Lukupiiriläinen bloggaa : Kirja kuin yllättävä lumimyräkkä eli paljon pohdintaa ja puhumista Lapsen oikeudesta

Minulla oli ilo päästä seuraamaan Itäkeskuksen kirjaston suljettua lukupiiriä. Olen ollut kolme kuukautta vaihdossa Itiksessä Lauttasaaren kirjastosta, jossa vedän lukupiiriä, ja oli todella mukavaa nähdä miten toinen piiri pyörii.

Piirissä käsiteltiin Ian McEwanin romaania Lapsen oikeus, joka herätti varsin vilkkaan keskustelun. Kirja kertoo ylioikeuden tuomari Fiona Mayesta, jolla on edessään kinkkisiä ongelmia.

Yksityiselämässä hänen aviomiehensä haluaisi ryhtyä suhteeseen nuoremman naisen kanssa. Työpaikalla Fionan pitäisi ratkaista hankala juttu, jossa melkein täysi-ikäinen Jehovan todistaja poika kieltäytyy verensiirrosta, joka voisi pelastaa hänen henkensä.

McEwan on arvostetuimpia nykykirjailijoita, eikä suotta, hänen kirjansa ovat hyvin tarkkoja ja kiinnostavia ihmismielen tutkielmia. Hän laittaa henkilöhahmonsa hankalien pulmien eteen ja antaa lukijan seurata, miten hahmon mieli liikkuu asian ympärillä. Lapsen oikeudessa ylioikeuden tuomarin työ tekee kirjasta erityisen kiinnostavan.

Kuinka pysyä objektiivisena? Onko se edes mahdollista?

Lukupiiriläiset olivat enimmäkseen pitäneet kirjasta valtavasti. Kirjan teemat herättivät voimakkaita mielipiteitä Fionan ratkaisuista hänen molemmissa ongelmissaan, ja oli hienoa seurata näin sivistynyttä mutta voimakasta keskustelua.

Hienointa lukupiireissä on juuri se, että vaikka kaikki ovat lukeneet saman kirjan, silti kokemus kirjasta voi olla aivan eri.  Näiden eri kokemusten jakaminen saa katsomaan kirjaa usein ihan uudella tavalla.

Kiitos lukupiirille, että sain tulla mukaan!

Siina

PS. Loistava ja kattava kirjailijaesittely sekä kirjallisuusanalyysi Ian McEwanin teoksista löytyy teoksesta Imperiumin perilliset; esseitä brittiläisestä nykykirjallisuudesta, Avain, 2009

 

Linkit:

Ian McEwan Wikipediassa

Helsingin sanomien arvio kirjasta

Lukupiiriläinen bloggaa : Kerta kiellon päälle – Suomi 100 vuotta -eli kuinka syksy 2017 pursusi Suomen historiaa lukupiirissä

”Keväällä kyllä luetaan käännöskirjallisuutta” tokaistiin marraskuun tiistain lukupiirin loppupuolella, kun alettiin pohtia kevätkauden lukuvaihtoehtoja. Ympäriltä kuului hyväksyvää muminaa.

Olemme lukeneet kuluneen vuoden aikana runsaasti kotimaista kirjallisuutta ja pitäneet huolen, että kirjojen sisältö on ollut historiallisesti tuhti ja tunteita herättävä. Olemme olleet vaikuttuneita ja iloisia kirjavalinnoistamme mutta ainahan se on niin, että liika on liikaa.

Joulukuun kirja on vielä toki kotimaista kaunokirjallisuutta, tosin sieltä kevyemmästä päästä – mutta siitä enemmän seuraavassa blogikirjoituksessa.

Lokakuussa aikakone kuljetti vuoteen 1938, jolloin fasismi alkoi nostaa päätään Euroopassa ja toisaalta päähenkilön elämä oli oman kansalaissotamme rikkoma. Loppu oli yllättävän traaginen. Jotkut olivat käyneet katsomassa tarinan myös kansallisteatterin näytelmänä.

