Lukupiiriläinen bloggaa : Kirjahelmi menneisyydestä

Joulukuun kirjana lukupiirissämme oli Robert Walserin Konttoristi. Robert Walser on Suomessa jäänyt vähälle huomiolle.  Meistäkään kukaan ei ollut hänen tuotantoonsa aikaisemmin tutustunut, tosin häneltä on suomennettu vain kaksi teosta.

Robert Walser oli sveitsiläinen kirjailija, syntyi 15.04.1878 Bielissä, Sveitsin luoteisosassa. Nuoruudessa ja oikeastaan koko terveen elämänsä ajan hän työskenteli välillä pankissa ja muissa konttoreissa tehden erilaisia toimistotöitä. Kirjailijana hän ei elättänyt itseään. 1900-luvun alussa hän teki matkoja Saksaan ja nykyiseen Puolaan.

Walser kirjoitti erilaisia pieniä kertomuksia, novelleja ja niitä julkaistiin useissa sanomalehdissä. Kaikkiaan hän kirjoitti kolme romaania 1907-1909 välisenä aikana. Novelleja koottiin useiksi niteiksi. Walser sairastui 53-vuotiaana ja hän eli loppuelämänsä hoitolaitoksessa Herisaussa, missä hän kuoli 25.12.1956. Walser on Sveitsissä arvostettu kirjailija, tosin vasta 1960-luvulta alkaen. Hänelle on perustettu useita museoita eri puolille Sveitsiä. Robert Walserin töitä on käännetty 15 kielelle.

Robert Walser

Konttoristi kertoo Joseph Marti-nimisestä toimistoapulaisesta, joka lähetetään maalla sijaitsevaan kartanoon insinööri-keksijä Toblerin apulaiseksi. Toblerin keksinnöt eivät mene kaupaksi ja Joseph kirjoittaa esittelykirjeitä ja piirtää mainoksia mahdollisille rikkaille sijoittajille.

Sveitsin järviseudut

Joseph on Toblerin talossa melkein perheenjäsen, hän ruokailee yhdessä heidän kanssaan ja usein rouva Tobler kutsuu Josephin kahville ja keskustelemaan kanssaan. Hän osallistuu myös puutarhan hoitoon ja muihin pieniin askareisiin.  Ajan mittaan Joseph joutuu selvittelemään asioita Toblerin velkojien kanssa. Joseph tarkkailee Toblerin perhettä, puutarhaa, ympäristöä järvineen ja teos kuvaa hänen huomioitaan hyvinkin tarkkaan. Kun keksijä Toblerin konkurssi näyttää varmalta Joseph lähtee talosta.

Konttoristi on kirjoitettu pitkinä lauseina, Josephin ajatuksina, ilman kappalejakoja ja erittäin tiiviinä, kuvailevana tekstinä. Teosta pystyy lukemaan vain pieninä annoksina kerrallaan, siitä kaikki olimme yksimielisiä.

Kirjasta pidettiin tai ei pidetty. Se jakoi meidät melko lailla tasan. Alun jälkeen siihen joko ihastui tai pitkästyi, kaikki eivät jaksaneet lukea kokonaan. Luontokuvaukset olivat kauniita. Vilkasta mielipiteiden vaihtoa teos viritti. Yleinen ihmetys oli se, miksi Robert Walser on Suomessa niin huonosti tunnettu, kun hän on kuitenkin Sveitsissä erittäin arvostettu sekä koko saksankielisillä alueilla hyvin tunnettu.

Kiitos Satu kirjavalinnasta, oli mielenkiintoinen ja kiitos kaikille runsaasta keskustelusta.

Hyvää Uutta Vuotta ja antoisia lukuhetkiä!

Alli

Satu kiittää uskomatonta, ihanaa, taitavaa lukupiiriä kuluneesta vuodesta! Jokainen kirja opettaa jotain, antaa jotain, johdattaa jonnekin uuteen – jos vain antaa tekstille mahdollisuuden. Kiitos, että saan oppia kirjallisuudesta kanssanne ja kiitos yhteisistä porinahetkistä! Jatkamme tammikuussa!

Virkistävää joulua kaikille!

Ja aurinkoa horisontista odottaen!

