Lukupiiriläinen bloggaa – Kaksi alttaritaulua ja originelli tukholmalaisrouva

Hannu Väisänen: Taivaanvartijat, Otava, 2013

Pyhän tuomaan kirkko

Elämän seppele, Oulun Tuomaan kirkko

Kun luen kirjaa, jonka sanotaan olevan omaelämänkerrallinen, mietin että mikähän tässä on oikeasti tapahtunut ja mikä kirjailijan mielikuvituksen tuotetta.

Tammikuun 2016 lukupiirin kirjassa Taivaanvartijat totta ovat ainakin alttaritaulut, jotka Väisänen on maalannut entisen kotiseurakuntansa kirkkoon Oulussa ja Kontulan kirkkoon Helsingissä. Molemmat kirkot ovat arkkitehtuuriltaan moderneja ja niin ajateltiin alttaritauluistakin silloin kun ne maalattiin. Oulun Tuomaan kirkossa oleva alttaritaulu ”Elämän seppele” ei varmaankaan enää herätä muuta kuin ihastusta, onhan se ja siihen liittyvät muut maalaukset niin kaunis kokonaisuus. Kontulan kirkon ”Helluntain ihme” vaatii tietoa sen symboliikasta, miksi avain, pesuvati, laatikolta näyttävä ruskea esine. Taulussa olevat lauseet selittävät paljon, kaukaa kirkon takapenkistä niitä ei vain näe.  Pitääpä ensi kerralla mennä etupenkkiin istumaan.

kuva2

                                        Helluntain ihme, Kontulan kirkko

Väisänen kirjoittaa maalaustyöstä niin, että melkein tuntee maalintuoksun nenässään ja kuulee taustalla hissuttelevan kirkkoherran äänen, kun hän kyselee mitä musiikkia tänä yönä soitettaisiin. Hän kirjoittaa kävelyistään entisessä kotikaupungissaan ja helsinkiläisessä lähiössä kuvaten pieniä yksityiskohtia herkullisesti ja hauskasti.

Kuka oli salaperäinen Greta, johon taiteilija tutustui taidenäyttelyssä Tukholmassa ja jonne hän kutsun saatuaan aina kiltisti matkusti. Taidetta tunteva ja siitä kiinnostunut ystävä ainakin. Tästä kirjan kappaleesta minä en oikein saanut kiinni, mistä siinä oli kyse ja miksi se oli mukana.

Mistä me sitten keskustelimme lukupiirissä? Meillä oli kuvia kummastakin taulusta ja keskustelimme ehkä enemmän niistä ja taiteilijasta kuin itse kirjasta. Muutama lukupiiriläinen muisti keskusteluja, joita käytiin Mikaelin kirkon alttaritaulusta silloin aikanaan.  Minä sain keskustelun ansiosta tietää paljon Hannu Väisäsestä, olin tätä ennen lukenut vain hänen kolumnejaan ja muutaman kirjan, maalauksista ja muusta kuvataiteesta en tiennyt juuri mitään. Lievää kritiikkiä kirja sai terävällä kynällä kirjoitetuista seurakuntaneuvostoista ja niiden kokouksista. Kirjan tekstiä ja luettavuutta kiiteltiin.

Hannu Väisänen on monipuolinen taiteilija, maalaa, kirjoittaa, laulaa. Meillä riitti puhetta, kiitos siitä lukupiiriläiset.

Pirkko Reinimaa

Hannu Väisänen Helmet.fi-kokoelmassa

 

Lukupiiriläinen bloggaa – Viisasteleva sydän ja Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

janeaustin riikkapulkkinen

Tiistain lukupiiri aloitti syksyn kokoontumiset kahdella eri aikakautta kuvaavalla kirjalla.

Toinen oli Jane Austenin Viisasteleva sydän (1817) ja toinen Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (2014).

Molemmat kirjat ovat romanttista viihdettä ja niiden tarinoissa nuori nainen etsii itselleen onnea ja aviopuolisoa.

Jane Austenin kirjassa vallitsevana teemana on tunteiden hallinta ja itsehillintä, hyvät käytöstavat ja sukutausta. Kirjan sankaritar saa lopulta koettujen sydänsurujen jälkeen rakastamansa miehen, rahaa ja vastarakkautta.

Riikka Pulkkisen aikaisempaan tuotantoon verrattuna Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän edustaa aivan eri tyyliä. Se kuuluukin chick lit-gendreen, mikä tarkoittaa kaunokirjallisuutta, joka käsittelee modernin naisen elämän ongelmia humoristisesti ja kevyesti. Kirjassa esitetään tunteita avoimesti ja seksuaalisuus on vapaata ja rohkeaa. Tämänkin kirjan sankaritar lopulta löytää elämänsä rakkauden ensin koettujen sydänsurujen jälkeen.