Marraskuussa siirryttiin Raumalle, josta salakuljetettiin inkeriläisiä pakolaisia Ruotsiin. Pääosassa oli niukasti elävä mutta humaani kalastaja Aaltonen. Meren mahti ja voima sekä kalastajaveneen hallinnoinnin haasteet talvisäässä tulivat lukijoille kristallin kirkkaiksi.

Molempia kirjoja voi suositella, totesivat lukupiiriläiset. Westö on taituri kotikaupunkinsa Helsingin kuvaamisessa, siitä emme kiistelleet. Onneksi uskallamme olla eri mieltä ja Westökin sai kritiikkinsä. Kirja koskettaa kaikkia eri tavoin, jopa ärsyttäen.

Koivukarin kalastaja- ja salakuljettajaelämä sai sitä vastoin lähes pelkkää suitsutusta. Ehkä meitä liikutti tarinan inhimillisyys ja ihmisten välinen hyvä tahto. Sitä paitsi tämä tarina on täysin ajankohtainen tänäkin päivänä kun miettii Afrikasta Eurooppaan Välimeren poikki pyrkiviä ihmismassoja.

Asiasta viidenteen, se on selvä, keskitymme keväällä käännöskirjallisuuteen mutta emme tietenkään hylkää kotimaista laatukirjallisuutta. Päätökset on vielä tekemättä. Kiivaat kirjakeskustelut käymättä.

Mutta ensin glögiä, herkkuja ja jouluiloa vuoden viimeisessä lukupiirikokoontumisessa! Kirjasta voin paljastaa, että Albert Edelfelt siinä esiintyy.

Satu

Linkit:

Tapio Koivukari : Meren yli, kiven sisään

Kjell Westö : Kangastus 38

Miehiä ja ihmisiä

laitu

Keskiviikon lukupiirin kirja maaliskuussa oli Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä vuodelta 2014. Tämä on hieno kuvaus 17-vuotiaan pojan valinnoista uusien ihmisten ja uudenlaisten tapahtumien kesänä 1972. Jalosen mukaan kirjan nuoruuden kuvaus ei ole omakohtainen, mutta tuntemukset ovat omia.

Haastattelussa vuodelta 1994 (Ylen Elävä arkisto 28.1.1994)) Jalonen mainitsee kirjailijan tehtäväksi kielen pitämisen elossa monipuolisesti. Hän arvioi kirjan liian hitaaksi välineeksi yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Hän myös nostaa perusyksinäisyyden arvostettavaksi asiaksi, sillä ihminen ei ole vain lauman jäsen. Lauman jäsenenä on helppo jättää näkemättä ihmisarvon loukkausta. Kirja on hyvin ansainnut aikanaan Finlandia-palkintoehdokkuuden.

Lukupiirin mukavat rouvat (tällä kertaa kuusi kappaletta) pitivät tästä kirjasta ja sen sympaattisesta päähenkilöstä, niin minäkin…koulussa oli juuri tuollainen älykäs, kiltiksi kasvatettu, vastuuta ottava poika, joka tuskin piti Matista ja Teposta mutta osasi hyvin analysoida, mikä tekee Charlie Parkerista mestarin.

Olli Jalosen kirjat Helmet-kokoelmassa.

Hyvää pääsiäistä

Pirjo M

 

ETTEN PALAISI TUHKAKSI – ”lukupiiriläinen bloggaa”

Etten palaisi

Norjalaisen Gaute Heivollin omaelämäkerrallinen romaani Etten palaisi tuhkaksi oli huhtikuun lukupiirikirjamme. Kirjan kertoja on kirjailija, joka syntyy pieneen norjalaiseen kylään samaan aikaan kun kylää piinaa tuhopolttojen sarja. Kahdeksassa tulipalossa tuhoutuu autiotalo, latoja ja vanhan pariskunnan koti, yksi koira kuolee.