Satu

Linkit:

Kirjallisuusblogi

Robert Walser englanniksi

Lukupiiriläinen bloggaa : Mutta kuka kesytti kenet?

Marraskuun lukupiirikirja oli Anne Tylerin Äkäpussi (Vinegar Girl) vuodelta 2016.

Anne Tyler on v. 1941 syntynyt amerikkalainen kirjailija, joka on voittanut mm. arvostetun Pulitzer-palkinnon. Hän on kirjoittanut 22 romaania ja paljon novelleja The New Yorkeriin ja the Sunday Evening Postiin.

Anne Tyler

Äkäpussi on uusi versio William Shakespearen näytelmästä Kuinka äkäpussi kesytetään. Tyler ei itse pitänyt alkuperäisestä näytelmästä, joten hän kirjoitti tarinan uudelleen. Shakespearen näytelmien uudelleen kirjoitettujen tarinoiden sarjaan kuuluvat myös mm. Margaret Atwoodin Noidan sikiö (Myrsky) ja Jo NesbØn Macbeth.

Romaanin Äkäpussi (Vinegar Girl eli Etikkatyttö) on 29-vuotias Kate Battista. Hän elää kolmistaan professori-isänsä ja 14 vuotta nuoremman, vaaleakiharaisen sisarensa Pupun kanssa. Tyttöjen äiti kuoli Pupun ollessa aivan pieni. Kateltä jäi kasvitieteen opinnot kesken jo alkuvaiheessa. Nyt hän työskentelee avustajana esikoulussa, jossa hän suorasukaisuudellaan järkyttää työyhteisöään mutta on lasten suosiossa.

Kate hoitaa perheen taloutta oman työnsä ohella. Hän pyykkää ja siivoaa ja valmistaa isänsä reseptin mukaan harmaata tahnamaista pöperöä, jossa on jauhelihaa, vihanneksia ja perunaa. Tätä tarjotaan viikon jokaisena päivänä. Puutarhanhoito on hänen henkireikänsä.

Baltimore

Tutkijaisällä on lahjakas ulkomaalainen assistentti Pjotr Stserbakov, jonka viisumi on menossa umpeen ennen kuin tutkimus saadaan päätökseen. Niinpä isä keksii ratkaisun ongelmaan: Kate voisi mennä Pjotrin kanssa naimisiin, jotta oleskelulupa järjestyisi! Suostuuko Kate isänsä suunnitelmaan? Arjessa esille tulevat kulttuurierot, kieliongelmat ja ympäristön asenteet käsitellään hauskasti. Tilannekomiikkaa riittää. Maahanmuuttoviraston vaatimukset kummittelevat taustalla.

Nimi on ihmisen ulkokuori eikä ole samantekevää, miten nimi lausutaan. Pjotr oli milloin Pjootor, milloin jotain muuta sinnepäin. Sukunimen suhuäänteet eivät koskaan olleet kohdallaan. Kate osasi heti sanoa Pjotrin nimen oikein. Tästä se sitten alkoi. Siis suhteen lämpeneminen. Koska Shakespearen näytelmässä Petruchio sai Katensa, voin paljastaa, että Tylerin Äkäpussissakin Pjotr ja Kate saavat toisensa. Shakespearen Kate kohtasi herransa ja valtiaansa, Tylerin Kate ja Pjotr sen sijaan jatkavat elämäänsä tasavertaisina tutkijoina ja puolisoina.

Elokuvasta Kuinka äkäpussi kesytetään (Elisabeth Taylor, Richard Burton)

Käännöskirjallisuudessa kääntäjällä on tärkeä rooli. Ulkomaalaisittain äännetty englanti on taitavasti käännetty ulkomaalaisittain äännetyksi suomeksi. Nokkeluudet on pitänyt ”suomalaistaa”. Siinä kääntäjä on onnistunut hyvin.

Äkäpussi oli meidän lukupiiriläisten mielestä ”aivan mainio, hauska ja nokkela, yllättävän hyvä, täynnä arkielämän yksityiskohtia, joskaan se ei välttämättä jättänyt suuria jälkiä.”

Huomasimme taas, että toistemme mielipiteitä kuunnellessamme saamme uuden näkökulman lukemaamme kirjaan. Eläköön lukupiiri!

