruuden kesälomat.

César Manrique : en sus palabras, in his own words, in seinen Worten, (Fundación César Manrique), 2004

Lanzarotelaisesta museosta ostettu kirja Kanarian saarten kuuluisimmasta taidemaalarista. Monipuolista taiteilijaa on kiittäminen Lanzaroten saaren monista nähtävyyksistä, ympäristönsuunnittelusta ja -suojelusta sekä arkkitehtuurista. Ihania kuvia ja muistoja.

Michelangelo : Eugene Münz (Parkstone international), 2012

Sinebrychoffin taidemuseon Michelangelo-näyttelyn jälkeen oli marssittava Akateemiseen kirjakauppaan ja ostettava isokokoinen kirja suuren mestarin taideteoksista. Mieleen nousee 15-vuotiaana koettu Stendahlin syndrooma Firenzessä Uffizin galleriassa, David-patsas sokaisi Palazzo Vecchiolla.

Näkymä valtamerelle : Hai Zi (Bazam Books), 2012 (suom. Pertti Seppälä)

Kiinan kulttirunoilijaksi noussut, nuorena kuollut Hai Zi, idealisti, romantikko, luontorunoilija. Runojen kautta ilmainen matka Kiinaan ja kyytipojaksi kuppi vihreää teetä.

…”annan jokaiselle joelle ja vuorelle lämpöisen nimen

sinullekin, muukalainen, toivotan hyvää onnea

että sinulla olisi loistava tulevaisuus

että sinä ja rakastettusi menisitte naimisiin

että löytäisit onnen tässä tomun maailmassa

minä haluan vain näkymän valtamerelle, kevään lämmössä avautuvat kukat”

(Hai Zi, 1989)

Ihanaa kesää ystävät!

Toivottavasti pääsemme taas kokoontumaan lukupiireissä ensi syksynä.

Lämpimin kirjaterveisin

Satu

Lukupiiriläinen bloggaa: ”Kun ei nyt millään ehdi…”

Työ! Kiire! Perhe! Kotityöt! Opiskelu! Kielitaito! Some! Uupumus! Osaaminen! Tiedon puute! Ei kiinnosta!

No, on kai sitä nyt muutakin elämässä kuin kirjat!

Ja kyllähän sitä on! Ja sitten on myös ne kirjat, lehdet, sarjakuvat – ja ne ovat olemassa myös diginä.

Olen aina rakastanut kirjoja, pikkulapsesta lähtien. Kun en vielä lukenut itse, mummo luki ääneen Eemeleitä ja Mestaritonttua, tai pyytäessäni kertoi satuja omasta päästään. Äiti on aina antanut kirjoja luettavaksi, ostanut niitä lahjaksi, vienyt lapsena kirjakauppaan, kirjastoon ja antikvariaattiin, myös elokuviin ja teatteriin.

Minulle tilattiin Aku Ankka, kun menin ensimmäiselle luokalle kouluun. Aloitin ”päiväkirjan” kirjoittamisen heti kun osasin jotain kirjoittaa, tosin kirjassa on vain kolme lyhyttä runoa tavuviivoilla kirjoitettuna. Loppusointua tavoittelevien runojen vieressä on kiiltokuva. ”Runot” ovat lapsellisia ja hupsuja.

Silti.

Sanat. Merkitys. Ilmaisu.

Lukemisesta tuli harrastus, ajanviete ja rentoutumisen tapa. Koulussa se oli oppimisen edellytys. Oppiminen lisäsi kiinnostusta elämään yleensä, mitä enemmän luki, sitä enemmän oppi ja loput opetti elämä. Kun pääsi töihin, oli opittava oppimaan lisää, sillä maailma muuttui ympärillä alati. Piti opiskella muutamakin ammatti. Tuli internet ja piti opetella lukemaan uudelleen. Medialukutaito. Digiaika.

Olemme ikuisessa muutoksen pyörteessä.

Muistan sairastaneeni lapsena sikotaudin, vesirokon ja tuhkarokon, ja saaneeni polio- ja jäykkäkouristusrokotuksen. Nyt lastentauteja ei enää juurikaan sairasteta, koska niihin kaikkiin on rokotukset. Enpä tässä tuhdissa keski-iässä olisi uskonut, että ihmiskunta kokee maailmanlaajuisen pandemian ja sulkeutuu sisätiloihin ja odottaa rokotetta.