Pyromaani on kylän palomestarin poika Dag. Hän on kiltti, lahjakas koululainen, perheensä ainoa lapsi, kauan odotettu ja rakastettu. Pohjoisessa varuskunnassa ollessaan Dagille tapahtuu jotain, mikä suistaa hänen elämänsä raiteiltaan. Hänestä tulee tuhopolttaja. Kylä on kauhuissaan.

Dagin tarinan ohella seurataan myös Gauten kehitystä kirjailijaksi. Isä odottaa hänestä lääkäriä tai lakimiestä, oman täyttymättömän unelmansa toteuttajaa. Gaute aloittaa oikeustieteelliset opinnot mutta se ei ole hänen alansa.

heivollKas

Kirja on koskettava, paikoin järkyttävä kuvaus surusta ja toiveiden romahtamisesta. Se on kuin elämä itse, käsittämätön, monet kysymykset avoimiksi jättävä, hieno kirja.

Taisi olla ensimmäinen kerta lukupiiriemme historiassa, kun kaikki pitivät kirjasta.

Keskustelu oli vilkasta, osin kiihkeätäkin, keskittyen kirjan henkilökuvauksiin. Olivatko Dagin vanhemmat ylisuojelevia? Tekikö Gaute väärin valehdellessaan kuolevalle isälleen, että hänestä tulee lakimies?

Kirjassa kysytään: ”Mitä me näemme kun näemme itsemme?” Mitä sinä näet? Näetkö aidon perimmäisen itsesi?

Vaikka kirjassa kuvataan järkyttäviä asioita, surua ja yksinäisyyttä, kirja ei ole masentava eikä ahdistava.

Anna-Liisa

Kiiltomadon arvostelu http://www.kiiltomato.net/gaute-heivoll-etten-palaisi-tuhkaksi/

 

INTIALAINEN SUKUTARINA KAIKILLA MAUSTEILLA ”lukupiiriläinen bloggaa”

Tiistain lukupiirin käsittelyssä Arundhati Royn Joutavuuksien jumala

Maaliskuun lukupiirissä käsittelimme intialaisen kirjailijan ja kansalaisaktivistin Arundhati Royn kirjoittamaa kirjaa Joutavuuksien jumala. Päästäksemme tunnelmaan kuuntelimme intialaista musiikkia ja poltimme tuoksukynttilää. Koska kirjallisuus ja kieli on kulttuurin heijastuma (vai oliko se toisinpäin), selvitimme missä Kerala sijaitsee ja kertasimme lyhyesti Intian historiaa. kansi Kirjan analyysi olikin sitten se vaikeampi pala. Itse kieli, kielikuvat ja huumori sekä yksityiskohtaiset luonnonkuvaukset viehättivät kaikkia lukupiiriläisiä, mutta juonesta oli vaikea saada otetta. Ensiksi piti selvittää itselleen kirjan henkilöiden sukulaissuhteet, mikä ei sujunut ihan helposti. Kerronta oli poukkoilevaa takautumineen ja palapelimaisine tuokiokuvauksineen. Vasta viimeisessä luvussa kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Pitäisi siis lukea kirja alusta uudestaan… Kastilaitos, kielletyt suhteet, lasten kohtelu ja väkivalta perheissä olivat teemoja, jotka herättivät kysymyksiä ja vilkasta keskustelua. Etsimme vastausta kysymykseen kenestä oli kysymys, kun puheena oli Tappion jumala, Joutavuuksien jumala. Uskomme löytäneemme vastauksen. naama Tietoja kirjailijasta:

http://en.wikipedia.org/wiki/Arundhati_Roy

http://www.theguardian.com/books/2014/nov/23/arundhati-roy-interview-goddess-of-big-ideas

Arvostelu kirjasta:

Arundhati Roy Joutavuuksien jumala (The God of Small Things)

Lena

KADONNEEN SUKUPOLVEN PITKÄT JUHLAT

Tiistain lukupiirin käsittelyssä Ernest Hemingwayn Ja aurinko nousee

Miten riemullinen talven selätys olikaan helmikuun tiistain lukupiirikokoontuminen. Pariisin kuhisevat kahvilat, härkäjuoksun nostattama pöly Pamplonan kapeilla kujilla, terasseilla ja baareissa nautitut lukemattomat drinkit, kuuma kesä – siinä kirjan miljöötä.