Lena

linkit:

Anne Tyler Helmetissä (hyperlinkki)

Anne Tyler Äkäpussi Maailmankirjat verkkolehti (hyperlinkki)

William Shakespeare Kuinka äkäpussi kesytetään Wikipedia (hyperlinkki)

Lukupiiriläinen bloggaa : Faktat katoavat, legendat jäävät

Huhtikuun kirja Cristina Sandun Valas nimeltä Goliat

Cristina Sandu on syntynyt 1989 Helsingissä, siis 30-vuotias kirjailija. Hänen äitinsä on suomalainen ja isänsä romanialainen. Nykyisin Sandu asuu Englannissa, Oxfordissa.

Koulutukseltaan Sandu on kirjallisuustieteen maisteri, opiskellut sekä Helsingissä että Edinburgissa.

Valas nimeltä Goliat on hänen esikoisteoksensa ja valittiin 2017 Finlandia – ehdokkaaksi.

Cristina Sandu Otavan kuvagalleria

Teos kertoo Alba-nimisestä nuoresta naisesta, jonka äiti on suomalainen ja isä romanialainen. Kirja sai alkunsa vanhasta lehtiartikkelista, joka kertoo Norjassa pyydetystä valaasta, ja valaan matkasta Euroopassa, maasta ja kaupungista toiseen. Kirjassa tosin valaalla on pieni sivuosa tarinoiden keskellä.

Teos käsittelee pääasiassa Alban muistoja Romaniasta, isän suvun myötä. Aikajana tapahtumille on 1952 – 1989 ja sitä kuvataan osin takaumien kautta. Tuolloin Romaniassa tapahtui paljon surullisia asioita. Tapahtumat sijoittuvat pääosin Punaiseen kylään, jossa Alban isovanhemmat asuvat.

Ceausescun palatsi

Alba asuu Helsingissä vanhempiensa kanssa, mutta joka kesä, lapsuudesta alkaen, hän matkustaa Romaniaan Punaiseen kylään isovanhempiensa luokse. Siellä muistetaan aina hänen äitiään, niin vaaleaa kaunista naista, ettei sellaista olekaan. Kun Alban isoisä Romaniassa kuolee, suku kokoontuu valvomaan ruumiin äärelle ja silloin muistot ja tapahtumat sekä tarinat nousevat esiin. Näistä koostuu kirjan juoni ja henkilöiden kuva.

Kirjassa Alban isä sanoo Faktat katoavat, historialliset päivämäärät ja nimet haihtuvat, mutta legendat, Ditza, legendat jäävät. Kun hän lukee satuja pienelle Alballe, sadut alkavat toisin kuin meillä, Romaniassa ne alkavat Olipa kerran niin kuin ei koskaan ennen, sillä jos ei olisi ollut, niin ei olisi mitään kerrottu.

Kylämaisema

Sandu on kirjaansa varten haastatellut isänsä sukulaisia ja isän pienen kotikylän asukkaita, he ovat kertoneet tuosta mainitusta ajasta Romaniassa. Teoksessa käsitellään maasta- ja maahanmuuttoa sekä kulttuurillisia eroja maiden välillä. Kirjoittaessaan Sandu kiinnittää huomion kieleen ja kerrontaan.

Kirjan kieli on kaunista, kielen käyttö monipuolista, maalailevaa. Lukupiiriläiset kaipasivat ihmisten kuvaamiseen enemmän syvällisyyttä, samoin tarinoihin. Sandun tyylille on tärkeää kieli ja sen kauneus, tarina jää vähän sivuun. Koska kirjassa oli takaumia, joutui joskus miettimään, mikä aika on kyseessä.

Cristina Sandun kirja jää mieleen, se oli erilainen, vähän hämmentävä, mutta erittäin kauniisti kirjoitettu.

Kiitos Satu kirjan esille tuomisesta ja kiitos piiriläiset kaikista ajatuksista.

Alli

Linkit:

Maailman kirjat verkkolehti

Cristina Sandu Helmetissä

Lukupiiriläinen bloggaa: Dag Solstad: Ujous ja arvokkuus

Maaliskuun lukupiirissä tutustuimme meille tuntemattomaan norjalaiseen Dag Solstadiin ja hänen romaaniinsa ”Ujous ja arvokkuus”. Romaani ilmestyi norjaksi jo vuonna 1994, mutta se käännettiin suomeksi vasta vuonna 2014.