Enkä enää uskonut siihenkään, että Helsinkiin sataa talvella lunta.

Eräänä päivänä havahduin siihen, että lojuin sohvalla kännykkä käteen liimautuneena ja selasin siitä tympeitä iltapäivälehden uutisia ties monettako kertaa. Taustalla pauhasi televisio. Kahvipöydällä retkotti avonainen naistenlehti, sekin kesken jäänyt. Olisi pitänyt tehdä yhtä ja toista mutta levoton mieli ei pysähtynyt. Näin oli jatkunut jo hyvän aikaa.

Stop.

Miksi en sulje tv:tä, jätä kännykkää toiseen huoneeseen ja mene lukemaan kirjaa? Asunnossa on kolme kirjahyllyä täynnä luettuja ja lukemattomia helmiä. Yöpöydällä on pino herkullisia uutuuskirjoja, osa aloitettuja, osa avaamattomia. Niin miksi? Sillä minähän olen kirjaintoilija, superlukija, lukupiiritäti enkä voi elää ilman kirjallisuutta. Lukemisellani on pitkät perinteet mutta nyt en yhtäkkiä osaa, pysty enkä halua lukea.

Suomalaiset ovat olleet pitkään lukemisen priimusoppilaita. Täällä sekä osataan että halutaan lukea. Toisaalta Suomeen on päässyt vaivihkaa syntymään uuslukutaidottomuutta ja puhutaan ”lukemattomista” nuorista ja aikuisista, ja tälle pitäisi tehdä jotain. Lukutaito on kansalaistaito, jota ilman ei pärjää maailmassa. Se on myös etuoikeus ja tiedon lähde. Miksi me emme enää kiinnostu pitkäkestoisesta lukemisesta?

Omasta kokemuksesta voin todeta, että aina ei lukeminen maita ja syitä on monia, yleensä arkiset askareet, väsymys ja television eteen jymähtäminen. Pääsen kyllä takaisin lukuimuun ennen pitkää mutta entä sellaiset ihmiset, jotka eivät koe ylipäänsä kirjallisuutta ja lukemista tärkeäksi? Tai eivät tiedä, miten ihanaa se on? Ja miten kauas kirjan sivuilla pääsee matkustamaan, kun muuten ei voi!

Tänä vuonna kirjastoissa etsitään väyliä ihmisten ja lukemisen välille. Kirjastoissa olemme valmiita auttamaan, opastamaan ja innostamaan, keinoja on monia!

Yksi monista väylistä voisi olla vaikkapa elokuvan katsominen. Monet elokuvat ja tv-sarjat pohjautuvat kirjallisuuteen. Esimerkiksi Netflixin koukuttava Musta kuningatar pohjautuu Walter Tevisin romaaniin vuodelta 1983 (The Queen´s Gambit). En osaa pelata shakkia mutta kiinnostavan päähenkilön ja tarinan myötä peli alkoi lähes kiehtoa mieltä – vaikka shakkikerhoon en ihan vielä liitykään.

Sarja on uusi mutta kirjamaailma on ehtinyt nopeasti mukaan ja uudet painokset monilla kielillä ovat jo ilmestyneet. Kirjassa on aina mukana lisämauste, joka elokuvasta puuttuu ja tekstin mukana saa edetä omaan tahtiin. Usein kirja ja elokuva tukevat toisiaan.

Tästä se lähtee, lukemattomien ja luettujen kirjojen vuosi!

Satu

PS. Tiistain lukupiiri taukoilee koronarajoitusten ajan. Kirjoja luetaan kuitenkin ahkerasti varastoon ja kokoonnumme yhteen heti kun se on mahdollista.

linkit:

Lukuvalmennuspalvelu

Jos lukisin – lukuhaaste lukemattomille

Walter Tevis Helmetissä

Lukupiiriläinen bloggaa: Kesä tuli ja kirjoja riittää!

Paljon asioita, jotka pitäisi tehdä.

Vielä useampia jätetty tekemättä.

Siksi juuri nyt ei mitään tekemistä. –

(ote runosta Elämäkerta (Nanao Sakaki : Syödään tähtiä! Valitut runot)

Suomessa ei näe villinä tuulessa liehuvia laventelipeltoja mutta parvekkeelle voi kesällä hyvin laittaa pienen puutarhan, joka tuoksuu huumaavasti helteisen kesäpäivän jälkeisessä lämpimässä illassa.