Vappuliisa nostatti kirjaesittelyllään ja kysymyksillään vimmaisen keskustelun, jossa ruodittiin tarkasti kirjan henkilöiden sielunmaisemat, nautitut juomat, härkätaisteluteema sekä teoksessa käytetty kieli ja tyyli. Kaikki kokivat teoksen vaikuttavana ja yhtä mieltä oltiin erityisesti siitä, että kyseessä oli erinomainen ajankuvaus 1920-luvun Euroopasta.

hemppa kuva

Faktatietoja Ernest Hemingwaysta:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ernest_Hemingway

http://en.wikipedia.org/wiki/Ernest_Hemingway

http://www.hemingwayhome.com/

Voikohan ”Papa Hemingwaysta” sanoa mitään, mitä ei ole jo tuhansia kertoja sanottu ja kirjoitettu? Kirjailija merkitsee lukijoilleen monia erilaisia asioita. Kirjailijalla oli kiehtova elämä ja eksoottisia harrastuksia. Joku rakastaa ja arvostaa hänen tekstejään intohimoisesti, toisen mielestä ne ovat puisevaa luettavaa ja ”liian miehisiä”. Tähän väliin mahtuu paljon ihailua, ihmetystä ja pohdintaa. Niin tai näin, Ernest Hemingway sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1954 ja varmasti aivan ansaitusti.

Ja aurinko nousee

Romaani Ja aurinko nousee ilmestyi 1926 ja se oli Hemingwayn kirjailijanuran lähtölaukaus. Tätä ennen Hemingway oli julkaissut kertomuskokoelman ja pari huomiotta jäänyttä teosta. Ja aurinko nousee sai heti ilmestyttyään suuren suosion. Kirja kuvaa tarkasti niin sanotun kadonneen sukupolven eli ensimmäisen maailmansodan jälkeisen ajan ihmisiä, jotka eivät enää löydä paikkaansa yhteiskunnassa. He viruvat elämäänsä päämäärättömästi irtosuhteita harrastaen, työtä vieroksuen ja reippaasti juhlien. Hemingwayn teoksen päähenkilöillä on rahaa tämän elämänmuodon harrastamiseen.

Kirjasta on tehty myös elokuva vuonna 1957, jonka pääosissa näyttelevät muun muassa Tyrone Power, Mel Ferrer, Errol Flynn ja Ava Gardner.

elokuva

Kirjan juoniselostus täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ja_aurinko_nousee

Kuvaus elokuvasta täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ja_aurinko_nousee_(elokuva)

Mitä mieltä kirjasta sitten oltiin? Yleisilmapiiri kirjan ympärillä oli kovin positiivinen. Tekstissä ei ollut epämiellyttävyyksiä, se oli helppolukuista. Hemingway ei harrasta sanoilla maalailua tai ylenpalttista kuvailua, sitä kiiteltiin. Tekstistä löydettiin lausahdushelmiä, sarkasmia ja ironiaa. Juoni mainittiin melko kevyeksi mutta kirjan ilmapiiri koettiin ajoittain painostavaksi. Eräs lukupiiriläinen oli löytänyt tiedon siitä, kuinka monta erilaista juomaa kirjassa nautittiin, niitä oli useita kymmeniä, lähes joka aukeamalla joku. Kirjassa kuvattiin myös vakavaa alkoholismia.