Dag Solstad on moninkertaisesti palkittu kirjailija, kansallinen ikoni, jonka teoksia on käännetty 33 kielelle. Haruki Murakami on kääntänyt lukemamme romaanin japaniksi.

”Ujous ja arvokkuus” alkaa lukion äidinkielen opettajan Elias Ruklan maanantaiaamusta, jolloin hänellä on abiturienttien kaksoistunti, aiheena Henrik Ibsenin näytelmä Villisorsa. Häikäisevän puhtaaseen paitaan pukeutuneena, edellisen illan akvaviitit ja oluet vielä veressä Elias Rukla yrittää innostaa pulpeteissaan makaavia oppilaitaan analysoimaan tohtori Rellingin roolia Ibsenin näytelmässä, siinä kuitenkin onnistumatta.

Opettajahuonetta Elias Rukla pitää velkaorjien kokoontumispaikkana. Kunnon keskustelua kollegoiden kesken ei hänen mielestään synny välitunneilla.

Kaksoistunnin jälkeen Elias Rukla lähtee sateessa kotiin Fagerborgin koulusta. (Oslolla on muuten hyvin keskeinen rooli kirjassa. Oslon kartan tunteva pystyisi kulkemaan kaikkia kirjassa mainittuja reittejä paikasta toiseen.) Elias Rukla ei saa monesta yrityksestä huolimatta sateenvarjoaan auki, mistä seuraa primitiivireaktio. Hän hakkaa ja tallaa sateenvarjon säpäleiksi loukaten kätensäkin ja lähtee koulunpihalta välituntiaan viettävien oppilaiden ihmettelevien katseiden saattelemana pois. Koulun pihalle näkyvän liikenneympyrän kohdalla hän romahtaa ja käy koko 53-vuotisen elämänsä läpi mielessään. Äidinkielen opettajana hän on toiminut 25 vuotta.

Kuvassa Fagerborgin koulu, Oslo

Elias Rukla muistelee opiskeluaikaansa, jolloin tutustui filosofiaa opiskelevaan Johan Corneliusseniin ja vietti tämän seurassa ja varjossa vilkasta opiskelijaelämää. Hän tutustui myös Corneliussenin ”sanoinkuvaamattoman kauniiseen” vaimoon Eva Lindeen. Kun Johan Corneliussen muutaman avioliittovuoden jälkeen soitti lentokentältä ja ilmoitti, että hän on lähdössä Amerikkaan, hän pyysi Elias Ruklaa huolehtimaan vaimostaan ja tyttärestään. Elias huolehti, meni naimisiin Evan kanssa ja loi lämpimän suhteen Camilla-tyttäreen.

Elämä jatkui. Elias Ruklan ja Eva Linden suhde muuttui vähitellen välinpitämättömäksi. Evan kauneuden lakastuessa tilalle tuli ahneus ja luksuksen himo. Elias Rukla oli loputon ymmärtäjä, joka koki että yhteiskunta oli pelannut hänet ulos.

Miten elämä jatkui romahduksen jälkeen? Ainakin arvokkuus meni. Kouluun ei ole paluuta, vaikka rehtori yrittäisi puhua häntä jatkamaan. Romaani loppuu siihen liikenneympyrään ja lukija jätetään miettimään Elias Ruklan tavoin, miten hivenen pyöristyneen Evan juuri aloitetuille kolmivuotisille opinnoille käy jatkossa…

”Ujous ja arvokkuus” sekä ihastutti että vihastutti. Kirja on monikerroksellinen ja vaatii hidasta lukemista, jopa ponnistelua. Vaikealukuinen se on siksi, että tekstistä puuttuu kappalejako. Tajunnanvirtaa ja toistoa ja filosofointia riittää. Lukijan pitäisi myös tuntea Ibsenin Villisorsa ymmärtääkseen Elias Ruklan analyysejä.

Kaikesta huolimatta lähes kaikki pitivät kirjasta ensihämmennyksestä päästyään. Oli taas hieno lukupiiritapaaminen. Kiitos antoisasta keskustelusta!

Lena

linkit:

Dag Solstad Helmetissä

Arvostelu Maailmankirjat verkkolehti

Dag Solstad Wikipediassa