Kevään aikana kaupunkipuistot, merenrannat ja metsiköt tulivat tutuiksi. Kävely raikkaassa ulkoilmassa oli yksi suurimmista iloista. Sitä huomasi yllättäen jokaisen uuden silmun, nupun ja ruohonkorren, ensimmäiset lentävät ötökät, tuulet, kirpeät ja lämpimät aamut ja alkavan sateen.

Turhaa sanoa, että takana on poikkeuksellinen kevät, me kaikki olemme eläneet sen läpi ja kokeneet omalla tavallamme. Helppoa ei varmasti ole ollut kenelläkään. Nyt on kuitenkin mitä kaunein kesä, joka tuli vaivihkaa, ehkä aluksi vähän tunnustellen. Samalla tavalla me ihmiset lähdimme kodeistamme hieman empien, minne saa mennä, mitä tehdä.

Kirjastot avautuivat ensimmäisten paikkojen joukossa koronatilanteen helpotettua. Nyt kirjastot toimivat jo lähes vanhaan malliin. Asiakkaat ovat jo tulleet takaisin, ikävä on ollut molemminpuolinen.

Millaisia kirjoja luit koronakeväänä? Keveitä, jännittäviä, tietokirjoja, lukuromaaneja, lehtiä? Vai tekikö edes mieli lukea, jaksoitko keskittyä? Ehkä kirjasta saatava informaatio tuntui liian hitaalta, helpointa oli päivittää päivän tapahtumat kännykän iltapäivälehdestä. Itsekin keskityin kirjan lukemiseen vasta toukokuussa mutta kun vauhtiin pääsi, loppua ei näy!

Nyt voi huokaista syvään, asettua parveketuolille tai mökin pihalle vapaavalintaiseen asentoon ja kerätä kirjakasan kahvipöydälle, avata korvat linnunlaululle ja silmät sanoille.

Unohtaa todellisuus luvalla, kadota uusiin ihaniin maailmoihin, toisten todellisuuksiin, turvallisesti.

Toivomme kaikki kirjastolla, että myös lukupiirit pääsevät jatkumaan syksyllä normaalisti, kuten keskustelupiirit ja tapahtumat. Mutta ensin on tämä ihana kesä, josta kannattaa iloita ja nauttia kaikin tavoin.

Muutaman lukuvinkin siivittämänä toivotan kaikille kirjaston asiakkaille kaikin puolin hyvää ja rentouttavaa kesää!

Kaikki on mahdollista

Elizabeth Strout , Tammi, 2019

Kaikki on mahdollista -kirjan novellimaiset luvut kertovat elämänmakuisia tarinoita Amgash-nimisestä pikkukaupungista Illinoisin osavaltiossa. Kaupungin asukkaat tulevat tutuiksi, elämä mutkittelee ja näyttää omituiset puolensa. Lukija kohtaa ihmisiä, jotka saattavat olla ristiriitaisuudessaan jopa sietämättömiä, silti samaistuttavia.

Kirja kietoutuu Lucy Barton -nimisen kirjailijan ympärille. Hän on kotoisin Amgashista vaikka onkin aikuistuttuaan muuttanut sieltä New Yorkiin. Lucy Bartoniin kytkeytyy salaisuuksien verkko, joka kirjan kertomusten myötä alkaa hiljalleen selvitä. Stroutin kerronta on luontevaa ja soljuvaa, henkilöt vastustamattoman kiinnostavia. Yksi lempikirjoistani. 

Nainen joka sukelsi maailman sydämeen

Sabine Berman, Otava, 2011

Kaliforniassa asuva Isabelle perii isältään tonnikalajalostamon Meksikossa ja palaa kotimaahansa kehittämään sen toimintaa. Hän saa huollettavakseen myös kuolleen sisarensa autistisen tyttären Karenin. Karen on päässyt villiintymään välinpitämättömän äitinsä huostassa ja tytön henkinen ja fyysinen kehitys on pikkulapsen tasolla.