Erityisesti pohdittiin kirjan ainoan naispäähenkilön Brett Ashleyn tenhovoimaa miehiin. Hän sai miehet tekemään päättömyyksiä, maksamaan ylläpidosta ja joutumaan tappeluihin. Kun hän väsyi viekoittelevaan leikkiinsä, yksi mies pysyi ystävänä. Sodassa vammautunut toimittaja Jake Barnes, Hemingwayn alter ego, kaappasi Brettin aina lopulta turvaverkkoonsa. Muutkin kirjan hahmot pohjautuvat todellisiin henkilöihin.

turge

Mikä tässä kirjassa kiehtoo, kysyttiin kirjan alustajalta Vappuliisalta. Vastaaja oli pitkään hiljaa ja pohti. ”Vastaus ei löydy helposti, sitä on kysytty minulta ennenkin. Tunnelma, henkilögalleria, ajankuva, kieli ja tekstin sisälle upotettu elämänviisaus, ironia. Kevyen ja raskaan tasapainottelu. Hemingway lienee ihaillut Ivan Turgenevia. Kirjassakin päähenkilö Jake haluaa rauhoittua humalasta uneen lukemalla otteita Metsämiehen muistelmista. Siinä on klassikko klassikon sisällä.”

Lukupiiriterveisin Satu

TÄYDELLISYYDEN ILLUUSIO ELI KATASTROFAALINEN KIITOSPÄIVÄ ITÄVALTALAISEEN TAPAAN

Tiistain lukupiirin käsittelyssä Satu Taskisen Täydellinen paisti

 kansi                                      naamaTeos, 2011                                                                                               Satu Taskinen

Lukupiiriläiset taisivat yllättyä aika lailla joululomalukemiseksi annetun lukupiirikirjan sisällöstä. Siltä ainakin vuoden ensimmäisen kokoontumisen kommentit kuulostivat. Kieltämättä olimme kaikki asennoituneet uppoamaan humoristiseen ja hieman kevyempään teokseen, joka ehkä saisi meidät irrottautumaan jouluhumusta, mahdollisista juhlavalmisteluista – ja kenties pyhien tulevista sukukokoontumisista. Mutta toisin kävi!

Kirjailija johdatti lukupiiriryhmän pyörryttävällä tajunnanvirralla kulttuurierojen, suorituspaineiden ja itävaltalaisuuden syövereihin. Taskisen kauhun sävyillä maalailema yhden päivän romaani kiitospäivän vietosta Wienissä sai samaistumaan, kauhistumaan ja toivomaan päähenkilölle Tarulle jonkinlaista pikaista helpotusta. Mutta jälleen kerran – toisin kävi!

Suomalainen Taru asuu ja työskentelee Wienissä. Hän haluaa järjestää miehensä suvulle täydellisen kiitospäivän aterian sianpaisteineen, knöödeleineen, juomineen. Paistin valmistuksenkin tulee kulkea vain tiettyä reittiä, jotta korvaamattomat aromit eivät katoa. Taru saa suggeroitua itsensä päivän aikana kymmeniin paniikkikohtauksiin. Lukijakin huomaa sydämensä lyöntitiheyden nousevan.

kaupunki

Wien, Itävalta

Miehen perhe on hirviömäinen ja tyytymätön kaikkeen. Tyytymättömin taitaa kuitenkin olla Taru. Hän ei anna itselleen piiruakaan armoa kun asiat alkavat suistua kohti katastrofaalista loppuaan.

Osa lukupiiriläisistä oli ihmeissään: miksi tällainen hässäkkä paistin ja sukuvierailun takia? ”Neuroottisuutta ja ylireagointia, tuskaista luettavaa ja aivan liian pitkästi kerrottu.”

Osa lukupiiriläisistä ymmärsi nuoren naisen hädän, onnistumisen pakon ja kulttuurierojen luoman hullunkurisuuden. Kirjan hypnoottista kieltä kiiteltiin.

ruoka

Selchfleisch-Knödel

Kirjassa oli myös huumoria ja erityisesti pidettiin siitä, miten tarinan henkilöt, merkitykset ja yksityiskohdat avautuivat vaivihkaa lukijalle tarinan edetessä.

Kirjan loppu sai jokaisen piiriläisen kavahtamaan ja ihmettelemään. Hyvä kirja jättää kysymyksiä jälkeensä. Koetimme vastailla toistemme ihmettelyihin ja huomasimme miten nerokkaasti tekstiin oli upotettu ajankohtaisia elämän ja yhteiskunnan ilmiöitä työttömyydestä syrjäytymiseen, maahanmuutosta juurettomuuteen.

