Lukupiiriläinen bloggaa : Totuusko tarua ihmeellisempää? Ljudmila Ulitskaja: Naisten valheet

Tolstoi, Puskin, Dostojevski, Gogol, Tsehov ja vielä Pasternak ja Solzenitsin… Siinä lista venäjänkielisistä kirjailijoista, joiden teoksia olen lukenut.Huhtikuun lukupiirissä lista täydentyi kun yhdessä tutustuimme venäläiseen nykykirjailijaan Ljudmila Ulitskajaan. Ulitskaja on kansainvälisesti palkittu moskovalainen, vuonna 1943 syntynyt kirjailija, joka on koulutukseltaan perinnöllisyystieteilijä. Hän julkaisi ensimmäisen teoksensa vasta 50-vuotiaana. Hänen teoksiaan on käännetty kymmenille kielille. Vuonna 2015 Ulitskaja vieraili Helsingin kirjamessuilla.”Naisten valheet” koostuu kuudesta lyhyehköstä kertomuksesta, joissa Zenja on kuuntelijana tai toimijana erilaisissa naiskohtaloissa. Valehtelijat keksivät tarinoita tai hätävalheita kuka abortoiduista lapsistaan kuka rakastajistaan, kuka veljestään tai kirjoittamistaan runoista. Lukija tietää, että jossakin tulee valhe vastaan, mutta häkeltyy tai jopa järkyttyy kun se sitten paljastuu.

Kirjan esipuheessa Ulitskaja sanoo naisista:” He valehtelevat ohimennen, sattumoisin, päämäärättä, intohimoisesti, odottamatta, vähä vähältä juttujaan paisutellen, epäjohdonmukaisesti, epätoivoisesti tai täysin ilman syytä…”

Pidimme kirjasta, sen mehevästä kielestä ja sen venäläisyydestä. Syntyi vilkas keskustelu valehtelusta. Miksi valehdellaan? Voiko valehtelijaan luottaa? Kuinka paljon itse valehtelemme? Mikä on valetta? Mikä on totuus? Totuuden ja valheen raja on kuin veteen piirretty viiva.

Taas käteemme osui kirja, jota ei itse olisi osannut poimia kirjaston hyllyiltä. Kiitos Sadulle kirjavalinnasta ja kiitos lukupiiriläisille antoisasta keskustelusta.

P.S. Ljudmila Ulitskajan toinen etunimi on Jevgenjevna. Voisiko hän itse olla kirjan Zenja?

Lena

Linkit:

Kirja-arvostelu Kiiltomato.netissä

Ljudmila Ulitskaja Siltalan sivulla

Kirjallisuusanalyyseja Ljudmila Ulitskajan teoksista kirjassa : Kenen aika? : esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta / toim. Tomi Huttunen ja Tintti Klapuri, Avain, 2012

Lukupiiriläinen bloggaa: VIERAILU VIIVI LUIKIN VARJOTEATTERISSA

varjo
Tiistain lukupiirissä 15.10.2013 paikalla oli Satu ja meitä piiriläisiä kymmenen. Oli taas mukavaa tavata kun syksyn ensimmäisen kokoontumisen aikaan poimin puolukoita Itä-Suomessa.

Viivi Luikin kirja herätti vilkkaan keskustelun ja kaikilla meillä riitti puhetta sekä kirjailijasta että tietysti pääasiastamme eli Varjoteatteri -nimisestä kirjasta.

Viivi Luik on eestiläinen vuonna 1946 syntynyt kirjailija, joka aloitti runoilijana. Tämä diplomaatin rouva on kirjoittanut myös lastenkirjoja, artikkeleita, esseitä ja kolumneja romaanien lisäksi.

Varjoteatterissa liikutaan muun muassa Helsingissä, Berliinissä, Roomassa ja tietysti Tallinnassa. Kirja on kuin ”matkakertomus” Eestin valtion diplomaattitoiminnan uudelleen rakentamisesta ja lähettiläspariskunnan asunnon etsimisestä Roomassa Viivi Luikin näkökulmasta.

Minua viehätti erityisesti Berliiniä koskevat kommentit ja tapahtumat kun olin juuri syyskuun viimeisellä viikolla kävellyt samoilla keskustan kaduilla.

Viivi Luikin teksti on mielestäni helppoa luettavaa. Olin kolme vuotta sitten lukenut hänen kirjansa Seitsemäs rauhan kevät. Muutamilla muillakin lukupiiriläisillä oli lukukokemuksia Viivi Luikin teoksista. Meistä useimmat pitivät nyt puheena olevasta kirjasta vaikka jotain muutakin sanottavaa löytyi.

Omasta puolestani suosittelen Varjoteatteria toistenkin lukupiirien ohjelmaan. Tämänkertaisen keskustelun ohjasi Lena, varmaan ja hyvään tapaansa.

Lopuksi keskustelimme Sadun johdolla seuraavan kuukauden kirjasta ja valinta osui A. S. Byattin Ragnarök, jumalten tuho -nimiseen kirjaan.

Mukavaa, kun Satu on taas täysipainoisesti mukana. Ilman hänen apuaan olisimme kyllä pahasti pulassa. Kiitos Lena ja Satu lokakuun iltapäivän ajastanne lukupiirimme parhaaksi.

Kirjoituksen teki Eero mukana piirissä olleena.

Rooma

Berliini