Tädin sinnikkäällä kasvatusmetodilla Karen osoittautuu omalla erityisellä tavallaan älykkääksi ja kykeneväksi oppimaan asioita, jopa aikanaan johtamaan suvun tonnikalajalostamoa. Karenin erityisominaisuus on, että hän rakastaa merta kiihkeästi ja tietää tonnikaloista kaiken mahdollisen.

Ajan oloon Karen oppii huomaamaan, että kaikki asiat eivät jalostamossa ole kunnossa eikä koko tonnikalabisnes vaikuta siltä, miten Karen asiat näkee ja kokee.

Kirja on lukuromaani, kertomus erilaisista tavoista kokea maailma sekä eettinen kannanotto eläinten-, luonnon- ja ihmisten suojeluun. Kirjassa pohditaan asioita myös filosofiselta kantilta, ja nämä kirjan kaikki ominaisuudet yhdessä herättävätkin lukijan pohtimaan monia tärkeitä asioita uudella tavalla. ”Ajattelen, siis olen” vaiko sittenkin ”Olen, siis ajattelen”? Kirja jäi pyörimään ajatuksiin pitkäksi aikaa.

Raija

Ritva Hellsten, Aviador, 2020

Raija Siekkisen novellit ovat kauniskielisiä, meditatiivisia tekstejä, joissa kuvaillaan arkisia asioita ja ihmismielen monimutkaisuutta. Rakkaus ja kuolema, niistä Raija Siekkinen kirjoitti lähes aina mutta ei koskaan kyllästyttävästi tai samalla tavoin. Kirjailija itse pysyi ulkomaailmalle salaperäisenä ja yksityisenä.

Kirjailija Ritva Hellsten on Raija Siekkisen sisar. Hän on kirjoittanut todella upean kirjan, jossa elää ja hengittää kuollut sisar novelleistaan tunnistettavana. Toki kirja on fiktiota mutta kirjailija kertoo sen perustuvan fakta-aineistoon kuten kirjeisiin ja keskusteluihin Raija Siekkisen kanssa. Hienovaraisesti Hellsten avaa sisarensa kirjailijaluonnetta, elämänkaarta, edesottamuksia rakkaudessa sekä erityisen herkkää luonnetta ja inhimillisiä heikkouksia, syitä siihen miksi Raija Siekkinen vetäytyi ja ahdistui. Siekkinen kuoli tulipalossa vuonna 2004 vain 50-vuotiaana.

Tietenkin tämän luettuani oli pakko varata Raija Siekkisen kootut novellit. Erittäin sopivaa kesälukemista!

Lukuterveisin Satu kirjastolta

linkit:

Arvostelu Ritva Hellstenin kirjaan Raija

Arvostelu Sabine Bermanin kirjaan Nainen joka sukelsi maailman sydämeen

Arvostelu Elizabeth Stroutin kirjaan Kaikki on mahdollista

Raija Siekkisen teokset Helmetissä

Lukupiiriläinen bloggaa : Niille, jotka katosivat

Helmikuun lukupiirissä liikuttiin eteläkorealaisissa maisemissa, kuljettiin pitkin Soulin katuja ja toreja, tutustuttiin korealaisiin ruokiin, varsinkin hapatettuun kiinankaaliin kimchiin ja seurattiin opiskelijoiden elämää 80- ja 90-luvulla, johon kuului niin rakkautta, ystävyyttä, itämaista yhteisöllisyyttä kuin opiskelijavallankumousten aiheuttamaa tragediaa ja tuskaa.  Matka oli sekä haikea, koskettava että surullinen.

Soul, Etelä-Korea

Tällä kertaa keskusteltiin siis vuonna 1963 syntyneen eteläkorealaisen kirjailijan Kyung-sook Shinin kirjasta Jään luoksesi.

Shin on Etelä-Korean luetuimpia ja ylistetyimpiä kirjailijoita. Hän on kirjoittanut toistakymmentä romaania ja novellikokoelmaa. Suomeksikin käännetty ”Pidä huolta äidistä”-kirjaa on myyty Koreassa 2 miljoonaa kappaletta ja sitä on julkaistu 36 maassa. Kirja on palkittu mm. arvostetulla Man Asian Literary-palkinnolla.

Shin on ensimmäinen nainen, jolle palkinto on myönnetty. Shin kävi sekä Helsingissä että Turussa vuonna 2015 kirjan ilmestyttyä suomeksi. Myös Hovitanssija on käännetty suomeksi.