Kevyttä lomalukemista? No ei ehkä sittenkään!

Täydellinen paisti voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon 2011.

Lukupiiriterveisin Satu

Kirjailija Satu Taskinen haastattelussa Prosak-proosaklubilla

 

 

 

 

 

 

 

 

TALVITERVEISET TIISTAIN LUKUPIIRISTÄ…JOULURAUHAA JA LUMIA ODOTELLESSA…

jul1

Kirjasyksy alkoi vilkkaasti kirjaston lukupiireissä jo elokuussa, kun keskiviikon iltalukupiiri muutti kokoontumisaikojaan.

Tiistain päivälukupiiri on kokoontunut entiseen malliin tutulla porukalla syyskuusta lähtien. Vuoden viimeinen tapaaminen vietettiin Andrei Makinen. ”Ikuisen rakkauden kosketuksia” pohtiessa, tunnelmallisesti katetun kahvipöydän herkkujen äärellä. Kynttilät paloivat ja glögiäkin tarjottiin lämmikkeeksi.

Syksyä ovat siivittäneet Turun ja Helsingin kirjamessut ja Nobelin kirjallisuuspalkinto, jonka voitti ranskalainen Patrick Modiano. Finlandia-palkinnon voitti Jussi Valtonen teoksellaan He eivät tiedä mitä tekevät .

Tiistain lukupiirissä luettiin syksyn aikana vanhempaa ja uudempaa klassikkoa, kaksi nobelistiakin oli mukana. Ensimmäinen lukupiirikirja oli Amos Ozin Älä kysy yöltä, jossa päästiin kurkistamaan israelilaisen pikkukylän arkeen ja ihmissuhteiden kiemuroihin. Kuvailu kirjasta löytyy Lenan syyskuun lukupiiriläinen bloggaa –kirjoituksesta.

Vappuliisa alusti lokakuun kokoontumisen, jossa käsiteltiin superklassikko, Anton Tsehovin Vanja-eno. Se on ollut syksyn näytelmätapaus ja esitetty eri versioina sekä Kaupungin teatterissa että Kansallisteatterissa. Vanja-eno johdatti meidät Venäjän maaseudulle pisihuviloiden, samovaarien, kiihkeiden tunteiden, epätoivoisten rakkauksien mutta myös yllättävästi ajankohtaisten aiheiden äärelle. Näytelmän lääkäri puhuu luonnon ja metsien säästämisen puolesta. Yhdessä pohdimme, oliko näytelmä tragediaa vai komediaa, kenties tragikomediaa? Muistelimme myös kaikkia niitä Vanja-enon näytelmäversioita, joita vuosien saatossa olemme nähneet. Uppouduimme Vanjan maailmaan korviamme myöten.

talo

Marraskuussa Eevan alustamana lukupiirikirjana luettiin John Steinbeckin Hyvien ihmisten juhla. Kalifornialaisessa pikkukaupungissa Cannery Row´n laitapuolen asukkaat järjestävät juhlaa pidetylle tohtori Mackille. Juhlajärjestelyt eivät mene aivan suunnitelmien mukaan ja tarinassa on monta farssimaista kiemuraa – mutta kun juhlat viimein järjestetään, ne hullaannuttavat koko kaupungin.

Lukupiiriläiset luokittelivat teoksen ”hyvän mielen kirjaksi” ja siitä pidettiin kautta linjan. Eero toi kuitenkin mukaan myös toisenlaisen katsantokannan ja osoitti, että kirjan teksti saattoi paikoitellen olla jonninjoutavaa haastelua, eikä juonesta oikeastaan ollut tietoakaan. Totta sekin, juoni kirjassa on köykäinen ja mysteeri jää elämään – mitä Steinbeck tällä kirjalla lopulta halusi sanoa?

