Lukupiiriläinen bloggaa: ”No onkos tullut kesä…”

”Kannessa on upeat pastellisävyt, tämä kirja on hieno lahjaidea!” Jotenkin näin kuului erään lukupiiriläisen kommentti joulukuun lukupiirikirjasta, Pertti Lassilan Armain aika (Teos, 2015).

kansi

Lähes koko lukupiiriryhmä oli sitä mieltä, että kirjan kannen lisäksi myös sisällössä on paljon sellaista, minkä vuoksi kirja voisi hyvin olla lahjavinkki – mutta myös esimerkiksi mieltä hellivää joulupyhälukemista. Kirjan verkkainen tahti ja luontokuvaukset rauhoittavat.

Kirja kertoo kolmen ihmisen yhteisestä kesästä saaristohuvilassa sekä muistoista, joihin palaaminen on kertojaäänille myös tuskallista. Aavistelimme kirjan sisältävän jonkin verran omakohtaisia kokemuksia. Ainakin aikuisena Pertti Lassila viettää kesänsä saaristoidyllissä Kustavissa.

lassila

Kimmo on nuori poika, joka ei tunnu aistivan ilmassa leijuvia jännitteitä, hän nauttii kesän tuoksuista ja mauista. Pojan äiti Eila on menettänyt sodassa kaksi miestä, joista toinen on Kimmon isä. Isoisä Kaarlo on entinen pankkimies, joka on taannut perheelle hyvän taloudellisen toimeentulon. Ehkä tässä vanha klisee ”raha ei tee onnelliseksi mutta kyllä se elämää helpottaa” olisi paikallaan.

Kaarlolla on takanaan hieno ura mutta rakkaudeton avioliitto ja lopulta vaimokin menehtyy ennen aikojaan.

Kirjan teksti on moitteetonta, totesivat kaikki lukupiiriläiset, ja pieni vähemmistö oli sitä mieltä, että moitteettomuus vei tekstistä ”oikean tunteen”. Kun yhdessä ryhdyttiin perkaamaan tekstiä tarkemmin, alkoi tunnenyanssejakin löytyä. Kirja voi koskettaa monin tavoin, kielen kautta, juonen käsittelyn kautta, tunnelmallaan, salaperäisyydellään.

Samaistuminen aikaan, paikkaan tai henkilöihin voi herättää lukijan omat muistot eloon. Näin kävi monelle lukupiiriläiselle. Lassilan lapsikuvaus, kesien pitkät tunnit puuhasteluineen, sota-ajan jälkeinen 50-luku oli monien lukupiiriläisten mielestä ”juuri sellaista kuin se silloin oikeasti oli”.

Pitkän pimeän syksyn jälkeen saimme kirjan kautta piipahtaa hehkuvassa kesäidyllissä, pohtia ihmissuhteiden monimutkaisuutta, onnen ja epäonnen vaihteluita. Lukupiiriläiset olivat tyytyväisiä kirjavalintaan, sillä aina ei jaksa lukea repiviä ja raastavia arkikuvauksia. Joskus on hyvä levätä kirjassa, jossa on edes mahdollisuus onnelliseen loppuun.

Joskus muistot ovat vain kuin ”rypistynyt käärepaperi”, kuten kirjailija toteaa. Joskus aika tuntuu kultaavan muistot ja ikävyydet pyyhkiytyvät pois kuin taikaiskusta. Lassila lopettaa kirjansa toteamuksella ”näin on hyvä ja kesä jatkuu”.

Totuus kuitenkin on, että tässä ja nyt joulupyhät kolkuttelevat ovelle, talvi on vasta tuloillaan.

joulu

Kirjaston väki toivottaa virkistäviä ja voimistavia joulupyhiä sekä onnellista uutta vuotta 2017!

Satu

Pertti Lassila Helmetissä

Vesille venosen mieli, ja ihmisen

vene2
Keskikesällä merellä ja meren äärellä on ehkä helpompi kohdata paahtava helle, meillä on ihana merikaupunki, Helsinki ja sen saaristo, josta löytyy kauniita saaria ja rantoja. Suuret purjelaivat ovat jättäneet kaupungin, ne herättävät nostalgisia tunteita katsojassa, mennyt aika näyttäytyy meille romanttisessa valossa vaikka purjehtiminen on ollut vaarallista ja vaivalloista.

vene4

Yrjö Kaukiainen, merihistorioitsija, on kirjoittanut monta teosta Suomen merenkulun historiasta, esim. kirjan Laiva Toivo, Oulu (1998) ja Rantarosvojen saaristo (2005), jossa kerrotaan itäisen Suomenlahden saaristosta 1700-luvulla. Meriliikenne oli silloin hyvin vilkasta, Keski-Euroopasta kuljetettiin arvokasta rahtia Pietariin ja laivoja ajoi karille ja upposi usein. Saaristolaiset keräsivät laivoista tavaraa talteen omaan käyttöönsä ja joutuivat tästä välillä käräjillekin. Vaikka kirja on taloushistoriaan liittyvä, tarkasti lähteisiin perustuva tietoteos, siitä välittyy elävästi saaristolaisten elämä satojen vuosien takaa.

vene1

Meriaiheisia lauluja on tehty paljon, meri on myös maalausten aiheena tai elokuvien tapahtumapaikka. Meri ja laivat näyttävät synnyttävän meissä tunteita, kaipuuta jonnekin pois, kauas, kuten käy Muumipapalla Tove Janssonin kirjassa Muumipappa ja meri (WSOY 1965):
”- Tietenkin meitä uhkaa se vaara, että tuuli tyyntyy yöksi, sanoi isä. Olisihan sitä voinut lähteä jo aamiaisen jälkeen. Mutta käsitäthän, tämä on sellainen tapaus, että meidän on pakko odottaa auringonlaskua. Suuri lähtö on yhtä tärkeä kuin ensimmäiset rivit kirjassa. Ne määräävät kaiken. Hän istuutui hiekalle äidin viereen. –Katso venettä, katso ”Seikkailua”, hän sanoi. Vene on aina yöllä ihmeellisen kaunis. Uusi elämä on aloitettava juuri näin: myrskylyhty palaa maston huipussa, rantaviiva katoaa takana pimeyteen, koko maailma nukkuu. En tiedä mitään niin hienoa kuin matkustaminen yöllä.”

Pirjo M
Kuvat: Kari Hiltunen