Kyung-sook Shin

Shin vietti lapsuutensa vaatimattomissa oloissa maaseudulla – kylässä, jossa kaikkien sukunimi oli Shin. Hän muutti teini-ikäisenä Souliin veljensä asuntoon, oli töissä elektroniikkatehtaalla ja opiskeli iltakoulussa. Hän valmistui Soulin taideinstituutista pääaineenaan luova kirjoittaminen.

Jään luoksesi on käännetty suoraan koreankielestä eikä jonkun toisen kielen kautta. Kääntäjä on nykyään Turussa toimiva koreankielen opettaja Taru Salminen.

Kirja kertoo opiskelijasta, joka saa puhelun nuoruudenrakastetultaan. Tämä kertoo, että heidän entinen kirjallisuuden professorinsa tekee kuolemaa. Entiset opiskelijat kerääntyvät lopulta professorin kuolinvuoteelle. Ennen saapumistaan sinne kirjan kertoja Jeong Yun joutuu käymään läpi nuoruutensa kipeitäkin muistoja ja erilaisia valintoja ja toteaa, että ”jotkut asiat ovat ja pysyvät arvoituksina tai mahdottomina ymmärtää.”

Mielenosoitus Soulissa 2017

Romaanissa oli paljon viittauksia länsimaiseen kulttuuriin, mm. runo- ja kirjallisuussitaatteja musiikkiesimerkeistä puhumattakaan. Pyhällä Kristoforoksella, katolisella pyhimyksellä, oli keskeinen sanoma professorin luennoilla. Kristoforos-myytti synnytti lukupiirissä keskustelua toisen kantamisesta ja kannattelemisesta omilla hartioillamme Kristoforoksen tapaan ja luottamisesta siihen, että tarvittaessa meitä kannatellaan ja autetaan.

Pyhä Kristoforos, ”Kristuksen kantaja” Hans Memlingin maalaus 1400-luku

Romaanin koreankieliset nimet hämmensivät. Kaikki tuntuivat olevan Yun-nimisiä. Ja niinhän moni olikin: kertoja Jeong Yun, professori Yun, opiskelija Yun Miru.

Jään luoksesi on kunnianosoitus niille, joita pidätettiin opiskelijamielenosoituksissa, kidutettiin ja jotka vain ”katosivat” kirjailijan nuoruudessa. Shin itse kertoo ajatuksiaan siitä suomalaisille lukijoille osoitetussa tekstissä kirjan viimeisellä sivulla.

Gyeongbokgung-palatsi talvella, Soul

Kirja oli mielestäni sekä herkkä ja haikea että raaka ja julma – juonellisesti kuin hämähäkin hieman repeytynyt seitti taitavine kudelmineen.

Korealainen elokuva Parasite palkittiin juuri neljällä Oscarilla. Jos haluaa ”vierailla” Etelä- Koreassa ja kuulla, miltä korean kieli kuulostaa, kannattaa varmaan käydä katsomassa elokuva.

Parasite-elokuvan arvostelu Helsingin Sanomissa

Lena


linkit:

Kirja-arvostelu Kiiltomato

Kyung-sook Shin Wikipedia (englanniksi)

Lukupiiriläinen bloggaa: Dag Solstad: Ujous ja arvokkuus

Maaliskuun lukupiirissä tutustuimme meille tuntemattomaan norjalaiseen Dag Solstadiin ja hänen romaaniinsa ”Ujous ja arvokkuus”. Romaani ilmestyi norjaksi jo vuonna 1994, mutta se käännettiin suomeksi vasta vuonna 2014.

Dag Solstad on moninkertaisesti palkittu kirjailija, kansallinen ikoni, jonka teoksia on käännetty 33 kielelle. Haruki Murakami on kääntänyt lukemamme romaanin japaniksi.

”Ujous ja arvokkuus” alkaa lukion äidinkielen opettajan Elias Ruklan maanantaiaamusta, jolloin hänellä on abiturienttien kaksoistunti, aiheena Henrik Ibsenin näytelmä Villisorsa. Häikäisevän puhtaaseen paitaan pukeutuneena, edellisen illan akvaviitit ja oluet vielä veressä Elias Rukla yrittää innostaa pulpeteissaan makaavia oppilaitaan analysoimaan tohtori Rellingin roolia Ibsenin näytelmässä, siinä kuitenkin onnistumatta.