canary

Joulukuun kirjan, Andrei Makinen Ikuisen rakkauden kosketuksia, alusti Eero, joka kertoi kirjailijasta ja oman näkemyksensä kirjan episodimaisista rakkauskertomuksista. Ryhmän mielipiteissä oli suurta hajontaa. Yhteisesti olimme sitä mieltä, että kirjan teksti on kertakaikkisen hyvää mutta aiheen käsittely sai pohtimaan monia seikkoja. Olivatko rakkauden kosketukset aitoja vai platonisia, kuka oli kertoja ja pysyikö hän läpi kirjan samana? Olivatko tarinat pinnallisia vai syvällisiä? Entä rakastaako Ranskassa asuva venäläissyntyinen kirjailija entistä kotimaataan intohimoisesti kaikesta kritiikistään huolimatta? Ikävöikö? Jopa kirjan kansi sai miettimään millaisesta rakkaudesta Makine kirjoittaa – jo parhaat päivät nähneestä, hieman sairaasta, aidosta vai liioitellusta? Teksti sisälsi myös monia pieniä helmiä, joista sai hyvän olon ailahduksia.

kansi

Yhtä kaikki, edessä on uusi vuosi ja uudet kirjat. Minä ehdotan joulupyhiin hiljentymiskirjaksi Michael Cunninghamin uusinta teosta Lumikuningatar (Gummerus, 2014). Sen kansi saa ikävöimään oikeaa talvea, sen tarina herättää monia kysymyksiä, niin kuin hyvä kirja aina tekee. Tarina kertoo veljeksistä, rakkaudesta, kuolemasta, perhesalaisuuksista ja hyväksytyksi tulemisen tarpeesta taustanaan talvinen New York. Kirjassa pohditaan myös outoa valoilmiötä, jonka yksi päähenkilöistä näkee talvisella taivaalla.

kansi2

Toivotankin kaikille asiakkaillemme kirjaston lukupiirin vetäjien puolesta oikein valoisaa joulumieltä ja rauhoittavaa joulun aikaa.

Jos kuitenkin mielii kinkun sulatteluun jotain kevyempää tai peräti humoristista joulukirjaa, suosittelen tarttumaan Satu Taskisen Täydelliseen paistiin (Teos, 2011). Se on sitä paitsi tiistain lukupiirin tammikuun kirja ja odottaa jo yöpöydällä.

kansi3

Valoisaa ja hauskaa joulua!

Satu Vähämaa

 

Lokakuun lukupiirissä Khaled Hosseini

Lukupiirimme lokakuun kirja oli Khaled Hosseinin viimeisin romaani Ja vuoret kaikuivat. Hossein oli piiriläisille ennestään tuttu ja erityisesti Leijapoika-romaanista oli pidetty paljon. Ja vuoret kaikuivat oli kuitenkin tunnelmaltaan erilainen ja totesimme yhdessä, että pohjimmiltaan positiivinen Hosseini on kirjoittanut tähän mennessä kurjimman teoksensa.

hosseini

Teos on käytännössä läpileikkaus Afganistanin historiaan viimeisen sadan vuoden ajalta. Kirja käsittelee aihetta kahden sisaruksen näkökulmasta, jotka elämä erottaa julmasti toisistaan. ”Joskus on leikattava sormi, että käsi pelastuisi.” Viesti on väkevä, mutta siinä piilee totuudensiemen. Elämä sodan runtelemassa maassa ei ole kenellekään helppoa ja ihmiset joutuvat kokemaan järkyttäviä asioita. Inhimillinen kurjuus on käsin kosketeltavaa ja traagisia kohtaloita oli joidenkin lukijoiden mielestä jopa liikaa. Useassa aikatasossa etenevä tarina ja sen lukuisat henkilöhahmot tekivät kokonaisuuden hahmottamisesta hankalaa. Toisaalta eräs piiriläinen tulkitsi, että pirstaleinen rakenne tuki tarinaa, jonka johtoteemoihin kuului juurettomuuden kokemus.