Näiden kahden kirjan ilmestymisen välillä on kulunut melkein kaksisataa vuotta. Aika ja tavat ovat todella muuttuneet. Lukupiirissä kyllä pidettiin molempien kirjojen kirjoitustyylistä, mutta kumpikaan kirja ei voittanut lukupiiriläisten sydämiä. Mielenkiintoista oli tutustua nyt niin suosittuun chick lit-gendreen. Kahden niin eri aikakauteen liittyvän kirjan vertailu oli ajatuksia herättävää. Ihmisen kaipaus saada rakkautta osakseen ei ole muuttunut kahdessasadassa vuodessa.

Kirjat Helmet-kokoelmassa:

Lempivaaran levoton ja painava sydän

Viisasteleva sydän

Maija Leinonen

 

Rakkautta, rauhaa ja uusia kujeita – terveiset tiistain lukupiiristä

Hyvää alkanutta vuotta 2014!

Tiistain lukupiiri käynnistyi jälleen 14.1. pirteästi, uusin ideoin ja uusin lukupiiriläisin. Saimme joukkoomme peräti neljä uutta jäsentä ja ryhmän koko on nyt muhkeat 17 henkilöä!

Tunnelma oli mukavan kihelmöivä, odottava. Tällekin keväälle on jälleen tiedossa monipuolisia ja herätteleviä lukukokemuksia, elämänmakuisia kirjoja, vahvoja tarinoita ja tunteita.

oksat

Joulukuussa luimme Vikram Sethin Rakkauden musiikki ja huoneen tunnelmallisesta somistuksesta sekä kiihkeän keskustelun ohjailusta vastasi uskollinen lukupiiriläisemme Vappuliisa.
Ryhmä hiljeni kirjan äärellä miettimään myös unohtumattomia rakkauksiaan.
Syvyyttä ja ymmärrystä klassisen jousikvartetin jäsenten välisiin jännitteisiin
saimme myös ryhmässä vierailleelta musiikin asiantuntijalta. Mutta hänestäpä
tulikin saman tien uusi lukupiirin jäsen!

seth

Suosittelen kirjaa erityisesti klassisen musiikin ystäville. Kirja on täynnä upeaa musiikkitietoa mutkikkaiden ihmissuhteiden ohessa. Tarinan keskiössä on intohimoinen ja epätoivoinen rakkaustarina. Ja aivan kuin tilauksesta elokuvissa menee parhaillaan jousikvartetin ihmissuhdekiemuroista kertova elokuva A Late Quartet. Kyseessä ei ole kuitenkaan Vikram Sethin kirjan filmatisointi.

http://www.episodi.fi/elokuvat/late-quartet/

kvartettiJoulupyhien aikana piiriläiset lukivat tammikuun lukupiirikirjan, Rene Gothónin kirjoittaman matkakertomuksen Tuntematon pyhiinvaeltaja. Siinä päähenkilö, eli kirjailija itse, tekee suurimman matkan omaan sisimpäänsä – toki jylhissä Kreikan Athos-vuoren
maisemissa ja kaukaisella erakkomunkin saarella.

Gothoni

Ryhmän mielestä kirjavalinta antoi paljon ajateltavaa mutta myös rauhoitti mieltä. Jokainen ihminen on oikeastaan tuntematon pyhiinvaeltaja, vaikka ei koskaan lähtisi pois kotinurkiltaan. Ihmisen elämä itsessään on jokapäiväistä kilvoittelua, mutta yhtä tärkeää kuin työ, on myös lepo – hiljaisuudesta syntyvä luovuus.

Kevään lukupiireissä luetaan monta koskettavaa tietokirjaa sekä merkittävää kaunokirjallisuutta. Helmikuussa aloitamme seikkailujännärillä, joka ei ole ihan sieltä perinteisimmästä päästä jännityskirjallisuutta. Luemme arvostetun klassikon, julmaksikin luonnehditun, James Dickeyn Syvän joen. Kirjasta on tehty 1972 myös Oscar-ehdokkaana ollut elokuva.

james

Kun vihdoin viimein saimme talven lumineen ja paukkupakkasineen, voimme pirteän ulkoilulenkin jälkeen käpertyä sohvan uumeniin villasukissa, viltti hartioilla lukemaan hyviä kirjoja. Ja niitähän kirjasto on pullollaan.

Kirjastolla tavataan!

Satu Vähämaa