Opettajahuonetta Elias Rukla pitää velkaorjien kokoontumispaikkana. Kunnon keskustelua kollegoiden kesken ei hänen mielestään synny välitunneilla.

Kaksoistunnin jälkeen Elias Rukla lähtee sateessa kotiin Fagerborgin koulusta. (Oslolla on muuten hyvin keskeinen rooli kirjassa. Oslon kartan tunteva pystyisi kulkemaan kaikkia kirjassa mainittuja reittejä paikasta toiseen.) Elias Rukla ei saa monesta yrityksestä huolimatta sateenvarjoaan auki, mistä seuraa primitiivireaktio. Hän hakkaa ja tallaa sateenvarjon säpäleiksi loukaten kätensäkin ja lähtee koulunpihalta välituntiaan viettävien oppilaiden ihmettelevien katseiden saattelemana pois. Koulun pihalle näkyvän liikenneympyrän kohdalla hän romahtaa ja käy koko 53-vuotisen elämänsä läpi mielessään. Äidinkielen opettajana hän on toiminut 25 vuotta.

Kuvassa Fagerborgin koulu, Oslo

Elias Rukla muistelee opiskeluaikaansa, jolloin tutustui filosofiaa opiskelevaan Johan Corneliusseniin ja vietti tämän seurassa ja varjossa vilkasta opiskelijaelämää. Hän tutustui myös Corneliussenin ”sanoinkuvaamattoman kauniiseen” vaimoon Eva Lindeen. Kun Johan Corneliussen muutaman avioliittovuoden jälkeen soitti lentokentältä ja ilmoitti, että hän on lähdössä Amerikkaan, hän pyysi Elias Ruklaa huolehtimaan vaimostaan ja tyttärestään. Elias huolehti, meni naimisiin Evan kanssa ja loi lämpimän suhteen Camilla-tyttäreen.

Elämä jatkui. Elias Ruklan ja Eva Linden suhde muuttui vähitellen välinpitämättömäksi. Evan kauneuden lakastuessa tilalle tuli ahneus ja luksuksen himo. Elias Rukla oli loputon ymmärtäjä, joka koki että yhteiskunta oli pelannut hänet ulos.

Miten elämä jatkui romahduksen jälkeen? Ainakin arvokkuus meni. Kouluun ei ole paluuta, vaikka rehtori yrittäisi puhua häntä jatkamaan. Romaani loppuu siihen liikenneympyrään ja lukija jätetään miettimään Elias Ruklan tavoin, miten hivenen pyöristyneen Evan juuri aloitetuille kolmivuotisille opinnoille käy jatkossa…

”Ujous ja arvokkuus” sekä ihastutti että vihastutti. Kirja on monikerroksellinen ja vaatii hidasta lukemista, jopa ponnistelua. Vaikealukuinen se on siksi, että tekstistä puuttuu kappalejako. Tajunnanvirtaa ja toistoa ja filosofointia riittää. Lukijan pitäisi myös tuntea Ibsenin Villisorsa ymmärtääkseen Elias Ruklan analyysejä.

Kaikesta huolimatta lähes kaikki pitivät kirjasta ensihämmennyksestä päästyään. Oli taas hieno lukupiiritapaaminen. Kiitos antoisasta keskustelusta!

Lena

linkit:

Dag Solstad Helmetissä

Arvostelu Maailmankirjat verkkolehti

Dag Solstad Wikipediassa

Lukupiiriläinen bloggaa A.S.BYATTIN RAGNARÖK : jumalten tuho

ragnarok_byatt
Mikä kirja tulikaan valituksi marraskuisen tiistain lukupiiriin! Olikohan meistä kukaan kuullutkaan kirjailijasta nimeltä A.S.Byatt. Hänen laajasta tuotannostaan on suomennettu vain neljä teosta, Pieni musta kirja, Lasten kirja ja Riivaus: Romanttinen kertomus, joka on saanut Booker-palkinnon.