Tarina johdatteli meitä pohtimaan muitakin yleismaailmallisia teemoja kuten hyvän ja pahan suhteellisuutta. Teoksessa mikään ei ole mustavalkoista, näennäinen hyvä teko voi johtaa huonoon lopputulokseen ja pahuuden keskelläkin voi kohdata armon. Tarinan ehkä lohdullisin muistutus on, että avunanto ja ystävyys eivät aina edellytä verisidettä, vaan lähimmäinen voi olla joku muukin kuin perheenjäsen.

/Mari

 

Rakkautta, rauhaa ja uusia kujeita – terveiset tiistain lukupiiristä

Hyvää alkanutta vuotta 2014!

Tiistain lukupiiri käynnistyi jälleen 14.1. pirteästi, uusin ideoin ja uusin lukupiiriläisin. Saimme joukkoomme peräti neljä uutta jäsentä ja ryhmän koko on nyt muhkeat 17 henkilöä!

Tunnelma oli mukavan kihelmöivä, odottava. Tällekin keväälle on jälleen tiedossa monipuolisia ja herätteleviä lukukokemuksia, elämänmakuisia kirjoja, vahvoja tarinoita ja tunteita.

oksat

Joulukuussa luimme Vikram Sethin Rakkauden musiikki ja huoneen tunnelmallisesta somistuksesta sekä kiihkeän keskustelun ohjailusta vastasi uskollinen lukupiiriläisemme Vappuliisa.
Ryhmä hiljeni kirjan äärellä miettimään myös unohtumattomia rakkauksiaan.
Syvyyttä ja ymmärrystä klassisen jousikvartetin jäsenten välisiin jännitteisiin
saimme myös ryhmässä vierailleelta musiikin asiantuntijalta. Mutta hänestäpä
tulikin saman tien uusi lukupiirin jäsen!

seth

Suosittelen kirjaa erityisesti klassisen musiikin ystäville. Kirja on täynnä upeaa musiikkitietoa mutkikkaiden ihmissuhteiden ohessa. Tarinan keskiössä on intohimoinen ja epätoivoinen rakkaustarina. Ja aivan kuin tilauksesta elokuvissa menee parhaillaan jousikvartetin ihmissuhdekiemuroista kertova elokuva A Late Quartet. Kyseessä ei ole kuitenkaan Vikram Sethin kirjan filmatisointi.

http://www.episodi.fi/elokuvat/late-quartet/

kvartettiJoulupyhien aikana piiriläiset lukivat tammikuun lukupiirikirjan, Rene Gothónin kirjoittaman matkakertomuksen Tuntematon pyhiinvaeltaja. Siinä päähenkilö, eli kirjailija itse, tekee suurimman matkan omaan sisimpäänsä – toki jylhissä Kreikan Athos-vuoren
maisemissa ja kaukaisella erakkomunkin saarella.

Gothoni

Ryhmän mielestä kirjavalinta antoi paljon ajateltavaa mutta myös rauhoitti mieltä. Jokainen ihminen on oikeastaan tuntematon pyhiinvaeltaja, vaikka ei koskaan lähtisi pois kotinurkiltaan. Ihmisen elämä itsessään on jokapäiväistä kilvoittelua, mutta yhtä tärkeää kuin työ, on myös lepo – hiljaisuudesta syntyvä luovuus.

Kevään lukupiireissä luetaan monta koskettavaa tietokirjaa sekä merkittävää kaunokirjallisuutta. Helmikuussa aloitamme seikkailujännärillä, joka ei ole ihan sieltä perinteisimmästä päästä jännityskirjallisuutta. Luemme arvostetun klassikon, julmaksikin luonnehditun, James Dickeyn Syvän joen. Kirjasta on tehty 1972 myös Oscar-ehdokkaana ollut elokuva.

james

Kun vihdoin viimein saimme talven lumineen ja paukkupakkasineen, voimme pirteän ulkoilulenkin jälkeen käpertyä sohvan uumeniin villasukissa, viltti hartioilla lukemaan hyviä kirjoja. Ja niitähän kirjasto on pullollaan.

Kirjastolla tavataan!

Satu Vähämaa