Valitsemassamme kirjassa Ragnarök: Jumalten tuho on toisen maailmansodan aika. Englannin maaseudulla kulkee niittypolkuja pitkin kouluun laiha lapsi. Äiti on antanut hänelle myyteistä kertovan kiehtovan kirjan Asgård ja jumalat. Lapsi kaipaa Euroopan ja Afrikan yllä lentävää isäänsä ja on varma, että isä ei tule sodasta takaisin. Sota-ajan todellisuus ja myyttisten jumalten edesottamukset vuorottelevat ja sekoittuvat kirjassa. Ehkä myös laihan lapsen mielessä.

Ragnarök pursuaa kasveja, eläimiä ja jumalia sellaisella vimmalla, että hyvä kun mahtuvat kirjan kansien sisään. Joku oli ottanut selvää, että onko moisia eläimiä ja kasveja olemassakaan, mutta kuulemma on. Jumalat riehuvat, taistelevat, juonivat ja saavat aikaan sekasortoa ja lopulta maailma tuhoutuu. Todellisessa elämässä sota loppuu ja laihan lapsen isä palaa kotiin. Kirjan luettuani olin hieman pyörällä päästäni enkä ollut varma, mitä olin lukenut.

Olin vähän huolissani, että syntyykö tästä sopasta keskustelua. Mutta tietysti syntyi, niin kuin aina. Vilkas keskustelu virisi myyttien vaikutuksesta kaunokirjallisuuteen, tavastamme kuluttaa, tuottaa jätettä, turmella luontoa. Kirjailijan sanoin: ”Me olemme eläinlaji, joka on tuhoamassa maailman, johon olemme syntyneet.”
Lukupiirin ansiosta löytyi uusi kirjailijatuttavuus: hain eilen kirjastosta Byattin kirjan The Djinn in the Nightingale’s Eye. Se on yöpöydälläni, luin siitä eilen illalla yhden sadun. Oikein sopiva iltasatu, onnellinen loppu ja kaikki.

Pirkko Reinimaa

Kaj Chydenius Stoan kirjavieraana

Tiesitkö, että Itäkeskuksen kirjaston naapurissa, Stoan kahvilassa pääset tapaamaan kiinnostavia kirjailijoita? Stoan suosittu kirjavierassarja jatkuu keväällä 2010 jo kuudetta kauttaan teemalla omaelämäkerrallinen kirjallisuus. Neljä kirjailijaa lähestyy aihetta eri näkökulmista. Tutustu teoksiin, osallistu keskusteluun ja kuule, minkä musiikkiesityksen kirjavieras on illan päätteeksi valinnut. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy.

Kevään 2010 Kuukauden kirjavieras -sarjan aloittaa ma 25.1.2010 säveltäjä Kaj Chydenius, joka muistelee uraansa ja Suomen kulttuurielämän mullistuksia tuoreessa kirjassaan ”Muistin juuri” (Otava 2009). (HelMet järjestelmässä: http://www.helmet.fi/search~S9*fin/t?SEARCH=muistin+juuri&searchscope=9). Tilaisuus pidetään siis ma 25.1.2010 klo 18:00-20:00 Stoan kahvilassa.

Kaj Chydenius opiskeli Sibelius-Akatemian lisäksi kauppakorkeakoulussa ja Helsingin yliopistossa. Hän on toiminut Hufvudstadsbladetin musiikkitoimittajana ja säveltäjänä Ylioppilasteatterissa ja KOM-teatterissa. Chydenius on säveltänyt lauluja useiden runoilijoiden teksteihin ja musiikkia mm. Ylioppilasteatterille, KOM-teatterille sekä eri taiteilijoille. Suurimpia yksittäisiä töitä oli musiikin säveltäminen Arvo Salon Lapualaisoopperaan.

”Sinua, sinua rakastan”, ”Kalliolle kukkulalle” ja ”Kenen joukoissa seisot” – kuulostaako tutulta? Kappaleet ovat vain pieni osa Chydeniuksen klassikoiksi nousseista sävellyksistä. Kirjastosta saat lainaksi nämä sekä kattavan valikoiman Chydeniuksen muuta tuotantoa. Tee varaus netissä (http://www.helmet.fi/) tai tule etsimään suoraan hyllystä!

Chydeniuksen kotisivut löydät osoitteesta http://www.kajchydenius.fi/

Muut kevätkauden 2010 Kuukauden kirjavieraat Stoassa ovat Claes Andersson (ma 15.2.), Annina Holmberg (ma 15.3.) ja Heikki Hietamies (ma 19.4.).

hs